UNELMALAUKKU Nro. 1. ♥

Tiedättekö sen tunteen, kun saa päähänsä jotain ja sitä asiaa ei vaan saa pois sieltä ilman sen suorittamista? Varmasti ainakin suurin osa tietää. Näin käy usein ainakin materialismin kanssa. Mun päässä on todella pitkään ollut yksi juttu, minkä ostoa olen suunnitellut, vatvonut, pyöritellyt, käännellyt, ja ihan tosissani miettinyt. Totesin sen pyörineen mun mielessäni niin kauan, että ei tähän hommaan ollut kuin tasan yksi vaihtoehto. Se oli saatava. 
Mä olen jo tosi pitkään rahoittanut omat menoni ja elämiseni, joten mä en voinut vaan ottaa puhelua Pappa Betalarille, vaan mun oli itse rahani siihen säästettävä. Oikeastaan näin jälkeenpäin oon tosi tyytyväinen siihen että heti ekojen palkkojen myötä lyötiin puhelinlasku omaan käteen ja todettiin muutenkin että itse kustannut menosi. Ruoka tuli tottakai pöytään sekä katto pään päälle, mutta jos jotain ekstraa halusi sen eteen oli tehtävä niitä töitä, vaikka opiskelija olinkin. Mä en esim koko mun kolmen vuoden opiskeluiden aikana nostanut euroakaan opintotukea. Mä tein tosi paljon ilta- ja viikonloppuduunia saadakseni vähän rahaa omaankin taskuun. Se opetti, ja se kasvatti. 
Näin isoon ostokseen piti vähän tosiaan säästää, ja nyt ylpeänä voin sanoa että se onnistui, ja tuo ihanaakin ihanempi yksilö on vihdoin, monen vuosien odottelun ja ihailun jälkeen mun ikioma! En mä mikään säästäjä-mestari ole koskaan ollut, mutta pikkuhiljaa siihenkin (toivon mukaan...) oppii paremmin. 
Ja niin sitä sitten kesälomalla tämä kauan odotettu päivä koitti. Miniloma Helsinkiin ja samalla reissulla yhdestä unelmasta totta, ei huono kompo ollenkaan siis. 

valmisDSC_0054
Helsingin Louis Vuittonillehan sitä sitten suunnattiin. Ja poistuttiin yhtä ihanuutta rikkaampana. Mä olen jotain kertoja teille mun unelmalaukuista puhunutkin. Ja siellähän tämä yksilö on joka kerta komeillutkin. Ja nyt tosiaan siltä listalta sitten yhden yksilön saakin yliviivata. 
Päätös oli siis tehty jo pitkän aikaa sitten, mikä niistä monista yksilöistä eniten mun silmääni miellyttää. Se valinta oli ihan selkeä, tai ei siinä oikeastaan edes ollut mitään valintaa se oli ihan tiedossa jo ennen mitään valintoja. 
Voitte vaan uskoa miten yhtä hymyä tämä tyttö oli kävellessään tuon paperikassin kanssa pitkin Helsingin katuja. Ja miten yhä joka kerta laukun nostaessa olalle tai täyttäen tavaroilla se nostaa hymyn huulille. Saattoipa se kesäloma olla paras loma ikinä tähän mennessä. Noh mutta, mikäs laukku sieltä nyt sitten mun mukaani lähtikään! 

valmisDSC_0087
Laukun tarkka mallihan on siis Neverfull MM Damier Azur. Mä en edes osaa selittää mikä tässä laukussa mua niin paljon viehettääkin. Ja miten mä olin siihen niin palavasti ihastunut. Mutta noh, onhan se nyt aivan tajuttoman ihana! 
Nyt pari kuukautta laukkua käyttäneenä ja ihastelleena, en ole katunut ostostani hetkeäkään. Pikemminkin varmistun vain koko ajan siitä, miten oikean päätöksen tein säästää tähän yksilöön. Ainut asia, mitä en kyllä laske mitenkään miinukseksi mutta minkä haluan mainita. Laukkuun täytyy kyllä askarrella jostain jokin kova pohja. Itse kuitenkin kuskaan sen verta paljon tavaraa aina mukanani, niin tuo pohja menettää silloin aina täysin muotonsa ja ns. lerpahtaa. Välillä mulla on ollut iPadi ihan vain sitä varten mukana et se on ollut just passeli pitämään pohjan mallillaan. Mutta sekin alkaa olla jo niin ikäloppu minkä huomaa mm sen mohlosta ulkokuoresta että ei sitä ihan tuohon tarkoitukseen mukana aina jaksaisi raahata. Eiköhän tuohon jonkun näppärän ja kevyen pohjan saa helposti askarreltua! 
Mä pahoin pelkään, että tästä tämä kierre sitten lähteekin. Kovasti polttelisi alkaa pistämään rahaa sivuun seuraavaa mielitekoa varten, mutta kovin taas nuo pakolliset menot kasaantuvat samoille kuukausille. Toki voisin yrittää kehitellä jotain vähän tarkempaa säästösuunnitelmaa, ja enköhän mä täällä taas jossain kohtaa ole postauksen kanssa unelmalaukku nro 2:sesta. En meinaan yhtään usko että tämä jäisi ainokaiseksi! 
   
valmisDSC_0080 valmisDSC_0072 valmisDSC_0068 valmisDSC_0055 Tykkään, tykkään, ja eikun en tykkääkkään, vaan rakastan! ♥ Mitä mieltä te lukijat olette? 

5 kommenttia

  1. NF azurissa on vaan ihana, itselläkin se joskus ollut ja tuli melkein ikävä :'D Neverfull on totisesti sellainen entry level bag, joka on varma valinta ekaksi LV:ksi, mutta harvoin jää viimeiseksi hankinnaksi. Oot saanut tohon muuten mielettömän patinan jo aikaan :o Mun kolme vuotta vanha NF oli kymmenen kertaa kalpeempi kahvoistaan, vaikka oli käytössä melkein joka päivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieletön patina on kontrastin ja värien säädön ansiota! ;)

      Poista
  2. Toi on kyllä aivan ihana! Mulla on ollut aina sama juttu rahankäytön kanssa, omat menot on kustannettu ihan omasta pussista, mikä on munkin mielestä ollut pelkästään hyvä, kun on oikeasti oppinut säästeliääksi ja siihen, että mikään ei tule ilmaiseksi :) Kiva blogi ja kivoja kirjoituksia sulla muutenkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä niin ihana! :) Jep, vaikka nuorempana kiukutti ja harmitti kun ite piti kaikki maksaa, näin "vanhempana" sitä todelakin osaa arvostaa ihan erilailla! :) Kiitos paljon kehuista! <3

      Poista
  3. Voi apua mikä ihanuus tämä laukku! itse kanssa haaveilen omasta lv-laukusta, mutta olen himppasen huono säästämään... Taino toisaalta hyvä, mutta joku superhuono karma seuraa ja aina kun oon säästäny rahaa joku hajoaa ja pitää ostaa uus :D

    http://pinchofaino.blogspot.fi

    VastaaPoista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!