MAU!

Mun on pitkään tehnyt mieli kirjoittaa teille mun mielipiteistä. Ja tänään ihan sattumanvahingossa eksyin yhdelle sivulle, jonka yksi aihe sai mut kiukun valtaan. Ja halusin jakaa tämän jutun teidän kanssanne, ja saada teiltä lukijoilta teidän omia mielipiteitänne mitä mieltä te olette asiasta, sillä mielipiteitähän on tunnetusti vähintään yhtä paljon kuin meitä ihmisiä. 
Heti alkuun sanonkin, jos vihaat kissoja, tai et ymmärrä niiden päälle yhtään mitään, et  esimerkiksi sitä, kuka haluaa kissan lemmikiksi, skippaa suosiolla tämä postaus. Sillä tässä postauksessa pääosan saavat nuo kaikenkarvaiset kaverimme, eli kissat
        photo kisut1_zpsdef8e751.jpg   
Varmaan jokainen joka tätä blogia on yhtään seurannut, tai mua tuntee, tietää että kissat on mulla tosi lähellä sydäntä. Meiltä kotoa löytyy kolme kissaa, joista kaksi on niinsanotusti mun vastuulla, ja yksi äidin. Toinen näistä mun "vastuulla" olevista kissoista täyttää maaliskuussa 10 vuotta, ja on siis kuulunut tuon koko 10 vuotta mun elämääni. (odottakaas vaan kymppisynttäripostausta.....) Eli minä jos joku pidän aina tämän vähemmistön puolta. 
Aihe mistä nyt lähdin teille kirjoittamaan onkin, näiden otusten hylkääminen ja niinsanotun kesäkissan ottaminen. Se jos joku saa minun niskakarvani pystyyn ja pahasti!
   
 photo kissat4_zpsb1082861.jpg
 
Eksyin tänään tori.fi sivuille ihan vain mielenkiinnosta katsomaan, olisiko yhden tietyn koirarodun pentuja ilmestynyt luovustusikään. Ei, en ole hankkimassa koiranpentua tähän elämäntilanteeseen, mutta se rotu minkä joskus aijon hankkia on hyvin harvinainen suomessa ja siksipä seuraan aika ajoin onko sille rodulle syntynyt pentueita ja että kuinka usein niitä syntyy. Harmikseni huomasin siellä sivuilla myös ihan sanonko kuinka liian monta kissan luovutus ilmoitusta, ja siitä tämä aihe sitten lähtikin.
Kissoja hylätään tässä maassa ihan liian paljon, ja vain ihmisten julmuuden ja tyhmyyden takia. " Otetaan nyt tuosta kissa kun lapset niin kovasti haluavat " ja jo kolmen kuukauden päästä elämäntilanne on jo mukamas muuttunut niin paljon, että pistetään kissa kiertoon niinkuin jokin esine pistetään kirpputorille. Raivostuttavaa!
Näitä elämäntilanne "muutoksia" kuin hyvin usein ovat ahaa elämykset " oho, se kissa syökin ja tarvitsee ruokaa joka maksaa eikä tipukkaan ilmaiseksi taivaalta " tai " oho koska en ostanut sille raapimispuuta enkä alusta asti opettanut sitä olemaan kynsimättä kallista nahkasohvaa, sehän kynsii sitä". Varasto elokuvan kommenttia " Ei se ole sikiön vika jos äiti on tyhmä kuin saapas!" voisin soveltaa tähän että eihän se ole kissan vika jos omistaja on tyhmä kuin saapas. 
Oikeasti kissan ottoa pitäisi miettiä pikkuisen pidemmälle kuin nykypäivänä osa ihmisistä miettii. Jos jo kuukauden, haloo KUUKAUDEN päästä kissasta ollaan luopumassa elämäntilanteenmuutosten vuoksi. 
Kissa elää keskimäärin 14-20 vuotiaaksi, eli silloin pitäisi sitoutua noin 14-20 vuodeksi, ja toiset eivät pysty sitoutumaan edes kuukaudeksi, minkä ihmeen takia tuollaiset ovat edes tarjonneet kissalle kodin? Kissalla olisi ollut mahdollisuus päästä oikeaan ja rakastavaan kotiin, sen sijaan hän joutuu jo 3kk ikäisenä vaihtamaan perhettä. 
       photo kisut2_zps4173adeb.jpg   
Meille Siru on ollut alusta asti perheenjäsen, juuri niinkuin kissan kuuluukin olla. Siru on pienestä pennusta asti nukkunut vieressäni toisella tyynylläni. - Ei, en oleta että kaikkien kissojen pitäisi saada nukkua sängyssä, tottakai kissallakin pitää olla rajat ja säännöt, sanoinkin sen vain esimerkkinä. Ja siitä asti kun vuonna 2003 Sirun sain, se on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi reissuun ei lähdetä jos ei saada kissalle hoitajaa sille ajalle. Äiti teki tämän kaiken selväksi kissoja ottaessamme. " Ne ovat eläviä olentoja, eikä niitä voi kohdella kuin pehmoleluja" on käsitys joka ei ilmeisesti kaikille olen ihan yhtä selkeä. 
Vaikka kissa ns. itsenäinen eläin onkin, niin kyllä niidenkin joukossa on tapauksia ja aika paljon onkin, jotka oikeasti tarvitsevat seuraa ja tekemistä. Tämä jälkimmäinen tulee varmasti yllätyksenä kun kissa on otettu hetken mielijohteesta. 
Esimerkkinä meidän Cindi. Se keksii vaikka tikusta tekemistä jos virikkeitä eikä seuraa ole tarpeeksi tarjolla. Uusimpana "harrastuksena" sillä on metsästää kumilenkkejä, ja nyt viime aikoina se on keksinyt että mun ponnareiden sisällä on kumilenkki. On se ainakin 10-15 ponnaria pureskellut miljoonaan osaan. Nykyään joudun tarkoin pitämään kaikki ponnarit ja kumilenkkiset jutut (esimerkiksi semmoiset kansiot mitkä on kumilenkeillä kulmista kiinni) lukkojen takana. Koska vaikka se varmasti aikaa kuluttava "harrastus" onkin, se on myös vaarallinen. Jos se jossain kohtaa keksii nielaista palasen sitä ja se jääkin johonkin kiinni niin se on sitten menoa. Ja tämä ei tosiaankaan ole Cindin ainoa tempaus. Pienempänä se pureskeli kolme laturin johtoa poikki, kuljetteli isän rakennus kyniä, piilotti niitä mm. isän kenkiin, ja ties mitä muuta. 
Kyllä tämä väliin hermoromahduksia aiheuttaa, mutta ei mulle ole koskaan, ei ikinä ole tullut mieleenikään että tuosta karvapallosta luopuisin sen takia. Elävä olentohan se on, tottakai sekin tarvitsee tekemistä siinä missä ihminenkin! 
Lisäksi en todellakaan ymmärrä, että jos rakkaasta perheenjäsenestä on pakko luopua, niin pitääkö sillä vielä rahastaakkin? Ihan kuin toisen arvo olisi mitattivassa rahalla. Parhaimmillaan löysin sellaisia ilmoituksia joissa useamman vuoden vanhoista kissoista pyydettiin 80-120€. Olisin ymmärtänyt jos kyse olisi ollut tavaroista jotka kissan mukana tulee, mutta että itse kissasta. Ei paljon kyllä paina joitakin että kissa on elävä olento siinä missä me ihmisetkin. 

Tähän väliin haluankin kertoa surullisen esimerkin, mikä onneksi sai onnellisen lopun. 
Tätini piha piirissä alkoi yksi talvi pyöriä erittäin kauniin värinen kultavalkoinen kissa. Paukkupakkasillakin se vietti päivät ja yöt pihalla. Tätini sitten laittoi sille semmoisen pesän takapihalle, että sillä olisi edes lämmin nukkumapaikka, ja ilmeisesti se siellä väliin nukkuikin. Jonkin aikaa kun se siinä naapurustossa pyöriskeli, niin joku laittoi lehteen ilmoituksen että onko sen näköinen kissa kadonnut jostakin. Ja ei mennyt aikaakaan kuin omistaja saapui hakemaan sitä kotiin. No tarina ei todellakaan ollut tässä. Nimittäin ei mennyt isoimpia aikoja, kun kissa taas ilmeistyi tuohon kyseiseen naapurustoon. Tietenkin tämä yksi perhe sitten soitti uudestaan kissan omistajalle, että taas se on täällä että tulisitko uudestaan hakemaan sen. Arvatkaas mitä tämä kissan omistaja sanoi? - Pitäkää se, en tarvitse sitä enään. Ja sulki puhelimen. Numero oli salainen joten ei paljon osoite tietoja selvitelty. Kissa oli todella arka, koska oli useamman kuukauden viettänyt pelkästään pihalla. Sen molemmat korvanpäät olivat paleltuneet ja kirjaimellisesti pudonneet pois. Sen turkki oli tosi kärsinyt ja sen silmä vuoti taukoamatta. Tätini sitten yritti sitä jonkin verran ruokkia, ja useamman perheen takapihalla sillä oli lämpöinen nukkumapaikka, mutta koska kissa oli niin arka, ei se antanut kiinni. Sekin oli ihme että se silloin sen omistajan sitä hakiessa saatiin kiinni. No, tätini sai sen sitten kerran houkuteltua sisälle lämpöiseen ja se ilmeisesti nukkui yön sisällä. Kuitenkin aina kun sen pihalle päästi tai se pihalle karkasi se saattoi olla päiviä reissussa ilman yhden yhtä näköhavaintoa. 
Mutta mikäs on tilanne nyt? - Kissa on kotiutunut tädilleni pikkuhiljaa, arka se edelleen on. Mutta ei läheskään niin arka kuin alussa. Lapset saavat jo sitä silitellä, ja välille se jopa nukkuukin lasten sängyssä. Mua se vielä aristaa ja lähtee välillä karkuun jos yritän lähestyä sitä. Mutta ei nykyään edes joka kerta. Se on käytetty leikkauksessa ettei pikkukisuja pääse sattumaan, ja se on saanut kunnon antibiootit silmiinsä ja muutenkin tulehdusten varalta. 
Pihalla se ei ole ollut useampaan kuukauteen ilmeisesti ollenkaan, se oppi että sisällä on paljon kivempi olla kuin kylmässä pihalla. 
Tämän kissan tarina päättyi onnellisesti, mutta ikävä kyllä kaikilla näistä tapauksista ei ole onnellista loppua. 
  
 photo kisut3_zps019f1f13.jpg   
Väärin ymmärrysten ehkäisemiseksi haluan vielä loppuun kirjoittaa. Että kyllä minä jotkin tapaukset ymmärrän missä kissasta on luovuttava. Nämä ovat esimerkiksi sellaisia tapauksia missä kissalla ei ole hyvä olla. Esimerkiksi tuttava perheeni joutui luopumaan 5 vuotiaasta kissastaan vauvan synnyttyä. Aikaisempia lapsia kissa ei stressannut yhtään eivätkä he olleet mikään ongelma, mutta nuorinta vauvaa kissa stressasi niin paljon, että oli kissan kannalta parempi päästä perheeseen jossa ei vauvaa ole. Ja olemmehan mekin joutuneet yhdestä kissastamme luopumaan. Asuimme silloin keskustassa kerrostalossa. Snuupi oli komea leikattu kolli kissa. Joka ulkoili aluksi vain valjaissa, mutta koska hän viihtyi enemmän pihalla kuin sisällä, lähti hän kerran omille teilleen. Jonka jälkeen äiti rupesikin pitämään häntä vapaana. Se oli tosi vaikeeta kerrostalossa, ja koska Siru oli kuitenkin pelkästään sisäkissana silloin. Snuupi stressasi tosi paljon jos joutui olemaan pidemmän aikaa sisällä, mutta ei sitä keskustassa ulos voinut edes jättää jos olimme vähän pidemmän aikaa poissa. Kuulimme saman aikaisesti kun mietimme mitä Snuupin kanssa tehdä, että yhdestä maalaistatalosta keskeltä korpea oli kissa kadonnut, ja siellä oli uuden kissan oton aikeet. Kysyimme haluaisivatko he ottaa Snuupin heidän luokseen asumaan, ja Snuupi sai uuden paremman kodin. Parhaimmillaan Snuupi on ollut yli kaksi viikkoa reissussa käymättä kotona. Olemme vieläkin välillä yhteydessä Snuupin omistajien kanssa ja vaihtelemme kuulumisia. 

2 kommenttia

  1. Mulla tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa.. Oon sun kanssa ihan samaa mieltä ettei kissoja sais ottaa vaan hetken mielijohteesta! Mä oon ite myös kissaihminen ja omistan tietysti omankin kissan. En ees osaa kuvitella miten jotkut pystyy luopumaan kissoistaan tai hylkäämään ne..

    Ihana tää sun blogi! Lueskelin tätä tarkemmin ja tykästyin sun kirjotustyyliin! Pakko jäädä kyllä seurailemaan! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana löytää joku muu kissarakas ihminen täältä netin syövereistä ja ihan hirveä tuo tarina :( Tuli tippa linssiin koska tällaista sattuu varmasti useasti.

    Muutenkin kivalta vaikuttava blogi!

    VastaaPoista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!