NYX

Nyt onkin luvassa tän blogin historian suurinta meikkipostausta. Monet teistä varmasti tietävätkin, että mähän en ole mikään meikkaajamestari, en todellakaan. Meikkaan erittäin harvoin, yleensä ehkä maks muutaman kerran kuukaudessa. En vaan oo kokenut sitä niinkään omaksi jutukseni. Lisäksi oon aamuisin niin koomassa herättyäni, ja käyn joka aamu muutenkin hirveän taistelun itseni kanssa, että saan itseni ylös sieltä sängystä. Niin ei siinä oikein ole ylimääräistä aikaa tai mielenkiintoa meikkaukselle, joka ei ole mitenkään pakollista. 

Kuitenkin viime vuoden aikana, yhden meikkimerkin ansiosta, mäkin pikkuhiljaa olen innostunut meikkauksesta. Vaikken kyllä edelleenkään voisi mitenkään kuvitella meikkaavani päivittäin. Tai edes joka toinen päivä. Kyseessähän on merkkimeikki NYX. Mä halusinkin omistaa sille kokonaisen postauksen. Lähes kaikki mun NYX:in kokoelmasta on Cocopandalta ostettuja tai saatuja, ja mä kyllä ehdottomasti suosittelen Cocopandaa muutenkin. Heillä valikoima on ihan super NYXin tuotteissa, sekä heillä on tosi usein erilaisia kamppiksia ja alennuksia! 

Tässä postauksessa mä esittelenkin siis mitä kaikkea mulle on jo NYXiltä päässyt kertymään, ja mitä mitä mieltä mä niistä olenkaan ollut. Niinkuin ylläolevasta kuvasta voi päätellä, ehdottomasti eniten mulla on huulituotteita. Koska viime vuonna mä innostuin erityisen paljon huulien meikkaamisesta. Vaikken tosiaan usein meikkaakkaan, laitan silti aina välillä kyllä huulille vähän väriä. 

Aloitetaan vaikka näillä suht uusilla NYX Mega Shine Lip Gloss - huulikiilloilla. Mulla on näitä tosiaan kolmessa eri värissä: Nude Pink, Sponge Cake ja Salsa. Mulla oli pitkään kausi, etten juurikaan käyttänyt huulikiiltoja. Kuitenkin tuli sitten hankittua yksi tällainen testiin, ja sehän olikin sitten erittäin hyvä ostos. Nyt mulle on kertynyt näitä jo lyhyessä ajassa kolme, ja vielä himottaisi saada muutama vähän tummempi sävy. Ehdottomasti yksiä parhaimpia huulikiiltoja mitä mä olen käyttänyt. 

Tän NYX Wonder Stick- korostuskynän ansiosta mä innostuin korostamisesta ihan uudella tavalla. En juurikaan ollut edes korostamista meikissä ennen tämän hankintaa käyttänyt. Mutta nyt, kun omistan tämän, tulee aina meikatessa tätä käytettyä. Niin helppo ja yksinkertainen, mutta silti älyttömän hyvin toimiva kapistus! Suosittelen ehdottomasti testaamaan tätä kyllä. 

  

Koska niitä huulituotteita mulle on kaikista eniten kertynyt, jatketaan niillä. Vuorossa olis siis NYX Butter Lipstick- huulipunat. Näitä mulla on sävyissä Sweet Tart, Gumdrop, Taffy, Hubba Bubba ja Fun Size. Näissä on tosi ihana koostumus. Ei sellaisia liian tököttiä/paksua kerrosta tekeviä, mutta kuitenkin näillä saa hyvin pigmenttiä ja pysyvyyttä. Sekä näissä, niinkuin lähes kaikissa muissakin NYXin tuotteissa, hinta-laatu-suhde näissä on siis ihan yliveto. Näistä ehdoton lemppari ja eniten käytetyin sävy on ollut tuo Hubba Bubba, se on niin ihana!
   

Nyt Cocopandan uusimmassa paketissa mulle saapui tämä NYX Mineral Finishing Powde- mineraalipuuteri*. Oon super pitkään etsinyt uutta puuteria. Mutten sitten kuitenkaan koskaan ole "jaksanut" nähdä tarpeeksi vaivaa ja oikeasti etsiä sitä käsiini. Tämä osui kohdalle, ja päätin tilata tämän kokeiluun. Tästäkin tuli heti kokeilun jälkeen kyllä tosi lemppari tuote. 

  

Seuraavana toiset huulikiillot, nimittäin NYX Butter Gloss- kiillot. Näitä mulla on tosiaan "vaan" nämä kaksi. Ja todennäköisesti enempää ei edes tule. Nää on ihan kivoja, mutta ei vedä yhtään vertoja noille aikaisemmin esittelemilleni kiilloille. Nämä multa löytyy sävyissä Peaches and Cream ja Merengue. 

Myös tämä NYX Tame & Frame Tinted Brow Pomade -kulmaväri* saapui mulle uusimmassa Cocopandan paketissa. Tää on tosiaan sävyssä 03 brunette. Tätä olen päässyt vasta vain vähän hätäiseen kokeilemaan, mutta sen perusteella luulen kyllä, että mä tuun tykkäämään tästä vielä ihan kunnolla. Mulla ei aikaisemmin tällaista värijuttua olekaan ollut, vaan pelkästään kulmakyniä.

Sitten onkin vuorossa tämä todella paljon hehkutuksia saanut NYX Lingerie- nestemäinen huulipuna. Tää onkin ainut tuote, mitä mulla on NYXiltä, joka ei sytytä. Mä en edes tiedä, miksi mä en tästä tykkää, mutta mä en vaan tykkää. Pari kertaa olen tätä yrittänyt käyttää, mutta eivaan iske, niin ei iske. Ehkä mä kuitenkin vielä kerran kokeilen, joska olisin ollut väärässä. Nää Lingerie sarjan tuotteet on kyllä muuten joka paikassa aina tosi hehkutettuja.

No mutta, sen ainoan ei niin hyvän tuotteen jälkeen onkin hyvä hypätä sitten sitäkin tykätympiin tuotteisiin. Nimittäin nämä NYX Jumbo Lip Pencil- huulimeikkikynät on ihan ykkösiä! Näillä on niiiiin helppo meikata huulet, nää pysyy älyttömän hyvin huulilla, ja nää näyttää niin hyvältä huulilla. Joko yksinään, tai esimerkiksi noiden ensimmäisten huulikiiltojen alla. Ihan ykköstuotteita huulimeikkauksessa, jos multa kysytään!

Meikin kiinnityssuihke mun on pitänyt hankkia ties miten pitkään. NYX Matte Finish Fini Mat- viimeistelysuihke on mun ensimmäinen kiinnitys/viimeistely suihke ikinä, ja tykkään tästä kyllä tosi paljon. Tosin, mulla ei ole vertailua muihin vastaaviin, mutta kyllä mä olen huomannut meikin pysyvän paljon paremmin paikoillaan, kuin aikoina ennen tätä putelia. 

Sitten muutama yksittäinen huulituote. Ylempänä NYX Lip Primer- pohjustusvoide* huulille. Kerran tätä testanneena täytyy kyllä antaa kaikki pisteet kotiin tälle. Helppo käyttää, ja oikeasti tällä on vaikutusta huulimeikin kestävyyteen ja näyttävyyteen. Siis nimenomaan positiivista vaikutusta. Varsinkin sellaisten ei ehkä ihan niin tummien huulituotteiden alle tämä on ihan huippu. Kuvassa alempana sitten taas NYX Lip Liner- huultenrajauskynä. Tää ei myöskään herättänyt mitään suurta positiviista tunnetta tätä tuotetta kohtaan. Mutta eipä kyllä silti negatiivistakaan. Varmasti tulee ajanmyötä käytettyä, mutta ei läheskään niin nopeasti kuin nuo muut hehkuttamani huulituotteet. 

Sitten tullaankin yhteen mun ehdottomaan meikkilemppariin, ylipäätään kaikilta merkeiltä. Nimittäin NYX Matte Lip Cream- sävyttäviin huulivoiteisiin. Näitä tosiaan onkin sitten kertynyt jo yhteensä seitsemän eri sävyä. Sävyt mitä multa löytyy on Ibiza, Zurich, Tokyo, Sydney, Cairo, Istanbul ja Abu Dhabi. Viimeinen näistä onkin ihan uutuus, jota en vielä olekaan kerennyt laisinkaan testaamaan. Nää on kyllä kaikki kehut somessa ja jokapaikassa ansainneet. Tykkään näistä älyttömästi, ja näiden myötä mun huulimeikkaus into syntyikin. 

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpä, myöskin viimeisessä Cocopandan paketissa saapunut aivan yli-ihana NYX Love Contours All Palett*- paletti. Joka sisältää siis 9 luomiväriä, 2 korostusväriä, 2 varjostusväriä, sekä 2 kulmaväriä. Oon monesti himoinnut tätä palettia, mutta koskaan en kuitenkaan vain ole saanut tätä tilattua. Nyt kuitenkin päätin hyödyntää tilaisuuden, ja vihdoinkin tämä ihanuus on mun! Tässä on niin kaikki tarpeellinen, että voin hyvin kuvitella kuinka tää kulkee aina jatkossa reissussakin mukana jos meikkauksen tarvetta reissussa on.

Kannattaa ehdottomasti tsekata Cocopandan tarjonta niin NYXin osalta, kuin muiltakin kosmetiikkajutuilta! Siellä on mm tällä hetkellä kaikki tuotteet vähintään -20% !!! 

*saatu. 

8 plussaa & 6 miinusta

Mä oon jo useasti meinannut tällaisen postauksen tehdä, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt ja jäänyt. Nyt kuitenkin oli sopiva sauma julkaista viime vuoden viimeiset asukuvat, ja listata vähän viime aikojen positiivisia ja negatiivisia asioita. Mä haluan pitää tän blogin mahdollisimman positiivisiena ja iloisena paikkana, mutta myös aitona. Siksipä välillä on ihan hyvä julkaista myös niitä miinusmerkkisiä juttuja, ettei keneltäkään unohu todellisuus mitä meidän bloggareidenkin elämä on, ihan tavallisina ihmisinä. 

+ Päivän pidentyminen. On niin huippua, kun huomaa päivän pidentyneen. Ja kun vielä tietää, että se tulee pitkittymään kokoajan vain enemmän ja enemmän. Energiaakin riittää ihan eri tavalla, kun kevättä kohti mennään. 

+ Ben & Jerry'sin uudelleen löytäminen. (Tän vois kyllä tottakai lisätä myös tuonne seuraavaksi tulevien miinusten puolelle...) Mulla oli super pitkään ajanjakso, kun ei tullut syötyä lusikallistakaa ylipäätään mitään jäätelöä. Sitten vaan yks kauppareissu tuli ostettua pari purkkia pakkaseen, ja noooh. Siitähän se sitten taas lähti. Ehdottomat suosikit on se mansikkajuustokakku ja se perinteinen keksikombo. Oooooh! 

+ Vanhojen suosikkibiisien nostaminen Spotifylistalle.

+ Ihmiset ympärillä. Miten onnellinen olenkaan kaikista mun läheisistä, perheestä, kavereista ja ystävistä. On niin huippua omistaa tällainen lauma toinen toistaan ihanampia ihmisiä! 
  

+ Ensi viikolla alkava koulu. Mua jännittää se jo jonkin verran, mutta samalla odotan sitä niin innolla. Vaikkakin kyseessä on "vaan" avoin ammattikorkea, niin koulupäiviä ei kuukaudessa kovin montaa ole, on se silti niiiin siistiä! 

+ Muutamien uusien täydellisten farkkujen löytyminen. Vinhdoinkin! 

+ Olkkarin uusi lipasto. Vanha suoraan sanottuna levisi käsiin. Siinä siis kaikista neljästä laatikosta petti kiskot, ja ne vaan makasivat toistensa päällä. Helppoa oli siis ottaa jotain ulos alimmaisesta laatikosta... Uus lipasto on nyt jonkin aikaa ollut, ja voi että mä tykkään siitä! ♥

+ Saapuva mökkireissu. Voi pojat miten innoissani siitä olenkaan! Ensi viikon viikonloppuna minä, ja neljä mun ihaninta ystävää otetaan suunnaksi yksi mielettömän ihana mökki ja vietetään yksi tän vuoden parhaimmista viikonlopuista. 


- Jatkuvat remontit taloyhtiössä. Hissiremontista on juuri selvitty niin eiköhän ens viikolla alakin sitten porraremontti... Ja siihen väliin vielä muutama kylppäriremontti viereisissä kämpissä. Meteli ja menetetyt hermot taattu. 

- Viimeisiään vetelevä pyykkikone. Ei sitten yhtään huvituttaisi lähteä kiertelemään kodinkoneliikkeitä. Mutta kaitpa se rupee pian olemaan pakko. 

- Ihmisten maalaisjärjen puuttuminen. Voi että mua on ottanutkaan hermoon tämä asia viime aikoina. Siis niin yksinkertaisista asioista, jotka on itselle ihan itsestäänselvyyksiä on taas saanut vängätä ihan liian monesti. Hngggg!

- Tunkeilevat ihmiset. Mikään ei oo ärsyttävämpää, kun oot tulossa hissistä ulos tai muutenkin vaikka ulos jostain kaupasta, kun väkeä puskee vaan sisään ja suurinpiirtein kävelee sun yli. Mut on ainakin opetettu siihen, että on kohteliasta päästää ensiksi väki ulos, kuin yrittää väkisin tunkea itse sisään. Ei oo montaa päivää, kun taisin muutaman erittäin "kauniin" sanasen päästää ilmaan, kun en meinannut mahtua hissistä kauppakassin kanssa pihalle, kun joku täti jo punkesi väkisin vastaan. Ihan kuin se hissi siittä lähtisi siinä välissä yhtään mihinkään...... 

- Firman bileissä todennäköisesti pilalle mennyt uusi mekko. Mulla varmaan jokaisissa vastaavanlaisissa kemuissa on otsassa joku tarra "kaatakaa juomat mun päälle"... 

- Vaihtelevalla menestyksellä kiusannut pääkipu ja sitä seurannut muu huonovointisuus. Olis sata ja yks asiaa taas tehtävän, ei nyt olis, ei niinkun yhtään aikaa sairastaa. 

jacket Vila (New!) | shoes Timberland | bag Michael Kors | jeans Zara 

shirt GinaTricot | scarf Balmuir | watch Michael Kors

Uutta! Part 2.

Ensimmäiseen osaan pääset tästä. 

Astiakaappi on saanut myös pientä täydennöstä. Iittalan kastehelmi sarja sai vihdoin täydennystä näillä neljällä ihanalla lasilla. Lielahden Iittalassa oli loppuunmyynti, ja nää oli siellä tosi edullisesti. Vielä tosi kivasti pakattuna tuollaiseen metallipurkkiin. Myös muumiastiaperhe kasvoi muutamalla uutuudella: talvimukilla ja myynnistä poistuneella mehukannulla. Jonka mä itseasiassa bongasin kirpputorilta, tarallisena ja täysin uudenveroisessa kunnossa muutenkin. Mun piti tää jo silloin ostaa, kun tää oli kaupoissa. Mutta ei sitten vaan koskaan kuitenkaan tullut ostettua. Mutta nyt se on vihdoin mun!

NYXin meikkejä on tullut muutama ostettua. Sokoksella näitä kun tosiaan (valitettavasti) myydään, tulee siellä näitä usein hipelöityä. Ei siis ollenkaan hyvä homma lompakon kannalta. Mä ajattelin lähiaikoina toteuttaa NYXille ihan oman postauksen, joten en tässä jaarittele näistä sen enempää, muutakuin: aivan ihania ovat kumpikin!
  Leffahamstraaja hennatässähei taas. Ei vaan, nämä Twilightit osuivat käsiini yhdellä kirpparikierroksella vaan muutamalla eurolla. Koska mä en ole nähnyt näistä koskaan kuin ensimmäisen, nämä oli pakko saada. Oon aina mielinyt nähdä nämä, ja nyt mä ne vihdoin näen. Tosin tästä puuttuu se uusin osa, mutta enköhän mä sen jostain vielä saa käsiini. Ensimmäisestäkään mulla kyllä ei ole harmainta humppaa siitä juonesta... Että siinä mielessä hyvä, että sekin oli tässä mukana!

Mun super pitkään himoitsemat mustat Timberlandit. Sain nämä mukavalla alennuksella Sarenzalta*. Kannattaa ehdottomasti kurkata kyseinen paikka! Siellä on vielä tosi kovat alennukset menossa, ja ihan super laaja valikoima. Lisäks sieltä saa tietyistä merkeistä lisäalennuksen -10% vielä huomenna. En malta odottaa et pääsen esittelemään teille näitä rakkauksia asukuvissa. Multa on jo meinaan super pitkään puuttunut ihan kokonaan mustat talvikengät, siksipä nää oli oikein extra odotetut yksilöt.
  Pleikkapeli valikoima on kans syksyn ja talven mittaa kasvanut. Sing Starin, Raymanin, sekä Guitar Heron kitaroineen muutettuaan meille. Mä oon ihan pienestä pitäen tykännyt pelata pleikkarilla, vähä sillai ajoittain. Välillä on aikoja että tulee pelailtua usein, ja välillä taas pitkiä aikoja etten koskekaan siihen.


Kevättä kohden myös takkikokoelmaa tuli hieman päiviteltyä kahdella Onlysta löytyneellä ihanuudella. Pidemmän mallinen paksumpi bomberi, sekä vaaleanpunainen hattaraunelma. Voi kevät, koitas nyt pikkuhiljaa saapua niin saadaan nämä uutukaiset käyttöön!
   H&M:n sisustuspuolelta bongasin ennen joulua tämän ihan mielettömän ihanan kynttilänjalan. Sisustuksessa mun lemppari värit on ehdottomasti hopea, harmaa ja valkoinen, ja siksipä tämä sopii meille ihan älyttömän hyvin!

Vaikken koskaan ole ollut mikään lukuhirmu, ja epäilen vahvasti ettei musta myöskään ikinä sellaista tule. Tämän JHT Mustalammas- kirjan mä silti ehdottomasti halusin. Mä tykkään Cheekin musiikista, ja oon sen juttuja seuraillutkin. En fanita sitä, eikä mun tarvitse sen jokaista käännettä tietää, mutta jos jotain uutisia/juttuja on, yleensä ne klikkaan auki. Oon kokenut sen jotenkin tosi mielenkiintoiseksi ihmiseksi, ja siksi mä halusin saada tän kirjan. Oon tässä vasta aika alussa, mutta ehdottoman tyytyväinen että tämän hankin.
   

Takkipuolen lisäksi täydennystä sai myös pöksypuoli. River Islandin aivan täydelliset siniset farkut. Mulla oli pitkään hakusessa tän väriset siniset farkut, missä ei olis mitään reikiä eikä sellaisia yksityiskohtia. Tilasin nämä netistä, ja jännitin ihan superisti onkohan nämä nyt yhtään mitään sinne päinkään, koska kuvat eivät vaikuttaneet ihan niin lupaavilta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti kun sain nämä ensimmäisen kerran jalkaani, siis ihan super positiivisesti. VeroModasta taas löytyi -50% lapulla varustetut mustat kangashousut, vähän vastapainoksi ikuiselle farkkutytölle.
   
Michael Korssilta tuli jokin aika sitten paljon uutuuksia, ja mun silmät kiinnityivät heti tähän yksilöön Zalandolla. Korttikotelo kuului pakettiin, jota mä en välttämättä olisi tarvinnut koska juuri ennen tätä sellaisen hankin. Mutta se nyt sattui tulemaan mukaan, ja on ihan kiva lisä kokonaisuuteen.  Tää on niin yksinkertainen ja aivan ihanan värinen! Voisin hehkuttaa tuota väriä ties miten paljon. Normaalistihan mä tykkään laukuissa lähes aina vain hopeisista yksityiskohdista, mutta tähän nämä kultaiset sopivat kyllä ihan älyttömän hyvin. Mun tulee usein käytettyä näitä crossbodylaukkuja, ja tää on kyllä ihana lisä siihen kokoelmaan. Tätä löytyi myös kahdessa muussa värissä, jos joku muukin ihastuu tähän. 

Terveys.

Terveys. Sana, joka kätkee paljon sisäänsä. Usein me pidetään sitä aivan liian itsestäänselvyytenä. Usein sen merkityksen tajuaa vasta, kun osan siitä on jo menettänyt. Halusin tulla kirjoittelemaan teille pitkästä aikaa vähän enemmän syvällisemmin. Mun mielestä terveys on asia, mistä ei koskaan voi puhua liikaa. Sillä olenhan minä tähän 22-vuoteen kerennyt nähdä terveyteni kanssa jo todella paljon kaikenlaista. Aloitetaan vaikka mun toisesta elämänkumppanista, josta en itseasiassa ikinä olekaan blogissa sen enempää puhunut.

Suurin osa teistä varmasti tietääkin, että mullahan on pitkäaikaissairaus nimeltä 1. tyypin diabetes. Eli ikävästi "suomennettuna" sokeritauti. Keväällä diabetes on kulkenut mun matkassa mukana jo 10 vuotta. Ja koska kyseessä on ykköstyyppinen kaveri, se kulkee mun matkassa ikuisesti. Siksi kutsunkin sitä toiseksi elämänkumppanikseni. Kerrotakoon tähän väliin niille, jotka ei tiedä mitä eroa on ykkös- ja kakkostyypillä, niin ykköstyyppi on se, mistä ei voi mitenkään parantua. Siinä haiman toiminta loppuu pikkuhiljaa kokonaan. Tämän tyypin puhkeamiseen ei voi mitenkään itse vaikuttaa. Sen voi saada ihan vain ns. arvalla, tai perintönä. Itse sain sen arvalla, koska suvussa meillä sitä ei ole. Kakkostyyppi on taas se, että se tulee joko huonoilla elintavoilla tai iän takia. Tai osittain molempien yms. Tässä haiman toiminta heikkenee yllämainituista syistä, mutta yleensä se ei kuitenkaan ihan kokonaan lopu. Se saadaan usein korjattua takaisin normaaliin toimintaan vain korjaamalla elintapoja. Tai jos ei ole kyse elintavoista, kakkostyyppi saadaan usein hallintaan lääkkeillä, jotka ovat usein ihan vain tabletteja. 

Koska mulla haima ei toimi ollenkaan, mä pistän itseeni insuliinia. Olen pistänyt siitä saakka, kun diabetes mulla todettiin. Pistän aina iltaisin pitkävaikutteisen piikin, joka vaikuttaa aina seuraavaan iltaan saakka. Sekä pistän päivisin lyhytvaikutteista insuliinia. Tähän määrään vaikuttaa se mitä ja kuinka syön. Vaikka pistäminen on mulle osa arkea, mä en juurikaan pistä niin että muut näkisivät. Paitsi tietenkin nyt ihan lähimmät ihmiset eivät "haittaa". Lyhytvaikutteisen insuliinin mä pistän mahaan, eli sen pystyy helposti pistämään missä vaan. Pitkävaikutteisen mä pistän aina reiteen. 

Diabeteksen hyväksyminen oli mulle vuosien projekti. Tosin vieläkään en ole ihan 100% sujut sen kanssa, mutta tulen toimeen ja pärjään. Tarkoitan tuolla sitä, että edelleen mulle tulee ajoittain päiviä, kun tuntuu että voisin heittää hanskat tiskiin koko *****n kanssa. Kun se epäreiluuden tunne, ja se kysmys "Miksi juuri minä?" valtaa pään. Mutta kyllähän se tottakai takaraivossa vtuttaa että tälläisen riesan sain kumppanikseni. Oon kuitenkin onnistunut istuttamaan itseeni sen ajatuksen, että miksi kiukutella ja tapella sitä vastaan, koska se ei ikinä musta lähde. Mitä huonommin mä kohtelen sitä, sen huonommin se kohtelee mua, on jouduttu jo useamman kerran kantapään kautta oppimaan. Lisäks oon oppinut ajattelemaan, että tää on mulle tarkoitettu polku, johon diabetes on mulle tarkoitettu. Se on tarkoitettu just mulle, koska mä olen vahva, mä pärjään sen kanssa. 
  

Mitä mun elämä sitten yleensäkkin diabeteksen kanssa on, ja kuinka paljon se mun arkeen sitten loppupeleissä vaikuttaakin. Nyt kun tätä oikeasti miettii, niin todellisuus on että eipä se juurikaan vaikuta normaaliin arkeen. Tottakai mä siis joudun pistämään useita kertoja päivässä, mutta mä en koe niitä enään mitenkään ns. extrana. Ne on mulle ihan normaali asia, siinä missä esim. käsien pesu tai syöminen. Tietysti mun pitää vähän tarkkailla mitä mä laitan suuhuni ja milloin, ja kuinka ja koska mä pistän. Esimerkkinä se että mun on aina illalla ns. varmistettava että mun sokeri ei yön aikana laske niin että mennään vaarallisuuden puolelle (ettei tuu hiivittyä yöllä vetämään puolikasta suklaalevyä niin ettei aamulla ole edes muistikuvia, kuten edellis yönä kävi....). Tähän täytyykin itseasiassa todeta että ikinä ei ole niin käynyt, että en olisi itse enää pärjännyt. Mä herään tosi herkästi alhaiseen sokeriin, ja tasan kerran on ollut tilanne etten ole itse päässyt ylös sängystä hakemaan nopeeta sokeria. Silloin jouduin herättämään J:n ja käskemään sen hakea mulle mehua. Mä olin siis ihan tajuissani ja ymmärsin tästä maailmasta kyllä. Mutta en hallinnut mun jalkoja, en osannut enään kävellä. Silloinkin olo tasaantui tosi nopsaa kun sain taas sokeria tasaamaan arvoja. 

Alkoholin käytössä mun pitää diabetiikkona olla tosi tarkka. Mutta tää ei mulle aiheuta oikeastaan mitään ns ylimääräistä, koska mä käytän alkoholia niin niin vähän. Ihan muutaman annoksen vuodessa, jos sitäkään edes. 

Se miks tän postauksen otsikko on "terveys" eikä "diabetes", johtuu siitä että mä haluan puhua terveydestä myös ihan yleisesti. Mulle diabetes on tuonut mukanaan paljon muutakin harmia. Esimerkkinä mun jalkojen ihomuutokset. Molemmissa säärissä tällä hetkellä vielä suht punaiset "ihottuma läiskät". Oikeasti ne on siis pintaverenkierron häiriöstä johtuvat muutokset, jotka eivät parane koskaan. Ajanmyötä niistä punoitus lähtee, ja ne haalistuvat. Mutta normaalia ihoa niihin kohtiin ei enään ikinä tule. Tää on ollut yks asia, mikä on syönyt mun itsetuntoa ihan kaksin käsin mussuttamalla. Oon kulkenut ihan hitonmoisen ajatusten polun, että mitenkä mä voin ikinä kulkea paljain säärin missään. Oon kymmeniä kertoja niin turhautunut niihin, saanut niin monet itkupotkuraivarit. Lopulta oon kuitenkin tajunnut, että ne on mun rakkaat jalat. Ne on mun rakkaat jalat, joilla mä pääsen kävellen paikasta toiseen. Joilla mä voin juosta, joilla mä voin hyppiä. Niissä on molemmissa kaksi punaista jälkeä, mutta ne ei haittaa niiden toimintaa millään tavalla. Mulla on toimivat jalat. Asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin. Mä hoidan niitä niin hyvin kuin pystyn, enempään mä en pysty, eikä mun tarvitsekaan. Jalkojen ihomuutosten lisäksi, diabetes toi mulle mukanaan kilpirauhasenvajaatoiminnan, joka todettiin samaan aikaan kuin itse diabeteskin. Se onkin sitten sellainen kaveri, joka vaikuttaa kaikkeen. Sitä ei osaa oikein edes selittää, mitä kaikkea se tuo mukanaan. Sen tietää vaan ne, kenellä on tää sama vaiva. Monesti mä saan tästä kaikkein eniten ihmetystä: "Siis sehän on vaan pari pilleriä aamuisin nassuun ja se siittä?" - Joo se on pari pilleriä juurikin noin, mutta se on niin paljon muutakin. Arvot voivat olla hyvät, mutta silti tää sairaus vaikuttaa niin moneen asiaan. Se väsyttää tosi paljon, se vaikuttaa hiuksiin negatiivisesti, se vaikuttaa ihoon negatiivisesti, se vaikuttaa ruokahaluun ja mitä kaikkea muuta. Vaikka siis arvot olisivat täysin kunnossa. Eli käytännössä mä hoidan tätä, mutta ajoittai en kuitenkaan saa siihen mitään hoitoa.

Ei sillä, etteikö diabeteksen kanssa olisi jo ollut ihan tarpeeksi, oon joutunut kokemaan paljon muutakin ongelmaa terveyteni kanssa. Just joku aika sitten laskeskelin, että mä oon mun elämästä viettänyt sairaalassa öitä (jos ei syntymäaikaa lasketa) yhteensä reippaasti yli kahden kuukauden edestä. 2008 mulla puhkesi umpisuoli. Nimenomaan vielä puhkesi ennenkuin se kerettiin saada pihalle. 2011 kärsin pahan vesirokon. 2014 mulla oli kolme kertaa paha munuaistulehdus. 2015 todettiin migreeni. 2016 kärsin yli kuukauden putkeen poskionteloidentulehduksesta, joihin tehtiin lopulta punkteeraus. + Monet muut, joita en henkilökohtaisista syistä halua tähän edes kertoa. 

Mulle terveys ei siis todellakaan aina ole ollut itsestäänselvyys. Ja näiden vaikeuksien kautta, sitä on todellakin ruvennut arvostamaan ihan eri tavalla. Tässä kun on omasta näkökulmastansa maailman menoa tän asian suhteen seurannut, on tullut huomattua että tosi moni pitää hyvää terveyttä ihan liian itsestäänselvyytenä. Ja sitä kautta laiminlyö sen ylläpitoa. Mun mielestä just silloin, kun se on kunnossa sitä pitää hoitaa ja hoivata, jotta se pysyykin kunnossa. En nyt siis tarkoita, että kun soppa on jo pohjaan palanut niin enään ei tarvitsisi tehdä mitään, vaan että yritettäisiin parhaimman mukaan välttää se sopan palaminen ennakoimalla. 

Koskaan ei voi pitää liian hyvää huolta itsestänsä! 💝

Ja loppujenlopuksi, vaikka mä olen kokenut ja joutunut kestämään paljon, oon oppinut ajattelemaan, että asiat vois kokonaisuudessaan olla niin paljon huonomminkin. Aika mitä mä olen viettänyt sairaalassa, ja elämä mitä mä elän diabeteksen kanssa olisi monelle varmasti unelma omien vielä suurempien asioiden kanssa. Kaikilla meillä on kuitenkin meidän omat juttumme, mihin ei itse mitenkään voi vaikuttaa. 

Jos teillä heräs jotain kysyttävää tähän aiheeseen liittyen, kysykää ihmeessä. Mutta sellainen muistutuksen sananen, että mä en ole lääkäri, joten mä puhun vain omilla kokemuksillani ja omalla tietämykselläni. 

2016 viimeisiä ja 2017 tulevaa!

jacket Cubus | shoes Timberland | bag Louis Vuitton | jeans Zara 

Mä ajattelin tulla kirjoittelemaan teille vähän kuulumisia asukuvien kera. Asu on viime vuoden toiseksi viimeinen, mutta erittäin kiireellisen loppuvuoden takia en päässyt sitä tänne aikaisemmin jakamaan. Ehkä myös se, että asu on tosi tosi yksinkertainen, ei nopeuttanut sen julki tuomista. Haluan kuitenkin välillä näyttää myös näitä ihan perus arkisia asuja. Koska mua ainakin ärsyttää se, että tosi monilla bloggaajilla asukuvat on ihan feikkejä. Pukeudutaan pelkästään kuvien ajaksi sillä tavalla. Mitä ideaa siinä on, mä en käsitä sitä. Vaikka mun ja teidän välillä onkin tietynlainen yksityisyyden verho, mä haluan ainakin silti antaa aidon kuvan itsestäni. Tässä onkin asu, missä mä kuljen todella usein tähän aikaan vuodesta. Luotti Timberlandit jotka kestää kelin kuin kelin, täyttä rakkautta oleva lämmin punainen takki, ja perus mustat tai välillä myös siniset farkut. Simppeliä, mutta mä tykkään älyttömästi. Ei aina tarvitse olla viimeisen päälle ja ylikin mietittyä kokonaisuutta.

Kuulumiset tänne ovatkin sitten kaikkea muuta kuin simppelit. Niinkuin taisin mainitakin, 2017 tulee olemaan yksi mun elämäni isoimmista vuosista. Ja se homma onkin jo alkanut. Pää on täynnä ajatuksia, ideoita, miettimisen aiheita, vähän myös murheita, pelkoa, ahdistusta, tietämättömyyttä, intoa, ja kaikkea näiden väliltä. Toinen päivä helmikuuta mulla alkaa koulu. Avoimessa ammattikorkeakoulussa. Tuun siis aloittamaan opinnot Kiinteisönvälittäjän osaajaksi. Aika pian opintojen alkamisen jälkeen, mä tulen myös vaihtamaan työpaikkaa. Tuun ottamaan sen isoimman ja kaikista jännittävimmän askeleen kohti mun unelmia. Astun nimittäin kiinteistönvälityksen maailmaan! Hyppy tulee vaatimaan ihan järjetöntä rohkeutta ja uskallusta. Mä nimittäin luovun mun hyvästä duunista, parhaimmista työkavereista ikinä, sekä siitä että mulla on aina varmasti palkkapäivänä rahaa. Kiinteistönvälittäjänä mun palkka on ihan täysin provikkapalkka. Ei myyntejä, ei rahaa. Yksinkertaista, mutta rajua. Mutta se kutsuu mua. On kutsunut jo pitkään. Vaikka se pelottaa, pelottaa ja jännittää ihan suunnattomasti, mä haluan sitä. Oon valmis ottamaan sen riskin. Parempaa mahdollisuutta lähteä, ei varmasti koskaan tule. Joten eihän mulla edes ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun mulle tällaista mahdollisuutta tarjottiin, kuin lähteä mukaan. Tiedän, että tää vuosi tulee sisältämään paljon kyyneliä, tuskaa ja hikeä. Mutta tiedän myös sen, että tämän tunnelin päässä loistaa aika mielettömän ihana, hymyilevä, nauravainen, palkitseva ja iloinen polku jatkolle. Muistakaa te muutkin pitää unelmistanne kiinni ja tehdä töitä niiden eteen saavuttaaksenne ne! 

Uutta! Part 1.

Piiiitkästä aikaa uutuuksien esittelyä. Näitä postauksia on aina älyttömän kiva toteuttaa. Nää mitä näissä postauksissa esiintyy, onkin hankittu taas pidemmällä aikavälillä, eli ei tosiaan kaikkia esimerkiksi viime kuukauden aikana. 

Mun on ihan älyttömän pitkään pitänyt hankkia itselleni korttikotelo, koska mihinkään mun pienemmistä laukuista ei sovi lompakko sisälle. Ja tästä syystä mun kortit pyörii lähes poikkeuksetta niissä laukuissa iiihan miten sattuu. Siispä korttikotelo oli oikein oiva ratkaisu tähän ongelmaan. Olin jo aikaisemminkin vilkuillut tätä Michael Korsin versiota, ja se sattui alku talvesta olemaan Zalandolla vähän alennuksessa, niin päätin sen sitten samalla kotiuttaa itselleni. 

Nyt syksyllä sekä alkutalvesta on tullut vähän täydennettyä neulevarastoja. Myin kirppiksellä ihan älyttömän määrän pois vanhoja neuleita, joita vaan ei kertakaikkiaan tule käytettyä. Siispä tilalle oli saatava muutamia uusia! Neuleet on mulla talvisin ihan ehdottomasti eniten käytettyjä yläosia.
    

Meidän olkkarin sisustuskin on saanut aikapaljonkin uusia juttuja syksyn ja talven myötä, ja yksi niisät onkin tämä Pentikin Poro. Mä oon himoinnut tätä ties miten pitkään, mutta aina se vaan on sitten kuitenkin jäänyt ostamatta. Nyt bongasin sen syksyllä Hulluilla Päivillä sen verran hyvään hintaan (vaikka hullareita muuten ehdottomasti boikotoinkin!) että pakko se oli sitten lopulta kotiuttaa. Hetkeäkään en ole katunut, vaan edelleen sitä ihastelee joka kerta kun silmä siihen osuu.
     

Siittä saakka, kun tää Pretty Little Liars kuudes tuotantokausi julkaistiin, mun on pitänyt tää hankkia. Mutta jotenkin se on aina vaan jäänyt ja jäänyt. Nyt kuitenkin ennen joulua sain tämän laitettua tilaukseen, ja niimpä se kerkesi mulle sopivasti jouluksi. En oo vielä saanut yhtäkään jaksoa katsottua, mutta ens viikolla ajattelin kyllä aloittaa. Odotan vähän jännityksellä, koska jo vitos tuotantokauden kohdalla, musta vähän tuntui niinkuin sarja olisi lähtenyt alamäkeen, ja idea alkaisi olla vähän jo liian kulutettu.  No katsotaan mitä tulevan pitää! 

   

Mä oon aina tykännyt ihan superisti Lauren Conradin kirjoista. Joten bongatessani tämän Celebrate - Ihana Elämä -kirjan Prismassa, se oli vain pakko saada. Mä tykkään älyttömästi järkkäillä kaikkia juhlia ja juttuja, siks tää olikin vielä oikein extrakiva löytö. Muistaakseni Prismassa oli silloin vielä asiakasomistaja päivät, jolloin hinnasta taisi se -15% lähteä.
    

Tää onkin itseasiassa synttärilahja J:ltä. Enkä olisi parempaa lahjaa osannut edes kuvitella. Tää on siitä saakka, kun tämän sain ollut lähes päivittäin käytössä. Tykkään tästä niin paljon. Tää on Kalevalan Roosa nauha 2015- koru. Ja nyt oonkin kuumeisesti metsästänyt tähän niitä korviksia. Vielä mä ne tälle kaveriksi saan! 

  

Viimeisenä, mutta ei suinkaan tämän ensimmäisen osan vähäisimpänä. Mun Michael Kors - Selma uutuudet. Bongasin nämä Zalandolla Black Fridayna niin huikealla hinnalla, että päätin sitten lopulta tilata molemmat. Mä oon jo älyttömän pitkään etsinyt sitä täydellistä vähän isompaa selmaa, sekä sitten pienempää crossbodya. Ja koska MK uudistaa nyt "aikalailla" mallistoansa, jää tosi tosi monet suosikit kokonaan pois, ja mun mielestä suurin osa ellei jopa kaikki Selmatkin tulee poistumaan. Siispä nyt oli hyvä tilaisuus hankkia nämä molemmat, koska ei tosiaan pysty sanomaan saisiko näitä vielä tulevaisuudessa. Oon aivan yli rakastunut näihin molempiin, ja tuo isompi Selma tuleekin ottamaan mun laukkukokoelmasta sen täydellisen keskikokoisena laukun paikan, joka on tähän saakka ollut hyvinkin tyhjänä. 

2016 Päivänasut!

Vielä (ainakin) tämän verran pitäisi kurkata olan yli menneeseen vuoteen. Tällä kertaa asukuvien merkeissä! Melkein jo legendaarinen menneen vuoden asuista koostettu postaus olisi taas täällä. Tää on joka vuosi yksi vuoden suosituimmista postauksista, ja tätä on myös ihan älyttömän kiva tehdä. Näitä on myös välillä tosi mielenkiintoinen selata, ja huomata kuinka se tyyli on muuttunut ja kehittynyt, kuinka tietyt jutut pysyy matkassa mukana vuodesta toiseen, ja kuinka tietyt jutut on omalla kohdalla vain niitä hetkellisiä tähdenlentoja.

Edelliset postaukset löydät uusimmasta vanhimpaan Klick, Klick & Klick. 

Nyt mä haluaisinkin kuulla tosi mielelläni teidän lempparin/lempparit! :)