Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

VAUVAKUUMETTA!

Tai ei sittenkään... 

Pitkästä aikaa halusin sukeltaa kaiken pinnallisen ja kauniin hömpän keskeltä vähän pintaa syvemmälle. Antaa teille hieman enemmän itsestäni ja puhua mun mielipiteistä sekä ajatuksista. Tää postaus, tulee olemaan yksi tän blogin henkilökohtaisimmista postauksista ikinä. Oon jo tosi pitkään miettinyt ja sulatellut tän kirjoittamista, mutta aina se on sitten kuitenkin jäänyt ja jäänyt. En ole osannut pukea mun ajatuksia oikein sanoiksi, enkä myöskään ole osannut katsoa asiaa niin monelta näkökulmalta, kuin ehkä olisin halunnut. Nyt mä kuitenkin haluan yrittää saada tän mun pääkopan sekasorron tähän tekstikenttään mustaa valkoisella. 

Viimeisen vuoden aikana on vauvauutisia puskenut oikein järjettömän paljon joka tuutista. Alan olla ilmeisesti siinä iässä, että monet kaverit ja tuttavat ovat alkaneet tulemaan vauvakuume ikään. Parhaimmillaan samanikäisiltä tutuilta löytyy varmuuskopioita jo kolmekin kappaletta. Tasaiseen tahtiin myös minä kuulen sen ikävän kysymyksen "Koska teille tulee perheenlisäystä?" ja miljoonat muut variaatiot siitä. Tästä päästäänkin tän postaukseen ytimeen. Saako toiselta kysyä tuollaista? Mitä mieltä minä olen noista kysymyksistä ja uteluista? Mun erittäin vahva mielipide on se, että ei, tuollaista ei kysytä keneltäkään ikinä. Varsinkaan niin, että kysymykseen sisältyy oletus siitä asiasta. Niin kuin olisi muka aivan itsestään selvää, että he olisivat hankkimassa perheenlisäystä jossain kohtaa. 

Miksi mä olen sitten tätä mieltä? Mun mielestä se on liian henkilökohtainen asia, ottaa tuolla tavalla puheeksi. Jokaisella meistä on ne omat syyt, miksi siihen pisteeseenkään mennessä niitä lapsia ei ole vielä hankittu ja tullaanko koskaan edes hankkimaan. Sen ei pitäisi kuulua millään lailla kenellekkään. Varsinkin, kun siellä taustalla voi olla jotain todella haurasta ja särkyvää. Mä olen kerran ollut todistamassa yhtä todella ikävää tilannetta, jossa yksissä juhlissa yli-utelias sukulainen kysyy eräältä naishenkilöltä "No koskas teille on niitä lapsia tulossa" aiheuttaen kysymyksellään tälle naiselle hirveän tilanteen. Nainen purskahtaa samantien itkuun, nousee pöydästä ja juoksee sivummalle. Naisen vieressä istuva puoliso nousee perässä ja tuiskahtaa erittäin vihaisella ja pettyneellä äänensävyllä tälle yli-uteliaalle henkilölle "Kiitos, viikko menikin jo ilman itkua" ja juoksee naisensa perään. Lopulta sain kuulla, että tämä nainen oli saanut neljännen keskenmenon vajaa kuukausi sitten. Kysymys oli naiselle niin rankka, että sen jälkeen heidän juhlansa olivat ohi ja kotimatka alkoi. Tässä yksi todella hyvä syy, miksi tuollaista asiaa ei koskaan eikä missään tilanteessa kysytä toiselta. Sitä ei voi ikinä tietää, mitä siellä taustalla on. He, ketkä aiheesta haluavat puhua, aukaisevat kyllä aivan varmasti sen suunsa itse, ilman, että sitä tarvitsee erikseen kysyä. Tää asia, on niin henkilökohtainen, että yksinkertaisesti vaan ei ole mitään syytä eikä oikeutta udella siitä toiselta.


Lisäksi, vaikka suurin osa tän maapallon ihmisistä tuntuukin haluavan sitä jälkikasvua, niin joukossa on myös heitä, jotka eivät halua. Ja tiedättekö mitä, se on täysin normaalia! Siksi musta on tosi tökeröä olettaa, että jokainen haluaa niitä aivan automaattisesti. Näin ollen sitten ajatellaan, ettei asian kysymisessä ole mitään väärää "koska kaikkihan nyt lapsia haluavat". Mutta kun eivät tosiaan halua. Vaikka haluaisivatkin, kaikki eivät myöskään voi saada niitä, vaikka miten paljon haluaisivat. Nykyään on paljon erilaisia syitä, miksi joku ei halua tai ei voi lapsia saada. Useimmiten ne syyt on todella todella henkilökohtaisia. Siksi, ikinä koskaan milloinkaan, ei ole oikeutta tai asiallista kysyä toiselta asiasta.

Tästä päästäänkin siihen, että mä en esimerkiksi tiedä, haluanko mä koskaan lapsia. En oo ikinä haaveillut niistä. En oo koskaan ajatellut sitä pakollisena asiana elämässä. Yksi iso tekijä, miksi ajattelen näin, on mun sairaudet. Ne ei suoraan sulje pois sitä, ettenkö voisi tulla raskaaksi, mutta ne tulee vaikeuttamaan sitä ihan älyttömän paljon. Lisäksi niiden takia mun raskausaika tulee olemaan todella vaikeaa aikaa. Tästä johtuen oma mieli on salaa sivussa varmaan suojellut mua, ja jättänyt mun kohdalta isoimmat haaveet kokonaan pois. Ettei sitten tule maailman luokan suurinta pettymystä, jos en esimerkiksi voisikaan tulla raskaaksi. 

Enkä mä myöskään koskaan ole kokenut olevani mikään erityisen äiti-ihminen. Kyllä mä tykkään lapsista, mutta ne ei herätä mussa sellaista "tuituitui oooooiiiiii vooooi kun hän on ihana ihana ihana  lutuinen hutuinen lässynlässynlää" -fiiliksiä lainkaan. Mä seuraan itse mielummin sopivan etäisyyden päästä, kun muut naiset ryntää katsomaan ja hypistelemään vasta syntyneitä vauvoja. Monesti, kun oon itse ottanut tän iljettävän kysymyksen kuultuani asian puheeksi, etten tosiaan tiedä siihen minkäänlaista vastausta, edes sitä, tuleeko niitä lapsia ylipäätään koskaan. Saan päälleni hirveän ryöpyn hössötystä "voi kuule Hennaseni, kyllä se biologinen kello sieltä heräilee vielä ja alkaa tikittää, usko pois". Tässäkin useimmiten aivan jäätävä yleistäminen siitä, että jokainen nainen tällä maapallolla vaan yksinkertaisesti haluaa äidiksi, tai jos ei halua, niin heräilee siihen ajatukseen silti joka tapauksessa ihan vaan koska luonto nyt sanoo niin. Niimpä niin.


Iso asia, mikä mua myös mietityttää tässä asiassa tosi paljon, on, että haluanko mä tuoda tähän ja tällaiseen maailmaan yhtään ketään. Tää meininki maapallolla alkaa olemaan sitä luokkaa, että mä oon ruvennut miettimään asiaa tältäkin näkökulmalta. Vaikka mä pystyisinkin suojelemaan mun lasta mun kuolemaan saakka kaikilla mahdollisilla tavoilla, mulla on sellainen fiilis, että ei se riitä. Mua on esimerkiksi kiusattu eskarista kauppiksen loppuun saakka ja vielä sen ylikin, eli pitkälle yli kymmenen vuotta. Eikä mun vanhemmat voineet asialle mitään, vaikka he kuinka yrittivät. Kukaan ei voinut. Tuo kiusaamishelvetti seuraa mua edelleen. Sen takia mä olen jatkuvasti epävarma itsestäni. Haluanko mä olla? -En. Voinko mä asialle nyt jotain? -En. Pakostakin sitä miettii, että mitä jos mun lapsi joutuu kulkemaan samanlaisen polun, enkä mäkään voi tehdä asialle mitään. Tai mitä jos hänen kohdalla se polku tulis olemaan vielä pahempi. Puhumattakaan isompaa kuvaa katsoen. Maailmalla tapahtuu kokoajan kauheita asioita. Sanotaan, että pelolle ei saisi antaa valtaa. Mutta kyllä mua ainakin mietityttää tällaiset asiat. Mä en myöskään ole yhtään vakuuttunut siitä, että onko musta koskaan huolehtimaan kenestäkään, niinkuin äidin kuuluu lapsestaan huolehtia. Tää johtuu varmasti myös pitkälle siitä, että kun en tiedä, haluanko mä koskaan lapsia. Oletan, että jos joskus elämä vie siihen pisteeseen, että haluaisin, niin ehkä se luottamus sieltä tähänkin asiaan siteen pikkuhiljaa syntyy.

En siis sano, että olisin varma asiasta, että musta ei koskaan tule äitiä. Mutta yhtä epävarma olen asiasta, että musta koskaan tulisi äiti. Eiköhän aika näytä tämänkin asian, sitten jos se joskus on ajankohtaista. Mulla kun ei oo vielä yhtään mikään kiire asian kanssa. 

14 kommenttia

  1. Siis aamen! Mä oon nii samaa mieltä sun kanssa! että oikei kiehu päässä ku mietin noita samoja ”no millonkas teille tulee vauva” -kysymyksiä joita itsekkin olen alkanut saamaan. Ei todellakaan oo ikinä koskaan okei kysyä noita kysymyksiä keneltäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit miten huippua kuulla, että en oo ainut joka näin ajattelee! :)

      Poista
  2. En vain yksinkertaisesti kaipaa lasta elämääni. Lisäksi tiedän itseni ikäisen henkilön eikä voi koskaan lisääntyä perinnöllisistä syistä johtuen. Syitä voi olla monia. Jouluna tuli nähtyä kavereita joita ei normisti kysy ja ne kysyy millo te saatte lapsia? Sillee ei ikinä on ehkä mun vastaus minkä haluan sanoa mutta vastaan vaan nätisti ei just nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin kiusallista, jos ajatuksena on, ettei koskaan halua, ja sit sitä kysytään!! Ei sais koskaan missään tilanteessa kyllä kysyä keneltäkään. Kiva, että ollaan tästä asiasta näin samaa mieltä! :)

      Poista
  3. Mahtavaa Henna kun kirjotit tästä aiheesta, tää oli superhyvä teksti! Mä oon kans halunnut kirjoittaa omaan blogiin aivan samasta aiheesta, pystyn tässä tekstissä samaistumaan todella moneen kohtaan. En kuitenkaan ole kirjoittanut aiheesta, koska yleensä kun tokaisen että me ei haluta lapsia, niin saan vaan parskamyrskyn aikaiseksi ja kaikki yrittävät aivopestä minut muuttamaan mielipidettäni :( eli minustakaan ei keltään saisi kysyä millon teille tulee perheenlisäystä, se on jokaisen ihan oma asia ja jokainen saa tehdä elämässään kuin haluaa! Ihana kuitenkin lukea tästä aiheesta eli en ole ainoa joka kärsii näistä jatkuvista kyselytuokioista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miina! <3 Mä pelkäsin kanssa tosi paljon julkaista tää postaus, mutta näköjään aivan turhaan! :) Eli postaa säkin ihmeessä, jos vaan niin haluat! Hälläväliä mitä muut siitä ajattelee :)

      Poista
  4. Vau, olen aivan samaa mieltä! Kuulin mun työpaikslla miten eräs nainen tuli raskaaksi eikä olisi halunnut paljastaa vielä tätä - lähipiiri alkoi kuitenkin juoruamaan välittömästi kun kys. nainen kieltäytyi alkoholista ja tupakasta. Toi on vaan niin epökohteliasta kysellä suhdestatuksista ja perheenlisäyksisyä juuri senkin vuoksi että kaikilla ei ole mahdollisuutta lapseen. Ei se kuulu muille!

    Olen kyllö itse haaveillut lapsesta ja haaveilisin vielökin, mutta tosiaan maailman meno alkaa olla sellainen, etten jälkikasvua tänne halua tuoda. Jo kirjoittamasi kiusaamisen vuoksi, mutta myös ilmastonmuutoksen, saasteen ja muun meidän aiheuttaman paskan takia �� Maailman tilanne ei ole menossa hyvään suuntaan ja voisi jopa sanoa että lapsilla ei todennäköisesti tule olemaan samanlaista lapsuutta kun minkä itse sain kokea.

    Ihan mahtava että kirjoitit tärkeästä aiheesta, jonka moni vanhempi saisi lukea ja miettiä milloin on sopiva kysellä yksitysasioita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niin epäkohteliasta! Mä oon onneksi kaikki sukujuhlat ja pippalot aina selviänpäin muutenkin, niin multa ei sen takia tätä kysellä :D Se oliskin, jos joutuis jo heti siinä alkumaljan kohdalla alkaa selitellä että ei, en ole raskaana, enkä ole ajatellut ainakaan hetkeen sellaiseksi hankkiutuakkaan! Kiitos kommentista ja palautteesta, aivan ihana kuulla, että postaus oli näin onnistunut :)

      Poista
  5. Mahtava ja mielenkiintoinen postaus Henna! Mä en oo koskaan aatellut tuota kysymystä ns. pahana, mutten oo koskaan keneltäkään myöskään kysynyt moista. Sen nykyään tiedän, että en lähtisi kyselemään keneltäkään ikinä, koska jotkut eivät vain tosiaan voi saada ja se on joillekin tosi kova isku ja ymmärrän, se olis mullekin kova pala. Ja se kun jotkut ei halua ja se on joillekin ihan hirveetä, jos joku sanoo ettei halua. Eiköhän se oo jokaisen oma päätös, eikä pitäisi muiden ihmisten elämää haitata jos joku ei lapsia halua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ei se ole keneltäkään pois, jos joku ei lapsia jostain syystä haluakaan :) Kyllä he, jotka haluavat omasta tilanteestaan avautua, avaavat varmasti itse sen suunsa, miksi ja koska halutaan tai ei haluta lapsia :)

      Poista
  6. Ihan huippu postaus! Mä haluan lapsia tosi kovasti, mutta niiden aika ei ole ihan vielä. On tosi ärsyttävää kuinka vähän väliä kysellään, että no jokos teille se vauva tulee?? Toinen tosi rasittava reaktio ihmisiltä on, että oottehena te jo viis vuotta yhdessä olleet, että eikös se olisi jo lapsen aika. Öh, ei?? Eiköhän me ihan itse kerrota sitten kum lapsi on tulossa.

    🖤:llä sofilmas.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kans niiiin ärsyttävää, että jos oot ollut toisen kanssa kauan, niin ihan kuin se olisi jokin merkki siitä, että jo pitäis alkaa hankkia perheen lisäystä :D

      Poista
  7. Todella hyvä postaus ja pystyn kyllä täysin samaistumaan noihin ajatuksiin, joita itsekin käyt läpi. Lähipiirissäni on myös ihmisiä, jotka eivät niitä lapsia koskaan halua, ja sivusta seuranneena on kyllä ollut todella ikävää joidenkin ihmisten hämmästely asian suhteen, koska "kyllähän kaikki nyt lapsia haluavat".. Myös omalle kohdalle tulevat utelut ovat jo alkaneet hieman ärsyttää, sillä kenenkään tehtävä ei ole hoputtaa toisia kyseisen asian suhteen, ja itsekään en ole edes varma aionko niitä lapsia koskaan hankkia. Myös tuo lasten mahdollinen tulevaisuus on alkanut oikeasti huolestttaa, sillä en halua edes ajatella mikä maapallon tilanne on vaikka 50 vuoden päästä.. Anyway, hyvää pohdintaa ja kiva kun kirjoitit aiheesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihana saada tällaista palautetta! :') Kiitos paljon! <3

      Poista

Ruusut, risut, kehut, parannusehdotukset ja kritiikki, kaikki on yhtä tervetullutta. Muistetaan silti pitää se kommentointi asiallisena.
Kiitos paljon kommentistasi ♥