Ikävä.

♪Savage Garden / Truly Madly Deeply♫ ♫Elonkerjuu / Viiltävä Ikävä♪

♪Ressu Redford / Ikävä mun on sua♫


Ikävä. Pieni, mutta erittäin paljon sisällään pitävä sana. Voimakas, tunteita herättävä, samalla kuitenkin hipaus salaperäisyyttä. Kuinka niin pieni sana pitääkin sisällään niin paljon. Erilaisia tunteita ja muistoja. Vahvoja, ehkäpä jopa ikuisia. Se tunne jakautuu kahteen osaan, siihen kaipuuseen kun sisuskalut rutistuu kasaan kun ei voi päästä hetkestä toiseen hetkeen, ja taas onnen tunteeseen, kuinka upea tunne on kun välittää toisesta niin paljon että ikävä saa jopa voimaan pahoin.
 Mitä ikävä sitten oikein tarkoittaakaan, kaipuuta, jotain hyvää ja hienoa, tai rakasta ja tärkeää. Mulla ainakin on ikävä. Mä kaipaan, asioita ja ihmisiä, muistoja ja niihin liittyviä tunteita. Aina sanotaan että pitää elää nyt ja tässä hetkessä. Mä olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että useimmiten ikävä on hyvä asia. Se on merkki välittämisestä, onnistumisesta, tärkeästä tunteesta. Ei ihminen ikävöi niitä ikäviä asioita. Ihminen ikävöi, silloin kun jollakin asialla tai ihmisellä on ollut merkitys, kun joku ihminen tai asia on jättänyt itsestään jäljen. Merkityksen määrästä johtuen koostuu ikävän määrä. Ikävän avulla voi myös oppia virheistään mitkä on johtanut ikävään. Jos ikävä, eli kaipuu johtuu esim. omasta möhlimisestä, voi ensi kerralla asiat tehdä paremmin tai yrittää uudelleen. Uskon myös että ikävä auttaa meitä kasvamaan ihmisinä, juurikin oppimaan virheistä ja ymmärtämään mikä on oikeasti tärkeää ja millä taas ei niin paljon ole merkitystä, mihin kannattaa panostaa ja mikä taas jättää omaan arvoonsa. Ikävä ei synny tyhjästä, sillä on aina jokin merkitys. Mitäkö minä sitten ikävöin?..

PicMonkey Collage  
Tällä hetkellä ehdottomasti eniten J:tä. Ollaan koko viime vuosi oltu todella tiukasti yhdessä. Ja paljon. Oon 4/5 osan öistä nukkunut hänen kanssaan, ja viettänyt varmaan saman verran koko ajastani hänen kanssaan. Ollaan jaettu kaikki, oon saanut häneltä niin paljon tukea, voimaa ja turvaa. Ikävät asiat on ollut paljon helpompia käsitellä, kun vierellä on ollut joku, jota aidosti kiinnostaa. 
Mä ikävöin sitä kun mun lähellä oli koko ajan joku. On vaikeeta opetelle taas välillä ja paljonkin olemaan yksin. Päivä kerrallaan siihen taas oppii, ja ikävä helpottaa. Mä ikävöin myös siksi kun tiedän että on vielä monen monta päivää kun taas hänet nähdä ja hänen kanssaan olla. Ikävä kasvaa päivä päivältä, ja lopulta se helpottaa. Samalla mä myös ikävöin meidän yhteisiä hetkiä, kun nyt niitä ei ole saatavilla. Haluan kuitenkin yrittää parhaani elää hetki kerrallaan, kyllä se armeija vielä joku päivä loppuu. Se että sitä vartoaa päivä päivältä ja laskee niitä päiviä, ei nopeuta ajan kulua mun mielestä yhtään. Tässä kohtaa ikävä tekee todeksi sen, että oikeasti välittää ja kaipaa. Ihminen ei ikävöi ketä tahansa. ♥
  
PicMonkey Collage11

Mä ikävöin myös mun enkeli-vaaria. Välillä huomaan havahtuvani siihen, kun mietin mitäköhän hänelle kuuluu ja katseleekohan hän mun liikkeitäni pilvien päältä. Se aika mitä saatiin yhdessä viettää, sitä oli mun mielestä liian vähän. Elämä on liian epäreilua. Vaari sairastui pysäyttämättömästi mun ollessani ala-asteella, ja sairaus eteni vuosi vuodelta ja päivä päivältä ja viimeisinä vuosina, vaari ei edes tuntenut mua enään, sisimmissään se luultavasti tiesi kuka mä olin, olinhan mä kuitenkin hänen ensimmäinen lapsenlapsi. Mutta ei hän osannut yhdistää ja kertoa sitä. Vuosina kun mä opin arvostamaan isovanhempien tärkeyttä ja olisin halunnut olla läsnä, oli myöhäistä. Vaarilla on mulle aina suuri merkitys, oon perinyt pippurisen tuittupää- luonteeni varmasti häneltä, ja kannan sitä ylpeydellä. Vaikka se väliin mut hankaluksiin viekin. Ne on kuitenkin aina tehty voitettavaksi. Pienenä vaari oli hyvinkin paljon mun elämässä mukana, mutta koska itse en juurikaan noilta ajoilta muista, mulle on paljon kerrottu kaikkea mitä me ollaan yhdessä tehty ja valokuvat myös kirkastavat hämäriä muistoja. Noita muistoja mä kannan mukanani ikuisesti. Vaikkei vaari ollutkaan se maailman esimerkillisin ihminen, mä olen ainakin hänestä aina ylpeä ♥ 

faff  
Mä ikävoin myös monia muita asioita ja muutamia ihmisiä.Tiedän että osan heistä ja niistä olen menettänyt ihan vain omaa ajattelemattomuuttani, mutta mä olen oppinut virheistäni. En toista samoja virheitä mitä joskus tein, koska ikävä muistuttaa mua niistä aina. Esimerkiksi yksi asia mitä mä kaipaan todella paljon, on jalkapallo. Mä pidin siittä niin paljon, kaikki se yhteishengen tunne, kuinka koko porukka vetää samaa köyttä ja lopuks se onnistumisen tunne. Vaikkakin monille se on nahkakuulan perässä juoksemista, mulle se oli paljon enemmän. Tällä hetkellä ikävöin myös lapsuutta. Ikävöin sitä helpoutta, kun ainoa "ongelma" oli kerkeääkö kukaan kaveri pihalle leikkimään vai "joutuuko" leikkimään veljen kanssa. Iän myötä kun elämä menee kokoajan vaan monimutkaisemmaksi, mutta samalla se myös palkitsee mielenkiinnollaan. Ja se onkin vaan sellaista tilapäistä ikävää. 
Ikävöin myös muutamia ihmisiä, vaikka tiedän etteivät he syistä tai toisesta koskaan palaa. He ovat jättäneet muhun jäljet, hyvät sellaiset. Yhteisiä muistoja muistellessa, ikävä saa aina helpotuksen.  

Mitä te lukijat ikävöitte?

24 kommenttia

  1. tosi kiva postaus, en ookkaa tästä aiheesta nähnykkään kenenkään postailevan, tykkäsin!:---)

    VastaaPoista
  2. Oma poikaystävä lähti kesällä armeijaan ja häntä tulee ikävöityä tosi paljon...Onhan se eri asia jos on tottunut näkemään toista noinkin usein, mutta se aika menee kyllä nopeaa! Mun mielestä tää on kumminkin enemmän vahvistava kuin kamala kokemus...:) Ja sitähän sanotaan, että jos suhde armeijan kestää niin kestää mitä vaan. Ja ainakin oppii arvostamaan yhteistä aikaa enemmän kun näkee niin harvoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat oisin voinu kirjottaa minäkin :) Nyt siis jo puolet takana inttileskenä olosta ja koen todellakin intin vahvistaneen entisestään meidän suhdetta. Hyvä postaus! :)

      Poista
    2. Oon ehdottomasti kans sitä mieltä että tuo inttiaika on loppujen lopuksi vahvistava kokemus myös näin jälkeen päin ajatellen :) välillä oon jopa toivonut että olispa vielä se inttiaika, hah :D sitä kun aina odotti niitä viikonloppuja että saa pari päivää viettää toisen kans :) meillä kun oli vielä välimatkaa se 350km.. :D ja hyvin siitä huolimatta toimi :)

      Poista
    3. Eiköhän tää tästä kun aika lähtee rullaan ja oppii elämään viikot yksin! :) ♥

      Poista
  3. Ihana postaus! Oli ihanaa lukea, vaikka varmasti ikävöit, mutta kyllä se siitä.:---)

    http://mylifeandmystoryy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Nohuhhuh! En tiiä mitä sanoisin. Kirjotit todella hyvin, tosi koskettavaa - täällä ainakin vierähti tippa jos toinenkin. Mä ikävöin jo nyt yhtä mun parastakaveria joka lähtee kesällä/kesän lopussa Afrikkaan todnäk puoleksi vuodeksi.. :(

    Toivottavasti sun ikävä helpottaa ajan myötä, vaikka ei se varmasti helppoa oo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän meidän molempien ikävä helpota ajan myötä! :) ♥

      Poista
  5. Ihana ja koskettava ! Ootan ite sitä että oma poikakaveri saa koulun käytyä ja lähtee toiselle paikkakunnalle töihin kun oma koulu taas puolestaan jatkuu /: sit vielä kun intti alkaa, niin saa miettiäkkin ,että mitäs sitten kun valmistuu, ja toinen onkin vielä puol vuotta intissä, eikä pääse alottamaan heti yhteistä elämää. Jotenkin kosketti tää postaus, onneks armeijakin on vaan yhen hetken elämästä. läheisten kaipuu on kans suuri, varsinkin kun sitä alkaa miettimään, toivotaan että näätte pien J:n kanssa!

    terkuin:
    http://picblogbyanna.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Kiva postaus ja asiaa tekstä..
    Kirjoitan itse omia tekstejä blogiin mitä tekstejä oon keksinyt. Jos kiinnostaa niin käy lukeassa soitteesa : http://rakkaudestasuruun.blogspot.fi :)

    VastaaPoista
  7. Vitsi miten ihana postaus Henna <3 Kiitos tästä :')

    VastaaPoista
  8. no en vittu pitänyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaikutat nyt niin keskenkasvuselta itsetunto-ongelmissa pyöriskelevältä että mun on pakko kysyä kestäks sä tän nyt ihan varmasti?

      Poista
  9. Oi, miten ihana ja koskettava postaus! Tuli itellä ihan mieleen pappa ja mummi, sekä mummini äiti joka nukkui pois kun itse olin vielä siinä iässä etten mitään vielä muistanut! Mutta muistot säilyy, itsellä ainakin kuvat ja äidin kertomukset ! :) ♥

    http://mirtzuuu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. Ihana postaus! Tiedän todella hyvin miltä susta nyt tällä hetkellä tuntuu. Mun poikaystävä lähti vuosi sitten armeijaan ja sitä ennen mekin oltiin oltu niinku paita ja peppu. Alkuviikot meni itkiessä ja ikävöidessä, mutta siitä se lähti pikkuhiljaa rullaamaan. Itseäni harmitti, kun en päässyt kertaakaan katsomaan miltä siellä armeijassa näyttää, sillä poikaystävän palveluspaikkaan oli 7h ajomatka ja valaan en päässyt yo-kirjoitusten vuoksi. Armeija-aika kyllä vahvistaa suhdetta ja yhteisiä viikonloppuja osaa arvostaa enemmän. :) Jos suhde kestää armeijan, se kestää mitä vain. Tsemppiä teille molemmille!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Mä uskon todella vahvasti että tää on vaan kokemus josta selvitään! :)

      Poista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!