Blogimaailman varjopuoli

Oon tosi pitkään halunnut ottaa puheeks yhden asian, johon on joutunut tässä blogi maailmassa törmäämään harmittavan moni, kuten myös minä itse. Ikäviin, ilkeisiin ja loukkaaviin kommentteihin ja keskusteluihin. 

Viime aikoina, mä olen saanut tänne todella loukkaavia ja ilkeitä kommentteja. Missä mua on ihan suoranaisesti haukuttu ja loukattu. Keksitty toinen toistaan ilkeämpiä ja kamalempia lempinimiä, haukuttu mun ulkonäköä, valintoja, elämää sekä tätä blogia. Ihan oikeasti, ne kommentit sattuu. Vaikka tiedän varsin hyvin että yksikään niistä ei ole oikeassa, silti. 

Mä kirjoitan tätä blogia vapaaehtoisesti, tästä juurikaan hyötymättä. Tää on intohimo, teen tätä bloggaamisen ilosta. Ja välillä kun aamulla aukaset bloggerin ja taas joku anonyymi on käynyt vuodattamassa pahaa oloaan mun niskaan, tekis mieli lyödä hanskat tistkiin että miksi mä edes teen tätä kun ei tätä kukaan arvosta, vaan pikemminkin päinvastoin. 

Milloin blogimaailmasta tuli tälläinen? Milloin bloggaajia ruvettiin arvostelemaan, lokeroimaan, haukkumaan ja satuttamaan tämän iloisen aiheen kautta, ja ennenkaikkea miksi. Miten joku voi kokea hyötyvänsä sillä että talloo toista, vai ajatteleeko joku oikeasti että se nostaisi itseä jotenkin korkeammalle? Tämä maailma on täynnä toinen toistaan upeampia, lahjakkaimpia, iloisempia ja ihanempia blogeja ja bloggaajia. Joista osalle tämä on harrastus, osalle työ, osalle paikka purkaa tunteitaan, osalle intohimo, ja osalle jopa näitä kaikkia sekä lukuisia muita. Mutta yhdellekään tämä ei ole mitään mikä oikeuttaisi vastaanottamaan tuonlaista "palautetta". 

Vaikka minä, ja kaikki muutki bloggaajat tehdään tätä julkisesti. Kerrotaan asioista ja elämästämme nettiin, sekään ei oikeuta siihen. Ei millään lailla eikä perustelulla. Käynhän mä esimerkiksi julkisesti kaupassakin? Tai muuten liikun kaupungilla. Ei sielläkään kukaan tule mulle huutelemaan kamaluuksia, tai jos tulee on jotain erittäin pahasti vialla. Se että tässä maailmassa sen kommentin voi jättää nimettömästi, ei myöskään millään tavalla oikeuta siihen tai tee siitä sen hyväksyttävämpää. Se joka sen vastaanottaa, ottaa sen vastaan kuitenkin henkilökohtaisesti, se ei mene kenellekään toiselle "nimettömälle". Ja tästä henkilöstä se tuntuu aivan varmasti pahalta.


Me bloggaajat jaetaan asioita omasta elämästämme tänne, toiset enemmän, toiset vähemmän, toiset tietyn puolen ja toiset tietyn puolen. Esimerkiksi mä kerron ja jaan sitä positiivista puolta. Sitä pintaraapaisua, en niinkään syvällisiä asioita. En mä halua tänne tulla tekemään postausta siitä kuinka paska päivä mulla on ollut, tai kuinka omat henkilökohtaiset asiat painaa mieltä. Vaikken mä näitä täällä jaakkaan lukijoille, kyllä mulla silti on niitä paskoja päiviä ja heikkoja fiiliksiä. Ihan niinkuin kaikilla muilla. Ja ihan niinkuin kaikkia muitakin, myös mua sattuu se että mua ja mun elämää tullaan tänne haukkumaan. 
Tän blogin perusteella te lukijat tiedätte musta asioita, ja teillä on tietynlainen käsitys musta. Mutta kukaan teistä ei voi sanoa tuntevansa mua pelkästään seuraamalla tätä. Koska täällä näkyy vain se pieni osa mun elämästä. 
  

Se että mä haluan julkaista pinnallisen palan elämääni täällä, ei millään tavalla oikeuta ketään tuomitsemaan ja suorastaan tallomaan mua ja mun elämääni kokonaisuudessaan tai edes tältä osilta  mitä julkaisen sen takia. Eri mieltä saa, ja pitääkin olla, mutta se kannattaa muistaa myös toisin päin. Mä saan olla tätä mitä mä olen, sekä olla omaa mieltäni olematta sen oikein tai väärin. Se että mä en ole kaikkien kanssa samaa mieltä, enkä sitäkään varmemmin näe ja koe asioita samalla tavalla, ei tee musta yhtään sen huonompaa, eikä myöskään siitä joka asiat erilailla näkee parempaa ihmistä. 

Sitä vuosien mittaa varmasti oppii suodattamaan nuo kommentit, mutta oikeuttaako se siihen silti muka? Tarkoittaako se, että kun niitä on aina tullut niin ne voi itsekin hyväksyä ja antaa olla? -Ei, ei todellakaan. Ja vaikka esimerkiksi muakin ollaan kiusattu ihan pikkutytöstä saakka, en mä siltikään pysty noita aina katsomaan sormieni läpi ja olemaan pahoittamatta mieltäni. Muistan yhden lauantai aamun kun pitkästä aikaa sai nukkua rauhassa pitkään, ja siinä sitten herättyäni selailin puhelinta peiton alla. Silmiini osui kommentti anonyymiltä, joka oli niin ilkeä että mä purskahdin ihan itkuun. Aluks mä itkin sitä kommentin sanomaa, tunsin itseni erittäin epäonnistuneeksi ja tässä tapauksessa vielä rumaksi koska mun ulkonäkökin oli lytätty ihan täysin. Kelasin asiaa kuitenkin jonkun aikaa ja lopulta itkun syy vaihtui. Lopulta mä itkin tän kommentin lähettäjän puolesta. Mä säälin sitä. Tajusin samalla ettei mussa ollut yhtään mitään vikaa, tai mitään sellaista että olisin ansainnut tälläisen kommentin. Näitä kommentteja ja keskusteluita ei koskaan tarvitse hyväksyä, eikä kenenkään kuulu ruveta ajattelemaan että kirjoittaja olisi jotenkin oikeassa. Eikä kenenkään kuulu lannistua niistä. 

On vaan ymmärrettävä se, että sen joka tälläisen kommentin vastaanottaa, sen elämässä ei ole mikään vikana vaan pikemminkin päin vastoin. Lähettäjän puolella se vika on, kun tuollaista pitää nimettömään viittaan piiloutuneena kirjoittaa. Tuon nimettömyyden kohdalla on vaan niin naurettavan matalalla aita, että siitä on niin turhan helppo kulkea. 

Tämä mun postaus nyt ei varmastikaan aiheuta mitään suurta taianomaista aaltoa maailman yli joka kasvattaisi kaikille selkärangan, mutta haluan silti että ihmiset pikkuisen miettisivät. Varsinkin te jotka etsitte mm kirjoitusvirheitä tästä postauksesta jotta pääsette nauramaan ja laukomaan niistä mulle, te jotka keksitte jotain rumaa ja pahaa postauksen kuvista, ja myöskin te jotka muuten vaan luulette tuntevanne mut ja haluatte mun mieltä pahoittaa. Ja haluan toki vielä painottaa, että rakentava palaute, se on sallittua, ja välillä jopa erittäin salittua ja kuuluu kuvioon mukaan. Mutta varmasti jokainen tietää kun kyse on rakentavasta palautteesta ja ilkeilystä. Sen jokainen huomaa suoraan kirjoituksesta, valitettavasti. 

MacBook Pro Retina ♥

Näin sunnuntaina on tosi hyvä aika puhella teille tästä mun uudesta koneesta, jonka tosiaan heinäkuun alussa ostin. Mä punnitsin pitkään että onko se edelleen joku Windows masiina, vai säästänkö suoraan Appleen jotta kaikki laitteet mätsäävät keskenään. Mä kuitenkin inhosin niiin paljon uutta Windowsin kasin "laatikko" tyyliä (tai pikemminkin tyylittömyyttä..) puhumattakaan tästä uudesta kymppi versiosta josta on selvästi enemmän haukkuja kuin kehuja. Näin sekin sitten lopulta sulki kokonaan sen vaihtoehdon pois ja tilalle jäi Apple. 

Omppu päätöksen tehtyäni alkoikin vielä pidempi ja vaikeampi pohdinta. Mikä niistä? Tietoa mulla ei ollut mitään muuta ennestään kuin se että oli olemassa kahta mallia, Airia ja Pro:ta. En aluksi edes tiennyt mitä eroa niillä oli... Siinä sitten aluksi googleteltiin ja googleteltiin, kyseltiin ihmisiltä kenellä applen koneita oli että mitä mieltä yms. Lopulta näiden välinen ero sitten selvisi, ja koska halusin koneen olevan tehokas päädyin Pro:hon. Näitäkin markkinoilta löytyi useampaa versiota, mutta koska olin nimenomaan uutta konetta hankkimassa, halusin myös markkinoiden uusimman mallin. Ja sopivasti juuri keväällä olikin Pro:sta tullut uusi versio markkinoille. Tän mun koneen tarkkamalli on siis MacBook Pro Retina 13, MF840KS/A.

Tässä nyt pian tätä kaksi kuukautta käytelleenä on jo kertynyt aika paljon kokemuksia ja mieltymyksiä. Ihan ruusuinen tää tie ei toki ole ollut. Konehan on kerran käynyt jo huollossa... Kahden viikon jälkeen tosiaan kone alkoi pitää niin jäätävää meteliä pikkuisenkin kuormittuessaan ettei edes telkkaria meinannut sen takaa kuulla. Ihmettelin että tämä tuskin on tämän masiinan ominaisuus ja poikkesin Applen huollolla. Siellä kehuttiin heti että joo, tuuletin on viallinen. Kone jäi sinne. Viikon kuluttua sain hakea koneen varustettuna uudella tuulettimella ja jollain pikkujutuilla. Alkuperäinen osa oli ollut viallinen alunperinkin. 
Muutos Windows- pohjaisesta koneesta tähän on pitänyt välillään aikamoisen kuilun. Kaikki on pitänyt opetella uudestaan ja vanhat tutut ja turvalliset tottumukset unohtaa. Alussa meinasi jopa välillä tulla itku kun oli kauheat poltteet päästä bloggailemaan ja leikkimään uudella laitteella mutta kun ei osannut. Se otti oman aikansa, ja edelleen on paljon asioita jota en tästä tiedä, osaa enkä ymmärrä. Mutta käyttämällä, kokeilemalla ja pitkällä pinnalla (jota mä oon ainakin joutunut haeskelemaan välillä) asiat ja koneen ihmeellinen maailma on pikkuhiljaa alkanut tulla tutuksi. Ja vaikka hyppy tuntemattomaan oli suuri, ja kaikki uutta ja aluksi tietenkin vaikeaa, en hetkeäkään ole katunut. Tämä on huisisti parempi mitä aikaisempi Fujitsun kone! 

Kokonaisuudessaan, sekä jokaisella yksittäisellä osa-alueella tämä on ehdottomasti parempi mitä kaikki mun aikaisemmat koneet. Vielä näin kahden kuukauden jälkeenkin sitä hämmästyy kuinka nopeasti tämä vehje on valmiina käyttöön käynnistyksen jälkeen, kuinka nopeasti ja toimintavarmasti mä seikkailen jo netin vuoristoradoilla, ja kuinka nopeasti tämä myös sammuu surffailun päätteeksi. Se on luksusta aikaisempaan verrattuna!
Käyttöjärjestelmä ja kaikki siihen liittyvä on tosiaan ihan yö ja päivä verrattuna windowsiin. Alussa käyttöä hankaloitti se että töissä mä joudun käyttämään windowsia, ja kotona sitten taas tätä. Mutta nyt sekin sujuu jo ongelmitta. Aluksi kansioita ei meinannut löytyä mistään, sekä avainnippu hyppi silmillä kokoajan jotain omaa tarinaansa. Ja kaikista pölhöin juttu oli kun latasin ja muokkasin kuvat ihan normaalisti blogiin, näytti ne joltain aivan kamalalta. Lopulta kuitenkin selvisi, että tässä näyttö on niin moninkertaisesti parempi aikaisempaan verrattuna, että se syyksi meni se "huonolaatuisuus". Ja näinhän se on, tässä näyttö on monin monin kertaisesti parempi. Yksi asia mistä on myös pakko mainita, on akun kesto. Voi vitsit mutta että tykkään tästä johdottomuudesta. Tässä kestää akku lähemmäs 10h ilman mitään ongelmia. Ja kaikenlisäksi tämä lataa ihan äärettömän nopeasti itsensä taas täysille tehoille. 

Vaikka tämä kustansikin pienen omaisuuden, uskon sen olevan jokaisen euron arvoinen. Käyttömukavuus on huomattavasti parempi, ja uskon käyttöiänkin huitelevan ihan eri luvuissa missä mun aikaisempi kone. Se hidastui huomattavasti jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Lyhyesti en voi kun suositella MacBookin ostamista, tää on yks mun parhaimmista hankinnoista ikinä, eikä paluuta windowsiin enään ikinä varmasti ole! 

Raitaista

Noooh totatota. Suunnittelin lomallani kirjoittelevani tänne paljon enemmän mitä aikaisemmin, mutta loma ottikin veronsa ja omat kiireensä. On ollut ihanaa kun on saanut monena aamuna nukkua ilman kellon soittoa ihan just niin pitkään kuin nukuttaa. Saanut hihhuloida niin pitkään aamutakissa kuin huvittaa ja muutenkin elää melkein nurinkurista elämää. Tekemistä on silti ollut paljon, vaikkei mitään ihmeempiä suunnitelmia ole ollutkaan. Viikonlopun mittainen miniloma Helsingissä sekä muutamat yöt Ikaalisissa ovat ottaneet oman aikansa kalenterista. Lisäksi kirpputoreilu vaati aikaa ja panostusta yllättävänkin paljon. Muuten ihan vain kämpällä hoidellen juoksevia asioita ja siinä välissä vähän PLL:n viidennettä tuotantokautta sekä mun uutta rakkautta: värityskirjaa. Huomenna mulla on (okei joo, mulla oli myös eilen sekä tänään. Tai piti olla.....) siivouspäivä. Tää kämppä on just eikä melkein sen näköinen että täällä on asunut joka jota ei niin ole kiinnostanut syönkö olkkarissa vai makkarissa, ja jätänkö vaatteet just siihe mihin ne päältä putoavat. Lisänä nuo muutamat kassilliset rompetta mikä ei kirpparilla vielä uutta kotiaan löytänyt. Jos uni ei maistu huomen aamulla tunnettua paremmalta, tai edes yhtä hyvältä nousen aamulla tanssimaan imurin ja rätin kanssa. Katsotaan vaan niin nukkumatilla on mulle taas jotain parempaa annettavaa kuin puhdas koti. 

Asusta jos jotain mainitaan niin siinä yhdistyy ehdottomasti eniten käytetyimmät jutut viime aikoina. Korsin uutuus laukku on ollut käytössä melkein päivittäin. Onlyn tumman siniset pitsishortsit aina kun kelit on vain pikkuisenkin sallinut, sekä kirpparilöytö Zaran raitapaita. Voisin melkein asua tuossa asussa! Tosin viime päivät on ollut sen verran vielä lämpimämpiä että pitkät hihat on saanut jäädä kotiin. Eikä  se mitään, niille löytyy varmasti taas hiipivän syksyn ja talven myötä enemmän kuin tarpeeksi käyttöä. 
Toi raitapaita oli itseasiassa melkoinen löytö. Oon jo niin pitkään etsinyt tuon kaltaista, mutta aina joku juttu on ollut huonosti. Viimeksi kun bongasin vastaavanlaisen River Islandilla, eiköhän koot ollut sitten loppu. Nyt kuitenkin sain vihdoin oman yksilöni, kun joku toinen oli päättänyt luopua omastaan. Hintakaan ei ollut todellakaan paha, muistaakseni 8 euroa. Ja shortsithan ja laukunhan te täällä olettekin jo aikaisemman ostospostauksessa nähneet. 
Helsingissäkin tuli tosiaan "vähän" shoppailtua, sekä toteutettua pitkäaikainen unelma. En meinaa millään malttaa odottaa että pääsen esittelemään tuon ihanuuden tänne teillekin! Instagrammissa siitä olikin jo pientä paljastusta, mutta nou hätä, suon sille kyllä ihka oman postauksen piakkoin tännekin. 

Täällä Tampereella on monia ihan älyttömän kivoja kuvauspaikkoja. Monena iltana on tehnyt mieli lähteä vain kävelemään ja napata kamera mukaan, ja joku ilta sen aijon vielä toteuttaakin. Nyt viimeksi käytiin kävelemässä tuolla Vapriikin alueella, ja voi että miten paljon (siitäkin!) seudusta mä tykkään. Mutta silti, vaikka tää Tampere onkin aivan älyttömän ihana ja viihdyn täällä tosi hyvin, huomaa etten ole tänne syntynyt vaan sydän edelleen kaipaa tavallaan maalle. Jotenkin kun siellä tulee käytyä ja oltua varsinkin näin kesäisin tosi paljon, on siellä vaan ihan eri fiilis. Se on erilailla koti. Ja se tulee aina olemaan koti. En sano etteikö tämäkin olisi ja onkin. Mutta se koti on ja pysyy aina. 

shorts Only | shoes H&M |  watch Michael Kors* 

bag Michael Kors | shirt  Zara | sunglasses Glitter | necklace Guess 

*/saatu blogin kautta.

Harjoitus tekee mestarin väsyneeksi

Heippa! Ihan näin aluks pieni vinkki viitonen: Löytyykö täältä Tamperelaisia kirpputorin kiertäjiä? Mä otin nimittäin tänään pöydän Laukontorilla sijaitsevasta Tarinasta. Se on maanantaihin saakka. Pöytänumero B4. Jos yhtään kiinnostaa ja on mahdollisuutta käykää ihmeessä kurkkaamassa. Vaatteita suurin osa, mutta jonkin verran myös sisustusjuttuja sekä asusteita! Toinen samanlainen satsi vielä menossa sinne kunhan ensin saadaan pöytään tilaa. 

Mutta joo, semmoista oon siis tässä loman ensimmäisinä päivinä järkkäillyt. Huomenna olis tarkoitus tehdä (tai ainakin aloittaa..) suursiivous tähän huusholliin. Ja perjantaina otetaankin J:n kanssa suunnaksi Helsinki. Pikku miniloma tiedossa. Oli puhe että oltaisiin lähdetty Virossa poikkeamaan, mutta vanhentunut passi, J:n työt, mun miljoona muuta asiaa totesi sen että se siirtykööt syksyyn. Kaitpa me tehään taas vastaavanlainen äkkilähtö mitä viimeksi.. Heh. 

Muuten tosiaan lomalla. Arskakin näyttäyty viikonloppuna ja vielä maanantainakin kelpas makoilla nurtsilla nauttimassa siitä. Sitten se taas tekikin tutun katoamistemppunsa. Tarkoitus oli nimittäin tiistaina ja tänäänkin muutama tunti uhrata sen mollukan palvomiselle, mutta tokkopa tuota on edes vilaukselta taas nähnyt. Mutta kyllä silti kelit on ollut aika kohillaan, lämpöä piisannut ja pääasiassa sitä arskaakin. Just sopivasti kun menin pikkuisen kelejä moittimaan heitti näköjään sääherra vesisade vaihteen silmään, noooh. 

Lämpöisempien kelien myötä on viitsinyt pukea ulos päälle muutakin kuin useamman kerroksen villavaatetta. Nää kuvat on tosin ajalta ennen lämpimämpää ajanjaksoa. Tosin silti suhteellisen hyvä säiseltä päivältä. Mä tykkään ihan älyttömän paljon tuosta keskustorin  puistosta ja sen ympäristöstä. Kertokaa jos sille on joku virallinenkin nimi? Välillä kesäiltoina on ollut kiva vain käydä kävelemässä siellä viettämässä aikaa. Siellä on aika usein kaikkia tapahtumia siinä lavalla, ja muutenkin hyvän tuulisia ihmisiä. 

Tää Mangon neuleliivi on ollut kyllä yks niin huippu löytö jos joku. Oon käyttänyt sitä tosi paljon, ja se tuntuu sopivan asuun kuin asuun. Se menee farkkujen kanssa, mutta niin myös shortsien. Se menee hameen kanssa, mutta myöskin mekon kanssa. Sen alle käy pitkähihainen, tai toppi/t-paita versio. = Täydellinen! 

Sitä aika harvoin tekee sellaisia löytöjä jotka saa silmät muuttumaan sydämiksi ja mielen iloitsemaan aidosti oikeasta löydöstä. Nää fiilikset on kuitenkin aika huikeita. Yhtenä hyvänä esimerkkinä, varatessani pöytää Tarinasta jonottelin siinä muutaman pöydän vieressä kunnes silmiini osui yhden pöydän ihan takalaidassa olevat Pentikin kuplalasit. No ei siinä, mullahan noita oli jo 8 ennestään. Tarkoitus oli kuitenkin täydentää sarjaa muutamalla, mutta tietenkin kysellessäni liikkeessä niiden perään todettiin valmistus lopetetuksi. - No tietenkin! Yritin kuitenkin niitä sitten vielä hamuta jälleenmyyjiltä, eehei. Ei mistään. Pienempiä versioita kyllä löytyi mutta ei sitä isompaa mitä mulla oli. Voitte kuvitella sen fiiliksen kun pöydässä komeilee 6kpl ehjiä, tarrallisia kuplalaseja, juuri niitä minkä suhteen olin jo luopunut toivosta. Hintalapussa komeili 12€ kaikki yhteensä, mikä sai hymyn vain nousemaan entisestään. Aikaisemmista kun pulitin kappaleelta sen 7euroa. Ei epäilystäkään, ne lähtivät mun mukaani. 

     

jeans VeroModa| shoes H&M |  watch Michael Kors* 

bag Michael Kors | sweater vest Mango | sunglasses Glitter | necklace Guess 

*/saatu blogin kautta.

KESÄ 2015

Kesä on ehdottomasti paras vuodenaika ikinä. Oli se sitten kylmä, kolea, luminen tai sateinen niin silti. Johtunee varmasti paljon valon määrästä. Nyttenkin istun sohvalla kello puoli yhdeksän, ja ei tarvitse valoja pitää päällä kun kaihtimet päästää sisälle ihanan valoisuuden vielä ainakin tunnin ajan. Yleensä toki kesän tekee myös lämpö ja auringon paiste, mutta koska nyt tänä kesänä ei oo paljon noita kahta mailla näkynyt niin on pitänyt tyytyä siihen mitä on tarjolla. 

Pysähdyin tänään hetkeksi miettimään että mitä tämä kesä on pitänyt sisällään, ja aluksi tuntui ettenhän mä ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin töitä ja lorvaillut, mutta olenhan mä!  
   

... Oon syönyt ihan älyttömän paljon mansikoita. Vaikkei kesä edes ole ohi, ja mansikatkin vasta parhaimmillaan niin valehtelematta olen syönyt niitä enemmän kuin esim koko viime kesänä yhteensä. Ja vielä pitäis mennä iha itte niitä poimimaan pakastin täyteen ja syödä vielä kesän jälkeenkin. Ei mutta se on jotenkin ihana ollut napata kun kävelee Laukontorin läpi aina töiden jälkeen kotiin rasia mansikoita ja nauttia niitä kotona tv:n ja salkkareiden kesäuusintojen parissa. Kunnon aivot narikkaan touhua töiden jälkeen. 

... Käynyt perinteeksi muodostuneen reissun Särkänniemessä kahden serkun kanssa. Ja eipä oo juu vanhaksi tulemista, mä olin kaikkein innokkaimpana laitteisiin menossa verrattuna näihin 11 ja 8 vuotiaisiin. Mutta ei se niin lystiä sitten ollutkaan kun vielä seuraavanakin päivänä mulla oli huono olo. No, päivä oli silti kiva ja taas ensi kesänä uudestaan! 

... Oon ollut useammissa juhlissa, vaikkei täällä paljon mekkoja sun muita juhlahepeneitä olekaan näkynyt. On ollut rippijuhlia ja synttäreitä. Olis jotenkin tosi outo jos ei kesässä olisi yksiäkään juhlia. Jotenkin juhlat kuuluvat kesään. 
 

... Aikaa on vietetty tosi paljon maalla ja kotikotona Ikaalisissa. Vaikka musta suhteellisen kaupunkityttö onkin jo kerennyt tulla, ei sitä vaan ihminen saa juuriaan muutettua. Ei mulla sinne sillain asumaan ikävä ole, mutta sinne on aina ihan huippua päästä rahoittumaan ja oleskelemaan. 

... Elokuvat on palannut mun elämään ihan uudella sykkeellä. Ehkä tuo viereisellä kadulla sijaitseva Makuuni on tehnyt asiansa. Valehtelematta oon kesän aikana katsellut elokuvia enemmän kuin varmaan viimeiseen puoleen vuoteen yhteensä. Tähän ehkä vaikuttanut se että jotenkin erilaiset elokuvat on alkanut enemmän kiinnostaa mua, ei enään sitä pelkkää komediaa ja kotimaista. Vaan oikeasti palkittuja ja hehkutettuja leffoja minkä "kaikkien olisi pitänyt nähdä". Suunnitteilla onkin katsella ainakin kaikki Potterin Harrit ja Taru Sormukset. Tää itseasiassa on ollut jotenkin niin suurena juttuna, että ostin tuossa alkuviikosta ihka uuden telkkarin! En malta odottaa että se huomenna tai ylihuomenna saapuu meille. Voitte arvata mihinkään oon kadonnut jos ei ala kuulumaan kun loma alkaa... 

... Yyterissäkin me tosiaan pyörähdettiin, ja en tiä mikä ihme se homma oli että osattiin mennä sinne just kesän kuumimpana päivänä. Oli aivan ihana helle, ja koska siellä nyt tunnetusti tuulee aina enemmän tai vähemmän niin kerkesi sitä puolet porukasta palaa tuon yhden päivän aikana. Se vaan on sellainen paikka että sinne ihan mielellään ajelee täältä sen rontti tunnin, ihan vain vaikka päiväksi. 
   

... Viettänyt aikaa aivan ihanien ihmisten kanssa, sekä tutustunut moniin uusiin ihaniin ihmisiin kenen toivoo säilyvän elämässä mukana vielä pitkään. On oikeasti niin iso merkitys kun elämässä on mukana toinen toistaan mahtavampia ihmisiä, jakamassa arjen iloja ja suruja, sekä kuulumassa niihin erityisiinkin hetkiin. 

... Ulkoillut. Ihan vain kävelylenkkejä sekä välillä ihan urheilun kannaltakin otettuja lenkkejä. Maiset ja maastot täällä on niin monipuoliset että yksikin ilta käytiin J:n kanssa pitkä kävelylenkki ihan vain ihastelemassa paikkoja ja nauttimassa kesäisestä illasta. 

... Oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Löytämään tarkemmin sitä omaa polkua, ja sitä miksi minä olen juuri minä ja mitä minä olen. Vaikka välillä on tuntunut ettei ole aikaa edes kissaa sanoa, on silti välillä jäänyt aikaa ihan vain omille ajatuksille. Ehkä myös muutamat viime viikkojen tapahtumat ovat nostaneet nämä ajatuksen tasolle ja saanut mut tajuamaan paljon asioita ja sitä miten oonkaan välillä jopa tuhlannut aikaani turhia murehtimiseen sekä turhamaisiin ihmisiin. 

... Nauttinut muistakin kesäruuista välillä ihan yllinkyllinkin. Uudetperunat, grilliruoka kuten maissi, tuore salaatti, sienet, marjat.. Mmmm! 
   

... Varannut tatuointiajan. Jep, eihän siinä ihan hirmu kauaa mennyt. No nyt se on varattuna. Kuva tosin tulee olemaan sen verran suuri että loppuvuoteenhan se aika siirtyi. Nyt kuitenkin olen varma siittä että sen iholleni haluan. Ja siittä sitten lähtee hihatatuoinnin rakentaminen pikkuhiljaa askel askeleelta. En millään malta odottaa, vaikka samalla jo vähän sillain jännitänkin tulevaa! Varmasti aiheesta saatte kuulla vielä kyllästymispisteeseen saakka, hah. 

... Panostanut töihin. Se on vienyt aika paljon "ylimääräisiä" mehuja. Lopussa kuitenkin se tunnettu kiitos on seissyt, ja näin on saanut olla panostuksestaan ihan ylpeä. 

... Viettänyt aivan ihanan perinteistäkin perinteisemmän mökkijuhannuksen samalla tutulla ihanalla porukalla. Jotenkin juhannus ei oo enään juhannus jos perus kaavaa lähetään sörkkimään. Tuo perinne on ollut jo niiin pitkään, ja toivottavasti tulee säilymään vielä paljon pidempään! 

... Pyrkinyt korjaamaan niitä osa-alueita joihin en nykyisessä elämässä ole ollut tyytyväinen. Esimerkiksi itsestä huolehtiminen on noussut ihan uudelle tasolle. Tähän aijon tosin pyrkiä jatkossakin koko ajan paremmin ja paremmin.

Miten teidän kesät on sujunut? :)

Where, What and Why?

Mun ei tarkoitus ollut pitää mitään näin pitkää taukoa bloggailusta, mutta tietenkin kaikki bloggaamisen vaikeuttavat jutut pamahti päälle samaan aikaan. Mun uus kone kerkes olla mulla sen vajaa pari viikkoa, kun se jo lähti takuuhuoltoon ja on sillä tiellään edelleen. Ajattelin saavani sen perjantaina, koska huollosta kehuttiin että siinä menee noin viikko. Ei perjantaina, no sitten tänään aamulla ajattelin että saan sen tänään, noooh ei tänäänkään. Eli edelleen odotellaan. Mä en oo siirtänyt mun uusimpia kuvia tähän eläkemasiinaan enään ollenkaan, ja oon lisäks tyhjentänyt täältä osan kuvista. Halusin kuitenkin ettei "tauko" venähä enään yhdelläkään päivällä niin päätin tulla kirjoittelemaan tällä ja lisäämällä samalla yhdet vanhemmat kuvat. 

Koko bloggailu on viime aikoina ollut jotenkin iso kysymysmerkki mun elämässä. Mä rakastan tätä. Tykkään ihan suunnattomasti kirjoittaa tänne. Tää koko homma on kokonaisuudessaan aina ollut suuri intohimo. Mutta. Tässä on omat varjopuolensa josta mun olis tarkoitus kirjoittaakin ihan oma postauksensa ja avata asiaa teille enemmänkin. Oon meinaan nyt viime aikoina punninnut suuresti tän homman jatkamisen suhteen olevia vaihtoehtoja. Ehkä senkin takia tää läppärin läppä on ollut tuskallisen painava aukaista. Uskon kuitenkin tulleeni siihen tulokseen että en aijo tätä lopettaa muutaman idiootin takia jotka siellä ruudun toisella puolella yrittää kaikkensa mua loukata ja satuttaa. Terveisiä vain teille selkärangattomille otuksille, tiedän teidän lukevan tämänkin ja heittävän taas jotain asiatonta kommenttikenttään ajatellen sen jotenkin parantavan teidän omaa oloa tai huonontavan mua jollain tavalla. Joudun kuitenkin ottamaan osaa menetykseenne, näin ei ikinä tule käymään.

Mun elämä on myös hyvin suurilla nopeuksilla rullaavaa ollut viime viikot. Esimerkiksi viime viikko mentiin 150% mittarissa. Meillä oli töissä tosi tärkeä viikko koko kuukauden kannalta, ja koska maanantai kusi teknistenongelmien takia piti sekin kiriä loppuviikolla. Lisäksi mulla puhaltaa sielläkin uudet tuulet ja oon saanut enemmän vastuuta, eli myös enemmän hommia ja "stressiä". Ensi viikolla alkaa myös LOMA, joten tällä viikolla tehdään taas senkin edestä.  Eli selittäkööt tämä näin lyhyesti missä ja miksi olen ollut. 
  

Fiilis on myös vaihdellut tilanteiden mukaan, välillä työpäivä on imenyt niin mehut että kun kotio on päässyt on sohvalle kaatuminen ollut illan kohokohta. Välillä fiilis on vienyt useamman kilometrin juoksulenkille. Ja kun mä olen hyvin fiilispohjainen ihminen, jos mua ei kiinnosta mua ei silloin oikeasti väkisinkään kiinnosta. Jos olen innostunut, mä todellakin olen innostunut. Toivon mukaan pian alkava loma tasaa tilanteet, ja saan mun koneen huollosta ja voin vihdoin aloittaa bloggailun sillä, alku vaikeuksien jälkeen ongelmitta. 

Nyt kun näitä kuvia katselee taas eri koneen näytöltä, on nää kertakaikkiaan ihan eri näköisiä. Kyllä sillä koneella vaan on näköjään aika merkittävä vaikutus. Vaikkei laatu nyt mitenkään kehuttavaa olekaan, ulkona sattui tuolloin vielä sopivasti piskottelemaan.
  Asukuvat onkin jo pidemmän ajan takaa, en edes suoraan sanottuna muistanut näiden olemassa oloa, kunnes yks päivä kävelin tuosta puiston läpi pamahti mieleen ajatus "Ainiin, oltiin täällä joskus ottamassa vähän kuvia". No, jospa nyt voisi jopa sanoa että pinkin vallankumous alkaa olla takanapäin. Nää olikin itseasiassa ihan niitä viimeisiä päiviä tuolla karkkitukalla. Ja valehtelen jos sanon ettei mun olis yhtään ikävä takaisin johonkin ihanaan pastellin sävyyn tai vastaavaan shokkisävyyn. Mutta kun on juuri onnistunut saamaan hiukset suhteellisen kirkkaan vaaleaksi, ei ihan viiti heti ruveta lotraamaan eri sävyjen kanssa. 
Löysin muuten asuun palatakseni vihdoin täydellisen mustan bleiserin niinkuin kuvista saattaa huomata. Voi pojat mutta on meinaan ollut sitten pitkään etsinnässsä. Olin jo ihan varautunut maksamaankin siittä omaisuuden kunhan vaan se löytyisi, no eipä tarvinnut kun H&M:n aleosasto tarjosi tän mulle 15€. Oon meinaan niin pitkään hakenut täydellistä mustaa ettei tosikaan. Pikkuisen helpottunut olo kun sen vihdoin sain vaatekaapin peruskulmakivien joukkoon. 

Pari postausta sitten puhuinkin kuinka hatut on päässeet munkin sydämen vihdoin valloittamaan, ja pitihän sitä nyt sitten ensimmäinen hankkia. Tosin nyt tästähän se sitten heti lähtee käsistä, koska mieli hamuaa jo mustaa, valkoista beigeä... Pian mun eteisen naulakkoon ei muuta sovikaan, nooh ehkä mennään tällä nyt ensin syksyyn ja katsellaan tilannetta sitten.

jeans G-Star | shoes Dinsko | blazer H&M | watch Michael Kors* 

jacket NewLook | bag Michael Kors | necklace Glitter | top River Island | hat H&M

*/saatu blogin kautta.