Vaikka täällä mun kämpässä on enemmän epävalmista kuin valmista, ajattelin silti napata teille muutamat räpsyt ja vähän vilauttaa miltä täällä ne suhteellisen malliillaan olevat kohtalot näyttävät. Paljon uupuu, mutta pikkuhiljaa. Mä kun haluan panostaa tähän kunnolla, enkä ostaa mitään väliaikaisia tsydeemejä joiden kanssa on sitten helisemässä kun ne unelmat saapuvat. Ja koska lottovoittoa toistaiseksi ei oo vielä näkynyt, ja kun jostain kumman syystä tän neidin maku (eikä kyllä oo J:nkää...) oo siittä halvimmasta päästä, niin vähän täytyy tuota taloudellista puoltakin pitää vakaana. Vai pitäisköhän elää kuukausi puurolla ja makaronilla jotta mä saan sen mun toivotun sohvapöydän... -Ei.
Viimeisestä kuvasta voittekin hahmottaa tuon vihreänseinän. Se tosin on kuvassa sen verran haalealla että sitä sietää jopa sekunnin pidempään katsoa.. Mutta oikeasti se on tosta paljon tummempi ja myrkyllisemmän värinen. Ja myrkyllinen muutenkin! Ainakin mulla meinaa aina pää haljeta kun kattelen sitä. Onneksia pian pian pian taivaallinen valkoinen kerros pelastaa mut hermoromahdukselta.
Pakko varmaan avautua vielä tästä mun tiistai päivästä, kun kaikki meni oikein mallikkaasti. Aamulla, kello soittaa tuttuun tapaan. Painan herätyksen pois ja rupeen selailemaan puhelinta, kunnes unihiekkaa silmät vielä täynnä ja ajatukset pitkälti vielä unen puolella tuijotan kelloa. 8:45, kahdeksan neljäviisi. Tajuan vaan että joku ei nyt kyllä mee ihan yksiin. Ping! Ja lamppu syyttyy tässäkin päässä: mun pitäis tasalta olla töissä!!
Tekstari pomolle et meikä vähä nukku ko oli laittanu herätyksen tuntia liian myöhää, ja et tuun nii pia ko mahdollista + täältä kävelee sen noi 15 minsaa. Ekat vaatteet mitä käsiin sain niskaan, jugurtti kaksin käsin huivii ja ulos. Mites sattukaan et tälläsenä aamuna kunnon märkälumisade. Perille päästyäni olo ei ollut se hehkein mahdollinen. No aloittelin siinä sitten töitäni ja muistin että eväät pitää viedä jääkaappiin. No joo, olishan se nyt ihan yliarvostettua ollut muistaa ottaa ne mukaan, nehän säilyy vallanmainiosti kotona pöydällä. - Ei mitään, jatketaan.
Kotiin vihdoin päästyäni sain siivottua. Ja suunnitelmana mulla oli siivouksen jälkeen nauttia lasillinen cokista telkkarin ääressä hyvän leffan merkeissä. No, telkkari saattais olla astetta helpompi laittaa päälle jos kaukosäätimessä olis toimivat patterit. Ja juuri 2 min sitten kauppakin tien toiselta puolelta sulki ovensa. Okei, ei katota sitten telkkaria.
Jos joku asia menee putkeen, niin kyllä ne yleensä loputkin sinne tuppaa sitten mennä. Mut eihän tälläsiä asioita pidä nii kovi vakavasti ottaa! Saimpaha töissä hyvän syyn ostaa viereiseltä huoltsikalta lounaan ja nyt kirjoitella teille tänne postauksia talteen!
