♥ Hyvästi rakas uskollinen ystävä ♥

Mä tuijotan tätä tyhjää tekstikenttää suuri tyhjyys sisälläni. Mietin osaanko mä, ja haluanko mä kertoa tän. Uskallanko ja pärjäänkö mä jos mä sanon sen ääneen. Se tuntuu vieläkin epätodelliselta. Tän ei pitänyt mennä näin. En todellakaan olisi ollut vielä valmis tähän. Meidän piti olla yhdessä loppuun saakka. Nyt se loppu, tuli ihan liian monta vuotta liian aikaisin. Piti hyvästellä paras ystävä. 
 

 
Aikaisemmin täällä jo Sirun terveys ongelmista kerroinkin. Kaulan alle kasvanut hyvälaatuinen kasvain onnistuttiin poistamaan ongelmitta ja arpi alkoi paranemaan hyvin. Kuitenkin Siru lopetti syömisen kokonaan, ja joikin todella vähän. Lopulta alkoi olla niin kuihtunut että torstai-perjantai välinen yö me vietettiin tiputuksessa ja tutkimuksissa. Selvisi, että Sirun molemmat munuaiset ovat suurentuneet ainakin kolmin kertaisiksi. Ja näin ollen myös lakanneet kokonaan toimimasta, ja myrkytystila oli vallannut hänet. Otettiin verikokeet ja me vietiin ne aamulla Tampereelle labraan. Sitten alkoi monen tunnin piinaavaa odotus. Jos arvot olisivat paljon, ei olisi mitään tehtävissä, ja taas jos vain vähän koholla oltaisiin tilanne saatu korjattua. Arvot olivat 9 kertaiset. Munuaiset olivat molemmat tuhoutuneet. 

Luultavasti Sirulla oli ollut jo vuosia pieni munuaiset vajaatoiminta, joka ei kuitenkaan mitenkään haitannut hänen elämäänsä. Nyt isot antibioottimäärät laukaisivat kuitenkin viimeiset niitit. Ja perjantaina sitten mun rakkain ystävä nukutettiin tuskistaan ikuiseen uneen. Se sai loppuun asti olla mun sylissäni. Mä olin hänen rinnallaan loppuun asti, niinkuin olin hänelle kodin tarjotessaan luvannut.
 

 
Se onneksi vähän "lohduttaa" kun näki kuinka paha olla Sirulla loppu päivinä oli, ja tiesi ettei muuten enään voinut toista auttaa. Mutta ikävä on valtava. Siru kulki mun elämässä mukana yli puolet mun elämästä.

Olin 8- vuotias kun Siru meille muutti. Pienestä pennusta asti se oli mun kissani. Se nukkui mun vieressä ja turvautui muhun. Me opeteltiin yhdessä valjaisiin, opeteltiin käymään hiekkalaatikolla ja lopulta hän valitsi nukkumapaikakseen, siksi omaksi paikakseen mun toisen tyynyn. Ja 11- vuotta hän siinä nukkui. Me mentiin aina yhdessä nukkumaan, ja herättiin yhtenä.  Haettiin usein posti yhdessä, istuskeltiin pitkiä aikoja laiturilla ihan vain me kaksi. Meidän omajuttu oli katkarapuherkutteluhetki. Sulatin Sirulle katkarapuja lasiin ja se kalasteli ne sieltä suoraan suuhun, ilman että yksikään putosi lattian kautta. Se katse, se luja kehräyksen ääni ja onnellisuus mikä Sirun silloin valtasi. 

 
Tällä hetkellä mulla on ihan puolikas olo. Tyhjyys valtaa mut. Mun paras ja uskollisin ystävä on poissa. Se kulkee jossakin tuulen mukana ilman kipuja. Kukaan ei odota mua kotona. Kukaan ei osoita mulle pelkästä ruuan saannista kiitollisuutta. Kukaan ei nuku mun sängyssä odottamassa että tulee yö ja mä tulen viereen. Ikävä on ihan suunnaton. Eikä tää edes tunnu todelliselta. Koko ajan osa mussa odottaa että se kömpii jostakin vielä mun syliini. Vaikka oikeasti en enään koskaan näe häntä. Sirua rakkaampaa ja parempaa lemmikkiä ei oo eikä tuu. Se oli ainutlaatuinen. Se oli mun ensimmäinen lemmikki, josta elämän myötä kasvoi mun paras ystävä, tietynlainen kumppani. Ja nyt se kulkee mun sydämessä ja muistoissa ikuisesti, varjelee mua enkelinä pilven päältä. Ehkä ikävä helpotta ajan kanssa, vaikka nyt ei tunnu ollenkaan siltä.

 Yhdessä vuosia yksitoista.
Kuluivat hetkessä. Uskotko moista?
Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa
menettää.

31.03.2003 - 10.10.2014 ♥

Hyvää matkaa, me tavaan vielä.

I love my Cat ♥

Eilen illalla istuskellessani tässä koneella, huokaisin syvään ja mielessäni totesin että nyt alkaa monet vaikeat, monimutkaiset, kiemurassa, sotkussa yms asiat helpottumaan. Yksi kerrallaan pikkuhiljaa. Kuitenkin mentyäni sänkyyn ja silitellessäni Sirua, huomasin jotain pahasti poikkeavaa.

Sen kaulaan keskelle, henkitorven viereen oli ilmestynyt kova, peukalonpäätä inan isompi patti. Samana hetkenä kun mä sen käsissäni tunsin, ajatus pysähtyi, maailma pysähtyi. Mieleen laukkasi kysymysmerkki, mikä mitä miksi milloin? Tunnustelin sitä ja pitkien karvojen läpi yritin selvittää et onko se joku purema, pistos vai mikä ihme. Epätoivo rupes saamaan mun kropan tärisemään, Sirulla kuitenkin on ikää jo 11 vuotta. Mitä mä kissojen sairauksista tiedän, kasvaimet tulee yleensä tosi kavalasti ja nopeasti esiin eikä aluksi vaikuta kissan yleiskuntoon mitään kunnes kaikki romahtaa.

Noh, voitte kuvitella tai yrittää kuvitella. Lemmikki, joka on mun kanssa kulkenut siittä kuukauden ikäisestä asti. Kenet mä "kasvattanut". En voi sanoa että kuin oma lapsi, koska sellaista mulla ei ole, mutta hyvin hyvin lähellä sitä. Nukkuu sun vieressäsi joka yö, menee kanssasi yhtä aikaa nukkumaan ja nousee kanssasi. Ja sit tälläinen pamahtaa kohdalle. Se epätietoisuus ja ahdistus. Yritin netistä selailla kokemuksia, ja suurin osa osottautui rasvapateiksi. Mutta rasvapatti liikkuu siellä ihon alla, tämä ei. Taas yksi syy epäillä pahinta. 

Mä en edes tiedä koska olisin nukkunut niin huonosti, tai koska mun olis ollut niin vaikea nukahtaa. Aina kun se nukkumatti oli aukasemassa unihiekka pussiaan, mä säpsähdin ja varmistin että Siru hengittää. Ja monen monta kertaa sama juttu. 

Aamulla ensimmäikseks soitin kunnalliseen, aika: tiistaille. Okei okei, yritin rauhoitella itteni. Ei ne hätätapausta laittas nii pitkälle, eihän? 

Nukuin aamulla ajanvarauksen jälkeen muutaman tunnin koska yö meni miten meni. Herättyäni en saanut sitä ajatusta mielestäni. Mitä jos tämä onkin Sirun viimeinen viikonloppu? Mitä jos jos jos.... Hakkasi mun pään sisällä. 

Soitin uudestaan, varmistin että eihän ole tullut peruutusaikoja. - Ei, tiistaina nähdään. 

Ei, ei! Mä en kestä tiistaihin, mun pää räjähtää. Ja mitä jos se patti kasvaa? Kyselin ystäviltäni ja sain ammattitaitoisen yksityisen eläinlääkärin numeron Vammalasta. Soitin ja sainkin tunnin päähän ajan, no eikun auton nokka kohti Vammalaa kun lähemmäs tunnin täältä ajaakin. 

Ja niin, perillä. Päästiin heti kahden ihanan lääkärin tutkittavaksi. Ja pian olikin jo lähes varmasti selvillä mikä patti oli ja mistä johtui. Mä sain huokasta helpotuksesta, ei kasvainta! Turvonnut/tulehtunut imusolmuke. Nukutuksen se kuitenkin vaati koska hammaskiveä poisteltiin samalla ja annettiin muutama piikki. Huh! ♥ Muuten Siru sai terveenpaperit ja kehut miten hyvässä kunnossa ikäisekseen ja miten ihana luonne. Sai mamma olla ylpeä!
  

 
Viime yönä mä mietin kuolemaa, menettämistä, läheisestä ja rakkaasta luopumista.
Ja sitä, miten tuosta nelijalkaisesta karvapallosta on mulle tullut näin rakas. Ehkä siksi, että mä olen nähnyt kaikki sen elämän vaiheet, sen toilailut pentuna, sen kasvun aikuiseksi, sen ylpeyden ja vahvan luonteen aikuisena. Ehkä siksi, että aina kun kaverit ja "kaverit" ovat hylänneet ja jättäneet porukan ulkopuolelle, Siru ei ole koskaan jättänyt mua. Se on aina yhtä iloinen kun mä tulen kotiin, varsinkin jos olen ollut poissa pidempään. Se on aina yhtä loukkaantunut pidempien reissujen jälkeen "höh, taas sä jätit mut etkä ottanu mua mukaa!!" kunnes jää sulaa ja ikävä paistaa läpi. 

Myöskin viime yönä, ja varsinkin matkalla Vammalaan, mä hoin ääneen sekä mielessäni:  

Me ollaan tiimi, tiimi jota ei ykskään patti eikä erossa olo nujerra! ♥

Back in the business

Tää on jotenkin aina yhtä hankalaa alottaa tää postaus kun ollut useamman päivän tauko. Yleensä mä en sen kummemmin tänne selittele miksei mua täällä ole näkynyt. Mutta nyt on sellanen syy joka tulla tupsahti varoittamatta ja kaatoi mut sairaslomalle.

Viime viikon tiistai piti olla ihan normaali työpäivä jolloin laskettaisiin päiviä perjantaihin kun J tulee lomille ja lauantaina on serkkukemut. Ma-ti välisenä yönä mulla oli jo jotenkin ihan kumma olo. No, tiistai aamuna oli kuitekin suht normaali olo ja päätin normaaliin tapaan suoritua työpäivästä. Ajelin normisti töihin ja pääsinkin sitten jo kassalle. Olo rupeskin sitten aika voimakkaasti huononemaan ja tunnin jälkeen mun oli poistuttava kotiin nukkumaan. Oksetti koko ajan ja muutenkin oli tosi sellanen ahdistava huono-olo. Nukuin lähestulkoon iltaan asti ja olo oli taas suht normaali. Taas ajattelin että kyllä mä töihin huomenna kykenen. Siittä se sitten vasta alkoikin. Mun kylki ja koko selkä rupes kipeytymään ja vauhdilla. Ei mennyt kauan kun oli pakko ilmoittaa etten pääse töihin huomenna mun on mentävä aamulla lääkäriin. Siinä sitten rupesin jo mietiskelemään mikähän on lääkärin tuomio ja sainkin selville melko varmasti mikä mua vaivasi. Aamulla sitten suoraan lääkäriin ja se toteaa mulle ensimmäisenä kun oireeni sille itku kurkussa selitän. " Se on muuten umpisuoli se sitten!" noh, mä vastasin sille sit aika jämäkästi samalla vähän naurahtaen "no ei se kyllä se ole!" sitten se katto mua semmosella "kumpikohan se tässä lääkäri on" - ilmeellä ja toteaa " että miksi ei olisi?!"... Nostin paitaa näyttääkseni ja kehuin "Nokun se on jo poistettu......" hehhe. No muutamien "kevyiden" selkään iskujen jälkeen oltiin molemmat samaa mieltä mikä se oli = tulehtunut munuainen. Sain reseptit kouraan ja ohjeet suunnata vielä labraan. Matka labraan meni suhteellisen kivuliaasti, ja vaikka olin kerennyt jo huokaista että tästä tää ei enään pahene. Meinasinkin siinä sitten pyörtyä useamman kerran ja sitten löysinkin itseni päivystyksen osastolta tippa kädessä. Olo kuitenkin sitten koheni sen verran että pääsin yöksi kotiin. Onneksi, on sairaalassa jokunen yö tähän ikään jo tullut oltuakin.

Siinä siis meni meitsin "loppu" viikko. Eilen sairasloma loppui ja olo oli lähestulkoon sataprosenttinen. Joten tänään sitten taas palattiin työn ääreen ja olihan se nyt vähintäänkin ihana kun jaksoi seistä ja kävellä. Eikä koko ajan ollut kylmä kuuma kylmä kuuma (senkin edestä sitten kyllä kuuma....)

Muiden suunnitelmien mukana, myös kaikki suunnitelmat bloggailusta huuhtoutuivat. Ainut mitä mä tein, mä nukuin, katoin telkkaria ja kokosin kolme tonnin palapeliä! Nekin semmosilla mukavilla tauoilla. Mutta nyt mä oon täällä taas, ja vaikka heinäkuu vähän kurjasti alkoikin niin whiii mikä sää ja ai että miten olenkaan kaivannut sinua arska ♥ 
  

Nyt mä suuntaan kylmään suihkuun ja sit yks (ehkä kaks...) jaksoa O.C.;tä ja si nukkuu!

Kesä asua!

Onko tänään perjantai? Vai tiistai? Musta tuntuu että tänään on jokainen viikonpäivä samaan aikaan. Tällä hetkellä menossa oleva seitsemän päivän työputki on ylittänyt puolen välin. Ja enään olisi kolme jäljellä kunnes torstain pyhä katkaisee sen. Normaalisti kun tekee sen viikonlopun kokonaan/osittain töitä ja sunnuntaina tai maanantaina alkaa se oma viikonloppu, niin nyt on ihan hukassa kun huomennakin pitää taas mennä töihin.

No lässynlää ja työjutut nyt hetkeks pois mielestä ja täältä. Viime viikonloppuna oli se ensimmäinen lämpöisempi ja auringon täyteinen päivä. Muttei kuitenkaan ihan hellelukemiin päästy. Näin sai vihdoin ainakin vähän keventää vaatetustakin!

jeans Bershka shoes H&M bag and watch Michael Kors sunglasses RayBan shirt veromoda

Tuo paita on kirpparilöyto, ja erittäin miellyttävä sellainen. Juuri oikean keltainen. Keltainen on vähän sellainen väri että yleensä se näyttää vaatteessa joko todella hyvältä, tai ihan kamalalta. Tässä se menee erittäin nappiin. Farkut valitsin kaveriksi koska en vielä ollut ihan varma tarkeneeko shortseilla. Mutta hyvinhän niillä olis sit kuitenkin menny. 

Tän kesän täydelliset ballerinalöydöt onkin vielä löytämättä. Muutamat on tullut kotiin sovitettavaksi tilattua, mutta koko on yleensä mennyt ihan metsään. No, eiköhän nekin vielä löydy! 
 

 

Vaikka itse nautin tosi paljon näistä lämpimistä keleistä, ja innolla odotan ensi perjantaina alkavaa kesälomaa.Tuo karvaisempi ystävä ei kyllä tykkää yhtään. Toki sen ymmärtää tuollaisen pehkon alla. Aikaisempina kesinä tätä ongelmaa ei ole näin paljon ollut, mutta nyt taitaa jo tuo ikäkin painaa päälle. Onhan tämä kuitenkin jo Sirun kahdestoista kesä. On niin hassua että mun pikkupikku kissavauvasta on tullut jo nuin iäkäs vanharouva. 

Nyt mä taidan alkaa valmistautumaan illan matsiin! Oli muuten ihan oikein ettei se Venäjän päävalmentaja saa olla pelissä mukana, se on yhtälailla joukkuetta, ja jos se rikkoo sääntöjä, niin toki sitä koskee samat säännöt kuin pelaajia = ulos pelistä.

Mutta, mitäs mieltä olitte asusta, iskeekö vaiko eikö iske? 

Hyvästi.

Viime viikko oli raskas. Todella raskas. Se sisälsi raskaan ja viiltävän päätöksen. Päätöksen, jonka myötä rakas kaveri, lemmikki, sekä perheenjäsen pääsisi lentämään tuulen mukana ja kulkemaan pilvien päällä. ♡ Taakse jäivät tuskat, kivut ja paha olo. Tilalle tuli vapaus ja helpotus. Rakas kissamme Nipsu, nukkui perjantaina ikuiseen uneen. 

 En vieläkään itse käsitä täysin tilannetta. Odotan vieläkin jonain hetkinä että hän tulee taas luokseni ja hyppää mun syliin kehräämään. On todella vaikea hyväksyä tätä. Vaikka tietää että tää oli vaihtoehdoista mitä jäljelle jäi, se oikea. Ei tää silti tunnu oikealta. Ikävä on vielä niin suuri. En saa tähän enempää sanoja, halusin vain kertoa teille. 

 " tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on. "

Leopard!

Ette uskokkaan mikä työ ja tuska näiden kuvien takana oli. Noh, ensiks jäädyin pihalla kun otin nää ja äkkiä lämpösemmät vaatteet niskaa ja koneelle laittaa näitä. Nii ei jumankekka kaikki epätarkkoja kun objektiivin säädöt oli ihan pielessä. Uus yritys, ja sain ne onnistuu jotenkuten, mut sit keske kaike kaukolaukasin pimeni. No sisälle vaihtaa äkkiä pattereita mut ei, se ei heränny enää. Hajos sitte niinkun normi käytössä ja ihan totaalisesti. No eipä sitte kuvata enempää sillä laitteella. Vähä rontti vuoden vanhva laite ja pimenee tolla tavalla, jes. Otin mä sit yhteyttä verkkokauppaa ja kysyin nii kyllä se saattaa mennä viä takuuseen kun sen käy viemässä sinne. 

Tuo leopardi huivi ja leopardi converset on ollut lemppareita jo pidemmän aikaa. Yritän vaan vähän niinkuin "säästää" noita kenkiä, että ne pysyis hyvänä ja puhtaana mahd. pitkään. Tälläset pakkaskelit onkin sen kannalta niille ihan hyvät, mitänyt ei meinaa omia varpaitaan tuntea kun vihdoin pääsee sisälle vaikka olis villasukatkin jalassa. Nykyään ton leopardi kuosin kanssa oon sitä mieltä, että se sopii pirunhyvin asusteisiin. Mut isoina alueina se ei toimi, ainakaan mulla. Kuten laukkuna tai paitana. 

Mulla on tässä juuri kolme vapaapäivää putkeen menossa ja on kyllä välillä tosi kiva olla monta päivää vaan tekemättä mitään ja olla vaan kotona. Tosin kävin mä tänää J:tä katsomassa sotkussa, mutta sitä nyt ei lasketa kuin kivana juttuna. Huomiseks mulla ei ole mitään muita suunnitelmia kuin nukkua pitkään ja tehdä jotain hyvää ruokaa. 

Nyt kun tätä tekstiä tähän taas jostain ilmestyi, haluun ottaa puheeks vielä yhden asian. Nimittäin te lukijat. Oon saanut viime aikoina ihan älyttömän ihania kommentteja, sekä muhun on otettu yhteyttä ihan henk. kohtaisesti joko facessa tai spostilla, ja vitsit miten ihania ja piristäviä viestejä mä oon saanut teiltä! Oon oikeasti tosi otettu, ja iloinen siittä että näistä mun kuvailuista ja höpöttelyistä tykätään, ja että te vielä osoitatte sen mulle. 

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille! ♥

Et varmasti pääse loppuun asti, ellet ensin aloita.

SHOES/CONVERSE   SHORTS/H&M  JEWELRY/GUESS & GLITTER   SHIRT/H&M  WATCH/MICHAELKORS

Eiks niin että paras tapa viettää viimeinen lomailta on kirjoittaa blogia? Elikkä huomenna karu paluu arkeen kiinni loppuviikon mittaisella työputkella (okeiokei, on mulla torstai heti vapaata..) joka loppuukin itseasiassa vasta tiistaina. Se siis meinaa sitä että näin parin vapaan viikonlopun jälkeen luvassa on erittäin työntäyteinen viikonloppu. No, emmää valita. 

Mutta nyt kuitenkin takas tähän itse aiheeseen elikkä asuun ja blogiin, elikkä tossa joskus että postista tupsahti aikas kiva H&M:n alelöytöjä paketti, ja siitä sitten yhdistin heti tuon 8euron paidan ja shortsit. Shortsit oli normihintaiset, mutta eipä nekään ollu kuin juuri ja juuri yli parinkympin. Shortseissa on toisessa taskussa edessä, sisäpuolella niittejä mutta eivätpä ne pääse mistään kuvasta esiin, hyvä minä! Se täytyy todeta, että vaikka noi niitit housujen sisätaskun kohdalla on kivannäköiset ja niinpoispäin, hemmetin epäkäytännölliset kun pitää puhelinta taskussa! naarmuttaa pirusti joka kerta!

Mainittakoon nyt vielä jotain tosta mun karvaprinsessasta. Se on viime päivinä ollut melkoisen huomionkipeä sekä erittäin hassu. Sehän on varmaan maailman herkkävatsaisin kissa, ja valitsee oksennus paikaksi aina joko mun putipuhtaat lakanat, tai jonkun vaatteen minkä olen sattunut vahingossa unohtamaan lattialle ja jos en ole unohtanut vaatetta lattialle niin sittenhän tämä ylläri löytyy kengiltä. Ja tässä yks päivä, se nukkui umpiunessa tosa sen kiipeilypuussa, ja sit se rupes sillai kyökkiin niinkuin kissat tekee, ja nousi tietenkin seisoon. Siinä noustessa seisoon sillä tuli huti askel ja se putos suoraan naamallensa lattialle. Ei meinaan oksettanut sitä enään sen jälkee. Se vaan katteli ympärilleen ihan hölmistyneenä ilmeellä "mitä ttua!". Arvatkaa kuka alkusäikähdyksen jälkeen "toimiiko kaikki, sattukoi" jälkeen nauroi itsensä kipeäksi. No, tänään se sitten kun otin kuvia tossa pihalla, päätti että hänkin tarvitsee huomiota. Meillä on tossa pihalla tommoisia laattoja, minkä päällä on melkoinen määrä pölyä sun muuta likaa. Ja just eilen kun mä sain ton hienohelman turkin harjattua, se päätti sitten oikeen kieriä ja pyöriä sekä niillä pölyisillä laatoilla sekä nurmikolla. Ai että, nyt se näyttää siltä kuin ei olis vuoteen nähny harjaa. Onkohan sillä joku ikäkriisi?

Sunday

Saimpas taas nipistettyä pienen ajan tälle blogillekkin. Mä en ole edes tehnyt mitään erikoista, ja silti tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Juuso tuli Espanjasta ja sen kans oon viettäny koko viikonlopun. Sainkin muuten aikas kivoja tuliaisia, nimittäin Ck one summer hajuveden, merci suklaata ja kaulakorun! Tuoksuttelin tuota hajuvettä kun oltiin viimeksi Juuson kanssa porissa, ja se näköjään kuunteli aikas tarkkaan mikä se mun lemppari tuoksu oli, kun osasi sen mulle sitten ostaa :p Suklaata en ole aukaissut vielä, ja ajattelinkin sen säästää jollekkin kesäillalle juuson kanssa! 

 Olimpa taas vähä sanainen. No eipä ollut erityisemmin asiaa :-) 

Muutakun et tää ulkoasu vammaa taas! Mutta mä tappelen sen kans taas huomenna.

 

New Look

 Aikaisemmin jo muutamilla sanoilla mainitsinkin että tällä viikolla olisi luvassa tämä New Lookilta saapunut paketti. En ollut koskaan aikaisemmin tilannut sieltä, ja täytyy kyllä todeta: Etten ihan heti tilaa kyllä uudestaakkaan. Toimitus ajaksi luvattiin 5-7 arkipäivää. Meidän kohdalla meni 12arkipäivää. Eli tuplasti se aika mitä piti. Ei sillä että tuotteilla olisi ollut kiire, kesäkenkiähän me pääsääntöisesti tilattiin, mutta kun jotain luvataan tuntuu se silti kurjalta odottaa ilman tietoa koska se paketti saapu/ vai saapuuko ollenkaan. Osa tuotteista vastasi juuri sitä mitä he "lupasivat" sivuillaan, ja miltä tuotteet kuvissa näyttivät. Osan kanssa tuli pieniä pettymyksiä. Positiivisena yllätyksenä tuli kuitenkin, kun äiti oli tilannut pakettiin jonkinmoisen sormuksen, hintaa sillä oli noin 7€, niin sitä ei oltu veloitettu ollenkaan. Tosin syytä tähän emme keksineet. 

Tälläisiä ihanuuksia minulle sieltä paketista sitten tuli:

Yksi paketin sisällöstä, onkin päässyt vilahtamaan täällä jo aikaisemmin, nimittäin tässä postauksessa näkyvä kaulakoru. Ehdoton lempparini tästä paketista on nuo ensimmäiset varvassandaalit, joissa on nuo ihanat silkkiset nauhat jotka solmitaan jalkaan! aaw. Ballerinat olivat muuten hyvät, mutta hirmu painavat. Ja korkkarit miellyttivät muuten mutta kantapäihin pitää ostaa ne sellaiset geelijutut kun ovat inan liian isot, mutta kuitenkin niin vähän että pienempi koko ei mahtuisi jalkaan. 
Kuvaillessani näitä juttuja teille, Cindikin päätti teitä pikkuruisen viihdyttää, tai sitten se oli vain katkera kun Sirusta on tehty ihan oma postaus, eikä Cindistä (ainakaan vielä) ole, tässä kuitenkin meidän ikuisesti mieleltään pentuna pysyvästä hassusta muutama kuva: