HURRAW!! ♥

* Postaus toteutettu yhteistyössä Hurraw- tiimin kanssa, ja tuotteet saatu heidän kautta *

Sain tuossa hiljattain mahdollisuuden valita muutaman mieluisan huulirasvan HURRAW:in kattavasta valikoimasta. 

HURRAW ei ollut mulle mitenkään tuttu ennestään, ainoastaan muutamassa blogissa olen siihen törmännyt. Ja olikin tosi kiva päästä itsekkin testaamaan näitä. Vaikka valinnanvaikeushan siinä melkein meinasi iskeä. 22 eri maku vaihtoehtoa, eli varmasti jokaiselle jotakin! Itseasiassa mä ainakin yllätyin positiivisesti makuvaihtoehdoissa, kaikki perus "mansikka" - "vadelma" - "mustikka" yms maut oli jätetty suoraan pois. Niiden tilalla oli kaikkea vähän eksoottisempaa ja erilaisempaa. Esimerkiksi Lakritsi, suklaa (tätä mä harkittin pitkään!!) tai manteli. 

Eipä näitä kyllä turhaan oo hehkutettu, meinaan niin ihastuin minäkin. Se tunne mikä näistä tulee huulille, ja se maku! ♥ Tekis mieli vaan nuoleskella koko ajan huulia kröhöm.. Lisäks mikä musta oli tosi positiivinen ja mainitsemisen arvoinen juttu, nää ei sula! Nimimerkillä aika monta huulirasvaa taskuun sulattanut. Lisäksi tottakai luonnolisuus on aika kova sana. Siihen nähden miten paljon parempia nää on kuin esim muutaman euron markettirasvat, ei näiden hintakaan ole laisinkaan hullumpi. Sokoksella näitä oli noin 6€ hinnalla. 

Mitkäs maut mä sitten valitsinkaan: Kapha, Vanilla sekä Lime. Jokainenhan niistä oli aukaistava ja testattava, ja kaikki oli oikein nappivalintoja. Ehkä jos lemppari pitää sanoa, niin kyllä se oli tuo lime. Se oli niin raikas, ja niin sellainen, hyvällä tapaa erikoinen. 

Huulirasvojen suurkuluttajana ja monen montaa testanneena, kyllä näistä tuli taas yksiä suosikkeja! Himokulutus vaihde siis päälle jotta saa hyvillä mielin testailla taas seuraavia makuja. 

☆ Gaala 2015 ☆

Vaihdetaampas sitten vähän kevyempää vaihdetta taas silmään. Oli tosi mukava saada kunnon keskustelua aikaan, vaikka osa ei näköjään osaa mielipide asioissa (tuskin muissakaan..) vetää sitä rajaa hyvän maun puolelle. Mut on ainakin opetettu että jokaisella on oma mielipide, ja se et jos mielipiteet ei kohtaa, se ei tarkoita että toisen mielipide on suoraan väärä, tai että toisen pitäisi olla sun kanssa samaa mieltä asiasta.

No mutta, vaihdetaampas sitten taas kevyempi vaihde silmään, ettei mene turhan totiseksi tämä touhu. 

Meillä oli työpaikan Gaala ilta tuossa tammikuun puolella. Eli bileet firman piikkiin. Koskikeskuksen Miami oli varattu meille yksityiskäyttöön illaksi, ja voi veljet miten kivan näköiseksi siellä oli silloin laitettu. 
Sekä miten huippukiva ilta meillä oli. Yhdet parhaimmista kemuista missä olen koskaan ollut. Se tunne kun tanssilattia on täynnä työkavereita josta sulle on tullut ihan oikeita kavereita sekä ystäviä. ♥ Se tunne kun saat nauraa mahasi kipeäksi eikä hymy laske aamullakaan vaikka olo olisi eri mieltä. Unohtamatta todella hyvää ruokaa ja juomaa. 

Nyt tulevana viikonloppuna meillä onkin meidän tiimin iltamat. Vähän megazonea ja sen jälkeen tullaan mein kämpälle jatkamaan iltaa. Viikonloppua siis odotellessa! 

Kuvat: Jonathan Melartin

Aito VS Feikki

// EDIT: Halusin vielä tulla tarkentamaa muutamaa väärin ymmärrettyä kohtaa. Mä en siis todellakaan tuomitse ihmistä joka käyttää feikkilaukkua suoraan sen perusteella että sillä on se feikkilaukku. Se että se asia vaikuttaa siihen, on eri asia. Ja se miten se vaikuttaa on vieläkin monimutkaisempi asia. Joskus se vaikuttaa negatiivisesti, joskus sillä ei ole merkitystä. Ja joskus kun se tulee se negatiivisuus, luultavasti se olisi tullut ilman sitä feikkiäkin. Alhaalla puhun ensivaikutelmasta, en suoraan siittä mitä mieltä olen ihmisestä. Ensivaikutelma on asia joka muodostuu meille kaikille kun tutustumme uuteen ihmiseen. Se että onko tutustumisen jälkeen enään samaa mieltä on taas ihan oma lukunsa. Kyllä mullakin on ystäviä kenellä on feikkituotteita, ja mä arvostan ja tykkään niistä ihan yhtä paljon oli niillä niitä tai ei. En siis tuomitse tällä jutulla ketään joka niitä ostaa, tuon julki vain oman mielipiteeni.



Oon pitkään halunnut kirjoitella tänne taas vähän syvällisempää postausta. Haluan tässä postauksessa puhua omaa kantaani asiaan. Tää aihe on muutenkin pyörinyt mielessä jonkin verran viime aikoina. 

Mun mielipidettä  feikeistä ja kopioista ei varmaan erikseen tarvitse edes kertoa. Se vaan ei niinkun mitenkään mene mun päähän miksi joku haluaa sellaisen itselleen. Se ei ole millään tavalla sama asia. Mua säälittää sellaset jotka ostaa feikkilaukun ja väittävät sitä aidoksi, ja pitävät sitä itsekkin aitona. Ja sitten vielä puhuvat siittä "tää mun Louis Vuittonin laukku".  En usko (tai ainakin toivon..) että ei kukaan väitä käyneensä Thaimaassa kun oikeasti on käynyt lähi kylpylässä uimassa...

Feikki on aina feikki, eikä se ole millään tavalla hyväksyttävä ostos. Se ei myöskään muutu aidoksi vaikka sen kantaja uskoisi siihen miten paljon tahansa. Ensinnäkin nämä sinnepäin tehdyt yksilöt tukevat harmaata taloutta, rikollisuutta, epärehellisyytä sekä lapsityövoimaa entisestään. Niissä ei siis ole ainuttakaan positiivista asiaa. Ja kaikesta huolimatta jotkut haluavat ihan tiedostaen nämä kaikki asiat, ostaa niitä. Ja usein vielä paljon. Ajatus "laatu korvaa määrän" onkin huolestuttavan hukassa monelta. Yleensä näiden kavereiden on vain saatava se tuote, koska onhan se nyt hiton hienoo kun omistaa merkkitavaraa. Eh, siis luulla omistavansa.
  

Se että monet vetoaa siihen kuinka kivan näköisiä ne on, ja eivät halua maksaa niistä niin paljon kerta feikkejäkin on saatavilla. Haloo. Suoraan sanottuna paskin tekosyy ikinä. Eikä ne feikit edes näytä kivoilta... Sen pitäis olla itsestään selvyys, että jos sä ihastut johonkin tuotteeseen tai merkkiin, sä olet myös valmis maksamaan sen oikean arvon jos sen itsellesi haluat. Todellisuudessa kyllä sen feikin huomaa. Eikä ne sen käyttäjänkään silmään näytä yhtään samalta, yleensä ne vaan haluaa uskotella itsellensä niin. 

Mitä epärehellisyyteen ja rikolliseen puoleen tässä asiassa tulee. Ajatus "Ei se poista sitä vaikka mä en niistä ostaisikaan". On niin kuultu ja nähty, enkä usko että todellisuudessa ketään voisi uskoa tuohon oikeasti. Mikähän sen sitten poistaa jos ei niiden oston lopettaminen? - Niimpä.

Mitäpä jos kaikki jotka näin ajattelee muuttaisivat ajattelutapaansa. Olis meinaan astetta parempi tää maapallo huomattavan monella muullakin tavalla. Se lähtee yksilösta se muutos!

Jos mulla ei olis varaa merkkituotteisiin, mä en silti ikinä ostaisi feikkiä. En missään tilanteessa. Kaupat on pullollaan erilaisia vaihtoehtoja. Toinen toistaan kauniimpia yksilöitä. Sekä laadukkaita sellaisia. Aitonahkaisiakin versioita löytyy nykyään ihan näistä tutuista ketjuliikkeistä. Tai jos sä haluat sen tietyn, niin sehän on vaan rahakysymys. Säästämällä saa ihmeitä aikaan.

Mä itse ostan merkkilaukun suurimmalta osin laadun ja käytännöllisyyden takia. Tottakai myös merkillä on väliä, mutta se ei ole se päätekijä. Se että jollakin on ns. merkitön laukku käytössä, ei tee siittä millään tavalla huonompaa tai parempaa ihmistä mun silmissä. Sama asia taas päin vastoin jos jollakin on se merkkilaukku olalla, ei vaikuta mun mielipiteeseeni (yleensä, ottaen huomioon yhden poikkeusluokan) mitään. Jos mun pitäis tutustua ihmiseen kenellä on feikkilaukkuja ja juttuja kaapit täynnä, niin se ei todellakaan anna mitään hyvää ensivaikutelmaa, mutta ei se tee sitäkään ettenkö voisi ihmiseen tutustua.

 

Samaan postaukseen haluan vielä mainita, että mikäli hakusessa on aito merkkilaukku, ja haluaa sen mahdollisesti vähän edullisemmin esim. facebookin kirpputoreilta. Kannattaa olla tarkkana. Juuri tänään ystävä linkitti mulle tiedon, että mun Korsin laukkua myytiin tori.fi sivustolla. Kuva oli siis kopioitu mun blogista. Hintaan 70 euroa ja piti olla ihan uudenveroinen. Tässä kohtaa kannattaa jo pystähtyä ja tajuta että se oli liian hyvää ollakseen totta monestakin syystä. Ensinnäkin hinta jo kertoo sen, että tuolla hinnalla sä vaan et tule saamaan edes käytettyä aitoa laukkua. Toisena, varastettu kuva. Mitäpä voit olettaa tuleeko postissa kuvassa oleva yksilö? 

Mua ottaa niin kupoliin varsinkin tuolla facebookissa kun ensin siellä joku Lissu huhuilee "Myykää mulle MKn laukku, hinta max 20€!!". Yleensä tässä kohtaa mietin että parempi ko en aukaisis koko ilmoitusta ko saan siittä vaan harmaita hiuksia näistä tulevaisuuden toivoista. Kuitenkin teen sen. Ja niinhän siellä on vinopino kuvia aidoista laukuista. "Tälläinen mutta ei aito!" Sit seuraavaks joku Liisa tulee tarjoamaan omaa yksilöään "Mulla olis tälläinen myynnissä 60€. Ei oo aito, mutta on ihan aidon veroinen ja näköinen! (sisältäen todella huonon kuvan laukusta.)" Tässä kohtaa siittä huonosta kuvasta näkee erittäin selkeästi ettei tuokaan yksilö ole aitoa edes koskaan nähnyt. Surullista, mutta totta. 

Aito on aina aito. Se laatu mitä sä sillä rahalla saat, ei sitä voi mainita samassa lauseessa feikin kanssa. Lisäksi se kuinka ne hyvin pidettyinä säilyttää arvonsa. Mm Vuittonin laukut, niiden hinnat nousee harva se päivä. Eräs ystäväni osti useita vuosia sitten pitkän säästämisen jälkeen itsellensä Vuittonin yksilön, pyöreästi viidellä ja puolella sadalla. Nykyään se tismalleen sama yksilö maksaa pitkälle yli seitsemän sataa. Hänen mielensä vuosien myötä muuttui, ja laukku jäi käyttämättä. Niimpä hän myi sen eteenpäin, saanen muutaman kympin enemmän mitä itse siittä alunperin maksoi. Uusi ostaja oli siltikin erittäin tyytyväinen, koska sai sen huomattavasti edullisemmin mitä liikkeestä. 

Mitä mieltä te olette?

Flowers ♥

Koti. Mä oon aina ollut sitä mieltä että kukat tekee kodin. Kotikodissa asuessani ei huoneeseen viittinyt oikein kukka-asetelmia tehdä. Mutta nyt oman kodin herrana, voisin hukuttaa tän kukkasiin. Mulla oli tosiaan pienimuotoinen maljakko ongelma aluksi, mut sit sokokselle oli tullu nää kivan näköset versiot tarjoukseen. Joten päätin sitten kotiuttaa yhden itsellenikin. Ja tää sopii tänne mun mielestä ainakin tosi hyvin. 

Oonkin jo suunnitellut että kun tuo nippu nuukahtaa niin täytyy sitten suoraan ostaa uusi. On niillä vaan oikeasti niin iso merkitys. Sekä ne vaan kuuluu tulevaan kevääseen sekä kesään!

Kukissa on myös se hyvä puoli, että niillä voi tuoda hetkellistä piristystä värimaailmaan. Ja aina sesonkien mukaan vaihtelevuutta. Ite suosin olkkarin sisustuksessa beigeä ja valkoista, sekä tosi haalean vaaleanpunaista tehoste värinä, siksipä tälläiset pinkit yksilöt on tosi ihana väripilkku keskellä huonetta. Pääsiäisenä sitten taas keltaisia ja vappuna eri värejä. 
Ylhäällä vilahtaakin mullekkin ehkä jopa vähän turhan tutuksi tullut uutuus herkku: Danion Cheesecake-rahka. Bongasin tän Sokokselta yks päivä, ja heti sitten tietenkin mainoksen uhrina piti mennä kokeilemaan. Nojoo, onhan näitä sen jälkeen tullut syötyä yksi jos toinenkin. Se mikä muhun ainakin iskee on se, että makuna tässä on vadelma. Yleensä kaikki uutuudet tulee sillä perus mansikka tai mustikka versiolla. Harvemmin vadelmaa on tarjolla tälläisissä. Ja juustokakun kanssa sopii muutenkin vadelma tosi hyvin. 
 Vaikka mä oonkin niin mainoksen uhri tälläisissä jutuissa kun vaan voi olla, niin välillä onneksi löytyy sitten ihan näitä oikeasti hyviäkin juttuja. Melkeimpä aina kaupassa jos vaan uutuus tarra löytyy kyljestä se mulle ostoskoriin melkeimpä itestään tipahtaa. Sitten aina joko kirotaan että hemmetti kun pitikin taas mennä ostamaan tätä vaikken mä tykkää vastaavistakaan. Mut sitten taas välillä tulee näitä löytöjä, jotka vakiinnuttaa sen herkutteluhetken.

Olipa jotain niin huippua yks aamu kun vasta iltavuoro kutsui töihin, istuskella olkkarissa välipalan kanssa, kukkia nenän edessä ja aivan mahtava auringonpaiste ja kevään ensi huokaisut pihalla. Voi veljet mikä vaikutusvalta sillä keltasella mollukalla onkaan. Kevät on just sen takia ihan parasta aikaa, ja varsinkin tää kevään odottelu, kun tietää mitä on tulossa. Päivä päivältä lämpimämpää, päivä päivältä valosampaa. ♥ Okei no joo, onhan se toki ihan jees aikaa taas pukeutumisenkin kannalta. Nimimerkillä postissa odottelee kolme kevät takkia noutajaansa. 

Huomenna alkaa taas jo kaivattu viikonloppu, ja otetaan J:n kanssa taas pitkästä aikaa suunnaksi Ikaalinen. Kavereitten kanssa pitkästä aikaa laatuaikaa tutulla kaavalla. Ja mä ilmotinkin jo että mua ei saa edes kuvitella herättävän ennen 11 lauantai ja sunnuntai aamuna. Katotaan vaan niin oon kasilta ylhäällä pirteempänä kun koko työviikolla yhteensä...  Pitäkää tekin kivat viikonloput!

Meikattu Minä

Tarkasti tätä blogia seurailleet muistaakin varmaan että oon useammassa kohtaa maininnut kuinka huippua olis osata meikata kunnolla, tai ylipäätään saada edes kerran elämässään kunnon ammattilaisen tekemä meikki naamalleen. Kaverit usein on vitsaillutkin että mä voisin jollain kunnon tummilla meikkauksilla esiintyä ihan eri henkilönä, koska mun päällä vahvaa meikkiä ei liioin usein nähdä.

   Meillä oli tosiaan töistä Gaala- ilta. Eli kemut viimeisen päälle. Halusin myös meikin olevan viimeisen päälle, ja niimpä jätin tämän puolen ammattilaisen käsiin. Onneksi ystävistä löytyy yksi taidokas neitonen jonka taidonnäyte tämä ihana meikki onkin. Jenni työskentelee Beauty Parkissa Tampereen keskustassa. Jossa olenkin Tampereelle muuton jälkeen käynyt myös huollattamassa ripset, enkä voisi tyytyväisempi olla. Beauty Parkista löytyy oikeastaan jokaiselle jotakin, ja en voi kun suositella kyseistä paikkaa, tarvitsit sitten kampaajaa, kosmetologia tai esimerkiksi hierojaa! 
Annoin hänelle vapaat kädet meikin suhteen, mutta koska mekkona toimi musta mekko värikkäillä timanteilla. Oli selvää että meikistä tulisi tumma ja vahva. Lopputulos oli mielestäni todella onnistunut ja upea. Ja sainkin hurjan paljon kehuja sen suhteen. Unohtamatta ihmetyksiä "Ei uskoisi samaksi Hennaksi" tai kun yksi työkaveri "säikähti" että kuka mä olen....  
 Täytyy kyllä sanoa että itse ainakin ihastuin vahvaan meikkiin tosi paljon. Ja voipi olla että meikäläinenkin uskaltaa pikkuhiljaa poistua mukavuus alueeltansa ja kokeilla vastaavaa toistekkin. Toki muutaman (kymmenen..) harjoituskerran jälkeen. Olisko meinaan vähän upeeta jos olis semmonen hovimeikkaaja! Aina valmiina sutimaan väriä naamaan kun vaan tarve vaatii. Ei mutta arjessa on aina hyvä olla vähän luxusta seassa, ei käy harmaus niin tylsäksi!
Mutta kyllä mä tykkään myös ihan meikittömyydestä. Oli meinaan muutaman päivän homma saada nuo rajaukset pois ripsienpidennysten seasta. 

I love my new shoes ♥

Ihan ensimmäiseks oikein ihanaa Ystävänpäivää kaikille teille ♥ Mun päivä meni lähes kokonaan töissä. Mutta siellä olikin sitten oikein huippu päivä! En vois olla ilosempi ja onnellisempi mun oikeesti maailman ihaneimmista työkavereista. 

Töiden jälkeen kotona odotteli J ja nyt ollaan vietetty iltaa hänen kanssaan. Vielä jos jaksetaan pitäis suunnata tuohon keskustaan katsomaan onko siellä tänään mitään missää. Mutta tähän väliin tulin heittään teille postauksen tän muutaman päivän blogitaukoilun jälkeen. 
   Mistäs muustakaan kun näistä viime postauksessa vilahtaneista kenkuleista. Tosiaan tuossa talvella sain kunnon päähän pinttymän valkoisista kengistä talveksi. Ja monen monta iltaa hukutin netin ihmeelliseen maailmaan etsien Timberlandin versioita puhtaan valkoisina. Noh, niinhän siinä kävi että joku muukin oli tämän pinttymän saanut ja ostanut nokan edestä viimeiset koot. Meinasin jo heivata koko pinttymän itkun kera pois, kunnes selailin nellyä aikana kuluksi. Sieltä mun eteen pomppasi nämä versiot sen verran kivan oloisella hinnalla, että lopulta päätin ne tilata kotiin sovitukseen. Olin tässä kohtaa aika varma että kyllä mä haluan ne ihan aidot silti. 
Eipä mennyt kauaa kun näitä sai jo postista kotio kiikuttaa. Jalkaanhan ne oli heti saatava, jotta pääsee mallailemaan voisiko nää olla hyvät. Ja mitä vielä, mun sydän suli kerta laakista. Nää oli paljon ihanemmat mitä osasin odottaa. Mikä parasta, nää on ihka oikeet talvikengät. Näissä on tappokeleille suunnitellut pohjat, ja nää jalassa jaksaa sekä uskaltaa kävellä. 
  

Vaikkei nää lämpöisyydellään voita UGGeja, nää ajaa muissa asioissa niin lujaa ohi. Tällein kun on työmatka muuttunut autoilun sijasta kävelyksi, sitä vaan on kummasti oppinut arvostamaan sitä että saa huolella kävellä reippaastikkin ilman että sydän pamppailee kurkussa koska takaraivo kolahtaa jäähän. 

Edelleen mä tsekkailen aina välillä mikä ne timpsujen aitonahkaiset versiot olisivat vaikka alessa tai ylipäätään löytyisivät. Nää nykyiset hipoo muuten täydellisyyttä, mutta se natina mikä tuosta tekonahasta tulee kun kävelee, ja pidemmille matkoille kävellä aitonahkainen on aina aitonahkainen. Toki ne ruskeat versiot olisi myös tosi kivat yksilöt kenkäkokoelmaan, mutta valkoiset menee mun silmissä ainakin edellä! 

Henry Lloyd

Huhhuh, melkein jo luulin että mun päivät päättyy tohon tiskivuoren eteen. Jessus mutta oli meinaan pieni homma. Viikon, varmaan reilunkin astioasto nätisti päässyt siihen kasaantumaan. Ja tiskipöytä tai oikeastaan koko keittiö niin piukassa että melkein sai siirtää tavarat olkkarin puolelle jotta sai altaat tyhjäksi. Voitte muuten olla varmoja että ko nyt seuraavaks on J:n tiskivuoro, mä otan joka ikinen kerta uuden lasin. Vaikka ottasinkin vaan santsikupinkin nii otan siihen väliinkin uuden lasin! On se meinaan kumma ko mä yritän aina mahdollisimma kauan juua siitä samasta lasista, mut herran laseja ja kuppeja löytyy välillä suihkustakin... Ko se sheikkerillä tehty juttuhan on niin kätevää juoda suihkussa. Ja vielä kätevämpää on unohtaa se sinne. 

Joo no ni, selvisin siis kuitenkin hengissä, vaikka kädet on nyt vähän kuivemmat kuin saharan aavikko, ja paita ja farkut litimärät koska toi tiskipöytä on just sillä korkeudella kun vähä loiskahtaa yli nii heti on sylissä. Ehkä mä säästän seuraavaksi tiskikoneeseen. Tai itseasiassa kyllähän se löytyy jo. Vanhojen vuokralaisten jäljiltä siellä vain sattuu sojottamaan muutama sähköjohto, ja sen kiinnitykset ja virytykset saa mut vakuuttumaan yhtä paljon kuin tää keskustan juttu alkoholin vähentymisestä sillä että viedään keskioluet kaikki alkon ovien taakke, nii ennoo uskaltanu sitä käyttää. Emmää kuitenkaan niin hyvin tienaa et mulla olis vara maksaa kotivaakutuksesta melkoset summat ja siihen päälle remontit noihin kolmeen kerrokseen tän kerroksen alla, kun tiskikone päättää sylkee allensa vesiputouksen. 
 

Ehkä aihe tiskaus saapi nyt jäädä kun olen siittä saanut avautua. Oli mulla ihan tän blogin aihepiirin asiaakin. Sain J:n tuossa yks päivä suostumaan napsasemaan asukuvat. Joo siis piti rukoilla ja taipua ja anella jajaja suostua tiskaamaan tänään toisen kerran peräkanaa yms että se suostu. Mutta suostuipa kumminkin. Yritin samaa eilen, mut viikon välein on kai hänelle liikaa tällä hetkellä. Ehkä mä keksin taas jonkun uuden lahjomis tai kiristämis yrityksen. Oon meinaan ainakin ite ihan hurjan tyytyväinen näihin otoksiin, jos ei lasketa sitä että mä fiksuna seisoin just siinä kohtaa et mun uutukais rakkaus kengät jäi sopivasti taustaan näkymättömäksi. Onneks se näyttää vaan astetta tyhmemmältä kun mulla ei olis jalkoja ollenkaa. Mitäpä me pienistä, kun ei nekään meistä. Yliarvostettua tuollanen et kuvissa vois kerrankin mennä niinkun kaikki prikulleen. 

Asun kanssa ei ollut ongelmia. Tän talven uutuus pipo-ostos kasvaa pian mun päähän kiinni. Se on vaan niin ihana. Se on sellanen ihanan rento päässä, eikä sellanen et tuntuu et hiukset karkaa takas pään sisään kun tila loppuu kesken. 

Riverislandin nahkahiha paita on yks viime vuoden onnistuneimpia ostoksia. Ja kakun kruunaa uutuus kengät, jotka nyt ei tosiaan pääse loistoonsa tuon taustan kanssa. Mutta don't worry, niille on tulossa ihka oma postaus. Kyllä niitä meinaan sen verran kauan etittiin ja haeskeltiin netin syövereistä.  Takista nyt ei varmaan mitä tarvitsekkaan mainita. 

 Pipo on kyllä sellainen asuste joka pelastaa päivän kuin päivän. Ei tarvi paljo hiusongelmille aikaa suoda kun vetäsee vaan pipon päähän ja lähtee matkaan. Ja mulla kun tuota työmatkaa tulee, on se ihan näppärä kapistus korvienkin puolesta. Kesällä tulee aina ikävä niitä päiviä kun aamulla peilin edessä tekis mieli itkeä kun ei hiukset asetu, eikä saa vetää pipoa päähän. Tai miksei saa toki, mutta.. Tiedä sitten onko sekään niin fiksun näköistä ja oloista ottaa esim arskaa pipo, ja nimenomaan talvinen paksu pipo päässä.
   

 

jacket Vila | jeans JC | bag & watch Michael Kors 

shoes Nelly Shoes | shirt River Island | beanie Henry Lloyd 

Sunglasses- shop!

*Yhteistyössä Sunglasses- shopin kanssa, sisältää tuotesijoittelua. *

Pääsin tuossa hiljan mukaan yhteistyögön Sunglassesshopin kanssa, ja rupesinkin heti kahlaamaan heidän nettikauppaansa ja sen valtavaa valikoimaa läpi. Löysin niin monet suosikit että aluks meinas tulla vaikeus valita tähän vain muutamat. Se mikä heidän verkkokaupassaan yllätti, niin hinnat on oikeasti todella kilpailukykyiset.

Vasta viime vuosina mä oon oppinut arvostamaan aurinkolaseissa laatua. Mulla on useat rihkamahiplajat, mutta eei. Ei niitä ny niinkään käytettyä. Mulla on kahdet Ray-Banit tällä hetkellä, ja ne on ne 99% ajasta käytetyt. Ne on molemmat polarisoidut, ja sen eron vaan oikeasti huomaa ja helposti. Yks kaveri kokeili niitä kerran ja oli ihan ihmeissään et onko oikeasti näin suuri ero markettlaseihin.. Oi kyllä, kyllä on. 

Aurinkolasit on mulle kesäisin oikeastaan yhtä tärkeä asuste kuin esimerkiksi laukku. Siks voisinkin hamstrata niitä kaapit täyteen. Mutta, kuitenkin laatu menee määrän edelle, niinkuin laukuissakin ja muissa vastaavissa jutuissa.
Tällä hetkellä mä himoitsenkin uutuuksia kesäksi, ja jos nyt olis ylimäärästä nii en epäilis hetkeekään kun noi Diorin ihanuudet lähtis matkaan mun luo. Ne on niin täydelliset ettei oo tosikaan.

 

Guess:in pilotti lasit // Ray-Banin Clubmasterit värillisillä linsseillä // Ruskeat Ray-Ban:it // Valkoiset Ray-Banin suositut Aviatorit // Samat värillisillä linsseillä mattakultaisena //Diorin aivan taivaalliset väripilkut // Dolce and Gabbanan mustat kissamaisuudet // Guessin yksinkertaisen tyylikkäät 

 

Mitä teille merkkaa aurinkolaseissa laatu? Korvaako määrä laadun, vai toisinpäin? :)

Sale Shopping ♥

Mää en edes muista milloi viimeks täällä olis esiteltyä ostoksia. Ihan mitenkään liian paljon niitä ei oo kertynytjään, ei siinä. Mutta muutamat yksilöt halusin tulla esittelemään teillekkin. Säästölinjalla ollaan edelleen, ja ostoksien kanssa käytetään suurta harkintaa. 

Tiistaina ostin uuden kauan himoitsemani hyllyn olkkariin, ja samana päivänä meni vanha torin kautta uuteen kotiin. Nyt toi uus odottaa kyllä tuossa lattialla paketissaan että J muistaa ottaa ruuvarit mukaan ettei sitä ihan ilmastointiteipillä tartte koota.. 

Ajattelin tehdä teille jossain kohtaa ihka oman postauksen säästämisestä sekä omilleen muuttamisesta, miltä tälläinen kuulostais tälläisen ihmisen suusta jolla on (ainakin..) ennen ollut holtiton rahankäyttö?

Sit taas muutaman mutkan kautta takas tähän postaukseen. Farkkufriikki tässä hei, joka löysi alennuksesta kahdet megakivat yksilöt. Noisy May ei vaan petä koskaan. Oon suurin piirtein asunut näissä oikeen puoleisissa ne netistä bongattuani. Normaalihinta 59,90€ oli turhan suolainen vaikka kuola valui lattialle saakka. VeroModan sivuilla alelapun alla näille jäi hintaa 29,90€ niin totesin että antaa mennä. Vasemmanpuoleisiin iskin silmäni ensin hintaa, muistaakseni muutama euro päälle 20€ jäi näille. Ja koska mua vuosia palvelleet, muistaakseni 2006 vuodesta saakka olleet yhdet lempparifarkut on nyt niin sukkahuosun ohuet haaroista ja polvista, etten uskalla laittaa niitä enään julkisille paikoille... Niin nää oli aika vastaavat, muutamalla kivalla yksityiskohdalla. Ja tosiana kun normihinta oli se 49,90€ en pistänyt enään pahakseni. 

 

Nää onkin sitten kukkarolle huokeampia löytöjä, nää on meinaan kirpparilta. Punainen hame tais olla 2€ ja valkoinen pitsi-ihme 5€. Punainen oli mulla jouluna, mutta tykästyin siihen niin että eiköhän se joskus muulloinkin näe päivän valon. Valkoista en ookkaan vielä päälleni vetänyt, mutta kyllä se kevät ja kesä sieltä pian saapuu. 
Hameita on musta tosi kiva ostaa kirpparilta, varsinkin siks et ne on usein ihan ylihintaisia kaupoissa. Ginassakin joku perus hame jollain näkymättömällä yksityiskohdalla saattaa olla 29 tai jopa 39€. Juu ei. 

Tiikeripaita paljastui samasta VeroModan paketista. Se on sitä VeroModan blue- sarjaa. Se oli mulle ihan uusjuttu, mutta niillähän oli tosi paljon kaikkia kivoja juttuja. Tämänkin olen joskus bongannut netissä, mutta tarkemmat ihmettelyt ja mietiskelut siirtänyt suoraan normaalin 49,90€ hinnan vuoksi. Nyt hintaa jäi se 25€ sai mut vakuuttumaan siittä miten ihana ja paksu tämä on. 
Punainen ihanuus saapui mulle myöskin kirpputorilta. Tämä Zaran rento paituli tais pitää hintaa itellään sellaisen 3€ verran. Tässä on napit vähä kehvelit, ne on meinaan pallot nuo napit, ja nehän sujahtaa noista napin reijistä läpi kuin ei olis koskaan kiinni ollutkaan.. Et ei ihan mikään fiksu veto vetää tätä uutenavuotena päälle kun jokseenkin tanssijalka vei. 
 

Vaaleanpunainen H&M:n yksilö ei ookkaan täällä (vielä!) koskaan vilahtanut. Se on myöskin alelöytö, minkä hintaa en nyt kyllä sitten muista. Jotain kymmenen euron luokkaa, ehkä. Vaaleanpunainen on ollu aina mun mielestä tosi kiva väri. Vaatetuksessa se menee myös, kunhan sitä ei vaan ole liikaa. Ja just tälläinen haaleaversio on aina parempi, no okei ei aina mutta yleensä. Kultaiset yksityiskohdat viimeistelee tän ihanuuden. Ja mikä parasta, tää on aina, heti pesun jälkeenkin hyvän näköinen. Nimimerkillä en omista silitysrautaa. Sininen kuvio versio Vilalta reissasi mun luo VeroModalta tulleessa paketissa, muistaakseni noin 12€ hinnalla. Eli myöskin aika moinen alelöytö. Tästä olikin silloin puhetta, että tän kangas on aika metkua. Se on ohutta, muttei ohutta. Se on jämäkkää muttei kuitenkaan jämäkkä. Ja kuviosta nyt puhumattakaan, se iskee muhun ainakin tosi lujaa. Olisin kotiuttanut tän toisessakin värissä mutkun joku muu oli vienyt viimeisen mun kokoisen.

Photos via my iPhone

Tää on varmaan jo aikalaisen tuttua teille ettei mun blogissa mitenkään turhan usein saatika kyllästymiseen saakka mun puhelimen räpsyjä nähdä. Mä en nykyään edes mitenkään paljon puhelimella tosin kuvaakkaan, mutta jokusia otoksia kuitenkin silloin kun se on ainut kamera messissä. 

Mikäli mun puhelimen räpsyt sillain ajankohtaisesti eikä tälläi parikuukautta myöhässä joka kerta kiinnostaa, mut löytää instagrammista nimellä @hennatasmoi  

Posse koossa J:n synttäreillä ♥ // Jungle Juice Bar saapui Tampereelle !!! // Korsin Seeprayksilö matkalla kotiin // viimeiset heipat vihreälle makuuhuoneelle 
   

J:n kanssa vapaapäivä chillailua ja selfietikun testaiua // Murut pääsi muutossa vihdoin laatikoista kaapin hyllyle // Vähä paikallista jääkiekkoa // Aamuaurinko selfie 
       

Viimeiset hetket murun kanssa, ennen viimeistä matkaa ♥ // Uusi kotikaupunki // Toppilöydön testailua // Murun kans synttäreillä 

Pella's Cafen testailua mustivalkosuklaa kakulla // Smile // Pienestä pitäen talon tavoille // Täytyyhän tänkin sopia sisustukseen 

   

Upeimmat lenkkimaastot // Kuvanmuokkausohjelman testailua // Kylmän kuvausreissun jälkeen iso lämmin kaakao // Rakkaus muhkeisiin huiveihin on palannut 

Yliannostus on lähellä näitä herkkuja // Räpsyttimet kuntoon // Almaa pahempaa sylikoiraa ei ookkaan! ♥ // Vaaterekki rakkaus 
  
Rentoumista pitkän kaavan mukaan // Firman bileet // Ammattilaisen käsittelyssä vähän meikkiä tähänkin nassuun // Ensikertalainen näiden herkkujen parissa