Uutuuksia.

Ostoksia eikä epämääräsiä lemppareita täällä ei oo pitkään aikaan nähtykään, joten nyt taitaa olla korkee aika kurkata vähän niitäkin. Nää on jo aikaisemmin syksyllä ja osa loppukesästä hankittuja, koska nyt on menossa tiukkaakin tiukempi ostolakko, syystä jonka te kuulette sit ihka omassa postauksessa.

Näitä mä voisin hamstrata kaapit täyteen. Neuleita. Pehmeitä, muhkeita, lämpösiä ja hyvän näköisiä neuleita. Mä oon löytäny tosi kivoja jo pitkin syksyä, mut emmää raaski jostakin BikBokin tai Ginan neuleesta maksaa viittäkymppiä. Laatuneuleet on sit ihan asia erikseen, eikä yllämainitut todellakaan tiedä mitä ne sellaiset on. Vasemman puoleinen Zaran harmaa neule on yks lemppareista ehdottomasti. Pinkki BikBok on myös löytänyt tiensä päälle myös monesti.

Nää molemmat kaunokaiset mä bongasin kirpputorilta. Jep, miettikää! Kirpputorilta 15€/pari. Sinisiä olin jo kattellu etukäteen et ai että kun olis makosan väriset. Ja sit mä näin unta, mä näin unta et ostin tälläset varrelliset, ja kiikutin ne hymyssä suin kotiin. Aamulla poikkesin kirpputorilla ja tsadaa siellä nää odotteli mua. Tismalleen oikean kokoisina vielä molemmat. Ei parempaa tuuria olis voinu käydä.

Uudistin vähän mun purkkikokoelmaani (taas). Uus suihkugeeli lähti mukaan ihan vain ihanan värin ja purkin takia. Doven kosteusvoiteesta oon kuullut paljon kehuja ja lukenut jostakin blogistakin niin pitää tätäkin ite testata. Talvisin kun tuota kosteusvoidetta kuluuu ihan suhteellisesti. Myös pitkään ostoslistalla keikkunut syväpuhdistava shampoo löytyy nyt vihdoista viimein. Ja tietenkin mun luotto hiusmerkiltä Four Reasonssilta. Aivan ihana tuoksu ja kyllä mä tykkään, vaikkei mulla syväpuhdistavista mitään kokemusta aikaisemmin ookkaan.

Koskikeskuksessa oli jotkut alepäivät ja vaikka ostolakko jo silloin oli, en millään voinut vastustaa tätä Ginassa tarjouksessa (10€) olevaa pörrötakkia. Aivan ihana! Jos olis löytynyt myös valkoisena niin se olis lähteny messiin ehdottomasti myös. 

Tätä Magnumin uutuus jäätelöä vois syödä monta päivässä. Tää on ihan mahdottoman hyvää. Mutta on myös mahdottoman hintaista. Vaikka ei tää tosin enään mikään uutuus oo, mä vaan en oo tajunnut maistaa aikaisemmin. 

Viimeisempänä muttei todellakaan vähäisimpänä on mun pitkään ostoslistalla keikkunut rakkaus. Jonka mä vihdoin sitten päätin alku syksystä ostaa. Mulberryn Tamara huivin. Ja oon kyllä niin tyytyväinen. Ja haaveilenkin jo seuraavasta väristä! Harmaa/tummanharmaa vaan oli luottovalinta ja sopii oikeastaan kaikkien muiden värien kanssa. Vielä joku päivä, vielä joku päivä.

♥ Hyvästi rakas uskollinen ystävä ♥

Mä tuijotan tätä tyhjää tekstikenttää suuri tyhjyys sisälläni. Mietin osaanko mä, ja haluanko mä kertoa tän. Uskallanko ja pärjäänkö mä jos mä sanon sen ääneen. Se tuntuu vieläkin epätodelliselta. Tän ei pitänyt mennä näin. En todellakaan olisi ollut vielä valmis tähän. Meidän piti olla yhdessä loppuun saakka. Nyt se loppu, tuli ihan liian monta vuotta liian aikaisin. Piti hyvästellä paras ystävä. 
 

 
Aikaisemmin täällä jo Sirun terveys ongelmista kerroinkin. Kaulan alle kasvanut hyvälaatuinen kasvain onnistuttiin poistamaan ongelmitta ja arpi alkoi paranemaan hyvin. Kuitenkin Siru lopetti syömisen kokonaan, ja joikin todella vähän. Lopulta alkoi olla niin kuihtunut että torstai-perjantai välinen yö me vietettiin tiputuksessa ja tutkimuksissa. Selvisi, että Sirun molemmat munuaiset ovat suurentuneet ainakin kolmin kertaisiksi. Ja näin ollen myös lakanneet kokonaan toimimasta, ja myrkytystila oli vallannut hänet. Otettiin verikokeet ja me vietiin ne aamulla Tampereelle labraan. Sitten alkoi monen tunnin piinaavaa odotus. Jos arvot olisivat paljon, ei olisi mitään tehtävissä, ja taas jos vain vähän koholla oltaisiin tilanne saatu korjattua. Arvot olivat 9 kertaiset. Munuaiset olivat molemmat tuhoutuneet. 

Luultavasti Sirulla oli ollut jo vuosia pieni munuaiset vajaatoiminta, joka ei kuitenkaan mitenkään haitannut hänen elämäänsä. Nyt isot antibioottimäärät laukaisivat kuitenkin viimeiset niitit. Ja perjantaina sitten mun rakkain ystävä nukutettiin tuskistaan ikuiseen uneen. Se sai loppuun asti olla mun sylissäni. Mä olin hänen rinnallaan loppuun asti, niinkuin olin hänelle kodin tarjotessaan luvannut.
 

 
Se onneksi vähän "lohduttaa" kun näki kuinka paha olla Sirulla loppu päivinä oli, ja tiesi ettei muuten enään voinut toista auttaa. Mutta ikävä on valtava. Siru kulki mun elämässä mukana yli puolet mun elämästä.

Olin 8- vuotias kun Siru meille muutti. Pienestä pennusta asti se oli mun kissani. Se nukkui mun vieressä ja turvautui muhun. Me opeteltiin yhdessä valjaisiin, opeteltiin käymään hiekkalaatikolla ja lopulta hän valitsi nukkumapaikakseen, siksi omaksi paikakseen mun toisen tyynyn. Ja 11- vuotta hän siinä nukkui. Me mentiin aina yhdessä nukkumaan, ja herättiin yhtenä.  Haettiin usein posti yhdessä, istuskeltiin pitkiä aikoja laiturilla ihan vain me kaksi. Meidän omajuttu oli katkarapuherkutteluhetki. Sulatin Sirulle katkarapuja lasiin ja se kalasteli ne sieltä suoraan suuhun, ilman että yksikään putosi lattian kautta. Se katse, se luja kehräyksen ääni ja onnellisuus mikä Sirun silloin valtasi. 

 
Tällä hetkellä mulla on ihan puolikas olo. Tyhjyys valtaa mut. Mun paras ja uskollisin ystävä on poissa. Se kulkee jossakin tuulen mukana ilman kipuja. Kukaan ei odota mua kotona. Kukaan ei osoita mulle pelkästä ruuan saannista kiitollisuutta. Kukaan ei nuku mun sängyssä odottamassa että tulee yö ja mä tulen viereen. Ikävä on ihan suunnaton. Eikä tää edes tunnu todelliselta. Koko ajan osa mussa odottaa että se kömpii jostakin vielä mun syliini. Vaikka oikeasti en enään koskaan näe häntä. Sirua rakkaampaa ja parempaa lemmikkiä ei oo eikä tuu. Se oli ainutlaatuinen. Se oli mun ensimmäinen lemmikki, josta elämän myötä kasvoi mun paras ystävä, tietynlainen kumppani. Ja nyt se kulkee mun sydämessä ja muistoissa ikuisesti, varjelee mua enkelinä pilven päältä. Ehkä ikävä helpotta ajan kanssa, vaikka nyt ei tunnu ollenkaan siltä.

 Yhdessä vuosia yksitoista.
Kuluivat hetkessä. Uskotko moista?
Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa
menettää.

31.03.2003 - 10.10.2014 ♥

Hyvää matkaa, me tavaan vielä.

Mökkiloma ♥

Oltiin tossa tosiaan J:n armeijan päättymisen kunniaksi vuokrattu mökki Pirkanmaan pohjoispuolelta. Sinne ajeli täältä semmosen vajaa parisen tuntia, ja se todellakin oli keskellä ei mitään. Lähin kauppa oli 30km päässä, samoin kaikki muut palvelut. Mutta sitä me haluttiikin. Vain me kaksi juhlistamassa sitä että armeija on nyt vihdoin takana. Siinä oli semmonen kolmen uuden mökin rivi josta me oltiin sitten toisessa reunimmaisessa. Siinä oli tiheästi puita ja aitaa välissä niin meitä ei ainakaan toisten mökkien väki häirinnyt yhtään. Eikä sillä ihan viereisellä mökillä koko samaa aikaa oltukaan. 

Mökki oli vain muutaman vuoden vanha, ja just sellanen mitä mä siltä kuvien perusteella odotinkin. Eli aivan ihana ♥ Palju, nykyaikainen keittiö ja muut laitteet, järvenrannalla, ja sellainen pieni ja soma. Mietittiin silloin monia vaihtoehtoja kun varauksia tehtiin, mutta tää kiilasi ehdottomasti voittoon.

 Oltiin siis tiistaista lauantaihin, ja ainoastaan kerran me poistuttiin tuolta. Torstaina ajeltiin sitten Orivedelle vähän täydentämään ruokavarastoja ja katsomaan miltä siellä näytti. Mä kun en koskaa aikaisemmin siellä ollut käynyt, ja J:kin vain kerran.  
  

Paljuilua, leffoja, aivan tajuttoman hyvää ruokaa, saunomista, hölläilyä, herkkuja, kiireettömyyttä, pitkiä aamuja, hemmottelua, vähän lisää paljuilua, nuggettejen ja vaahtokarkkien grillailua takassa, kynttilänvaloa, takanlämpöä, tietokonettomuutta, onnea, rakkautta ja me ♥