Joskus alkusyksystä kauppoja kierrellessä, silmiini osui jotain, jota en kuukauksien jälkeenkään saanut mielestäni. Se vain kerta toisensa jälkeen palasi aina mieleen, ja lopultahan siittä ei päässyt yli eikä ympäri. Lähes maailmanlopulta tuntui, kun liikkeessä ei ollut kokoja enään jäljellä siihen ensimmäisen kerran törmätessäni.
Kävin mielessäni suurinpiirtein jo ompelukoneen ostosta lähtien kaikki sotasuunnitelmat mitä voin tehdä saadakseni tuon. Kolusin netin tarjontaa varmaan tunti tolkulla läpi, ja kaikki mistä kyseinen yksilö löytyi, tuottivat kokojensa puolesta pettymyksen. Vissiin tais olla joku muukin ihastua kyseiseen yksilöön. Sitten mä jo ajattelin että sesonki rupeaa hipumaan ohitse ja tuskin enään mikään näitä varastoonkaan enään saa.
Sit se yks aamu, kun heräsin sähköpostiviestin ääneen. (Se ainokainen kerta ko unohdan puhelimeen yöksi äänet päälle, nimimerkillä aamuyöstä/aamusta jokseeenkin sataa niitä mainosposteja...) Päätin myös tarkistaa millä asialla kyseinen viesti meikäläisen herättelee. Bubbleroomhan se siellä, joulukalenterin luukku sitä ja sitä, tarjouksena kaikki vilan tuotteet -30%. Noh, nukkumatti siinä oli jo kerennyt karata, joten mä päätin sitten hakea iPadin kaveriksi peiton alle ja tutkailla mitäs kaikkea siellä Bubbleroomilla nyt sitten onkaan, ajatuksena että joku uusi neule ja farkut olis aika jees. Rullailin siinä sitten sitä jäätävää määrään Vilan vaatteita läpi ajatuksena että mahtaako bubblella muuta myynnissä ollakkaan kun sivu toisensa jälkeen niitä vaan tulee ja tulee. Loppumetreillä tää yksilö osui mun silmiini, ja siinä sitten ajattelin että tsekataas nyt sitten mikä tilanne. Toivo oli tässä kohtaa siis jo mennyt, olin jo niinsanotusti hylännyt tämän rakkauden kohteen mielestäni ja tyytynyt kohtalooni etten koskaan saa sitä.
Kunnes: avattuani tämän yksilön uudessa välilehdessä, en meinannut uskoa todeksi että kovinhan siellä XS- kokoa vielä paistatteli olevan jäljellä. Naama sen sydänemojin näköisenä testattiin mun nopeutta. Kuinka nopeasti saisin tilauksen menemään ettei joku rohmua mun rakkautta mun silmieni alta. Tilaus viimeistä klikkausta vaille valmis, kunnes taas ipadin ihanat ominaisuudet eivät päästäneet jotain tiettyä kohtaa hyväksymään tai klikkaamaan. Tietokone, missä missä missä. Tiedä mitä ihmettä on kiittäminen, että siinä kohtaa tää vehje päästi mut kerrankin nopeasti nettiin ongelmitta. Sydän kurkussa muutaman minuutin jälkeen, sain huokaista onnesta. "Kiitos tilauksestasi!" - Taisin mä siinä muutamat onnen pyörähdykset pyörähtää ja hihkaista ilosta.
Nyt se on mun. Ja vieläpä ihan mukavalla 30% alennuksella. Tänä talvena tää on ollut ihan ehdottomasti käytetyin takki. Tänään kun kävelin töihin vedin päälle parkatakin mittarin näyttäessä sitä -23 aamulla (kjöhkjöh päivällä...) kun lähdin kävelee töihin. Mut muuten kyllä tää on saanut ulkoilla oikeastaan joka päivä.
Oon varmaan ennenkin höpissyt siittä, että näin kun ikää tulee lisää niin sitä oppii ns. rajaamaan ostokset niihin oikeasti tarpeellisiin juttuihin. Tässä välillä kun mä haaveilin tästä takista, mä törmäsin moneen ihan kivaan yksilöön. En kuitenkaan kotiuttanut niistä yhtäkään. Vaikka yhdenkin mä olisin saanut parilla kympillä. Tälle takille jäi hintaa se noin 97€. Mä olisin saanut melkein viisi niitä halvempia takkeja samalla hinnalla. Mut nyt vuosi vuodelta sitä oppii arvostamaan enemmän sitä yhtä ja oikeasti hienoa ja miellyttävää ostosta, kuin sitä määrää useita. Tää takki tulee olemaan mulla käytössä varmasti vuosia. Ne parinkympin versiot ehkä sen kerran kaksi, hyvässä lykyssä ei sitäkään.
Mitä te pidätte? Entäs mitä mieltä olette siittä että ostaako monta ihan kivaa, vai samalla rahalla se yksi täydellinen? :)
