Perfektionismi. Tuo isossa osassa omaa elämääni oleva asia. Josta haluan nyt puhua myös täällä. Lähes 9- vuotisen blogiurani aikana olenkin täällä tästä aina silloin tällöin maininnut. Eli kaikille siellä ruudun toisella puolella tämä ei varmasti tule yllätyksenä. Minä nimittäin olen perfektionisti. Koska tämä ihana luonteenpiirre, tai voisiko jopa sanoa että ominaisuus näkyy minun ihan jokapäiväisessä elämässäni, halusin siitä kirjoittaa myös teille. Kuten kolikolla, myös perfektionismillä on kaksi puolta. Hyödyllinen puoli ja sitten se ei ehkä niin hyödyllinen puoli. Tai pikemminkin negatiivinen puoli. Haluankin omiin kokemuksiini pohjautuen kertoa teille näistä. Jos saisin itse valita, olisinko perfektionisti, vaiko en. Se selviää postauksessa myöhemmin.
Mitä perfektionismi sitten on, ja miten minä itse esimerkiksi sen koen. Perfektionistin määritelmä jaetaan kahteen osaan, "tavalliseen perfektionismiin" ja "neuroottiseen perfektionismiin". Mun kohdalla ja tässä postauksessa puhutaan tästä tavallisesta perfektionismistä. Vaikkakin, moni aiheesta kovin tietämätön ja asiaa ulkopuolisin silmin tarkkaileva, näkee myös tämän tavallisen puolen toimintatavat neuroottisena. Tavallisella ja neuroottisella on kuitenkin valtava ero. Neuroottinen ei nimittäin koskaan ole tyytyväinen lopputulokseensa. Vaan hänen asettamansa rima nousee sitä mukaa, kun hän sen saavuttaa. Tavallisessa perfektionismissa rima on toki korkealla, mutta saavutettuaan sen, hän saavuttaa samalla tyytyväisyyden tunteen. Joka neuroottiselle perfektionistille on täysin tuntematon tunne. Perfektionisti tavoittelee siis täydellisyyttä, eikä tyydy asioiden hoitamiseen vähän sinne päin- tyylillä. Tarkkuus on yksi perfektionismin vahvimpia piirteitä. Käytännössä perfektionisti tavoittelee täydellisyyttä ihan kaikessa, ja ennen kuin hän sen saavuttaa, hän on vasta matkalla, eli kokee asian keskeneräiseksi. Esimerkkinä nyt vaikka kakun koristelu. On olemassa paljon toinen toistaan upeampia kakkuja, joita varmasti ei ole kaikkia tehnyt perfektionisti. Mutta kun perfektionisti koristelee kakkua, hän ei ole siihen itse tyytyväinen ennen, kuin se näyttää hänen mielestään täydelliseltä. Ja ennen tuon pykälän saavuttamista, hän kokee kakun vahvasti keskeneräiseksi. Monesti jo paljon ennen tuon pykälän saavuttamista, kakku on näyttänyt ei perfektionistien silmään jo hyvinkin valmiilta.
"Miksi pitää olla noin tarkka"
No sitten se negatiivisuus, jota tämän ympärille kiteytyy melko paljonkin. Niin omasta mielestäni kuin muidenkin mielestä. Sitä meinaan on paljon. Yleisesti ottaen perfektionistit joutuvat kohtaamaan paljon ihmetyksiä, jotka ovat usein negatiivisia. Ainakin mä kohtaan niitä tosi paljon. Joudun usein selittelemään, miksi havittelen täydellisyyttä niin monissa asioissa. Joudun usein selittämään miksi olen niin tarkka, useimmiten kysyjän mielestä liian tarkka. Kysymys nimittäin tulee todella usein hyvinkin syyllistävään sävyyn. Mä oon monesti pohtinut, mistä tämä syyllistäminen ja negatiivisuus oikeastaan edes johtuu. Onko se ihan vaan kateutta, vai pelkästään ymmärryksen puutetta, vai jotain muuta? No oli mitä oli, sitä kuitenkin on ja saa usein aikaan fiiliksen, että perfektionistina sitä olisi jollain tavalla huonompi ihminen. Perfektionismi ei ole kenenkään oma valinta, vaan käytännössä sä joko olet perfektionisti tai sä et ole. Vaikka mäkin olen monet kerrat halunnut päästä tästä "vaivasta" eroon, niin ei se vaan toimi niin. Monesti olen lukenut, että perfektionismi periytyy herkästi, mutta tuota mä taas itse en allekirjoita. Mä en esimerkiksi meidän perheestä tai edes lähisuvusta tiedä toista perfektionistiä.
Mun mielestä onkin todella typerää ajatella, että perfektionisti olisi jollain lailla huonompi ihminen. Tai myöskään ajatella, että perfektionisti kokisi tämän piirteensä ansiosta itsensä jollain lailla paremmaksi ihmiseksi. Perfektionisti käytännössä suorittaa asioita eri lailla, mutta ei verraten sitä kuitenkaan muihin. Hän vertaa suoritusta käytännössä omaan suoritukseensa ja vaatii itseltään vain parasta. Jatketaan kakun koristelu esimerkillä. Jos mä koristelen mun omaa leipomani kakkua, olen siitä tosi tarkka kuinka sen teen. En todellakaan mielelläni anna muiden koristella sitä, vaan haluan tehdä homman alusta loppuun saakka itse. Tavoittelen siinä täydellisyyttä, kuitenkin sillä mittarilla mihin omat taitoni mahdollisesti riittävät. Mutta, jos mä menen vaikka juhliin jossa on tarjolla kakkua, mä en katso sitä kakkua ajatuksella "mä olisin tehnyt tuon kyllä paremmin". Vaan juhlissa mä näen upean kakun, oli se sitten miten erilainen tahansa verrattuna mun tyyliin koristella se kakku.
"Osaisinpa minäkin olla noin tarkka!"
Näin itsekin perfektionistina voin kyllä todeta, että on tässä piirteessä paljon myös hyvää. Enkä mä oikeastaan edes vaihtaisi tätä piirrettä pois, vaikka mahdollisuus tulisikin. Tottakai välillä on päiviä, että verisuoni meinaa katketa päästä jonkun pikkuasian kanssa, mutta vuosien myötä sitä on oppinut siihen, että kova työ palkitaan. On oikeasti niin huikea tunne, kun pitkän puurtamisen jälkeen, saavutat sen mitä tavoittelet. Ihan vaan vaikka perus arkisissa asioissa. Ilman perfektionismiä, mulla olis varmasti jäänyt vuosien myötä moni asia saavuttamatta ja moni asiaa jäänyt kokonaan tavoittelematta. Toki haluan myös vieläkin korostaa sitä, että helppoa tän kanssa elämä ei ole. Perfektionismi aiheuttaa usein jatkuvaa painetta, ja monelle se on jopa häpeällistä. Vaikkakin mä olen sitä mieltä, että tätä ei missään nimessä tarvitse kenenkään ikinä hävetä. En mä silti myöskään koe, että tässä olisi sen enempää ylpeyden aihetta, kuin muissakaan ihmisen luonteenpiirteissä. Tätä ei ihminen itselleen voi valita, eikä myöskään päästää siitä oikein mitenkään irtikään.
Shirt H&M
Jacket VEROMODA
Watch MICHAEL KORS
Jeans ONLY
Sunglasses MICHAEL KORS
Bag TORY BURCH
Shoes ADIDAS
Näin yhteenvetona voidaankin siis todeta, että perfektionisti ei tee jotain asiaa hieman muita pidempään tai hieman muita tarkemmin kenenkään kiusan takia, tai ajatellessaan olevansa parempi ihminen. Hän vain haluaa tehdä oman suorituksensa mahdollisimman hyvin, täydellisyyteen pyrkien. Jos sulla on kaverina perfektionisti, jonka juttuja et läheskään aina ymmärrä, älä kuitenkaan kadehdi häntä. Hän saattaa hoitaa asiat tarkasti ja täydellisyyteen pyrkien, mutta kannattaa tosiaan muistaa se kolikon kääntö puoli. Sitä täytekakkua ei välttämättä tarvitse koristella kolmeen kertaan, menettäen hermonsa miljoonasti siinä välissä niin, että aikaa kuluu myös kolmin kertainen määrä, jotta lopputulos olisi hyvä.
Bongasin ihanan Ellin blogista kivan kesäisen tyylikyselyn, johon innostuin itsekin osallistumaan. Oon jo hetken aikaa himoinnut aloittaa vaatekaapin perusteellista uudelleen fiksausta. Joten siinäkin mielessä on todella otollinen aika vähän miettiä näitä kesäisen puolen tyylijuttuja ja omia mieltymyksiä. 
Shirt ZARA
