Armeija

Viikonloppu oli pitkä, ihana, mutta samalla myös haikea. J pääsi jo torstaina lomille ollakseen edes päivän enemmän mun kanssa. Koska eilen sunnuntaina koitti uudestaan se haikea päivä. Kaksi viikonloppua putkeen kiinni. Lähes kolme kokonaista viikkoa. 19 yötä yksin.
En oo ottanut tätä ainakaan tähän mennessä mitenkään kovin surullisesti. Armeija on yks miehen elämänvaihe, mikä kuuluu jokaisen miehen elämään. Jos mies ei kykene sitä suorittamaan, paitsi oikeasta syystä, mä en arvosta sellaista ihmistä ollenkaan. Tarkennukseksi, oikea syy on esimerksi se että on ihan oikeasti joku fyysinen vamma tai sairaus, näitä on oikeasti todella harvoin. Yleensä se vamma iskee juuri ennen armeijaa ja vapautuksen jälkeen katoaa kuin tuhka tuuleen. Säälittävää.
Mutta sitten kun kyseessä on vain se, ettei pieni, aina saanut kaiken, ja tahtonsa läpi, pääkoppa ei kestä sitä kun joku muu määrää miten asiat tehdään. Mun ymmärrys tälläistä ihmistä kohtaan on ihan täys nolla. 
Mulla on tällä hetkellä mies, sekä parhaimmat kaverit armeijassa, ja oon niitä juttuja joutunut jos jonkinmoisia kuuntelemaan. Ja kyllä, kyllä siellä välillä tai aika useinkin on aivan pöljiä juttuja. Siis ihan älyttömiä. Mutta se on osa sitä koko hommaa. 
Lause mitä mäkin oon tänä inttileskeys aikana kuullut useamman kerran, "Armeija on miesten koulu" on todellakin osottautunut paikkansa pitäväksi. 

arfv
 
Miten armeija on sitten vaikuttanut meidän suhteeseen? Meitä se on ainakin lähentänyt entisestään. Ikävä auttaa jaksamaan viikot yksin. Jälleen näkemisen tunne on osottanut entisestään kuinka tärkeä toinen oikeasti onkaan. Ja joka ikinen torstai/perjantai/lauantai kun on viikon tai kahden jälkeen nähty, saa huokasta "taas yksi viikko takana". 
Varsinkin kiinni olo viikonloppujen jälkeen, kun oon esimerkiksi suoraan töistä ajellut J:lle, on fiilis kuin olisi ensitreffeille menossa. Perhosia lentelee vatsassa ja hymy vaan voimistuu koko ajan. Se on ihan uskomaton fiilis. Oot seurustellut toisen kanssa yli neljä vuotta, viettänyt satoja päiviä yhdessä. Ja sit oot viikon tai kaksi näkemättä niin tuntuu kuin näkisin ensimmäisen kerran vuoteen. Se on ihana tunne kun saat hypätä toisen syliin! 
  
DSC_0474arfvb
Nyt takana on 19 viikkoa. 133 päivää. Kertaakaan, ei ainuttakaan, ole ollut sellainen fiilis etteikö tästä selvittäisi. Päivä kerrallaan. Meillä on koko elämä edessä vielä armeijan jälkeenkin. Sitäpaitsi, armeija aika menee ihan älyttömän nopeasti! Mä muistan vielä kuin eilisen kun J lähti ensimmäisen kerran kahdeksi viikoksi pois. Voi jehna! Ja nyt jäljellä on enään 122 päivää, 17,5 viikkoa! Ihan huippua. Pian se on ohi! 
Armeija aikaa ei todellakaan kannata ressata että kuinka käy. Nyt huomaan että mun huolet siittä, "jaksaako"/haluaako J viettää lomiansa sitten enään mun kanssa kun viikollakaan ei ole omaa aikaa. Ei hätää. Ikävä on molemmilla ollut yhtä kova ja viikonloput on mennyt tiiviisti yhdessä lukuunottamatta mun töitä. 
Välillä, tai oikeastaan aika usein mua huolettaa enemmän se kuinka J siellä pärjää. Nyttenkin rontti viikko teltoissa ja mettässä elämistä, jäätävän painavan repun (hyvä ko meikä jaksais kantaa sitä edes kymmene metriä...) roudaamista mukana koko ajan, ja huonolla ruualla elämistä. Yhteydenpito onkin erittäin tärkeää, tietää miten toisella menee ja kuinka toinen pärjää. ♥

16 kommenttia

  1. Mun veljellä diabetes esti armeijan käynnin :)

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu siis itsellä on kans tuo Db ja tiedän ettei sen kanssa välttämättä sinne pääse! :) Tai oikeastaan erittäin harva pääsee, silloinkin pitää olla erittäin vapaaehtoinen ja halukas ja kaikki kunnossa sairauden kanssa jo useamman vuoden ainakin! :)

      Poista
  2. Meillä on enää se tasan kuukaus edessä ja 316 takana ja miten onnellinen voikaan olla ku nyt rupee oikeesti tuntumaa et kohta se on joka yö vieressä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsti! :-) Eipä tässäkään enää kauaa kun pian on enään 3kk jäljellä! :-)

      Poista
  3. Mun murulla tj31 enään! Mutta voi sitä ikävän määrää...Asutaan vielä aika kaukana toisista niin välillä on vähän hankala nähdä ja tottahan viikonloppuja haluaa joskus viettää ihan vaan kaveriporukalla. Onneks armeijavuosi on pian ohi ja päästään jatkaan meijän entistä vahvempaa suhdetta syksyllä saman katon alle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että! Onnea teille hirmu paljon saman katon alle! Ehkä se meidänkin aika J:n kanssa sieltä pian tulee! :)

      Poista
  4. Ihana teksti! Mun veli on kans nyt armeijassa, ja se vielä päätti lähtee rukkiin Haminaan, noin 400 km päähän täältä! Sillä on myös tyttöystävä, jonka luo se yleensä menee vapailla, ja nyt en ookkaan nähny sitä yli kuukauteen. :D Viikonloppuna saadaan onneks mennä kattomaan sitä sinne Haminaan, ku siellä on omaistenpäivä. :) Mut kyllä on kans tullu huomattua, kuinka armeija kasvattaa ja opettaa! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Rukki on kyllä kans upea saavutus jos sinne pääsee! :-) Nehän kun ei sinne ilmeisesti ihan ketä tahansa huoli! :) Niinhän se kyllä tekee, ja erittäin positiivisesti! :)

      Poista
  5. Oi ihana teksti! Meillä on onneks inttiaika jo ohi, vaikka loppuen lopuksi puoli vuotta menikin nopeasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se menee kyllä tosi äkkiä, oon huomannut ihan saman kun pian on puoli vuotta jo takana! :-)

      Poista
  6. Onko sun mielestä sitten sivarit jotenkin huonompia ihmisiä? Jos joku ei halua mennä puoleksi vuodeksi leikkimään sotaa niin onko se jotenkin halveksittavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä missään kohtaa ole sanonut että ne olis ihmisenä sen huonompia. En kyllä tosin usko että kauhean moni armeijan käyneistä niinkään haluaa mennä sinne ylipäätään, saati "leikkimään sotaa". Se nyt vaan on Suomeen syntyneen miehen velvollisuus suorittaa se, näin mä ja varmasti suurin osa joka sinne astelee niin sen ajattelee. Jokainen saa olla omaa mieltään! :)

      Poista
  7. aivan ihana teksti, itsellä poikaystävä lähtee pian armejiaan ja kauhea stressi ja huoli on ollut siitä, mutta uskon että pärjätään ihan hyvin. kaikkea hyvää teillekkin <3 olette upea pari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaan sitä on huolehtia kuinka teidän käy! :-) Jos suhde on toimiakseen siviilissä, ei sitä kyllä armeija silloin riko! Vaan ihan jossain muussa on kyllä vika jos niin käy. Tsemppiä teillekkin! ♥

      Poista
  8. Voi ei ootte aivan ihana pari!<3 Ja sä oot tosi kaunis, oikee kaunotar:) Mun iskä ei käyny armeijaa astman takia.Missä päin Suomea muute asut?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-) Juu onhan noita ihan oikeitakin syitä miksei armeijaa voisi käydä, usein ne tuppaa vaan olemaan keksittyjä syitä! :D
      Asun Ikaalisissa :)

      Poista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!