jacket Cubus | shoes Timberland | bag Louis Vuitton | jeans Zara
Mä ajattelin tulla kirjoittelemaan teille vähän kuulumisia asukuvien kera. Asu on viime vuoden toiseksi viimeinen, mutta erittäin kiireellisen loppuvuoden takia en päässyt sitä tänne aikaisemmin jakamaan. Ehkä myös se, että asu on tosi tosi yksinkertainen, ei nopeuttanut sen julki tuomista. Haluan kuitenkin välillä näyttää myös näitä ihan perus arkisia asuja. Koska mua ainakin ärsyttää se, että tosi monilla bloggaajilla asukuvat on ihan feikkejä. Pukeudutaan pelkästään kuvien ajaksi sillä tavalla. Mitä ideaa siinä on, mä en käsitä sitä. Vaikka mun ja teidän välillä onkin tietynlainen yksityisyyden verho, mä haluan ainakin silti antaa aidon kuvan itsestäni. Tässä onkin asu, missä mä kuljen todella usein tähän aikaan vuodesta. Luotti Timberlandit jotka kestää kelin kuin kelin, täyttä rakkautta oleva lämmin punainen takki, ja perus mustat tai välillä myös siniset farkut. Simppeliä, mutta mä tykkään älyttömästi. Ei aina tarvitse olla viimeisen päälle ja ylikin mietittyä kokonaisuutta.
Kuulumiset tänne ovatkin sitten kaikkea muuta kuin simppelit. Niinkuin taisin mainitakin, 2017 tulee olemaan yksi mun elämäni isoimmista vuosista. Ja se homma onkin jo alkanut. Pää on täynnä ajatuksia, ideoita, miettimisen aiheita, vähän myös murheita, pelkoa, ahdistusta, tietämättömyyttä, intoa, ja kaikkea näiden väliltä. Toinen päivä helmikuuta mulla alkaa koulu. Avoimessa ammattikorkeakoulussa. Tuun siis aloittamaan opinnot Kiinteisönvälittäjän osaajaksi. Aika pian opintojen alkamisen jälkeen, mä tulen myös vaihtamaan työpaikkaa. Tuun ottamaan sen isoimman ja kaikista jännittävimmän askeleen kohti mun unelmia. Astun nimittäin kiinteistönvälityksen maailmaan! Hyppy tulee vaatimaan ihan järjetöntä rohkeutta ja uskallusta. Mä nimittäin luovun mun hyvästä duunista, parhaimmista työkavereista ikinä, sekä siitä että mulla on aina varmasti palkkapäivänä rahaa. Kiinteistönvälittäjänä mun palkka on ihan täysin provikkapalkka. Ei myyntejä, ei rahaa. Yksinkertaista, mutta rajua. Mutta se kutsuu mua. On kutsunut jo pitkään. Vaikka se pelottaa, pelottaa ja jännittää ihan suunnattomasti, mä haluan sitä. Oon valmis ottamaan sen riskin. Parempaa mahdollisuutta lähteä, ei varmasti koskaan tule. Joten eihän mulla edes ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun mulle tällaista mahdollisuutta tarjottiin, kuin lähteä mukaan. Tiedän, että tää vuosi tulee sisältämään paljon kyyneliä, tuskaa ja hikeä. Mutta tiedän myös sen, että tämän tunnelin päässä loistaa aika mielettömän ihana, hymyilevä, nauravainen, palkitseva ja iloinen polku jatkolle. Muistakaa te muutkin pitää unelmistanne kiinni ja tehdä töitä niiden eteen saavuttaaksenne ne!
Kuulumiset tänne ovatkin sitten kaikkea muuta kuin simppelit. Niinkuin taisin mainitakin, 2017 tulee olemaan yksi mun elämäni isoimmista vuosista. Ja se homma onkin jo alkanut. Pää on täynnä ajatuksia, ideoita, miettimisen aiheita, vähän myös murheita, pelkoa, ahdistusta, tietämättömyyttä, intoa, ja kaikkea näiden väliltä. Toinen päivä helmikuuta mulla alkaa koulu. Avoimessa ammattikorkeakoulussa. Tuun siis aloittamaan opinnot Kiinteisönvälittäjän osaajaksi. Aika pian opintojen alkamisen jälkeen, mä tulen myös vaihtamaan työpaikkaa. Tuun ottamaan sen isoimman ja kaikista jännittävimmän askeleen kohti mun unelmia. Astun nimittäin kiinteistönvälityksen maailmaan! Hyppy tulee vaatimaan ihan järjetöntä rohkeutta ja uskallusta. Mä nimittäin luovun mun hyvästä duunista, parhaimmista työkavereista ikinä, sekä siitä että mulla on aina varmasti palkkapäivänä rahaa. Kiinteistönvälittäjänä mun palkka on ihan täysin provikkapalkka. Ei myyntejä, ei rahaa. Yksinkertaista, mutta rajua. Mutta se kutsuu mua. On kutsunut jo pitkään. Vaikka se pelottaa, pelottaa ja jännittää ihan suunnattomasti, mä haluan sitä. Oon valmis ottamaan sen riskin. Parempaa mahdollisuutta lähteä, ei varmasti koskaan tule. Joten eihän mulla edes ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun mulle tällaista mahdollisuutta tarjottiin, kuin lähteä mukaan. Tiedän, että tää vuosi tulee sisältämään paljon kyyneliä, tuskaa ja hikeä. Mutta tiedän myös sen, että tämän tunnelin päässä loistaa aika mielettömän ihana, hymyilevä, nauravainen, palkitseva ja iloinen polku jatkolle. Muistakaa te muutkin pitää unelmistanne kiinni ja tehdä töitä niiden eteen saavuttaaksenne ne!
Mun on ihan älyttömän pitkään pitänyt hankkia itselleni korttikotelo, koska mihinkään mun pienemmistä laukuista ei sovi lompakko sisälle. Ja tästä syystä mun kortit pyörii lähes poikkeuksetta niissä laukuissa iiihan miten sattuu. Siispä korttikotelo oli oikein oiva ratkaisu tähän ongelmaan. Olin jo aikaisemminkin vilkuillut tätä Michael Korsin versiota, ja se sattui alku talvesta olemaan Zalandolla vähän alennuksessa, niin päätin sen sitten samalla kotiuttaa itselleni. 
Nyt syksyllä sekä alkutalvesta on tullut vähän täydennettyä neulevarastoja. Myin kirppiksellä ihan älyttömän määrän pois vanhoja neuleita, joita vaan ei kertakaikkiaan tule käytettyä. Siispä tilalle oli saatava muutamia uusia! Neuleet on mulla talvisin ihan ehdottomasti eniten käytettyjä yläosia.
Siittä saakka, kun tää Pretty Little Liars kuudes tuotantokausi julkaistiin, mun on pitänyt tää hankkia. Mutta jotenkin se on aina vaan jäänyt ja jäänyt. Nyt kuitenkin ennen joulua sain tämän laitettua tilaukseen, ja niimpä se kerkesi mulle sopivasti jouluksi. En oo vielä saanut yhtäkään jaksoa katsottua, mutta ens viikolla ajattelin kyllä aloittaa. Odotan vähän jännityksellä, koska jo vitos tuotantokauden kohdalla, musta vähän tuntui niinkuin sarja olisi lähtenyt alamäkeen, ja idea alkaisi olla vähän jo liian kulutettu. No katsotaan mitä tulevan pitää! 
Mä oon aina tykännyt ihan superisti Lauren Conradin kirjoista. Joten bongatessani tämän Celebrate - Ihana Elämä -kirjan Prismassa, se oli vain pakko saada. Mä tykkään älyttömästi järkkäillä kaikkia juhlia ja juttuja, siks tää olikin vielä oikein extrakiva löytö. Muistaakseni Prismassa oli silloin vielä asiakasomistaja päivät, jolloin hinnasta taisi se -15% lähteä.
