Loppukesästä toteutui yksi sellainen reissu, jota olin monesti miettinyt mutta en koskaan kuitenkaan vienyt ajatuksen tasolta sen pidemmälle. Matkustimme nimittäin Norjaan. Emme kuitenkaan ihan perinteisesti lentämällä,
vaan vuokrasimme asuntoauton. Olin kuullut Norjasta paljon, mutta en kuitenkaan koskaan oikein uskonut, että voisiko se olla niin upea ja hieno mitä väitetään. Noh, kyllähän se oli, ja itseasiassa paljon vielä upeampi!
Me ylitettiin raja Karigasniemeltä josta jatkettiin matkaa vielä reippaasti kohti pohjoista. Olderfjord oli pohjoisin piste, josta sitten käännyimme jatkamaan tietä kohti etelää. Eli ihan pohjoisimpaan pisteeseen me ei tällä reissulla ajettu. Kierto olisi tehnyt noin 250 kilometriä lisää, ja vaatinut tosiaan aikaakin, joten tällä kertaa oikaisimme tuosta. Olderfjordista matkamme jatkui kohti Lofooteja.
Oikeastaan heti rajan ylitettyämme maisemat vaihtuivat ihan mielettömiksi. Varsinkin merenrantaan päästyämme, mihin rajalta ei enää pitkä matka ollutkaan. Tie mutkitteli vuorien välistä ja välillä sukellettiin jopa vuoren läpi tunnelia pitkin toiselle puolelle. Liikennettä ei ollut juurikaan, mikä johtui varmasti myös ajankohdasta, mutta tuskin sitä varsinaisia ruuhkiakaan koskaan pääsee syntymään. Tiet olivat kapeita, eli jyrkemmissä mutkissa piti aina vähän ennakoida, koska kahta isoa matkailuautoa ei niihin yhtä aikaa olisi tullut. Näitä teitä ajellessa käytännössä ajantaju hukkui täysin. Jokaisen käännöksen ja mutkan jälkeen aukesi uusi vähintään yhtä upea näkymä, mitä edellinen
oli.
TROMSSA
Yksi kaupungeista johon suunnittelimme jo etukäteen pysähtyvämme, oli Tromssa. Se on Norjan pohjoispuolen suurin kaupunki. Tromssa sijaitsee E8 tien varressa, joten sinne on tosi helppo ajella myös käsivarren puolelta rajan ylittäessä. Tromssan keskusta sijaitsee saaressa, jonne sai ajella aivan mielettömän upeaa Tromsøbrua-siltaa pitkin, mikä näkyykin tuossa kuvassakin.
Erityisesti meitä Tromssassa kiinnosti Fjellheisen-kabiinihissi. Hissillä pääsee nousemaan yli 420 metrin korkeuteen näköalatasantaalle jossa on myös ravintola/kahvila. Ihan huipulle saakka hissillä ei pääse, vaan matkaa voi vielä jatkaa erilaisia polkuja vieläkin korkeammelle. Hissilippu maksoi noin 20 euroa per aikuinen, ja oli aivan koko rahan arvoinen. Maisemat olivat aivan mielettömät! Fjellheisenille on helppo saapua Tromssan keskustasta joko kävellen tai autolla. Parkkipaikkoja on pihassa useita.
Tromssan keskustassa me piipahdettiin muutamassa pienessä ostoskeskuksessa, sekä käytiin syömässä Egon Restaurantissa, jolle on myös pakko antaa isot suositukset!
Tromssasta matka jatkui kohti Lofooteja. Matkaa Tromssasta Lofooteille oli kuitenkin jäljellä vielä yli 500 kilometriä. Tällä matkalla nukuimme yhden yön tien varrella sijaitsevalla levähdysalueella. Ne oli Norjassa, tai ainakin Pohjois-Norjassa hoidettu tosi hyvin. Suurimmalta osalta löytyi wc, ulkoa pari pöytää, grillauspaikka ja jopa auton vesisäiliöntyhjennyt paikat. Useimmiten tällaiset leirintäpaikat olivat vielä aivan meren rannassa ja/tai upeilla näköaloilla varustettuja.
LOFOOTIT Ehdottomasti reissumme eniten odotetuin kohde, ja myöskin se kohde jonka mukaan reissumme käytännössä suunnittelimme. Lofootit oli myös ainut paikka Norjasta, jonka olemassa olosta tiesimme etukäteen vähän enemmän. Harmiksemme juuri niille päiville mitä Lofooteilla vietimme osui pääasiassa ihan kamala keli. Vettä tuli vaakatasossa, ja tuuli oli ihan mahdoton. Joten kiipeäminen mihinkään korkealle jäi väliin, emmekä päässeet näkemään Lofooteja huipulta, mikä oli yksi odotetuimpia juttuja reissulla. Pidin silti Lofooteista, vaikka niiden suurin loisto jäikin kelin takia näkemättä. Varmasti siis matkustamme joskus Lofooteille uudestaan. Lofooteilla yksi ehdoton ravintolasuositus on Tapperiet Bistro joka sijaitsi Reinessä. Aivan mielettömän hyvät ruuat ja niin ihana tunnelma.
Lofooteilla yövyimme leirintäalueella, joka sijaitsi aivan meren rannassa. Siellä pääsimmekin todistamaan ihan mielettömän upeaa auringonlaskua. Merivesi oli jo sen verran tosin viileää syyskuun alussa, että uimaan meitä ei sinne saanut.
Yks mikä myös huomattiin, niin Norjalaiset puhui tosi heikosti Englantia monissa paikoissa. Siis ihan leirintäalueilla yms, missä luulisi turisteja kuitenkin käyvän tosi paljon. Mutta ystävällisyys ja palvelualttius sitten monesti kuitenkin pelasti heikomman kielitaidon.
Kokonaisuudessaan Norja oli siis todella upea kokemus. Paljon upeampi kuin osasi edes odottaa tai kuvitella. Nähtiin niin monta hienoa paikkaa ja maisemaa, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin. Varmasti joskus suunnataan siis vielä uudestaan vastaavalle reissulle, vähän eri kulmille mutta samalle suunnalle.