Me and J

juhannus
Mä olen tietoisesti pitänyt yhden ison ja merkittävän osan mun elämästä tän blogin ulkopuolella. Blogin alkumetreillä mä jonkin verran vielä kirjoittelin aiheesta, mutta lopulta päätin pitää sen täysin minimissä. Se että kirjoittelin ja kerroin siitä, ei tuonut tullessaan mitään hyvää. Päin vastoin. Ja lopulta raja oli vedettävä todella tiukalle. 
Tää on todella raakaa ja kylmää mihin tää maailma on mennyt, kun blogissa joka on mulle todella tärkeä asia, harrastus ja paljon muuta ei voi puhua siitä yhdestä rakkaimmasta ihmisestä. Siitä ketä kuuluu oikeastaan mun jokapäiväiseen elämään. Haluaa suojella sitä, eikä siihen ole keinoa kuin pyyhkimällä se täältä lähes kokonaan. 
Mä en pidä mun blogia mitenkään suosittuna, tää on ihan tavallisen nuoren naisen blogi pääasiassa kaikesta pinnallisesta. Tätä seuraa tavallisia eri ikäisiä ihmisiä ympäri Suomen. Mutta tätä seuraa myös ne inhottavat ihmiset. Jotka luulevat tuntevansa mut, eli oikeasti niillä on joku oma vinksahtanut käsitys musta jolle ne perustavat kaikki "faktansa". Jo se pelkästään kertoo siitä miten säälittävää tuollainen ajattelu on, että he lukevat blogiani sanasta sanaan ja vartoavat uusia postauksia, mutta oikeasti inhoavat minua ja haluavat mulle pelkästään pahaa ollakseen itse parempia ihmisiä. 

Päätös sulkea J blogin ulkopuolelle, lähti jo noin vuosi sitten. Rupesin saamaan kommentteja "Mitä tuo J näkee sussa? Se saisi niin paljon parempaa."  "Sä et todellakaan ole ansainnut tuollaista miestä, se on liian hyvä sulle." Sekä paljon pahempia. Miettikää miltä musta on tuntunut lukea tuollaista? Tai miltä J:stä on tuntunut kuulla mun, sille yhden rakkaimmista ihmisistä saavan tuollaisia kommentteja. Silloin päätin että nyt saa riittää, J:stä en enään juurikaan blogissa puhu joten ehkä nämä kylmät sydämettömät ihmisetkin jättävät asian rauhaan ja mollaavat jatkossa vain mua. 

Nyt kuitenkin halusin taas syventää pintapuolen raapaisua ja avata teille pikkuisen nykyisestä tilannetta. Syy tähän on ihan vain se, että sain taas tarpeekseni ihmisten selkärangattomuudesta ja itsekkyydestä. Blogin pidempiaikaiset lukijat tietävätkin, että ollaan J:n kanssa oltu yhdessä 15 kesäisistä kakaroista saakka. Eli vuosia onkin jo kertynyt melkoinen määrä. Tuo aika ei todellakaan ole ollut mitään pelkkää pusipusi lässynlää hommailua. Vaan mukaan on mahtunut melkoisia sotia ja yhteenottoja, mistä voi "kiittää" omalla kohdalla ainakin  kovaa, vaikeaa ja periksiantamatonta luonnetta (kiitos siitä sulle iskä). Myöskin suuret elämän muutokset sekä mulla pään hajoaminen on ollut todella iso kapula rattaisiin. Ja näin ollaankin menty melkoista vuoristorataa. Yhdessä-erikseen-yhdessä-erikseen. Eli siis kyllä, tiet ovat myös välillä eronneet. Tää saattaa jonkun korvaan kuulostaa omituiselta että "päättäkää jo". Mutta kun asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia. Tää on aina ollut meidän juttu, sitä ei ole muiden kuulunut eikä tarvinnutkaan täysin ikinä ymmärtää. 

Oltiin niin nuoria kun löydettiin toisemme, että tavallaan kasvettiin yhteen ja mukauduttiin elämään yhdessä. Se on samaan aikaan hyvä, mutta myöskin huono asia. Samalla mitä J on ollut mulle se elämänkumppani, se on ollut myös se parasystävä. Kun samaan ihmiseen mahdutetaan kaksi elämän tärkeintä ihmistä, se luo sille aika suuren merkistyksen. 
Nyt viime loppukesä ja syksy on ollut todella rankkaa, varsinkin kun peilistä ei edelleenkään katso kukaan takaisin. Halusin omaa aikaa ja miettiä asioita, halusin laittaa omaa elämääni järjestykseen. Ja vaikken olisi halunnutkaan mun olisi ollut pakko. Musta ei ollut huolehtimaan itsestänikään kunnolla, en olisi mitenkään kyennyt huolehtimaan jostain toisesta ja yhteisestä. Lisäksi tuo toinen ikuinen elämänkumppani on ollut sen verran haastava viime kuukausina että se on vienyt multa aikalailla kaikki ylimääräiset voimat. Terveys on kuitenkin se ykkösjuttu että täällä pärjää muun kanssa, ja näin diabeteksen kanssa on otettu matsi jos toinenkin. Siispä meidän homma meni jäihin. Haluttiin rauhassa ajatella asioita ja ottaa etäisyyttä. 

Mitäs nyt sitten kun aikaa on kulunut? Nyt ihan viime aikoina ollaan taas pitkästä aikaa vietetty enemmän aikaa yhdessä, juteltu todella paljon asioista ja käyty läpi sitä kaikkea mitä me ollaan koettu ja nähty yhdessä. Mä olen myös saanut aivan tajuttoman paljon apua ja tsemppiä itseni kanssa. Ja nyt ollaan päätetty katsoa päivä kerrallaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mulla on vahva tunne tästä, enkä olisi lähtenyt tähän jos olisin vielä yhtään epäröinyt. Meillä on kuitenkin pitkä historia, ja näillä näkymin sitä näyttäisi tulevan vielä paljon lisää. Aika on tehnyt tehtävänsä ja parantanut ladut sieltä missä meillä meni aikaisemmin aina sukset pahasti ristiin. Molemmat on itsenäistyneet ja aikuistuneet. Mulla on pitkästä aikaa onnellinen ja tulevaisuuden suhteen turvallinen olo. 

Joskus täytyy kulkea kauas, nähdäksään sen mitä siinä lähellä todellisuudessa oli 

4 kommenttia

  1. Kamalaa kuulla millaisia kommentteja olet joutunut saamaan! :( Ei mikään ihme, että tuollaisen jälkeen haluaakin sulkea rakkaansa täältä blogista kokonaan pois, sillä itsekään en kestäisi tuollaista..
    Ihana kuitenkin kuulla, että tällä hetkellä tulevasuus näyttää valoisammalta ja olet turvallisin mielin ♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalempia ovat ne ihmiset noiden kommenttejen takana, ja siksipä kommentoivatkin vain nimettömästi , onhan se jo nähty ettei tuollaisista ole mitään nimellä sanomaankaan. Ja joo, päätös oli aika selkeä jättää hänet suurimmaksi osaksi blogin ulkopuolelle, niin ikävältä kuin sekin tuntui.
      Eiköhän aika näytä kuulutaanko me yhteen vai jatketaanko me teitä erillämme :) Kiitos sinulle ihana Tuuli vielä kommentistasi <3

      Poista
  2. Kenenkään ei tarvitsisi tuollaisia komentteja saada, pitäisivät huolta omista asioistaan. Mutta ihanaa että jaksat olla positiivinen, vaikka sulla on paljon mietittävää. Tykkään sun blogista ja sun aitoudesta mielettömän paljon, tsemppiä jatkoon. Ja sanonpa vaan, olet todella kaunis ja vaikutat mahtavalta ihmiseltä<3:)

    Ihanaa joulukuuta sulle Henna.
    terkuin Harriet http://harrietjulia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Harriet! ♥ Aivan ihana kommentti, kiitos! Ja niimpä, tuollaisilla kommentoijilla on omat asiat niin retuperällä että sitten yritetään jakaa pahaa mieltä muillekin. Kyllä se aika näyttää kuulutaanko minä ja J yhteen vai viekö tie meidät jälleen erilleen.
      Ihanaa joulukuutu sinne! :) Tää kommentti piristi päivää ja lämmitti mieltä!

      Poista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!