I love my Cat ♥

Eilen illalla istuskellessani tässä koneella, huokaisin syvään ja mielessäni totesin että nyt alkaa monet vaikeat, monimutkaiset, kiemurassa, sotkussa yms asiat helpottumaan. Yksi kerrallaan pikkuhiljaa. Kuitenkin mentyäni sänkyyn ja silitellessäni Sirua, huomasin jotain pahasti poikkeavaa.
Sen kaulaan keskelle, henkitorven viereen oli ilmestynyt kova, peukalonpäätä inan isompi patti. Samana hetkenä kun mä sen käsissäni tunsin, ajatus pysähtyi, maailma pysähtyi. Mieleen laukkasi kysymysmerkki, mikä mitä miksi milloin? Tunnustelin sitä ja pitkien karvojen läpi yritin selvittää et onko se joku purema, pistos vai mikä ihme. Epätoivo rupes saamaan mun kropan tärisemään, Sirulla kuitenkin on ikää jo 11 vuotta. Mitä mä kissojen sairauksista tiedän, kasvaimet tulee yleensä tosi kavalasti ja nopeasti esiin eikä aluksi vaikuta kissan yleiskuntoon mitään kunnes kaikki romahtaa.
Noh, voitte kuvitella tai yrittää kuvitella. Lemmikki, joka on mun kanssa kulkenut siittä kuukauden ikäisestä asti. Kenet mä "kasvattanut". En voi sanoa että kuin oma lapsi, koska sellaista mulla ei ole, mutta hyvin hyvin lähellä sitä. Nukkuu sun vieressäsi joka yö, menee kanssasi yhtä aikaa nukkumaan ja nousee kanssasi. Ja sit tälläinen pamahtaa kohdalle. Se epätietoisuus ja ahdistus. Yritin netistä selailla kokemuksia, ja suurin osa osottautui rasvapateiksi. Mutta rasvapatti liikkuu siellä ihon alla, tämä ei. Taas yksi syy epäillä pahinta. 
Mä en edes tiedä koska olisin nukkunut niin huonosti, tai koska mun olis ollut niin vaikea nukahtaa. Aina kun se nukkumatti oli aukasemassa unihiekka pussiaan, mä säpsähdin ja varmistin että Siru hengittää. Ja monen monta kertaa sama juttu. 
Aamulla ensimmäikseks soitin kunnalliseen, aika: tiistaille. Okei okei, yritin rauhoitella itteni. Ei ne hätätapausta laittas nii pitkälle, eihän? 
Nukuin aamulla ajanvarauksen jälkeen muutaman tunnin koska yö meni miten meni. Herättyäni en saanut sitä ajatusta mielestäni. Mitä jos tämä onkin Sirun viimeinen viikonloppu? Mitä jos jos jos.... Hakkasi mun pään sisällä. 
Soitin uudestaan, varmistin että eihän ole tullut peruutusaikoja. - Ei, tiistaina nähdään. 
Ei, ei! Mä en kestä tiistaihin, mun pää räjähtää. Ja mitä jos se patti kasvaa? Kyselin ystäviltäni ja sain ammattitaitoisen yksityisen eläinlääkärin numeron Vammalasta. Soitin ja sainkin tunnin päähän ajan, no eikun auton nokka kohti Vammalaa kun lähemmäs tunnin täältä ajaakin. 
Ja niin, perillä. Päästiin heti kahden ihanan lääkärin tutkittavaksi. Ja pian olikin jo lähes varmasti selvillä mikä patti oli ja mistä johtui. Mä sain huokasta helpotuksesta, ei kasvainta! Turvonnut/tulehtunut imusolmuke. Nukutuksen se kuitenkin vaati koska hammaskiveä poisteltiin samalla ja annettiin muutama piikki. Huh! ♥ Muuten Siru sai terveenpaperit ja kehut miten hyvässä kunnossa ikäisekseen ja miten ihana luonne. Sai mamma olla ylpeä!
  
DSC_0497-1 PicMonkey Collage  
Viime yönä mä mietin kuolemaa, menettämistä, läheisestä ja rakkaasta luopumista.
Ja sitä, miten tuosta nelijalkaisesta karvapallosta on mulle tullut näin rakas. Ehkä siksi, että mä olen nähnyt kaikki sen elämän vaiheet, sen toilailut pentuna, sen kasvun aikuiseksi, sen ylpeyden ja vahvan luonteen aikuisena. Ehkä siksi, että aina kun kaverit ja "kaverit" ovat hylänneet ja jättäneet porukan ulkopuolelle, Siru ei ole koskaan jättänyt mua. Se on aina yhtä iloinen kun mä tulen kotiin, varsinkin jos olen ollut poissa pidempään. Se on aina yhtä loukkaantunut pidempien reissujen jälkeen "höh, taas sä jätit mut etkä ottanu mua mukaa!!" kunnes jää sulaa ja ikävä paistaa läpi. 
Myöskin viime yönä, ja varsinkin matkalla Vammalaan, mä hoin ääneen sekä mielessäni:  
Me ollaan tiimi, tiimi jota ei ykskään patti eikä erossa olo nujerra! ♥

12 kommenttia

  1. Mun on nyt ihan pakko kommentoida tätä sillä itselläni on kissa myös. Tosin vasta pentu mutta jokaikinen yö se nukkuu mun vieressä enkä saa unta ellei se oo kainalossa :) ja kun poikaystävä on armeijassa olen kissan kanssa melkein aina kahdestaa. Se istuu mun seurana kun syön tai teen ruokaa , se katsoo mun kanssa teeveetä, se tulee vessaan kun olen sielä ! Ihan uskomatonta kuvitella kuinka riippuvainen se on musta ja kuinka mä siitä. Kissat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tiedän ton tunteen! ♥ Ja sitten kun iskee pelko ettei se olekkaan kauaa siinä, voin kertoa että romahdus meinas tulla!

      Poista
  2. Nyt mun on pakko kommentoida ! Itsella on kissa (tosin vasta pentu vielä) ja kun poikaystävä on armeijassa ollaan kisun kans aina kahdestaa ! Se nukkuu mun kainalos ja en saa unta ilman ettei se oo käpertyneenä mun viereen :) se katsoo mun kanssa tvtä ja on seurana kun syön tai teen ruokaa jopa silloinkin kun olen vessassa.. :D ja aina odottaa mua kotia töistä samassa paikassa oven takana !
    Kissat on vaan ihania <3
    Ps. Onneks siru oli kunnossa :)
    T. Kissahöperö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Patti ei ole vielä lähtenyt, mutta luonne ja mieli sillä on terve kuin pukki! Toivotaan että se siittä lähtisi ilman leikkelemistä! ♥

      Poista
  3. Aivan ihana kissa ♡

    elamanikuvina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. tuollainen kyllä varmasti säikäyttää, mutta onneksi syytä huoleen ei kuitenkaan ollut! :) itsekin rakastan kissoja yli kaiken ja äidilläni käynkin aina moikkaamassa Pörri-kisua, jonka kanssa itsekin ehdin asua muutaman vuoden<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon mukaan syytä huoleen ei ole, varmojahan patista ei voida olla. Mutta kaikki viittais siihen et se olis harmiton! :) ♥

      Poista
  5. Tiedän tunteen! Alkukesästä huomattiin meidän koiran pakarassa turvotusta ja tietysti ajattelin heti pahinta. Pari edellistä koiraa kuoli kasvaimen takia ja molemmilla se oli ollut juuri siellä pakarassa. Itku kurkussa eläinlääkäriin seuraavana päivänä ja luojan kiitos se olikin vain tulehtunut rauhanen, joka on jo saatu kuntoon. Onneksi myös teillä selvittiin säikähdyksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Varmasti tommonen kans säikäyttää /: Meillä kun ei oo ikinä ollut sirulla mitään nii mä säikähdin kyllä todella! Ja edelleen pelkoherrana tässä mennään kun patti ei ole vielä laskenut. Mutta toivotaan parasta! ♥

      Poista
  6. vooi ei onneks sun kissas oli kunnossa! mulla on kotona kans oma pikku kissa joka on tullu rakkaammaks ku mikää muu ja toissapäivänä kun se sai ampiaisen piston johonkin tuohon suun alle niin jo sillon mä itkee pillitin iha paniikissa :D joten todellakin voin kuvitella miten kauheeta oli huomata tommone, onneks kuitekaa ei ollu vakavempaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olisin kyllä varmaan kans pillittäny jos Sirua olis joku pistiäinen tuikannut! :D Toivotaan parasta et se patti siittä laskee! :) ♥

      Poista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!