Viime vuoden ensimmäinen postaus käsitteli tavoitteita. Siinä ei siis ollut listattuna mitään sen hetkisiä tavoitteita tai sitä vuotta varten asetettuja sellaisia, vaan yleisesti mä halusin kirjoitella teille mun näkemyksiä tavoitteista ja niiden asettamisesta. Mikäli tuo kyseinen postaus kiinnostaa, pääset sinne suoraan
klikkaamalla tästä. Olisi kuitenkin ollut mielestäni tyhmää kirjoittaa uudelleen samasta aiheesta, koska ajatukset tuosta aiheesta ovat hyvin pitkälle samoja, mitä vuosi sitten. Siksi mä ajattelinkin listata tänne varmaan ensimmäistä kertaa ikinä tavoitteita, joita mä olen itse itselleni tälle hiljattain alkaneelle 2019 vuodelle asettanut. Niinkuin tuolla aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, mä en usko uuden vuoden lupauksiin, vaan mä asetan itselleni aina tavoitteita.
Viime aikoihin on mahtunut todella turhan paljon surua, huonoja juttuja ja alakuloisuutta. Tänä vuonna nää saa nyt luvan väistyä ilon ja naurun tieltä. Muistan, kuinka joskus varsinkin yläaste aikoina sain todella usein kuulla siitä, että osaanko mä koskaan olla hymyilemättä tai nauramatta. Haluan sen fiiliksen takaisin! Eikä tosiaan sillä, että elämä tällä hetkellä olis mitenkään hyytävän kamalaa, mutta on siellä paljon tilaa ilolle, nauramiselle ja nauttimiselle. Tarkoitus onkin siis lisätä sellaisia asioita, joista näitä juttuja irtoaa.
Oon viime vuoden aikana havahtunut tähän vasta todella. Varmaan siksi, koska aikaa on tullut tuhlattua normaalia enemmän aivan vääriin ihmisiin ja asioihin. Ehkäpä myös jonkin sortin ikäkriisi on myös saanut miettimään tätä. Aika kun kuluu nykyään niin hurjan nopeaa, että ei sitä parane tuhlata ihan vääriin juttuihin. Niinpä tänä vuonna on aika tehdä iso muutos tän suhteen. Ihmiset jotka ottavat huomattavasti enemmän, kuin antavat, saavat nyt jäädä historiaan, sekä samoin sellaiset asiat, mihin on ihan turha kuluttaa aikaa. Tänä vuonna siis tartutaan enemmän hetkeen, ja mietitään huomattavasti enemmän sitä ajan käyttöä, mihin ja kehen sen haluaa käyttää.
Eli yhteensä 12 kirjaa koko vuoden aikana. Voisi kuvitella, että tää on näistä mun tavoitteista se kaikista lässynlää toteuttaa. Mutta ei. Mä koen tän itse ehkä jopa kaikista haastavimmaksi näistä. En oo moneen vuoteen lukenut yhtäkään kunnon kirjaa kannesta kanteen. Toki en oo edes yrittänyt, kun eipä tuota mielenkiintoa ja aikaa oo jostain syystä ollut. Haluan tähän kuitenkin muutoksen. Haluan oppia lukemaan enemmän. Tarkoitus onkin ruveta kääntämään turhaa somen käyttöä kirjojen maailmaan. Tässä onkin itseasiassa päästy jo hyvin alkuun, ensimmäinen kirja, nimeltään Houkutus onkin jo reippaasti yli puolessa välissä!
En oo asettanut itselleni mitään tarkkoja summia tavoitteiksi, vaan tänä vuonna on tarkoitus alkaa opetella säästämistä, ja sitten pikkuhiljaa edetä ihan summallisiin tavoitteisiin. Mua kiinnostaa jonkin verrankin erilainen sijoittaminen ja siihen liittyvät erilaiset aiheet, joten tää säästämiseenkin herännyt suurempi kiinnostuminen on todennäköisesti saanut alkunsa sieltä. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin tulossa isoja rahallisia juttuja elämässä, kuten ensiasunnon ostoa ja mahdollisesti myös auton vaihtoa, niin tää on mun mielestä hyvä vuosi alkaa opetella säästämisestä enemmän ja ennenkaikkea paremmaksi siinä. Oonkin itseasiassa hankkinut loppuvuonna muutaman aiheesta kertovan kirjan, kunhan saan nekin luettua jossain kohtaa, kiinnostaisikohan teitä kuulla niistä enemmän?
Mä oon viime vuosina tainnut olla jopa enemmän kameran edessä, mitä takana. Ja tässä kohdassa nimenomaan on kyse siitä, että haluaisin alkaa valokuvata itse enemmän. Haluaisin alkaa harjoitella enemmän erilaisia henkilökuvauksia, sekä maisemakuvauksia. Otsikkoon olisi itseasiassa voinut kirjoittaa "valokuvaa ja opettele valokuvausta" koska haluaisin myös hurjan paljon oppia lisää tästä hommasta. Viime vuonna uusittu kuvauskalusto on tarjonnut jo hurjan paljon uusia mahdollisuuksia, mutta varmaan saman verran on vielä mahdollisuuksia myös hyödyntämättä. Kuitenkin yksi iso tekijä, minkä takia mun koko bloggaaminen vuosia vuosia sitten alkoi, oli suuri kiinnostus valokuvaus kohtaan. Nyt haluaisin herätellä tuota kiinnostuksenliekkiä vähän suuremmalle roihulle.
Iphonen päivityksen myötä ilmaantunut "ruutuaika" on ollut aika armoton näyttäessään kuinka paljon todellisuudessa sitä ruutua tulee tuijoteltua. Oon jo ennen tätä miettinyt paljon sitä, kuinka somessa roikkumista pitäisi oikeasti alkaa vähentämään, ja tän päivityksen myötä vieläkin enemmän. Tää liittyy myös vahvasti tuohon aikaisempaan "älä tuhlaa aikaa" kohtaan, koska yksi iso juttu mihin sitä aikaa tulee tuhlattua on just tää turha somessa roikkuminen. Oon jopa alkanut pyörittelemään päässä erilaisia vaihtoehtoja, millä sais vuoteen lisättyä kokonaan somettomia päiviä. Kesälle oon miettinyt, jos olisi viikon ihan kokonaan ilman somea, ja sit oon miettinyt, että jos pitäisi silloin tällöin myös kokonaan somettomia päiviä. Tottakai isoin ajan säästö tulee siitä, kun alkaa kiinnittää huomiota siihen päivittäiseen turhaan somenkäyttöön.
Vaaleanpunainen. Tuo yksi ehdoton lempiväri. Niin pukeutumisessa kuin sisustuksessa, tai no, oikeastaan ihan kaikessa. Ollut jo itseasiassa niin pitkään, kuin vain jaksan muistaa. Viime vuosina vasta oon kuitenkin enemmän uskaltanut hankkia sitä vaatekaappiin. Jotenkin aikaisemmin tuli aina kauhean överi olo, jos veti päällensä jotain vaaleanpunaista. Sellainen tavallaan lapsellisen överi olo. Mutta ehkä sitä nyt ollaan tarpeeksi vanhoja olemaan vaikka vähän lapsellisia, koska nyt sitä vaaleanpunaista löytyy jo aika reippaastikin. Viimeisimpänä tämä Onlyn toppatakki jonka bongasin loppuvuodesta Bubbleroomin alennuksista. Mietin tällaisen ostoa jo viime talvena, mutta silloin päädyin valkoiseen versioon. En kuitenkaan enää toista kertaa päässyt tämän ohi, vaan nyt oli pakko klikata se ostoskorin kautta itselle. Paljon sille on kerennyt jo kertyä käyttökertoja, joten ei se selvästi mikään pöllömpi hankinta ollut. 
