Mihin aika katoaa?

Tässä on nyt jo useampi päivä, luultavasti useampi viikko tai ehkäpä jopa useampi kuukausi pohdiskeltu mihin kaikki aika katoaa. Tuntuu etten saa päivistä ollenkaan kiinni kun ne vaan vilahtaa toinen toisensa perässä. Juurihan se oli vasta elokuu ja koulu jatkui. Miten ihmeessä ensi viikko voi olla jo syysloma? Ei se mitään, otan syysloman avosylin vastaan. Vaikka osan viikosta olenkin töissä, en luojan kiitos kuin kolmena päivänä. Saa hetken hengähtää tekemättä mitään. Jos löytäisin vähän aikaa vain itselleni. Asiat on jotenkin ihan hirmuisesti kasaantunut ja olo on tosi raskas ja voimaton. Kaikki on hyvin, ei siis ole sattunut mitään, mutta silti mulla on kurja olo.
Tänään noustessani tampereelle lähtevään bussiin, mä olin suunnitellut nukkuvani koko matkan kertynyttä univelkaa pois. Pirun yskä kun valvottaa kaikki yöt. Toisin kävi. Mielessä pyöri taas niin monta eri juttua ettei unelle ollut lainkaan tilaa. Miten se onkin aina niin, että kun yksi lanka syttyy niin pian on niin montaa lankaa tulessa ettei meinaa pysyä mitenkään mukana. Deadlinet paukkuu ja mä vaan jurraan paikallani. Vaikka suurin osa näistä jutuista onkin ihan huippu juttuja, joita osaa olen odottanut vuosia, tuntuu että nyt ne on ihan liian nopeasti täällä eikä mun aika riitä. 


 Bussissa mä mietin, että mä oikeasti vihaan syksyä. Se tuo mukanaan hirveän kiireen, liikaa asioita. Ajatusmaailma kaiken tämän tekemismäärän tekemiseen on vähintäänkin yhtä harmaa kuin tuo ilma ulkona. " Tänään mä teen sen ja tuon, ja tuonkin mä kerkeän vielä hoitamaan " illalla mennessäni nukkumaan on kello jo muutaman tunnin liikaa ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Ärsyttävää.
Eikä hirveä kiire ole ainut mitä syksy tuo tullessaan. Se tuhoaa sen, minkä kesällä sai kovalla työllä näyttämään siedettävältä: vaatekaapin sisällön. Syksy saa sen näyttämään vain pelkältä rättikasalta. Joka aamu sama huokaus "mitä ihmettä mä tänään laitan päälleni.."



Vaikka vaatekaappia olenkin uudistanut, olen myös heittänyt kirppikselle meneviin kasseihin tavaraa niin, että sitä on tullut yhteensä kolme muovipussillista. Ja monen vaatteen kanssa käyn edelleen taistoa pidänkö vai pistänkö eteenpäin. Tänään kauppoja kierrellessäni huomasin, että olen paljon vaativampi vaatteista mitä ostan. Siksipä tänään en ostanut muuta vaatetta kuin hulluilta päiviltä salipaidan ja cubukselta takin, talvitakin siis. Molemmat tulivat tarpeeseen. Pyörittelin monia paitoja ja housuja monissa eripaikoissa käsissäni, mutta aina ne jäivät kaupan hyllylle roikkumaan joko hintansa tai mallinsa puolesta. Tosi paljon oli kaikkea kivaa, mutta nykyään mun ostosten pitää olla joko tosi kivaa, tai tarpeellista. Mistähän tämäkin johtuu..? Esimerkkinä valkoista ja harmaata laukkua olen etsinyt jo ihan alkuvuodesta asti. Mutta koska kohdalle ei ole osunut sitä juuri eikä melkein täydellistä, mikä menisi hintaluokkaan. Olen pärjännyt ilman. Olen jopa nostanut hintaluokkaa useilla kympeillä, ja varmaan nostan vielä jossain kohtaa. Mutta koska mulla ei ole akuuttia tarvetta saada nyt ja heti sitä täydellistä valkoista ja harmaata laukkua, mä etin ennemmin sellaset joita tulee sitten kans käytettyä, eikä ne jouda myyntiin heti parin kuukauden jälkeen. 


Niinkuin aikaisemmin sanoin, harmaa ja sumuinen on keli, samoin mun ajatukset. Jos jollakin on lääke niinsanottuun syysmasennukseen, niin mulle saa kyllä kertoa. Mutta niinkun sanoin, isoimmat jutut mitä tässä nyt on pelissä on tosi kivoja asioita, unelmat on käymässä toteen. Ne vaatii vaan ihan pirusti töitä ennen, ja ne työt meinaa viedä voimat. No, ens keväänä tää työ onneks palkitaan! Siihenkään on enään, noin 30viikkoa?! 
Lisäks mulla on enään alta 50 päivää et täysi-ikäisyys koittaa. En voi käsittää, en voi uskoa. Kouluakaan on jäljellä enään 20 viikkoa, joista yks on syysloma plus joululomaviikot.  
Mihin tää aika oikeasti katoaa......

4 kommenttia

  1. Tuntuupas kivalta lukea tämmöstä tekstiä, ihan kun olisin ite kirjoittanut sen. :D Mulla on täsmälleen sama fiilis; kaikki on just kohillaan ja täydellistä mut silti ahistaa ja stressaa ja syksy masentaa ja kaikkee. Saan kuitenkin itseni jotenki pysymään elävien kirjoissa ja hymyilemään kun oikeesti yritän vaan ottaa rennosti ja ajatella niitä asioita, mitkä on hyvin elämässä. Ku miettii että olis varmaan aika tylsää elämää jos ei olis menossa mitään uutta ja jännittävää ja vieläkin ois juuttunu siihen haaveiluvaiheeseen ettei mitään tapahdu mut unelmat on suuria. Haaveiden toteutumisen eteen pitää yleensä tehä töitä, mut sitä ihanempi tunne on sit kun pääsee tavoitteeseen. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei tässä hanskoja tiskiin olla heittämässä kerta mahdollisuus on tullut toteuttaa pitkään vain haaveena olleet jutut :) taitaa tätä syksy masennusta olla nyt aikas paljon liikkeellä! (:

      Poista
  2. Mulla on aika samanlaiset fiilikset, musta tuntuu että toi kylmyys ja pimeys vaikuttaa aika paljon... On niin vaikea saada mitään aikaiseksi, mutta pitää vain päättää että nyt onnistun, ei siinä muu auta :)

    http://www.ellataimi.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!