Mä olen aina, ihan muksusta saakka ollut älyttömän hyvä nukkuja. Ihan sama kuinka pitkä tai lyhyt automatka, mä nukuin. Ihan sama miten paljon meteliä tai valoa, mä nukuin. Ihan sama missä piti nukkua, mä nukuin. Muistan esimerkiksi kun joskus lapsena serkun kanssa jostain edelleen mysteerinä olevasta syystä päätettiin nukkua heidän olkkarin lautalattialla. Oli meillä peräti lakana siinä alla. Eikä mulla ainakaan ollut mitään ongelmia saada unta, siinäkään. Tai kun isä haki meidät joka kolmas viikonloppu luoksensa, ja matka koostui aina samasta tunnin mittaisesta reitistä. Monta vuotta oltiin ajeltu jo sitä reittiä, kun yks kaks muistan huomanneeni matkalla uuden vaaleanpunaisen talon. Kysyin sitten isältä, että mistä se siihen on yks kaks muka tullut. "Kyllähän se siinä on ollut. Neiti vaan nukkuu aina niin sikeästi jo tässä vaiheessa matkaa, ettei paljoa unilta kerkeä maisemia katsella". Jep jep.
Kuitenkin tänä vuonna ne univaikeudet sitten osasivat löytää minunkin luokseni. Monesti sanotaan, että jonkun asian merkityksen tajuaa vasta sitten, kun sen menettää. Totta muuten ihan joka sana. En oo koskaan osannut ajatella, miten onnekas sitä onkaan ollut täydellisyyttä hipovien unenlahjojensa kanssa. Kunnes ne lahjat vaan kylmästi viedään sulta. Heitetään kylmä rätti vasten kasvoja, että koitappas vaan saada unta ilman sitä extra-hyvin toimivaa nukkumattia. Siinä ollaankin sitten oikeasti ihan tyhjän päällä. Normaalisti, ennen tätä jaksoa, mulla kesti saada unta max. 5 minuuttia. Useimmiten ei niinkään paljoa, ehkä puolet tuosta on lähimpänä keskiarvoa. Enkä edes liioittele! Kunnes nukkumatin otettua äkkilähtö Havaijille, meneekin nukahtamiseen tuskaisen kauan aikaa. Tai ainakin se aika on mulle tosi tuskainen, kun en oo koskaan aikaisemmin yhtään tottunut sellaiseen. Pahimpina aikoina saattoi mennä useampi tuntikin, ennen unen tuloa. Tiedän siinäkin pääseväni vielä helpolla moneen muuhun verrattuna, mutta mulle se oli oikeasti todella tuskallista aikaa. Mä nimittäin ahdistuin jo siinä vaiheessa, kun olin pyörinyt sängyssä 15 minuuttia ilman unta. Tiiän, että se on todella lyhyt aika. Mutta, kun siihen ei ole ei sitten yhtään tottunut, se on todella pitkä aika. Ahdistuminen sitten myös tottakai vaan pitkittää unen tuloa. Mä oon myös aina ollut sellainen, että herään 1-2 kertaa joka yö. Normaalisti se ei oo haitannut yhtään, koska saan samantien uudestaan unen päästä kiinni. Mutta tän nukahtamis vaikeuden kanssa yössä nukutut tunnit on jäänyt tämän heräämisen takia usein vielä entistä vähemmälle. Niimpä sitä on sitten joutunut opettelemaan jos jonkinlaisia kikkakolmosia saadakseen siitä unen päästä nopeammin kiinni.
Sain kesällä sopivasti
Familonilta testaukseen myös uuden peiton ja tyynyn. Jotka valehtelematta ovat tässä nukkumatin takaisin houkuttelu projektissa varmasti ainakin jonkun verran auttaneet. Tyynyistä mä valitsin heidän uutuuden
Cool Night -tyynyn. Vähän myönnän olleeni skeptinen, että voiko tyyny oikeasti pysyä yön yli viileänä. Mulla nimittäin pään alueen on oltava nukkuessa viileässä. Aikaisemmin jouduin monta kertaa yössä kääntämään tyynyn tästä syystä. Nyt ei meinaa tartte enää! Tää tyyny pysyy oikeasti viileänä koko yön.
Vaikka tyynyn pitääkin olla nukkuessa viileä, peiton kanssa taas on ihan päinvastoin. Peiton pitää olla lämmin, ja hieman myös sellainen raskas. Myöskin mitä muhkeampi, sen parempi. Peitoksi valitsinkin näillä kriteereillä
Gold sarjan untavapeitteen. Se menee aivan täydellisesti mun kriteereihin! Niin ihanan muhkea, sopivan raskas ja aivan täydellisen lämmin. Hyvällä peitolla ja tyynyllä on oikeasti suuri merkitys hyvien yöunien kannalta.
Unen määrällä on oikeasti todella suuri merkitys ja vaikutus. Kun on useamman kuukauden nukkunut enemmän ja vähemmän huonosti, sitä alkaa kulkea sellaisesta sumussa. On tosi vaikea saada aikaiseksi mitään, tai edes yrittää ajatella kirkkaasti. Kun se hemmetin sumuverho vaan seisoo siinä edessä. Hyvin nukuttu yö on siis todella tärkeä asia, joka vaikuttaa niin moneen eri juttuun. Nyt syksyn ja talven myötä mäkin oon pikkuhiljaa alkanut saada mun unenlahjojani takaisin. Ihan ennallaan ne ei vieläkään ole, mutta paljon parempana, mitä esimerkiksi kesällä oli. Sekä mulla on vahva fiilis, että kyllä se sieltä vielä palautuu ennalleen, koska suunta on niin kovasti sitä kohti.
Miten teillä nukutaan?
Tän takin värimaailma on just eikä melkein mua. Ihastellessani tätä tietokoneen näytöltä, tiesin jo siinä vaiheessa monta eri asukokonaisuutta, mihin voisin tämän yhdistää. Black Fridayna löytämäni Guessin popot oli yksi ehdoton, joiden näin heti tepastelemassa tämän takin kaverina. Ja siitäpä sitten tämä asukokonaisuus oikeastaan syntyikin. Kenkien ja takin ympärille. Takkiin voisi värinsä puolesta yhdistää jotain räikeämpääkin väriä, mutta halusin pitää tämän asun, jossa takki saisi ensiesittelynsä hyvin maltillisena värimaailmaltaan. Joten alaosaksi sai lähteä mustat farkut, ja yläosaksi Zaran valkoinen pitsipaita. 
