Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

2021 KAIKKI ASUKUVAT + 150€ LAHJAKORTTI ARVONTA!!!

Täällä taas - nimittäin menneen vuoden asukuvat kaikki samassa rivissä ja mukana tottakai perinteinen arvonta! Viimeksi jo kirjoitin, kuinka tämä on yksi blogin vuoden kohokohdista. Ja niinhän se on. Tosin, tänä vuonna asuja on kertynyt ennätys vähän. Viime vuonna asukuvia tuli kuvattua jopa 12 enemmän, mitä tänä vuonna. Eniten tämän vuoden vähäiseen kuvasaldoon on vaikuttanut mun pitkät sairauslomajaksot. Kuten talvikuvia loppuvuodesta ei juuri tästä syystä kerinnyt kertyä kuin yksi. 
Viime vuonna äänestyksessä oli yksi selkeä voittaja, katsotaan miten tänä vuonna käy! Mä itse tykkään tämän vuoden asuista paljon tasaisemmin, mitä viime vuonna. Ehkä se oma tyyli sieltä alkaa kokoajan hahmottumaan enemmän ja enemmän. 

Postauksen lopussa on tuttuun tapaan arvonta
johon kuka tahansa voi osallistua vain äänestämällä lemppari asuansa! Palkintona on kaksi eri palkintoa! 

Mikäli aikaisemmat vastaavat postaukset kiinnostavat, pääset niihin alla olevia vuosilukuja klikkaamalla:
2020201920182017201620152014, ja 2013

   ASUT_1_arvontaASUT_2_arvonta ASUT_3_arvonta ASUT_4_arvonta ASUT_5_arvonta ASUT_6_arvonta ASUT_7_arvonta ASUT_8_arvonta ASUT_9_arvonta ASUT_10_arvontaPerinteiseen tapaan, postauksessa on tosiaan mukana ARVONTA. Ja aikas mieletön sellainen! Voit osallistua arvontaan näin:

Kerro sun lemppari asu, tai jos et osaa valita yhtä, saa sanoa myös useamman, ja kirjoita se kommenttikenttään.

❥ Liitä mukaan toimiva sähköpostiosoite, tai jokin muu keino (esim instagran nimimerkki tai jokin muu keino!), miten saan suhun suoraan helposti yhteyden jos voitto osuu kohdalle. Muuten arvonta suoritetaan uudestaan. (sähköposteja ei kerätä, eikä niitä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen)

Kaikkien osallistujien kesken 
arvotaan
1kpl 150 euron ja 1kpl 50 euron
lahjakortteja Zalandon verkkokauppaan! 

♥ Kiitos & Onnea Arvontaan! ♥


Arvontaan voit osallistua 31.01.2022 kello 23:59 saakka.

HYVÄSTI 2021!

Taas se aika vuodesta, kun viimeistä viedään. Mennyt vuosi oli melkoinen, eikä niinkään positiivisella tavalla. Vaikka mahtui sinne myös niitä positiivisiakin asioita, niin silti negatiivisten määrä varjosti koko vuotta. Kirjoitan tästä puolesta vielä oman postauksen lähipäivien aikana, koska nyt katsotaan mennyttä vuotta kokonaisuutena. Mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä, nähtyä ja koettua! 

 

 Mikäli aikaisempien vuosien vastaavat postaukset kiinnostaa, löydät ne klikkaamalla vuosilukuja 

2020201920182017201620152014 ja 2013.
  
1_tammikuu Ihan ensimmäisenä mulla tulee mieleen tammikuusta, kun ostin uuden pitkään haaveilemani auton! Meillä oli Hondan kanssa yhteistä taivalta takana jo miltein 8 vuotta, joten jo oli aikakin vaihdolle. Honda matkusti viettämään eläkepäiviä jonkun perheen kakkosautoksi, ja minä löysin itselleni Espoosta tosiaan Toyotan C-HR:n. Ihan uusi Toyota ei kuitenkaan ollut, vaan ikää sillä oli pari vuotta, ja mallina se on tosiaan nykyaikainen hybridi. Yksi vuoden parhaista ostoksista! Vuosi meillä alkoi Saimaan Kylpylässä, jossa juhlittiin myös koko vuodenvaihde. 
   1_helmikuuHelmikuussa S yllätti mut yhteisellä päivällä ja kimpulla punaisia ruusuja. Luvassa oli pakohuonepeli Tampereen keskustassa - joka muuten oli meidän ihka ensimmäinen kerta sellaisessa, sekä illallinen ravintola Periscopessa. Muistan myös, että helmikuussa saatiin nauttia monista kauniista pakkaspäivistä. 
  1_maaliskuuMaaliskuussa maalattiin ja valittiin sitä ennen maalinsävyjä. Luvassa oli olohuoneen pisin ja myös näkyvin seinä, joten väriä piti pohtia tarkasti. Lopulta päädyttiin Tikkurilan Beige sävyyn, ja siihen päälle vetäisin sellaisen helmiäislasyyrin joka toi siihen aivan ihanan ilmeen ja elävän lopputuloksen. Maalikuussa sain myös vuoden ensimmäisen munuaistulehduksen, kun oireeton virtsatulehdus kiipesi suoraan munuaisaltaisiin ja oireili sitä kautta. Tämä tosin meni viikossa ohi eikä johtanut pahempiin juttuihin.  
    1_huhtikuuHuhtikuu oli melkoisen merkittävä kuukausi. Silloin oli super-pitkään odotettu päivä, nimittäin mun ensimmäinen tatuointi aika! Vuosia haaveiltu hihatatuointi -projekti sai vihdoin alkunsa. Makuuhuoneen seinä sai vihdoin kaivatun sormipaneelinsa, ja lopputulos oli upea. Mutta kaikista huikein juttu oli kuitenkin se, kun ostimme Kihniöstä mökin! Etsimme pitkään meille sopivaa vuokramökkiä pääsiäiseksi, mutta sellaista ei tuntunut olevan olemassakaan, ja vähän puolivahingossa selailimme myynnissä olevia kohteita. Sieltähän se sitten löytyi, meidän unelmien mökki. Kaiken muun tapahtuman lisäksi Simba juhlisti 1-vuotissyntymäpäiviään, ja loppukuusta tanssittiin myös iskän 50 vuotis juhlia. 
   1_toukokuu
Toukokuussa vietettiin tosi paljon aikaa mökillä. Vietettiin siellä myös äitienpäivää perheen kesken. Hihatautointi sai myös jatkoa, muistaakseni jopa kahtena eri lauantaina. Sen lisäksi hoidin yhdet kiinteistökaupat maaliin välittäjän roolissa, kun isäni talolle löytyi vihdoin ostaja. Samaan aikaan oli myös haikeaa tyhjentää kotia, jossa minäkin olin lapsena/teininä asunut. 


1_kesäkuu

Kesäkuussa käytiin yhdistetyllä työ-loma-reissulla Espanjassa, jossa vietettiin hieman vajaa viikko Marbellassa. Espanja ei ole koskaan ollut mikään mun lemppari, koen sen jotenkin vähän ehkä jopa tylsäksi, mutta oli silti ihana päästä pitkän tauon jälkeen reissuun. Reissun lisäksi vietettiin juhannusta möksällä kaveriporukan kesken. Käytiin myös useamman kerran Helsingissä, ja yhdellä reissulla palkitsin itseni onnistuneiden työjuttujen kunniaksi käynnillä Vuittonilla. 
 
1_heinäkuuHeinäkuun alussa kerettiin poiketa tyttöjen kanssa Yyterissä ja nauttia helteistä. Kunnes sitten melko pian siitä iski tuo paljon puhuttu ja kirottu korona meidänkin perheeseen. Ensiksi S sai positiivisen tuloksen, ja pari päivää perästä meikäläinen. Eristys vietettiin lähes kokonaan mökillä, mutta olo oli tosiaan melkoisen huono, niin ei helteistä ja kesästä päässyt nauttimaan juuri lainkaan. Mulla kun tuota kesti tosiaan sen 6 viikkoa. Heinäkuun lopussa juhlittiinkin tämän blogin 10 synttäreitä. Hankittiin myös mökille pari sup-lautaa joita tuli olon salliessa muutamat kerrat vähän testattua. Isommat reissut kuitenkin jäi seuraavaan vuoteen. Heinäkuussa myös syntyi Koda, tosin tuolloin emme vielä tienneet hänen muuttavan juuri meille. 
 
1_elokuu Elokuun yksi kohokohta oli kahden hyvän ystävän kihlajaiset. Elokuussa pidettiin molemmat myös vähän lomaa töistä, ja missäs muualla se oltaisiinkaan vietetty kuin mökillä. Laitettiin mökillä viimeisiä paikkoja kuntoon, koska elokuussa aloimme myös vuokrata sitä. Elokuussa myös tapahtui jotain, mistä olimme jo pitkään haaveilleet, löysimme nimittäin tontin. Nopeilla liikkeillä kerkesimme sen itsellemme napata. Ja nyt syksy onkin mennyt miettiessä siihen ja meille sopivaa taloa. Elokuussa kävimme myös katsomassa Kodaa ensimmäisen kerran, ja saimme tietää kasvattajan päätöksen - Koda muuttaisi meille syyskuussa! 
 
1_syyskuu Syyskuun isoin juttu oli ehdottomasti uusi perheenjäsen Koda. Pitkän pitkästä aikaa tuli myös pari kuvauskeikkaa hoidettua. Talokirjat ovat myös olleet syksyn luetuimmat kirjat. Yllätin myös S:n hänen synttäreillään, viemällä hänet 2h+k ravintolaan Tampereen keskustaan. Ei oltu koskaan kujmpikaan käyty siellä, mutta monesti oltiin puhuttu että tarvitsisi korjata asia. 
  1_lokakuuLokakuu olikin ehdottomasti vuoden rankin kuukausi. Muhun iski alkukuusta oireeton virtsatulehdus joka nousi munuaistasolle saakka, eli sama homma mikä alkuvuodesta. Tosin nyt bakteeri karkasi myös vereen aiheuttaen vakavan verenmyrkytyksen. Yli puolet lokakuusta meni siis vuodeosastolla sairaalassa, ja sen jälkeen vielä reippaan viikon verran kotisairaanhoidon piirissä kotona. Ennen sairaalareissua kerettiin onneksi räpsiä upeita ruskakuvia koko perheestä (kiitos kuvista ihana Elli Leppiniemi <3) Muuten lokakuu oli hyvin koiranpentu painoitteinen, kiitos uuden karvaisen perheenjäsenen Kodan

1_marraskuu Marraskuussa minä vuorostaan  täytin vuosia, jota juhlistimme ystäväpariskunnan kanssa Uniklubin keikan merkeissä Ikaalisten Kylpylässä. Olen ollut Uniklubin tyttö jo ala-asteelta saakka, ja ihana kun he ovat taas aktivoituneet enemmän keikkasaralla. Ensi kesän Tammerfestejä odotellessa! Marraskuun lopussa kaivoin myös vihdoin kauan odotetun joulukuusen esille. Vaikka marraskuun alku menikin vielä sairauslomalla, tehtiin loppukuusta taas töitä alku kuukaudenkin edestä. 
  1_joulukuuJoulukuu onkin ollut kokonaisuutena yhtä tunteiden vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassa. Tein itse aika isoja päätöksiä tulevaisuuden suhteen, ja myös mun puolesta niitä tehtiin. Fiilis on kuitenkin luottava ja hyvä. Meillä oli myös S:n kanssa perinteinen joulukalenteri, missä molemmat toteuttaa toisilleen 12 erilaista luukkua joita sitten vuoronperään auotaan. Yhdestä mun toteuttamasta luukusta paljastui yllätysreissu Naantalin Kylpylään, johon lähdettiin koko perhe viettämään viikonloppua. Joulukuussa musta tuli myös tupla kummitäti ihanalle pienelle poitsulle. Vietettiin myös aivan ihana ja rauhallinen joulu perheen kesken. Ja nyt tänään kun vuosi vaihtuu, otetaan se vastaan ystävien kanssa. 


Näihin sanoihin ja tunnelmiin 
mä haluankin toivottaa kaikille
 aivan ihanaa, onnellista ja rakkauden täyteistä 
Uutta Vuotta 2022! 
Toivotaan, että ensi vuosi on parempi mitä edeltäjänsä! 

Jälleen kerran kaunis kiitos myös 

kaikille mun blogia seuranneille sekä yhteistyökumppaneille 

tästä menneestä vuodesta.  💛

POMERANIAN ROTUNA JA ARKI KOIRANPENNUN KANSSA

Vaikka vuosi 2021 toi mukanaan todella paljon ikäviä juttuja, ja melkein olisin voinut skipata koko vuoden, toi se mukanaan myös jotain todella pörröistä ja ihanaa. Meidän perhe nimittäin kasvoi yhdellä hurmaavalla yksilöllä - Kodalla. Kirjoittelin viime vuonna vastaavan postauksen Simbasta ja hänen rodustaan kleinspitzistä. Nyt ajattelin omistaa vastaavan postauksen Kodalle ja meidän kokemukselle pomeranian rodusta. 

 

pomeranian_ruskea_3

Koda on tosiaan rodultaan pomeranian. Hän syntyi heinäkuussa, ja muutti meille syyskuun lopussa. Luonteeltaan hän on hyvin hurmaava, ja ollaan niin onnellisia kun juuri meidän perhe täydentyi hänellä. Nyttenkin hän pötköttää mun kainalossa sohvalla, samalla kun kirjoitan tänne tätä postausta. Hän itseasiassa juuri muutama päivä sitten oppi hyppäämään sohvalle, ja nyt hän ei muualla enää olisikaan kuin tässä sohvalla. Koda on kotoisin Pipperoo:n kennelistä Kirkkonummelta. Hankikoira sivustolla kerrotaan rodusta mm näin:

 

"Rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan jotkut yksilöt ovat herkkähaukkuisia. Rotu on erittäin helposti koulutettavissa, älykäs, yhteistyö- ja kontaktinhaluinen. Pomeranian kiintyy erittäin lujasti omiin ihmisiin. Se pysyy yleensä omassa kotipiirissään, eikä ole taipumusta lähteä yksin vaeltelemaan."

  

Luonteeltaan hän on aivan ihana, vaikkakin hyvin erilainen mitä Simba. Koda on todella leimaantunut meihin, joka onkin tosi tyypillistä molemmille roduille. Eli vessaankin on turha yrittää mennä yksin. Simba sen sijaan ei ole läheskään niin leimautunut, vaikka yleensä myös kleinit ovat sitä kovasti. Koda on myös todella rohkea, mutta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole ollut sellainen tyhmän rohkea. Sen myötä hän onkin todella innoissaan aina mukana kaikessa uudessa. Ääntä hänestä lähtee triplasti sen mitä Simbasta, mutta ainakaan hän ei jää pienen kokonsa takia huomaamatta. 

Nyt näin vähän vajaa 6kk ikäisenä hän on jo lähes sisäsiisti, osaa kulkea hyvin hihnassa, ja muutamia temppujakin me on opeteltu jo. Hän vain on todella malttamaton, varsinkin jos palkintona on nameja. Siihen on varmaan kaikista eniten jouduttu panostamaan, että ollaan harjoiteltu kärsivällisyyttä. 

 

pomeranian_ruskea_1


Silloin kun tehtiin päätös ensimmäisestä koirasta, pohdittiin molempia rotuja hyvänä vaihtoehtona meille. Kleinspitz ja pomeranian on rotuina osittain samanlaiset, mutta tietyt jutut niissä on kuitenkin eroa. Molemmat rodut kuuluu saksanpystykorvaperheeseen, josta pomeranian on tosiaan pienin ja kleinspitz toiseksi pienin. Etsiessämme ensimmäistä koiraa osui aivan ihana kleinspitz kasvattaja kohdalle, jolle oli juuri tulossa pitkästä aikaa pari pentuetta. Ja sieltä meille sitten kotiutui Simba. Simba rakastaa muita koiria ja seuraa tosi paljon, joten heti alusta saakka meille oli selvää, että jossain kohtaa Simba saisi kaverin. Näin viime keväänä aloin etsiä meille sopivaa kasvattajaa ja pentua. Laitoin muutamaan viestiä, ja muutamassa kävimmekin paikan päällä saakka. Yhteydenpito ja toimintamalli yms vain eivät meitä ihan hirveästi vakuuttaneet joten jatkoimme etsimistä. Meille ei kuitenkaan ollut mikään kiire pennun kanssa, vaan halusimme mielummin löytää meille sopivan ja ennen kaikkea hyvän kasvattajan. Varmasti jokaisen rodun kohdalla kasvattajissa on isoja eroja. Siksi todella tärkeä juttu koiran etsinnässä on tutustua kasvattajiin huolella ja sitä kautta myös pennun sukutauluun. Se ei kuitenkaan vaadi ydinfysiikkaa. 

 

Kerran sitten vaihdoimme kuulumisia Simban kasvattajan kanssa, ja kerroin meidän etsivän Simballe kaveria. Hän suositteli Pipperoon kenneliä, ja laitoinkin sinne heti sen puhelun jälkeen viestiä. Sain nopeasti ystävällisen vastauksen, ja tiedon, että pentuja oli juuri syntynyt. Sovittiin tapaaminen, ja siitä se sitten askel askeleelta johti siihen, että nyt meillä asuu aivan mielettömän ihana karvapallo.  


pomeranian_ruskea_2

Mitenkä sitten Simba otti uuden perheenjäsenen vastaan? Siis se meni aivan täydellisesti. Oltiin molemmat S:n kanssa tosi luottavaisi sen suhteen, että kaikki menisi hyvin. Mutta kaikkihan meni paremmin kuin hyvin! Mun instagramista (@hennatasmoi) löytyy itseasiassa video siitä, kun tulen ensimmäisen kerran sisälle Koda sylissä, ja Simba näkee hänet ensimmäisen kerran. Se näkyy kohokohdissa Koda tagin alla. 

Ensimmäinen kohtaaminen meni siis täydellisesti. Oltiin tosi myöhään kotona, niin koirat eivät kauaa kerennyt tutustua toisiinsa kun oli jo aika mennä nukkumaan. Simba nukkuu aina meidän makkarissa jossa on ovi kiinni. Tehtiin ensimmäisenä yönä niin. että Simba ja S nukkuivat yläkerrassa makkarissa, ja minä jäin alakertaan sohvalle Kodan häkin viereen. Ainut joka tuona yönä nukkui, oli Koda. Simba ei rauhoittunut ollenkaan, se halusi ihan väkisin koko ajan Kodan luo. Sen myötä ei S:kään pystynyt nukkumaan. Minäkin kuulin sen metelin alakertaan saakka, joten en myöskään minä nukkunut. Vahdin siis vain Kodan unta. Heti seuraavana päivänä, kun he saivat rauhassa tutustua toisiinsa, oltiin jo kuin oltaisiin oltu aina. Seuraava yökin meni niin, että kaikki neljä nukuttiin tyytyväisinä makuuhuoneessa. Simba ja Koda samassa pedissä sängynvieressä lattialla. 

Simbasta myös huomaa sen riemun, kun hänellä on vihdoin kaveri. Kumpikaan ei meillä pomota tai alista toista, vaan ainakin tähän saakka on menty hyvinkin sulassa sovussa. Riemua, riehuntaa ja iloa riittää päivästä toiseen, ja riehumisen lopuksi nukutaan usein samassa kasassa. Meidän täydelliset pojat. 💕