My ♥

Tuossa viime vuoden puolella, oltiin J:n ja hänen perheensä kanssa Helsingissä yksissä kuvauksissa. Ja lopulta päädyttiin sitten ostamaan kuvien oikeudet itselle, jotta saadaan kaikki teettää niistä sellaisia kuin kukin haluaa. Ajattelin ensin etten heitä näitä tänne ollenkaan, mutta nyt kun tuo oma lempparini on taustakuvana koneessa ja puhelimessa, olen tykästynyt siihen niiin paljon että pakko nämä on tänne teillekkin jakaa. Tarkoitus olisi teettää joko yhdestä isompi taulu, tai kahdesta vähän pienempiä vierekkäin. 

Samaan postaukseen ajattelin puhua teille meistä ja menneestä armeijavuodesta. Siittä kun paljon on kyselty ja postausta toivottu. Musta tää on ihan hyvä ajankohta nyt, koska varmasti siellä ruuduntoisella puolella jonkun rakkauspakkaus on tällä hetkellä valtion palveluksessa, eli intissä.
Sippola27212DigitalImage_OGO6252

J:n armeija kesti tosiaan sen 9kk, ja loppui nyt viime syyskuun 17 päivä. Mä muistan sen päivän varmasti ikuisesti, kun hän sinne hyisenä päivänä vuosi sitten tammikuussa lähti. Kumpikaan ei silloin vielä tiennyt mitä, ja kuinka kauan on edessä. Mä tiesin vaan sen, että hän ei sieltä puolen vuoden miehenä tule. Vähintään 9 kuukautta menee seuraavalla kaavalla, mahdollisesti myös se 12 kuukautta. 
Ensimmäiset päivät meni silloin aika käsittämättömissä. Ei oikein vielä sisäistänyt tilannetta. Se kaikki oli niin uutta. Ei me oltu koskaan oltu pitkiä aikoja erossa. Pisin aika mitä ollaan oltu näkemättä on 3 viikkoa. Kun mä olin kiertueella. Mut normaalisti me nähtiin päivittäin. Suurimman osan öistä mä vietin joko J:n tykönä tai hän meillä. Kunnes kaikki muuttui. 
Piti opetella olemaan yksin, piti tottua siihen, että jos mulla tulee joku tärkeä (tai yleensä joku tosi epätärkeä, kuten "pääsinkin jo töistä!") joka pitää hetimitten J:lle ilmoittaa, mä en enään heti tavoittanutkaan häntä. Tai jos oli jotain kivaa tiedossa, mitään ei voinut oikein sopia ennalta kun ei yhtään tiennyt koska hän on kiinni ja koska ei. 
Mä otin alusta asti asenteen että me selvitään. Sinä päivänä kun armeija alkoi, oli vain muutama kuukausi meidän 4- vuotis päivään. Me oltiin silloin jo oltu yhdessä monta vuotta, en antanut ajatukselle "me ei selvitä." tilaa mun päässä. Ja koska se ei ollut edes vaihtoehtona, niin ei myöskään käynyt. Vaan päinvastoin. Intti lähensi meitä entisestään. Yhteisestä ajasta tuli ainutlaatuista ja arvokasta. Se ei enään ollut itsestään selvyys että illalla kun tuut kotiin ja painat pään tyynyyn toisella tyynyllä katsoo sua kasvot jotka hymyilee sulle. Ei ollut enään selvää että kun raskaan iltavuoron jälkeen pääset kotiin, saat kertoa jollekkin päivästäsi ja siittä helvetin vaikeasta tilanteesta tai onnistumisestasi. 
Aluksi kaikki oli sitä opettelua. Miten kulutat nykyään ajan, jonka olit ennen viettänyt hänen kanssaan. Mulle oma-aika oli ainakin tosi tarpeellinen. Tuona aikana mä opin itestäni paljon. Loppu aikana opin myös arvostamaan sitä omaa-aikaa, ja sitä että se on oikeasti ihan tarpeellista. 
Osa varmaan muistaakin, että J oli tosi paljon kiinni. Intin loputtua me laskeskeltiin että lähes jokatoisen viikonlopun. Muistan sen hetken, kun J saapui ensimmäisille lomille ja juosten hyppäsin hänen syliinsä. Siittä päästyäni omille jaloilleni turvallisesti, hän kehui että ensi viikonloppu ollaan taas kiinni. Se pistos ja tunne. Se syvä piikki joka just osui ja upposi. "-Mutta mä olin käsityksessä että saan olla edes viikonloput sun kanssa?" Lopulta selvisi, että sotilaspoliisipuoli tulisi olemaan sellainen, että kaikenmaailman päivystysten ja vartiointivuorojen jälkeen aikaa lomailuun ei olisi paljoa. Tuona viikonloppuna mulle myös selvisi, että tuplakiinni olojakin oli tulossa. Kaksi kokonaista viikonloppua putkeen ilman toista. Yhteensä 19 päivää putkeen ilman toista. Näitä meidän aikana oli kolme kertaa. Mutta se on nyt on aivan yksilöllistä miten niitä menee ja tulee, kersanttikolmonen ja kapteeninelonenhan yms, sen yleensä päättää paikasta riippumatta.

Sippola27212DigitalImage_OGO6251

Kokonaisuudessaan armeija aika hujahti ohi nopeasti. Oikeastaan tosi nopeasti. Tottakai alussa mä itkin ikävääni ja sitä että ihan oikeesti he pitävät mun miestäni siellä. Mutta ei se mitään auta tai aikaa lyhennä. Se pitää vaan elää. Se yhteinen aika mitä intin aikana on, pitää käyttää harkiten ja tietenkin yhdessä. 
Ja niinkun sanoin, se opettaa molemmille paljon. Yhteisenajan merkitys on meille ainakin nykyään ihan eri. Ettei tuhlata sitä riitelyyn tai mihinkään muuhunkaan. Käytetään se yhdessä ja pidetään siittä kiinni. 
Ja aina kannattaa muistaa, että jos sulla on paha olla kotona ilman toista, niin varmasti sillä toisella puoliskolla on samat tunteet siellä palveluksessakin. Hän vain tekee asioita aamu kuudesta ilta kymmeneen suurinpiirtein taukoamatta, joten ehdottomasti sunkin kannattaa se aika käyttää kotona asioita tekemällä eikä vaan jäämällä paikalleen odottamaan. Sitäpaitsi, ikävä ei synny turhasta. Se merkkaa jotain. Mitä enemmän sä ikävöit, sitä enemmän merkitystä sillä on. Mä meinasin aluksi tulla hulluksi ikävästä, mutta sen kanssa oppii elämään, kun oppii uskomaan siihen että ikuisesti ei ikävöidä tarvitse.

Nyt kun "inttileskeyden" päättymisestä on melkein 4 kuukautta kulunut. Mä voin muistella tuota aikaa ihan hymyissä suin. Se koettiin ja samalla se voitettiin. Nyt se ei enään piilottele mielen perällä aikeissa että pian se saapuu kummittelemaan, vaan nyt se on kertakaikkiaan ohi. Enään ei tarvitse miettiä "sitten intin jälkeen sitä, ja sitten intin jälkee tätä." Vaan nyt me ollaan siinä intin jälkeisessä elämässä. 


'Sippola27212DigitalImage_OGO6244


Vaikka intillä on tietynlainen maine siittä mitä se tekee parisuhteelle, tuo maine on täysin väärä. Intti ei ole se joka parisuhteen silloin rikkoo, vaan he kaksi jotka siinä suhteessa ovat. Intti ei ole tulossa kenenkään suhteen väliin, se mies ei lähde sinne inttiin sen takia että se ei haluaisi olla sun kanssa. Intti ei halua sun miestä sinne sen takia että ne haluaa sen eroon susta. 
Se on ihan niistä kiinni ketkä siinä suhteessa ovat mitenkä se suhde sen kestää. He päättävät miten se yhteinen aika vietetään yms. Jos aikomuksena on viettää loppu elämä yhdessä, armeija on siittä vain pienen pieni osa, joka ei (toivon mukaan) koskaan tuu uudestaan. 
Lyhyesti siis sanottuna, armeija lyhensi meitä vielä entisestään, ja mä olen varma siittä, kenen kanssa mä haluan viettää loppu elämäni ♥ 



"Kahden ihmisen väliin ei pääse, jos siinä ei ole tarpeeksi tilaa."
-Ja sen tilan, päättä kukin pari itse. 

39 kommenttia

  1. Ihana postaus! :) itse en ole edes ajatellut, että intti voisi rikkoa parisuhteeni. Toisella on kuitenkin hyvä "syy" olla poissa ja siellä oma rakas on aika hyvässä turvassa :) Ikävän määrä vaan pelottaa hirveästi, oon tositositosi huono kestämään ikävää! :D täytyy varmaan järkätä itelle paljon työvuoroja ja actionia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun pitää ittensä sopivasti muttei kuitenkaan liikaa kiireisenä aika kulkee siivillä, ja ikävä pitää kääntää voitoks. Se on hyvä asia, koska se kertoo tunteista! :)

      Poista
  2. Ihana postaus ja varsinkin mulle tosi ajankohtainen kun oma poikaystävä lähti armeijaan nyt viikko sitten. Meidän tilannetta toki vaikeuttaa se, että mä olen au pairina Englannissa joten nähdään seuraavan kerran vasta toukokuun alussa :/ Onneksi au pair kuukausi on takana jo viisi, joten loput neljä kuukautta hurahtaa varmasti hetkessä ohi. Mun poikäystävä joutui/pääsi myös sotilaspoliisiks joten ainakin se yhdeksän kuukautta joudutaan oleen erossa ja pelottaa juurikin kun on kuullut et spolkissa ollaan juurikin eniten viikonloppuja kiinni. Ihana kuitenkin lukea että muutkin on ollu samassa tilanteessa ja selvinneet siitä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut hei! Toihan on periaatteessa ihan hyvä et sä oot nyt just au pairina! Mieti jos lähtisit vaikka vasta sitten kun mies kotiutuu, sit te joutuisitte olemaan vielä pidempään erossa! Toukokuu tulee pian. ja sit inttiäkään ei oo enää paljoa jäljellä! Tsemppiä teille, te pärjäätte varmasti ♥ :-)

      Poista
  3. voi että miten kivoja kuvia :)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus !! :) itse kans elelen inttilesken elämää ja tällä hetkellä ollaan putkeen 5 viikkoa yksin ja sen jälkeen vielä 2 viikkoa. Eli nään kihlattuani 7 viikon aikana kerran..On tämä vaan niin "ihanaa".. :)

    VastaaPoista
  5. Voih, onpa ihania ja söpöjä kuvia teistä <3 Ja hyvin olit tosta inttiajasta kirjottanut! :) Mulla oli kans samoja tuntemuksia sillon aikanaan, mut loppujen lopuks se inttiaika meni yllättävän nopeesti ja todellakin vaan lähensi!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) ♥ Ja jep, oikeesti se 9 kuukautta vain suhahti ohi! :)

      Poista
  6. Kiva kun olit löytänyt blogini ja kommentoinutkin!

    Aivan ihania yhteiskuvia, näytätte suloisilta. :) Hyvin kirjoitettu myös intistä. Se on niin paljon kiinni ihmisestä kuinka sinä aikana käykään. Jos on oikeasti tarkoitettu toiselle, niin sitä jaksaa kyllä odottaa.
    On myös paljon sellaisia jotka ovat henkisesti hmmh mitenköhän sen muotoilisin..epäkypsiä..Jotka eivät ole suhteessa täysillä mukana ja eivät jaksa odottaa, että toinen palaa kotiin. Ymmärrän toisaalta myös tämän, sillä tuossa iässä ollaan vasta aikuisuuden kynnykselle.

    Omakohtaisia kokemuksia ei siis tälläisestä ole, mutta sellaisen kuvan olen saanut ihan yleisesti ja veljen kokemusten perusteella.

    Sulla on muuten blogissa ihanan raikas ja selkeä ulkoasu. Pointsit siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :) Oon täsmälleen sun kanssa samaa mieltä, intti ei sitä suhdetta riko vaan ihmiset jotka siinä ovat! :)

      Poista
  7. Vitsit miten ihana postaus Henna! Siis aivan ihana. Lueskelin tätä vedet silmissä, sillä parhaillaan se oma mies suorittaa palvelustaan ja vasta on toinen viikko lähtenyt käyntiin. Tää postaus anto mulle uskoa inttiajan suhteen, sillä tuun kokoajan varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että tää tulee kasvattamaan parisuhdetta ja meitä molempia. Hyvä puolensa siis tässäkin!

    Kiitos ihana Henna tästä postauksesta, oikeesti. Ja ihan supersöpö tuo viimeinen kuva! :')

    oliviamyllyla.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Olivia, sä sitten osaat alita sanat oikein! Ihana kommentti :) ♥ Tsemppiä teille, te selviätte ihan varmasti! :)

      Poista
  8. Voi miten ihana kuva teistä! :) Ihan hirmunätti oot! <3

    VastaaPoista
  9. tätä oli kyllä mielenkiintoista ja kiva lukea!<3 itsekin olen tällä hetkellä erossa poikaystävästäni kun hän on maapallon toisella puolella lomailemassa yhteensä kolme viikkoa, ja tämä on onneksi viimeinen viikko! alussa ikävä tosiaan oli ihan sietämätön, mutta aika nopeasti tähän yksinoloonkin on tottunut kun tietää että kyllä se sieltä vielä kotiin tulee :) ihania kuvia teistä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinolosta vaan kaikki irti kun sitä on! :-) Kiitos paljon Tuuli, sun kommentteja on aina ihana lukea! ♥

      Poista
  10. Ihana parisuhde postaus! Mietin pitäisikö itsekin tehdä.. Mut toisaalta en ole siksi koskaan tehnyt kun tuntuu että on liian henk.kohtaista ja sit huhut alkaa liikkumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhujen mukaan ei kannata elämäänsä elää! :) Huhut ovat merkki kateudesta, ja kateus siittä että sä olet jossakin onnistunut. Tottakai on hyvä vetää raja mitä kertoo ja mitä ei, mutta kokonaan parisuhdetta ei kannata jättää kertomatta :-) ♥

      Poista
  11. Moikka! Täältä pesee vastakommentti, koska niinkuin sanoit on niitä kiva antaa ja saada. Ihanan pirteältä tyypiltä vaikutat! :)

    VastaaPoista
  12. Aivan ihana postaus! Sain paljon positiivisemman kuvan tästä inttilesken elämästä ja tää auttaa jaksamaan :) oma muru lähti myös juuri armeijaan ja on automaattisesti vuoden ja lomia on melko vähän. Tuntu aluks että vuosi menee liian hitaasti enkä tienny miten kestän, mutta tän postauksen myötä oon täysin varma että kestän! Ihana postaus ja ihana ihminen olet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kommentti pikemminkin! ♥ :) Kiitos paljon, ja ihana kuulla että oli apua! :) Vuosi, nimen omaan inttivuosi hujahtaa hetkessä ohi! Ota vaa kaikki irti omasta ajasta! :)

      Poista
  13. Oli pakko tulla kattoo noi kuvat vielä tietokoneella, kun näyttivät puhelimellakin jo niin kivoilta. Ihana pari, pus <3

    VastaaPoista
  14. Awww ihana<3 upeita kuvia :)) blogisi vaikuttaa tosi kivalta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-) Tosi kiva kuulla että tykkäät! ♥

      Poista
  15. Oi kuinka ihania kuvia teistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kans! :) Vielä kun saa aikaiseksi nii viimeisestä pitää kyllä teettää taulu! :)

      Poista
  16. Voi sulla on tosi kiva blogi ja rakastan tätä sun ulkoasua! :) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  17. Voi kuinka söpöjä kuvia ja muutenkin ihana postaus! :3 Kivan simppeli tää sun blogi, mut ei kuitenkaan ihan samanlainen kuin kaikilla muilla. Pitääpä selailla muitakin postauksia, jos vaikka jäisin lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja ihanasta kommentista! :) On aina ihan huippua kuulla että blogi miellyttää! ♥ :)

      Poista
  18. ootteks juusonkaa viel yhes :)?

    VastaaPoista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!