Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

Autumn

1DSC_0621
Heippa! Vihdoinkin oikeasti vuodenaikaan sopivaa asua. Mun syksy-asut on tosiaan olleet aika kortilla nyt. Uudet tuulet duunissa on imenyt aikalailla mehut vaikka ne erittäin hyviä tuulia ovatkin. Ja kyllä, paasaan taas samasta asiasta että mä en todellakaan tiedä mihin mun kaikki aika katoaa. Siis se ihan oikeasti katoaa. Ei, vikahan ei siis voi olla siinä ettenkö osaisi käyttää aikaani. Tai noh, ehkä se kuitenkin taitaa sittenkin olla juuri siinä. Ehkä tuonkin taidon voisi pikkuhiljaa opetella. 
No mutta tosiaan, normaalia arkeahan ruudun tälle puolelle siis tosiaan kuuluu. Paitsi että mun hiuksista tuli just siniset. Jos mä aukaisen teillä vähän tätä tapahtumien kulkua. Meillä oli töissä vähän sellaista häppeninkiä, ja päätin sitten kokeilla ja vetäistä päähäni sen Color Maskin vaaleansinisen version. No, ei nää siitä putelista kyllä siniseksi tullut, siitähän se koko homma sitten vasta lähti! Siitä purkista mun päähän nappasi jotain sinisen ja vihreän välisestä syvästä kuilusta. Ja ensimmäisessä pesussa se sinisen osuus valui naurettavan nopeasti viemäriin. Tietenkin jäljelle jäi vain se joku vihreänturkoosin yhdistelmä tai millä sitä nyt voisi kutsua. 
Tänään sitten päädyin siihen tuttuun ja turvalliseen suoravärin poistajaan, millä sen pinkinkin tästä lopulta irti sain. Tosin nyt vain vähän hellempänä versiona, koska pigmenttiä ei ollut yhtään niin paljon kuin viimeksi. Ja niinhän siinä kävi että tää tukka yllätti mut taas kerran, ja nyt se väri lähti siitä niin vauhdilla että vei vaaleankin mukanaan ja kylmetti sen haalean siniseksi. En uskalla sanoa että kyllä tää tästä nopeasti haalistuu (niinkuin ennen on haalistunut) koska tähän päähän ei vaan päde yhtään mikään.

1DSC_0643 1DSC_0765 1DSC_0720 1DSC_0646 1DSC_0633 1DSC_0669
Asuksi mulla pääsi monen uutuuden yhdistelmä. Takki ei tosin liivin alta eduksensa pääse, mutta se on ehdoton lempparilöytö hetkeen. Ostin nimittäin sen mun mustan luottotakin kultaisilla helyillä joskus NewLookista, ja oon siitä saakka metsästänyt samaa tai ainakin vastaavaa mutta hopeisilla helyillä. No näin pian 4 vuoden jälkeen se vihdoin löyty. Ja samalta merkiltä! Yleensä takkien suhteen oon halunnu aina panostaa laatuun. Ja useampi aitonahkainen yksilö multa jo ennestään löytyykin. Mutta tämä, ja se edellinen vastaava ovat olleet ihan järkyttävän laadukkaita ja kestäviä. Oon usein kuullut puhuttavan "tuosta aitonahkaisesta takista", sitten saa leveän hymyn kera vastata, sori mut tää ei oo aitoa nahkaa. Sen edellisen takin kanssa oli itseasiassa "melkoinen" pesurumba kun sille pääsi kerran käymään pikkuvahinko. Ja hyvin se selvisi, ei mitään ongelmaa. 
Myös farkut ovat uutuudet, ja saapuivat itseasiassa samassa paketissa takin kanssa. Pitkään olin jo himoinnut polvista rikki olevia farkkuja, ja useammat kotiin sovitukseen tilansinkin. Mutta ikinä ne eivät olleet just ne mitä mä hain. Kunnes nämä Onlyn yksilöt sitten osuivat kohdalle. 
Asukuvien suhteen syksy olis ehdottomasti parasta aikaa kuvailla. Mutta jotenkin mun syksyt on aina niin muutosalttiita kaikelle ekstralle mikä vie aikaa ja mieltä että silloin tulee aina kaikista vähiten kuvailtua. Ja nyt kun katsoo pihalle, ei syksyn värit oo enään yhtään niin loistossaan mitä esim pari viikkoa sitten vielä oli. Mä oon kyllä yrittänyt ton yläkerran sääukon kanssa sopia et jos vaan venytettäis näitä syksykelejä esim maaliskuulle kun kevät alkaa tekeen tuloaan, mut ei se vaan vieläkään jostain syystä lämpene mun ajatukselle. 
Mutta, mä alan nyt kriiseilemään huomista. Menen nimittäin poistattamaan mun ripset huomenna, jos aamulla siis voidaan enään puhua monikossa kun on vähän toi poistoon meneminen venynyt.. Mun ripsitaituri tarvitsee malliksi sellaisen kenellä ei ennestään ripsiä ole, niin otetaan nää multa välissä veke ja laitetaan sitten ihka uudet tilalle. Halusin itse käyttää tilaisuuden hyödyksi ja olla rontti viikon kokonaan ilman. Katsotaan mikä fiilis on huomenna, kun yli kolmeen vuoteen näillä silmillä ei maailmaa ole tarkasteltu ilman räpsyjä. Jännää!
  1DSC_0657
1DSC_0751-side 1DSC_0736

jeans Only | shoes Converse |  vest Ellos | sunglasses Ray-Ban
bag Louis Vuitton jacket NewLook |  scarf Cubus 

What's Up?

Puhelimen kätköissä piilevät kuvat ovat olleet mulle viime päivinä sellainen tuskanhien tuottaja jos joku. Perjantaina yritin siirrellä niitä koneelle. Useasti kehuja kuulleena kuinka helposti kaikki sujuu kun laitteet ovat samaa merkkiä ja pelaavat yhteen. No mutta, onhan se hieno ominaisuus toki. Mutta voi pojat miten vaikea se oli keksiä kuinka se toimii. Windowsin tuttu ja turvallinen maailma verrattuna tähän on kyllä ihan päinvastainen. Yritin vielä sunnuntaina kikkailla kuinka se onnistuu, samoin eilen. Ja eilen, vähän kahdentoista jälkeen yöllä taisin otttaa pienen voitontanssin kun onnistuin. Postausta en siinä kohtaa enään alkanut taiteilemaan, nukkumatti hoputti jo sen verran. Ja muutenkin ajattelin että sama se onko postaus julkaistu yöllä vai seuraavana iltana, tämän vuorokauden puolelle se jokatapauksessa menisi. 
Näitä postauksia ei täällä ihan hirveän usein nähdä, kun puhelimen kamera ei tosiaan missään ihan polttavassa käytössä ole. Katsotaan josko se siitä jossain kohtaa lähtisi nousuun mikäli päädyn uudempaan puhelinversioon. Joten tämä satsi sisältääkin nyt sitten paljon kesäisiä kuvatuksia. 

puhenlinkollaasi11 Firman karkelot // Ehkä paras leipäannos mitä on tullut koskaan syötyä, Bella Romassa // Selfie hopeisemmalla tukalla // Väriestejuoksu Tampereella!
   
puhelimenkollaasi3 Uus muru pääsi heti silloin tullessaan poseeraamaan // Ajelu-Selfie, tosin en itse ajanut! // Mun juhannus- seuralaiset // Helsingin reisun taivaallinen ruokailuhetki


puhelimenkollaasi8 Ensimäiset Michael Korsin kenkulit // Asukuvien kulissien takaa // Yyterin reissun vessaselfiet // Pinkkipää! 

  puhelimenkollaasi4Kannattaa letittää hiukset päiväksi niin illalla pehko voi olla ihan mitä sattuu // Helsingin reissun tärkein tapahtuma // Ja saman reissun matkaseuralainen // Tammerfesteillä bongasin "tuttuja"
   
puhelimenkollaasi12 Ennen väriestejuoksua // Ei firmanbileitä ilman selfietä // Jälkeen väriestejuoksun // Varmaan koko kesän ainut päivä kun jaksoin edes vähän meikata
   
puhelimenkollaasi5 Syksy ja siiehen sopivat asusteet // No minäkin kerta kaikki muutkin // Jungle Juice on ehkä Koskarin paras asia // Mun työkaverit on parhaita
   
puhelimenkollaasi9 Pentikin uusi peili löysi heti paikkansa // Kesän käytetyin asuste // Aurinkoakin muutaman kerran kerkisi kavereiden kanssa nauttimaan // Eka päivä lyhyemmällä tukalla, voi pojat muuten miten nää on kasvanu!!!
  puhelinkollaasi1 :---) // Paras limppari uutuus sitten hetkeen! Harmi että joku muukin on huomannut tämän ihanuuden, eikä tätä meinaa saada mistään kun jokapaikasta on kokoajan loppu! // Seuraavaks varmaan ne samanlaiset tuulipuvut? // Harvoin naurahdan ääneen kun whatsapissa satelee mitä tyhmepiä kuvia, tämän kohdalla oli se yksi harvoista kerroista!
  puhelinkollaasi2 Tehtiin ite bataattiranuja ja hamppareita // #selfie // Helsingin reisun matkaajat // Enkeli 
 puhelinkollaasi10 Parasta kesässä! // Juhla-asua // Venetsialaiset // Pitäähän se auto kerran kesässä (vuodessa...) pestä
 puhelimenkollaasi7 Juhannus selfie // Kesän ykkös herkku: mansikat // Toista ei "vaihteeks" napannut asukuvien otto // Leffailua veikan kanssa

puhelinkollaasi13 RIP // Tampereen yöhön // Nostalgiahetkiä Wii:n parissa // Tampereen parhaan Vohvelikahvilan paras annos
   puhelinkollaasi6
#quote // Nää lenkkimaastot on täällä niin rakkautta // Ton karkkivärin kun sais takas // Terveellisempää herkuttelua 


Jos teitä kiinnostaa seurailla näitä suhteellisen reaaliajassa, mut löytää instagrammista @hennatasmoi :--) Nähdään siellä!

Blondi, blondimpi, blondein!

Hiusjuttuja täällä ei hetkeen ole nähty eikä kuultu, lukuunottamatta kuulumispostauksessa mainittua hopean vivahdetta hiuksissa, tai ainakin siihen pyrkimistä. Mä en ole itse todellakaan mikään tukkataikuri, muutenkin mä olen yks maailman laiskimmista ihmisistä hoitamaan ulkonäköäni. Mutta koska itse tykkään tosi paljon lukea vinkkejä muiden blogeista ulkonäköön liittyen, halusin nyt pikkuisen jakaa niitä täälläkin. 
Blogissa pidemmän matkaa mukana kulkeneet tietääkin etten mä läheskään aina blondi ole ollut. Kun mä aikoinaan tän blogin neljä vuotta sitten perustin, mun hiukset olivat blondit. Aika nopeasti kuitenkin niihin silloin kyllästyin ja väri vaihtui tummaan. Tummissa mä viihdyinkin sitten "vähän" pidempään kunnes halusin alkaa niitä aste kerrallaan vaalentamaan. Sellainen vaaleanruskea mulla sitten olikin pitkään. Lopulta sekin kyllästytti ja taas mentiin blondiksi. Ja nyt olen edelleen vielä blondina. Poltteet tummiin koukuttelee aina mielessä välillä, mutta vaalea juurikasvu ei ihan hirveästi naposta. Sekä muutenkin blondi on tällä hetkellä enemmän se oma juttu. Oikeastaan jos näitä olisi pakko lähteä tummentamaan olisi lopputulos harmaa, ei ruskea. 
Ja harmaasta puheenollen, mä ajattelin nyt jakaa vinkit miten mä ylläpidän tätä vaaleaa, ja miten mä välillä taitan tätä hopeaan/harmaaseen/siniseen, mikä nyt ikinä ja kuinka kiinni sitten nappaakin. 

1DSC_0574 Matkan varrella on tullut kokeiltua jos jonkinmoisia purkkeja ja purnukoita. Ja näin myös ne omat lempparit ja suosikit on vakiinnuttaneet paikkansa. Edelleen välillä on kiva kokeilla uutuuksia ja ei ennen- kokeiltuja. Mutta aika usein pettymys kuitenkin voiton vie. Tottakai välillä löytyy sitten taas ihan huippulöytöjä ja meinaa oikein paha mieli iskeä kun ei aikaisemmin ole tullut testattua. Tässäkin postauksessa yksi sellainen yksilö esille pian tulee. 
  
1DSC_0590 No ihan ensteks on luonnollista esitellä ne värit. Juurikasvua mä olen jo jonkun aikaa peitellut tuolla Be Your Moodin Extreme Silverillä, sävyssä 107 SilverBlond. Mitä mä olen eri blondivärejä kokeillut ja testaillut, mulle tää on luonut ehdottomasti semmosen kylmimmän ja kirkkaimman blondin. Ei tää silti kokonaisuudessaan mikään kympin tuote ole, tää lupailee normihiusten mitan väriä riittäväksi. Mutta mulla se ei meinaa piisata kunnolla edes perus juurikasvuun. - Tiedä sitten onko mulla vain joku mega iso pää että pinta-alaa riittää vai kuinka. Kuitenkin melkeimpä kaksi purkkia tätä on tullut yleensä ostettua jos varman päälle haluaa pelata. Onneks tää on väriosastolla sieltä edullisimmasta päästä, Sokoksella taitaa olla siinä 8,50€ paikkeilla. 
Suhteellisen uusi tuttavuus taas on tuo Four Reasonsin Take Away Color kestosävyte, sävyssä 10.01 Ice Ice Blondy. Kerran olen tätä jo testaillut, ja aika hyvin se tuota keltaisuutta/lämpöisyyttä pois ajoi, ja päädyinkin ostamaan uuden paketin josko sekin sitten häivyttäisi nuo loputkin. Mä en itse yleensä sen pahemmin perehdy kosmetiikassa mitä kaikkea hyvää, huonoa ja hyödytöntä niihin on mahdutettu, mutta tätä katsellessani myyjä osasi kertoa että tää ei sisällä ollenkaan ammoniakkia eikä hajusteita, eli tän pitäis olla suhteellisen hellävarainen hiukselle sekä päänahalle. Tällä ei juurikasvua piilotella, mutta jos ei muu värjäys tuottanut haluaa kylmyyttä tai sävyä, nää on siihen tarkoitukseen just passeleita! Sävyjä näistä tais löytyä pitkälle yli kymmentä eri. 
   

1DSC_0610 Hopeashampoita on tää pää nähnyt ainakin yli kymmentä eri sorttia. Nyt viimeisin kokeilu on osottautuikin kyllä listan kärkisijoille. Cutrinin Reflection Silver sarjan shampoo ja hoitoaine/tehohoito. Nappasin nää mukaani yhdestä kampaaston -40% alelappujen komeillessa kyljessä. Ajattelin että kokeillaan mitä nämä lupaavat ja pitävät. Ja tosiaan, hopeashampoo on kyllä yksi parhaista kokeilemistani. Sininen vivahde jäi hiuksiin niin että jopa muut sen huomasivat. Ja ennenkaikkea, se on tosi riittoisa. Yleensä hopeashampoossa ongelmaksi tulee se että sen kanssa saa lotrata melkeimpä pullon per kerta. Tää piisaa tosi hyvin, ja vaahtoutuu tosi hyvin. Hoitavampi versio oli myöskin tosi positiivinen yllätys. Normaalisti tälläiset hopeatehohoitajat ovat ihan normi tehohoitoja, ei mitään eroa. Tää on oikeasti sellaista tumman sinistä tavaraa, ja hoitaa sekä hoitopuolen maaliin saakka, kuin myös sen lupaamansa kylmyyden/hopeuden. 
   
1DSC_0613 Toiset käytössä olleet myöskin Four Reasonsin Blond Shampoo ja Blond Conditioner. Nää ei siis ole varsinaisia hopeashampoita eikä hoitoja. Eli nää ei sisällä mitään sinistä tai siihen viittaavaakaan tavaraa. Eikä nää lupaakkaan mitään sellaisia. Mun ymmärrys jos on oikeassa näiden tarkoitus on ylläpitää sitä vaaleaa sävyä. Varsinaisesti en voi sanoa että olisin huomannut mitään eroa mun hiuksissa näiden käytön jälkeen, mutta en ole myöskään huomannut että sävy olisi lopahtanut näitä käyttäessä. Eli jotain taikavoimaa näilläkin sitä kirkkautta ja sävyä on hiuksissa kiinni pitää. Itse en viitti joka pesukerta käyttää noita varsinaisia hopeatuotteita, niin nää on niiden väliin oikein oivaa tavaraa. Ja mitä viimeks tosiaan kun nää kokeiluunkin otin myyjää yhtään kuuntelin, on nää ilmeisesti aika uus juttu tältä merkiltä. 
Ja jottei koko postaus mene ihan siirappiseksi hehkutukseksi, joukkoon mahtuu myös se pettymyksen tuottanut tuotekin. Four Reasonsin Silver Mist- hoitosuihke. Lupaa olevansa markkinoiden ensimmäinen hiuksiin jätettävä hoitosuihke. Idea- hiton hyvä. Toteutus- ei mitenkään niin hyvä. Mun lemppari aamutakin valkoiset karvareunukset on tällä hetkellä "nätin" violetit kun tää aine tosiaan on violettia/sinistä/tummaa. Ja se nappaa aika lujaa kyllä vaatteisiin kiinni. Sen sijaan itse hiuksessa en huomannut mitään eroa. Sillä mitä tulee siihen että tän pitäis auttaa selvittämään hiukset, nojoo ihan perus kauraa sen suhteen. 
  
1DSC_0606 No sitten itse pääjehuun, eli ehdottomasti siihen parhaimpaan ja luotettavimpaan KC Professionalin Color Mask, sävyssä Platinum. Tehohoito joka samalla tuo sitä sävyä esiin ja parantaa sitä. Ehdottomasti luottotuote, joka pitää mitä lupaa. Tehohoitojakin on tässä elämän aikana "jokunen" tullut kokeiltua, ja kyllä tää vie sielläkin aika kirkkaana kärkenä. Sävyjä tästäkin useita löytyy, ja mä en voi kun kyseistä tuotetta suositella! 
Vielä viimeisenä se alussakin mainittu erittäin positiivinen löytö. Biozell:in Hoitava sävyte sävyssä Silver. Bongasin tästä netissä mainoksen, ja päätin mainoksen uhrina kokeillla. Tää heitetään päähän vaikuttamaan, vaikutusaika on 5minuutista ylöspäin. Itse sävy nappaa kiinni jo viidessä minuutissa, mutta jos tehohoidon vaikutusta haluaa pidentää niin tätä sopii pitää päässä kauemminkin. Itse taisin pitää puolisen tuntia, ja voi pojat mut sen eron olis huomannut vaikka pimeässä huoneessa! Purkissa lukee että riittää 2-3 kertaan, mulla tää riitti juurikin siihen 2 kertaan kun molemmilla veti koko päähän. Päässä tää pysyy useammasta pesusta johonkin ehkä kymmeneen pesuun. Ja mulla kyllä pysyi ihan hyvin, sillai pikkuhiljaa rupes haalistumaan. Uus purkkikin on jo hankittuna odottamassa kun taas joskus innostuu hopeanvivahdettta haluamaan. 

Millä te blondit siellä ruudun toisella puolella pidätte yllä hiusväriänne? 

Last Summer Outfit

1DSC_0439 1DSC_0446
Nyt kun vihdoin sain tuon minun ihanuuden edellisessä postauksessa teille esiteltyä, voidaan pikkuisen kurkata vielä peruutuspeiliin ja vilkaista kesän viimeiset asukuvat. Totesin nimittäin aamulla puoli seitsemän aikaan, kun Oonan kanssa käveltiin hämeenkatua kohti Hulluja Päiviä lämpötilan olevan siinä lukemissa, että nyt taitaa olla aika sanoa 2015 kesälle hyvästit ihan lopullisesti. 

1DSC_0411 Tää oli ehdottomasti mun kesän lemppariasu. Tuo hame on edelleen ehdoton suosikki, ja sitä tulikin sitten käytettyä ja paljon. Se itseasiassa oli viime vuoden asuja kun teille listasin samaan postaukseen siinä postauksessa teidän ehdoton suosikki oli juurikin se asu, missä olin saman hameen päälleni aamulla valinnut. 
Mä suosin valkoista ehdottomasti pukeutumisessa. Mutta harvemmin kuitenkin alaosissa. Esimerkiksi valkoiset farkut/housut ei mua tällä hetkellä miellytä yhtään, pikemminkin päin vastoin. Mutta yläosissa mä aina kauppojakin kierrellessä kiinnitän eniten huomiota valkoisiin tai vaaleisiin yksilöihin. Se on jotenkin ollut mulle aina sellainen mitä musta on monille, sellainen luotto. 
Sitten taas hameissa mä alunperin ihastuin juuri tuollaiseen ilmavaan, tyttömäiseen ja tietynlaiseen röyhelömäisyyteen. Sellaiset ihonmyötäiset mallit ei muhun iske alkuunkaan. Mutta eipä sitä ikinä tiedä mistä sitä taas jatkossa tykkää, ylipäätään tää hameille lämpeäminen on tapahtunut todella hitaasti. 

Kesäasuja tuli kuvattua oikeasti todella vähän. Tai ylipäätään pukeuduttua sillai kesäisesti. Kunnon kesäsäät meni ohi niin hujauksessa, ja vaikka silloin lomalla olinkin ei kiire ja elämäntilanne antanut paljon aikaa kameran kanssa kulkea. Toisaalta, vaikka kesä ehdottomasti paras vuodenaika onkin, kyllä mä tykkään syksy ja kevät pukeutumisesta paljon enemmän. Johtuneeko sitten takkifriikkeydestä vai mistä, mutta näin se kuitenkin on. 

1DSC_0468 1DSC_0475 1DSC_0450 1DSC_0422 1DSC_0472 1DSC_0403skirt BikBok | shoes Converse |  watch Michael Kors*
bag Louis Vuitton top Lindex |  necklace and bracelet Guess

UNELMALAUKKU Nro. 1. ♥

Tiedättekö sen tunteen, kun saa päähänsä jotain ja sitä asiaa ei vaan saa pois sieltä ilman sen suorittamista? Varmasti ainakin suurin osa tietää. Näin käy usein ainakin materialismin kanssa. Mun päässä on todella pitkään ollut yksi juttu, minkä ostoa olen suunnitellut, vatvonut, pyöritellyt, käännellyt, ja ihan tosissani miettinyt. Totesin sen pyörineen mun mielessäni niin kauan, että ei tähän hommaan ollut kuin tasan yksi vaihtoehto. Se oli saatava. 
Mä olen jo tosi pitkään rahoittanut omat menoni ja elämiseni, joten mä en voinut vaan ottaa puhelua Pappa Betalarille, vaan mun oli itse rahani siihen säästettävä. Oikeastaan näin jälkeenpäin oon tosi tyytyväinen siihen että heti ekojen palkkojen myötä lyötiin puhelinlasku omaan käteen ja todettiin muutenkin että itse kustannut menosi. Ruoka tuli tottakai pöytään sekä katto pään päälle, mutta jos jotain ekstraa halusi sen eteen oli tehtävä niitä töitä, vaikka opiskelija olinkin. Mä en esim koko mun kolmen vuoden opiskeluiden aikana nostanut euroakaan opintotukea. Mä tein tosi paljon ilta- ja viikonloppuduunia saadakseni vähän rahaa omaankin taskuun. Se opetti, ja se kasvatti. 
Näin isoon ostokseen piti vähän tosiaan säästää, ja nyt ylpeänä voin sanoa että se onnistui, ja tuo ihanaakin ihanempi yksilö on vihdoin, monen vuosien odottelun ja ihailun jälkeen mun ikioma! En mä mikään säästäjä-mestari ole koskaan ollut, mutta pikkuhiljaa siihenkin (toivon mukaan...) oppii paremmin. 
Ja niin sitä sitten kesälomalla tämä kauan odotettu päivä koitti. Miniloma Helsinkiin ja samalla reissulla yhdestä unelmasta totta, ei huono kompo ollenkaan siis. 

valmisDSC_0054
Helsingin Louis Vuittonillehan sitä sitten suunnattiin. Ja poistuttiin yhtä ihanuutta rikkaampana. Mä olen jotain kertoja teille mun unelmalaukuista puhunutkin. Ja siellähän tämä yksilö on joka kerta komeillutkin. Ja nyt tosiaan siltä listalta sitten yhden yksilön saakin yliviivata. 
Päätös oli siis tehty jo pitkän aikaa sitten, mikä niistä monista yksilöistä eniten mun silmääni miellyttää. Se valinta oli ihan selkeä, tai ei siinä oikeastaan edes ollut mitään valintaa se oli ihan tiedossa jo ennen mitään valintoja. 
Voitte vaan uskoa miten yhtä hymyä tämä tyttö oli kävellessään tuon paperikassin kanssa pitkin Helsingin katuja. Ja miten yhä joka kerta laukun nostaessa olalle tai täyttäen tavaroilla se nostaa hymyn huulille. Saattoipa se kesäloma olla paras loma ikinä tähän mennessä. Noh mutta, mikäs laukku sieltä nyt sitten mun mukaani lähtikään! 

valmisDSC_0087
Laukun tarkka mallihan on siis Neverfull MM Damier Azur. Mä en edes osaa selittää mikä tässä laukussa mua niin paljon viehettääkin. Ja miten mä olin siihen niin palavasti ihastunut. Mutta noh, onhan se nyt aivan tajuttoman ihana! 
Nyt pari kuukautta laukkua käyttäneenä ja ihastelleena, en ole katunut ostostani hetkeäkään. Pikemminkin varmistun vain koko ajan siitä, miten oikean päätöksen tein säästää tähän yksilöön. Ainut asia, mitä en kyllä laske mitenkään miinukseksi mutta minkä haluan mainita. Laukkuun täytyy kyllä askarrella jostain jokin kova pohja. Itse kuitenkin kuskaan sen verta paljon tavaraa aina mukanani, niin tuo pohja menettää silloin aina täysin muotonsa ja ns. lerpahtaa. Välillä mulla on ollut iPadi ihan vain sitä varten mukana et se on ollut just passeli pitämään pohjan mallillaan. Mutta sekin alkaa olla jo niin ikäloppu minkä huomaa mm sen mohlosta ulkokuoresta että ei sitä ihan tuohon tarkoitukseen mukana aina jaksaisi raahata. Eiköhän tuohon jonkun näppärän ja kevyen pohjan saa helposti askarreltua! 
Mä pahoin pelkään, että tästä tämä kierre sitten lähteekin. Kovasti polttelisi alkaa pistämään rahaa sivuun seuraavaa mielitekoa varten, mutta kovin taas nuo pakolliset menot kasaantuvat samoille kuukausille. Toki voisin yrittää kehitellä jotain vähän tarkempaa säästösuunnitelmaa, ja enköhän mä täällä taas jossain kohtaa ole postauksen kanssa unelmalaukku nro 2:sesta. En meinaan yhtään usko että tämä jäisi ainokaiseksi! 
   
valmisDSC_0080 valmisDSC_0072 valmisDSC_0068 valmisDSC_0055 Tykkään, tykkään, ja eikun en tykkääkkään, vaan rakastan! ♥ Mitä mieltä te lukijat olette? 

TULITIKKUTEHDAS 

Ompa jotenkin tosi vaikea keksiä taas mitä tähän tekstikenttään kirjoittaisi. Viime postauksesta ei todellakaan tarkoituksella ole kulunut näin kauaa. Myönnettäköön myös että viime aikoina postauksien määrän suhteen olen ollut todella huono bloggaaja. Tämä ei johdu mistään yhdestä tietystä tekijästä, vaan on monen tekijän summa. 
Mä oon aina halunnut pitää tän blogin sellaisena positiivisena paikkana, ja semmoisena pintaraapaisuna mun elämästä. Ja koska täällä ruuduntoisella puolella, hieman pintaa syvemmällä on ollut nyt viime kuukausina jonkin verran negatiivisia ja rankkoja juttuja, oon sillai huomaamattani vähän irtaantunut tästä blogista. Terveys ja henkinenpuoli on ollut välillä tosi kovallakin koetuksella, mutta nyt pikkuhiljaa elämä alkais näyttämään vihreää valoa. 
Tälläkin hetkellä kirjoittelen teille tätä sairaslomalta. Kävin nimittäin eilen poistattamassa mun kaksi viimeistä viisaudenhammasta. Eikä mikään helppohomma ollut sekään kun toinen niistä piti leikata sisältäen hermovaurio riskin. Nyt se on kuitenkin vihdoin ohi, hampaat vaihtuivat turvonneeseen poskeen, jäätävään kipuun ja moneen purkilliseen lääkkeitä. Tuota hetkeä olin jo muutaman vuoden varronnut, ja nyt vihdoin pääsin niistä eroon. Nyt toivon mukaan jatkossa saa syödä niin ettei poski murskaannu joka kerta hampaiden väliin. 
Siinä sillai lyhyesti minkä takia mun postauksien määrät ovat olleet viime kuukausina aika pienellä. Uskon kuitenkin että nyt on pahin aalto ylitetty ja pikkuhiljaa elämä palailee normaalille urillensa ja myös bloggailu palaa jokapäiväiseen arkeen mukaan. Mulla on nimittäin ihan huisisti ideoita ja juttuja tän suhteen, mutta voimat ja aika ei ole nyt vain riittänyt. 

1DSC_0612
1DSC_0729
Mutta tosiaan, on tällä postauksella ihan ideakin kun tulla vain kertomaan missä ja miten on asiat ollut ja mennyt. Me nimittäin käytiin Oonan kanssa yks päivä paikassa, jonne ainakin minä olin jo pitkään toivonut pääseväni. Nimittäin, tulitikkutehtaalla! Jotenkin se meneminen sinne on aina ollut mielessä, mutta kynnys oikeasti lähteä sinne on ollut aina jostain syystä vähän turhan korkea. Nyt kuitenkin päätettiin lähteä tsekkaamaan paikat, ja että onko se oikeasti niin kiehtova ja upea paikka mitä monet sitä hehkuttaa. - Ja voi kyllä, kyllä se oli. 
Mä en tiedä mikä tuossa paikassa niin kiehtoi, mutta joku siinä iski ja lujaa. Me harmillisesti osuttiin sinne vain just sillai että alkoi jo hämärtää niin kuvia ei ihan niin saanut otettui kuin mä olisin halunnut, mutta ei se mitään. Tulipahan käytyä niin jatkossa tuonne meneminen ei ole enään mitenkään kynnyksellä estettyä. 

1DSC_0614 1DSC_0837 Mä en niinkään ole koskaan ollut kiinnostunut historiasta, mutta tälläinen vanha rakennus jossa on oikeasti ollut joskus elämää ja meininkiä. Ja miten siitä on nykypäivänä tullut tälläinen "nähtävyys". Varmastikaan ne hemmot jotka tuolla ovat joskus töitä tehneet, eivät  olisi ikinä uskoneet millaisen elämän tuo rakennus myöhemmin saa. Ja millaisia mahdollisuuksia ja juttuja se tarjoaa ihmisille. 
Pelottelut siitä kuinka siellä huumehörhöt ja muuten vain sekopäiset ihmiset riehuu kirveiden kanssa ja lähtiessään tuikkaa koko paskan tuleen, ei mun mielestä pitänyt paikkaansa ollenkaan. Meidän lisäksi siellä oli muutama maalailija, kuvaaja ja skeittaaja. Niinkin harmitonta väkeä. Toki mun näkemys perustuu vain yhteen käyntikertaan, mutta vahvasti uskon siihen että paikka on nykyään ihan turvallinen vierailukohde. Rakenteellisista vaaroista kuten sortumavaarasta mä en osaa oikein sanoa muuta kuin saman minkä Oonallekin totesin "Jos tämä juuri nyt monen kymmenen vuoden jälkeen sortuu päällemme, se on sitten kohtalo eikä rakennevika"

1DSC_0753 1DSC_0765 1DSC_0839 1DSC_0720 1DSC_0685 Päälleni päätin pukea vähän normaalista poikkeavampaa, ehkä enemmän paikkaan sopivampaakin myös. Muutenkin viime aikoina asussa mukavuus on ollut etusijalla, ja näin ihan hirmuisesti asukuviakaan ei ole täällä viimeaikoina näkynyt. 
Nuo adidaksen pökät ei mulla ihan hirveen kauan vielä ole ollut, mutta ehdottomasti niin ykköset jalassa jos jotkut. Hupparitakki sen sijaan on ollut mulla jo vuosia, mutta en oikeen tiedä vihaanko vai rakastanko sitä. Välillä käytän sitä harva se päivä, ja välillä se on kuukausia koskemattomana. Pari kertaa olen ajatellut siitä jo luopuakkin mutta ei ole vielä sitä viimeistä niittiä päätökseen tullut. 
Kengät taas ovatkin ihan uutuudet. Mulla alunperin vahva viha suhde Air Maxeihin suli lopulta kun niitä liikkeessä kokeilin. Ovathan ne nyt jalkaan ihan ykköset. Eikä tää värityskään mitenkään huono ole. Töissä mä olen näitä aika paljon käyttänyt, mukava kävellä matkat ja töissäkin kun jonkin verran seison niin nää on myös siihen tosi passelit. Lisäks en tiedä onko se hyvä vai huono, mutta nää on ihan super lämpöiset! 
  1DSC_0648trousers  and jacket Adidas 
shoes Nike/DefShop
watch Michael Kors 

*/ tuotteet saatu blogin kautta.