Päivänasua pinkillä huivilla!

DSC_0170-1-1 DSC_0182  
Heippa, mä sanon heti tähä alkuu et mä katon täs samalla sykettä, et jos tänne pujahtaa väliin jotain sairaalajuttuja tai loruja nii pistäkäämme sen piikkiin. Se kun on "kiireellisen" ihmisen pakko tehdä asioita aina välillä vähän yhtäaikaa. 
Mutta joo, asukuvia jo jonkin ajan takaa vihdein ja viimein täällä. On meinaan oikeesti pienimuitoinen suunnittelu kysymys että niitä tähän aikaan vuodesta täällä ylipäätään joskus nähdään. Päivänvaloa kun ei paljon viikolla näe, muutakuin työpaikan ikkunan läpi. Ja viikonloppuisin sitä ehkä yleensä on paljon muutakin tekemistä. Onneksi lahjakkaasti aikataulutetut viikonloput pitävät sisällään myös sitä valokuvailua. 

DSC_0195

Toi neule ei kyllä pääse lähellekkään oikeuksiansa näissä kuvissa. Siinä menee sellasta hopeista kimallelankaa. Mietin pitkään sen ostoa, kun koskariin joskus tässä aukesi Vila, ja siellä oli kaikkia avajaistarjouksia ja tämä siellä sitten keikkui yhtenä kärkitarjouksena muistaakseni 14,95€ hinnalla. Mietinnän aiheutti tuttu kysymys, tuleekohan mun käytettyä tuota. Ja sillehän tuli käyttöä enemmän kuin osasin kuvitella. Eli ei ollenkaan huti ostos. 

DSC_0201 DSC_0168 DSC_0223

Mä vähä luulen että tota takkia mä oon täällä hehkuttanut jo kyllästymispisteeseen saakka, joten puhutaampa siis suoraan tuosta ihanasta huivista. Se on Zalandon alepuolen löydöksiä jo viime vuoden loppukesästä. Muistaakseni se oli ihan puoleen hintaan, ja silloin sille tais jäädä se noin parisen kymppiä. Paketissa sitä kotona avetassani silloin, totesin vaan että on muuten sitten kaikki ominaisuudet kohdallaan. Se on kevyt, mutta muhkea. Se on lämmin, muttei hiostava. se on kirkkaan värinen, muttei pölhön värinen. Siinä on kuviota, muttei liikaa kaikkea. Okei, jatkanko? Nojoo, sitähän minäkin. Toki yks Henna olis voinu vähä asetella sitä nätimmin näihin kuviin, mutta eipä se tuttuun tapaa sellasia huomannu. 

Asiasta kukkaruukkuun, tai tässä tapauksessa lauantaihin. Meillä on töistä silloin Gaala. Eli meillä ei ollu pikkujouluja ollenkaa vaa me juhlitaan vasta nytten. Yksityistilaisuus tuossa yhdessä ravintolassa ja voi veljet miten innoissani oon. Mutta toki samalla myös stresseissä.. kengät, mekko, meikki, kampaus? Okei siis meikki on oikeastaan jo mallillaan. Yks ystävä lupautu laittamaan mun naamani edustuskuntoon, koska hyvä kun meikäläinen erottaa meikkivoiteen puuterista. Mekko on vielä kysymysmerkki, tai oikeastaan mulla on kaks vaihtoehtoa. Kengät onkin sitten se suurin pulma. Ehkä nää ratkee tässä ennen lauantaita toivon mukaan ainakin. 

Mut koska sykekkin loppui ajat sitten ja kerkesin käymään tässä välissä jo suihkussakin ja nyt pitäis vielä syödä jotain mukavaa iltapalaa niin niin niin, eikaiketi mulla sitten muuta tällä erää. Huomenna luultavasti kierrän kenkäkauppoja töiden jälkeen läpi siinä toivossa että ne mun yksilöt siellä jossain mua odottelee, toivotaan toivotaan! Joten saapi nähdä mikä huomisen postaustilanne on, mutta kyllähän te sen sitten näette!
 

hljkljl DSC_0242  
jacket & sweater Vila | jeans VeroModa (New!) | bag & watch Michael Kors 
shoes Blowfish | scarf Tommy Hilfiger

EOS

DSC_0094DSC_0098
Mun on jo pidemmän aikaa pitänyt tulla teille tänne tälläinen ns. vinkkipostaus tekemään näistä ihanan ihanista palleroista jota mulle onkin kotiutunut jo kolme kappaletta. Sillä tosiaan tuossa joku aika ennen joulua pistin tilausta NordicFeelille, ja sieltä sitten pari uutta ihanuutta näitä mulle saapuikin. Makuina Blueberry Acai ja Lemon. 
Ja mä oon niin tykästynyt näihin. Miljoonia eri huulirasvoja testanneena, ja jopa kerran melkein 20euroa yhdestä huippulaatua olevasta maksaneena, voin todeta että ei ole näiden voittanutta. Se vouhotus mitä esimerkiksi babylipseistä on ollu, nii melkein tekis mieli nauraa. Mulla on kaks niitä, toista oon kokeillu kerran, toista kaksi. Eehei. Hukkaan meni nekin eurot niihin. 
Mähän olin siis aluksi todella ennakkoluuloinen näitä palluroita kohtaan. "Maksaa nyt lähes kymmenen euroa tuosta joka varmasti on samalla tasolla ko labellot yms. Nouwei!"  Kunnes sain oman yksilöni kokeiluun, ja siinähän mentiin sitten rakastuneena. 

DSC_0110-1 DSC_0101
Näitä on tosi helppo levittää, koska rasvaosuus on sopivan pehmeää. Muttei kuitenkaan niin pehmeää että lorisee kun aukaiset kannen. Ja tää oikeasti pysyy huulilla! (vaikka sitä lumoavan makunsa puolesta vähän väliä nuoleskelisikin...) Moni saattaa täs kohtaa ajatella että joo pysyy huulilla kun vetää sellasen sentin kerroksen ja on niin paksua tavaraa. Eeehei. Kevyttä kun mikä. Ja vaikka mulla on ollut tuo pinkkiversio nyt päivittäisessä käytössä, ei se lopu kesken kaiken. Eli riittoisuuttakin löytyy. Ja ehkä mulle kaikista isoimpana yllätyksenä tuli, et nää on tosiaan 100% luonnollisista ainesosista. Siinä missä babylipseihin on tungettu menemään kaikenmaailman epäkivojajuttuja saadakseen niihin edes prosentti siitä mitä ne lupaavat, nää vetää todella paljon pidemmän korren. (älkää nyt luulko et mulla on jotai henk.koht babylipsejä vastaa, onhan ne ny ihan niitä perukamaa huulirasvoissa, nää vaan on parempia!) 
Hintahan näissä tottakai on pari kertaa sen mitä yhdessä normi huulirasvassa. Mut suhteutettuna että saa määrällisesti enemmän, ja laadullisesti enemmän. En mä ainakaan pidä pahana. Mulla seuraavaks on tarkoitus ostaa se tosi paljon kehuttu SummerFruit sekä uutuus Coconat Milk. 
Ootteko testanneet, ja mitä ootte ollu mieltä? 

Sunday Brunch

Sunnuntait. Ah mikä ihana päivä. Saa nukkua vaikka iltaan saakka jos nukuttaa. Saat hillua koko päivän aamutakissa pörrösukat jalassa. Kuunnella hyvää musiikkia ja vaikka tanssia sen tahtiin niin että varmasti kaikki vastapäisen talon asukkaat näkevät sun hienot pyörähdykset ja vaaleanpunaisen aamutakin hulmuavan. Ja mikä olis ihan parasta, jos piirretyt alkaiskin vasta 12 eikä 7 niiko normaalisti. Sais katella niitä aamulla ja jättää aivot narikkaan siks aikaa ja olla vaa. Joo siis tosiaan ikää parikymmentä ja Disney pyörii vieläkin jos sille päälle sattuu, eh. 
Mikä myös on mulla alkanut olemaan ihan yksi oleellin osa sunnuntaita, no kunnon brunssi aamulla. Normistihan siis mun aamupala on joko pikapuuroa hätäsesti tai joku banaani tms. Nii koska sunnutait on mulla aina varmasti vapaita, on niiden kohdalle kiva suunnitella aina jotain luksusta. 

DSC_0137 DSC_0199 DSC_0159 DSC_0139 DSC_0175 DSC_0170-1 DSC_0205 DSC_0147 DSC_0151 DSC_0178 DSC_0173-1 DSC_0208 DSC_0161-1 Herkkubrunssi on vaan niin paras mahdollinen tapa käynnistää päivä. Tällä kertaa mä halusin kokeilla mansikkaisen/vadelmaisen pirtelön sijasta mustikkaista. Ja toi oli ihan super hyvää! Purkki maitorahkaa, mustikoita, banaania ja loraus maitoa ja se oli siinä. Yksinkertaista ja helppoa ja mahdottoman hyvää. 
Muutenkin oon nyt innostunut kokeilmaan kaikkia, ja tarkoituski olisikin tässä joku päivä leipoa vähän jotain juustokakun tapaista, sekä muita kokeiluja. Esimerkiksi Pannacottashotit on yks mihin törmäsin joku aika sitten netissä, ja niitä on kyllä pakko testata.
Ja yks mitä ilman ei ihan perus harmaa-arkipäiväkään lähde käytiin on appelsiinimehu. Siinä missä suurin osa ihmisistä lähtee käyntiin kahvilla, mä lähden appelsiini- (hätätapauksessa omena!) mehulla. 
Mitä teidän herkkubrunssiinne kuuluis ehdottomasti? :)

Sisustusjuttuja!

Nyt omankodin myötä muhun on purrut melkoinen sisustusinto. Se aika mitä ennen kulutti netissä vaatteita ja asusteita tutkien ja tuumaillen, menee nyt sisustus- ja huonekaluostatojen puolella. Jos lähetään kaupungille, mä haluan käydä pentikillä ja stockalla jajaja. Enkä niinkään veromodassa tai hennesillä. 
Yks päivä jo ennen joulua, heittäessäni pientä kävelylenkkiä keskustalla alueella fiiliksellä "mitäs kaikkea täältä uudesta kotikaupungista nyt sitten löytyykään" osui kohdalle aivan ihana sisustuskauppa: Hyvän Tuulen Puoti. Astuin sisälle ja voi että siellä meinaan oli kaiken maailman ihanuuksia. Noh, mitään kongreettista silloin ei mukaan lähtenyt, sillä pankkikortti hykerteli kotona toisen takin taskussa, mutta ideoita sitäkin enemmän, sekä lupaus paluusta tapahtumapaikalle. 
Nyt kipeänä ollessani tää läppärin sisältämä maailma on ollut hyvä ajan kuluttaja ja päätin sitten tuossa katsella mitä tuo sisustuspuoli tällä kertaa näyttää. Löysimpäs siinä leipälaatikon perässä tälle kyseiselle nettisivulle, ja hetken sitä selailtuani lamppuhan se siellä pääkopassa taas syttyi. Tämähän on sitä samaa puotia missä juuri silloin poikkesin. Kyllä. 
 sisustuskollaasi
Ja koska kollaaseja ei täällä taas valovuoteen olla nähty, ja mulla tätä aikaa tässä on. Päätinkin koota teille mun lemppareita ja samalla myös ostoslistalla keikkuvia asioita.

Tikkaat/tikashylly. Mulla on tällä hetkellä olkkarissa se ikean viiden lokerikon korkea hylly, ja se ei sitten natsaa tänne eikä mun silmiini yhtään. Ja lisäks joskus kun mä saan sen unelma sohvapöydän se ei enään edes kunnolla mahdu tuohon. Sen tilalle on tarkoitus hankkia joko nuo pelkät tikkaat, tai sitten semmonen missä on kapeat hyllyt. Heinäseiväs tikkaat/hylly olis oikeastaan se ihan unelma vaihtoehto. Mutta täytyy siittä keskustella ensin isän kanssa, että päästäänkö me yhteisymmärrykseen että millaiset. Useastihan niitä näkee niitä heinäseivästikkaita, mutta sellainen missä olis kapeat hyllylevyt välissä valkoiseksi maalattuna on se joka mun verkkokalvolla jumittaa.  

Keksipurkki. Siis emmää edes oikeastaan koskaan syö keksejä tai osta niitä. Mut jotenkin tohon keittiönpöydälle hedelmäkorin viereen on vain niin tarkoitettu keksipurkki. Nätti ja kivan näköinen sellainen. Tuo keksipurkki tuolla lasisella kannella onkin tällä hetkellä ostoskorissa. 

Kori. Johon sopisi päiväpeitto sekä koristetyynyt sängyltä aina öisin. Okei joo siis eihän mulla ole edes mitään päiväpeittoa tai koristetyynyjä, mut tuo kori nyt vain olisi täydellinen meidän harmaa valkoiseen makkariin. Ja mitä siihen tulee jos mulla olis, nehän olis tuolla korissa aina.. 

Maljakko. Mulla taitaa olla tasan yks maljakko. (J:tä lainatakseni "Mihin sä muka tarttet useamman kuin yhden maljakon....." meinasin kehua hänelle, niimpä kun sä et koskaan tuo kukkia! :D) Ja se nyt vain ei ole sellainen mitä sisustuksessani haluan olevan. Se valkoine isompi aaltomaljakko onkin haaveiden tasolla tällä hetkellä. Mutta toistaiseksi budjetissa menee nyt niin moni jutska edelle, että se saa odotella vuoroaan. Ja koska mä ainakin oon jo sata kertaa kaupasta meinannut kukkia ostaa, mutta aina muistaessani tuon kamalan maljakon, on ne saanut jäädä kauppaan jollekkin onnekkaammalle.  

Päivyri. Jonkilainen, mutta ei se perus kalenterin rotjake joka roikkuu keittiön seinällä. Tuo tuollainen puinen olis tosi kiva. Tosin mulla varmaan seisois tammikuun päivämäärä siinä vielä heinäkuussa. Mutta jotenkin se luo kodintuntua kun päivämäärä (oli se sitten oikea tai väärä) on näkyvillä kodissa. Siellä mökkillä mikä meillä oli syksyllä vuokrattuna, oli tuollainen vastaava, ja jotenkin se silloin iski silmää mulle että joskus omaan kotiinkin mä tarvin tuollaisen. 

Sisustustarra. Pikemminkin tarroja. Makkariin sitten vuonna nakki ja muusi kun löydän sen sopivan sängynpäädyn, ottaen huomioon että ensin pitää löytää uusi sopiva sänky. Niin sen yläpuolelle, jotain. Jotain mitä en vielä tässä vaiheessa tiedä ja osaa päättää, mutta sen tiedän että siihen jonkun iskevän sanavalinnan haluan. Lisäksi keittiössä meillä on aika kiva paikka, mihin varmasti jossain kohtaa se joku kiva kuva tai tekstin pätkä tulee. Olkkari on mulla ollu aina sellane et jotenkin sinne ei tarrat sovi. Se tuo sellasta pliisu- fiilistä. Mun mielestä sinne kuuluu ihan taulutaulu tai vastaava. 

Kynttilöitä. Nuo pentikin kynttilänjalat jotka ennen joulua ostin, on vain kasvattanut ihanuusprosenttiaan, mutta nuo punaiset kynttilät mitkä niissä edelleen komeilee, aiheuttavat mulle pientä värikriisiä. Jouluksihan ne oli, ja ihanat olikin. Mutta näyttävät olevan aika laatutavaraa kun eivät sitten kulu vaikka yötäpäivää niitä polttais. Mä en myöskään halua säilöä niitä varastoon ensi joulua varten, koska sitten mulla on kaapit ja varastot täynnä puolikkaita kynttilöitä joka vuodenajalta, mut en raaski niitä kyllä poiskaan heittää. Noista Yankee Candleseista mä olen lukenut ja kuullut paljon positiivista, ja nyt pitäisikin sitten sellainen tuohon ikkunalaudalle hommata. Se vaan kun haluaisin tänne tietyn värisen, ja tietyn tuoksuisen. Mutta koskaanhan ne ei kulje samassa paketissa. 

MK bag ♥

Joululahjapostauksen yksi erittäin kiva yksilö jäi ihan tarkoituksella silloin samassa postauksessa esittelemättä. Koska se oli se oma ehdoton suosikki, halusin luoda sille ihan iki oman postauksen. ¨
Joskus, ehkä vuosi sitten, iskin tuohon silmäni ensimmäisen kerran, vähän sellaisella blääh fiiliksellä. Pienempi versio noiden isojen pikkusisareksi oli ollut jo jonkin aikaa hakusessa, mutta silloin ei vielä uskallettu rikkoa rajoja. Nyt joulun alla, halusin palkita itseni raskaasta ja tapahtuma rikkaasta loppuvuodesta. Ja en tiedä sitten mitä tässä välillä tapahtui, mutta nyt tuon laukun osuessa silmiini, tiesin että suhde häneen tulisi toimimaan. Pikainen sovitus ja mallailu, ja päätös oli siinä. Kassajonoon hetkeäkään epäröimättä ja hetken kuluttua tämän ihanan yksilön omistajana. 
Oon useasti puhunut teille että harkitsen nykyään jonkin aikaa ostopäätöstä, ja sitä tarvitsenko (tuo ihana sana korvaamaan sana "haluan") sitä jotain. Nyt mä olin päättänyt että joku juttu mikä nostaa mulle hymyn korviin, näen sille useita käyttökertoja, ja jonka joku ominaisuus keikkuu ostoslistalla. Tämä vei kaikki maaliin saakka. 

DSC_0837 Eli kyseessä on siis tosiaan Jet Set Travel tote, koossa Small. Mun aikaisemmat ruskea ja musta, ovat niitä isoimpia jossa on se läppärille tarkoitettu sisätasku. Tää on sisältä kokonaan avoin, ja tuo klipsi tsydeemi pitää tän kasassa. Yks mikä iski aika lujaa, oli nuo beiget nahkaosat. Voi veljet millai mää oonkaan ihastunut beigeen nahkaan nykysi. Just yhistettynä valkoseen ja tummaa. 
Kokonsa puolesta tää on se mikä multa on jo iät ja ajat puuttunu. Semmone mikä vetää sisäänsä lompakon, kameran ja puhelime. Ja näyttää kuitenkin vielä hyvältä. Eikä siltä että mä oon keränny viikon reissu kamat ja änkeny ne tonne. Tässä koossa erittäin hyvä puoli on se, et sitä voi käyttää vaikka ihan tyhjänä. Se näyttää silti hyvältä. Tai sitten ns. täpöten täynnä. Se näyttää edelleen hyvältä. 

DSC_0842 DSC_0843 DSC_0848 DSC_0856 DSC_0857

Tuo kuosi saa mieleen seepran, muttei kuitenkaan. Se on jotenkin sellainen jännä. Se on erilainen, mutta sopivasti hillitty. Se on just sellanen erilainen mitä oon hakenutkin. 
Seeprakuosi on muuten btw tällei laukusta paahtoleipään aiheena iskenyt jotenkin viime aikoina muhun muutenkin, sisustuksessa mm. J mulle yks päivä kehuikin tyylillä " pidä sitten toi seepravillitys siinä rajoissa ettei miellä pian oo täällä ihan oikeeta seepraa hoidettavana" -joojoo, enhän mä nyt koskaan mistään innostu! 


(älkää pelätkö, ei mun koti ihan pelkällä seeprakuosilla oo täytetty :D) 

Winter Outfit

DSC_0963-1Huomenta! Eikun siis mitä, kellohan on jo pian kuus. Aamulla kun mä ihan oikeasti heräsin olin niin kipeä etten oo hetkeen ollu, paitsi tietenkin heti edellisenä iltana. Totesin vaan että jaha, tällästä tällä kertaa ja pomolle viesti et meikä rupee jonotteleen pihlajalinnaa aikaa ko vaa puole tunni päästä linjat aukee. Lähes tuntia myöhemmin mulla oli sinne aika. Päässä jytisee, siis en edes tiedä särkeekö mulla hammasta vai leukaa vai poskee vai kaikkia näitä. Silmäkulmakin on niin jyskytyksen alla. Joo no ei pelkkä pääkipu mua lannistanu, mut tää kuumeinen ja flunssainen olo. Ja niinhän se lääkäri kehuikin että joku perus virus jolle ei auta muuta ko nukkua ja levätä. Nyt mä sit näköjään oon levänny, heräsin tosiaan äsken sohvalta mihin suurin piirtein suoraan lääkäristä päästyäni jäin. Sen verran jalottelin tuossa että hain tän koneen toisesta huoneesta ja nyt mä olen taas mukavasti tässä sohvalla. Tai emmä nii siitä mukavuudesta tiiä, on sitä parempiakin päiviä nähty. 
Tälläsinä hetkinä sitä saa olla iloinen ainakin siittä että koneen kätköistä löytyy valmiiksi muokatut kuvat jotka odottaa vaan lätkimistä tänne. 

DSC_0106
Voinko mä vielä vähän hehkuttaa tota takkia? Se on ehdottomasti tän talven käytetyin takki. Se sopii pakkasille ja vähän hempeämmillekkin keleille. Mikä on ihan jees täällä Suomessa ko joka toinen päivä sataa vettä ja joka toinen päivä lunta pakkaset paukkuen. Aina saa olla arpomassa uskaltaako sitä laittaa uggit jalkaan jottei varpuset palale kävelymatkalla töihin, vai suunnitaasko suosilla ostamaan sukelluspukua. 
Tänä talvena mä myös hokasin etteihän meikäläisellä varastoista juuri löydy kun kesäkenkiä. Nää yhdet korkeevartiset ja sit ne toiset matalavartiset mustat. Plus tietty ne molemmat uggit, mutku ne ei tosiaan oo joka talven sääilmiötä kannattavat. Tätä puutosta oon kovasti yrittänyt nyt paikkailla ja selailla nettiä minkämoista tahtoisin, mutta eehei. Ei maailmassa ookkan taaskaa semmosta mikä kelpais. Tai onhan joo, mut loppu jokapaikasta tai pari nollaa liikaa hinnassa. Ehkä mä en vielä luovuta, täytyy toivoo et niitä yksiä valkosia unelmia olis joku päivä vielä saatavilla! Vaikka sit keskellä kesää, koska kyllähän se taas talvi sieltä uudestaankin saapuu. 

DSC_0989DSC_0021DSC_pari1Tuo huivi ei oo muuten tainnutkaan täällä vielä kaulassa näkyä. Se on ihan lemppari, mutta jotenkin oon vähän huomaamattani säästellyt sitä. Ei tuu niin herkästi heitettyä kyllä kaulaan, vaikka se ihana siis onkin. Eniten ehkä tykkään siinä siittä ko sen saa ns. molemmin päin, kun se on toiselta puolelta huomattavasti vaaleampi. Myös yks ehdoton siinä ko on, ko se on muhkea, mutta sellainen sopivan muhkea. Ei pliisu eikä semmonen yliyli. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Malttamattomana odotankin kun tän saa yhdistää nahkatakkien kanssa. 
Ja kyllä se vaan niin on, että tuo merkki vei mennessään. Kovasti tarkoitus olisi jossain kohtaa saada kotiutettua toinenkin pitkään haaveissa ollut. Kun vaan koti saadaan näyttämään suhtkoht kodilta, niin pääsee taas ostelemaan enemmän kaikkea ns. itselle! 
  DSC_0982DSC_0110 DSC_0019-1 DSC_pariDSC_0012
Asussa näkyvä Vilan paita onkin yksi alelöytö. Netistä suoraan heidän sivuilta bongasin sen muutamia senttejä päälle kympillä. Joskus sitä normaalihintaisena katsellut, mutta kuitenkin yli 30€ hintalappu on saanut siihen päätökseen että katselun tasolle jää. Nyt se hymyili mulle alelappusensa kanssa niin leveästi että pakkohan se oli kotiuttaa. Ja on se kyllä juuri niin ihana kuin muistinkin. Tuo on sellaista aika, hmm. velmua kangasta. Se ei oo semmosta silkkistä mistä melkein näkyy läpi you know? mitä siis tuosta voisi olettaa, vaan se on vähän paksumpaa, muttei kuitenkaan paksua. Ja kuitenkin nätisti laskeutuvaa. 
Mut nyt tää postaus on venynyt taas monen monta tuntia, nii nyt mä taidan keitellä glögit lämpöiseksi ja lämmitellä vähä ruokaaki ja sit asettua telkun ääreen ja J:n kainaloon! Toivottavasti siellä on alkanut viikot vähä paremmin ko täällä. 

KYSY!

kysy ask frågå

NYT se on täällä. Eli paljon toivottu kysymyspostaus! Aikaa teillä on noin puoltoistaviikkoa, eli 28.1.2015 saakka! Muistakaa toki pysyä hyvän maun rajoissa, ettei mee kysymykset ihan hukkaan :-)

My ♥

Tuossa viime vuoden puolella, oltiin J:n ja hänen perheensä kanssa Helsingissä yksissä kuvauksissa. Ja lopulta päädyttiin sitten ostamaan kuvien oikeudet itselle, jotta saadaan kaikki teettää niistä sellaisia kuin kukin haluaa. Ajattelin ensin etten heitä näitä tänne ollenkaan, mutta nyt kun tuo oma lempparini on taustakuvana koneessa ja puhelimessa, olen tykästynyt siihen niiin paljon että pakko nämä on tänne teillekkin jakaa. Tarkoitus olisi teettää joko yhdestä isompi taulu, tai kahdesta vähän pienempiä vierekkäin. 

Samaan postaukseen ajattelin puhua teille meistä ja menneestä armeijavuodesta. Siittä kun paljon on kyselty ja postausta toivottu. Musta tää on ihan hyvä ajankohta nyt, koska varmasti siellä ruuduntoisella puolella jonkun rakkauspakkaus on tällä hetkellä valtion palveluksessa, eli intissä.
Sippola27212DigitalImage_OGO6252

J:n armeija kesti tosiaan sen 9kk, ja loppui nyt viime syyskuun 17 päivä. Mä muistan sen päivän varmasti ikuisesti, kun hän sinne hyisenä päivänä vuosi sitten tammikuussa lähti. Kumpikaan ei silloin vielä tiennyt mitä, ja kuinka kauan on edessä. Mä tiesin vaan sen, että hän ei sieltä puolen vuoden miehenä tule. Vähintään 9 kuukautta menee seuraavalla kaavalla, mahdollisesti myös se 12 kuukautta. 
Ensimmäiset päivät meni silloin aika käsittämättömissä. Ei oikein vielä sisäistänyt tilannetta. Se kaikki oli niin uutta. Ei me oltu koskaan oltu pitkiä aikoja erossa. Pisin aika mitä ollaan oltu näkemättä on 3 viikkoa. Kun mä olin kiertueella. Mut normaalisti me nähtiin päivittäin. Suurimman osan öistä mä vietin joko J:n tykönä tai hän meillä. Kunnes kaikki muuttui. 
Piti opetella olemaan yksin, piti tottua siihen, että jos mulla tulee joku tärkeä (tai yleensä joku tosi epätärkeä, kuten "pääsinkin jo töistä!") joka pitää hetimitten J:lle ilmoittaa, mä en enään heti tavoittanutkaan häntä. Tai jos oli jotain kivaa tiedossa, mitään ei voinut oikein sopia ennalta kun ei yhtään tiennyt koska hän on kiinni ja koska ei. 
Mä otin alusta asti asenteen että me selvitään. Sinä päivänä kun armeija alkoi, oli vain muutama kuukausi meidän 4- vuotis päivään. Me oltiin silloin jo oltu yhdessä monta vuotta, en antanut ajatukselle "me ei selvitä." tilaa mun päässä. Ja koska se ei ollut edes vaihtoehtona, niin ei myöskään käynyt. Vaan päinvastoin. Intti lähensi meitä entisestään. Yhteisestä ajasta tuli ainutlaatuista ja arvokasta. Se ei enään ollut itsestään selvyys että illalla kun tuut kotiin ja painat pään tyynyyn toisella tyynyllä katsoo sua kasvot jotka hymyilee sulle. Ei ollut enään selvää että kun raskaan iltavuoron jälkeen pääset kotiin, saat kertoa jollekkin päivästäsi ja siittä helvetin vaikeasta tilanteesta tai onnistumisestasi. 
Aluksi kaikki oli sitä opettelua. Miten kulutat nykyään ajan, jonka olit ennen viettänyt hänen kanssaan. Mulle oma-aika oli ainakin tosi tarpeellinen. Tuona aikana mä opin itestäni paljon. Loppu aikana opin myös arvostamaan sitä omaa-aikaa, ja sitä että se on oikeasti ihan tarpeellista. 
Osa varmaan muistaakin, että J oli tosi paljon kiinni. Intin loputtua me laskeskeltiin että lähes jokatoisen viikonlopun. Muistan sen hetken, kun J saapui ensimmäisille lomille ja juosten hyppäsin hänen syliinsä. Siittä päästyäni omille jaloilleni turvallisesti, hän kehui että ensi viikonloppu ollaan taas kiinni. Se pistos ja tunne. Se syvä piikki joka just osui ja upposi. "-Mutta mä olin käsityksessä että saan olla edes viikonloput sun kanssa?" Lopulta selvisi, että sotilaspoliisipuoli tulisi olemaan sellainen, että kaikenmaailman päivystysten ja vartiointivuorojen jälkeen aikaa lomailuun ei olisi paljoa. Tuona viikonloppuna mulle myös selvisi, että tuplakiinni olojakin oli tulossa. Kaksi kokonaista viikonloppua putkeen ilman toista. Yhteensä 19 päivää putkeen ilman toista. Näitä meidän aikana oli kolme kertaa. Mutta se on nyt on aivan yksilöllistä miten niitä menee ja tulee, kersanttikolmonen ja kapteeninelonenhan yms, sen yleensä päättää paikasta riippumatta.

Sippola27212DigitalImage_OGO6251

Kokonaisuudessaan armeija aika hujahti ohi nopeasti. Oikeastaan tosi nopeasti. Tottakai alussa mä itkin ikävääni ja sitä että ihan oikeesti he pitävät mun miestäni siellä. Mutta ei se mitään auta tai aikaa lyhennä. Se pitää vaan elää. Se yhteinen aika mitä intin aikana on, pitää käyttää harkiten ja tietenkin yhdessä. 
Ja niinkun sanoin, se opettaa molemmille paljon. Yhteisenajan merkitys on meille ainakin nykyään ihan eri. Ettei tuhlata sitä riitelyyn tai mihinkään muuhunkaan. Käytetään se yhdessä ja pidetään siittä kiinni. 
Ja aina kannattaa muistaa, että jos sulla on paha olla kotona ilman toista, niin varmasti sillä toisella puoliskolla on samat tunteet siellä palveluksessakin. Hän vain tekee asioita aamu kuudesta ilta kymmeneen suurinpiirtein taukoamatta, joten ehdottomasti sunkin kannattaa se aika käyttää kotona asioita tekemällä eikä vaan jäämällä paikalleen odottamaan. Sitäpaitsi, ikävä ei synny turhasta. Se merkkaa jotain. Mitä enemmän sä ikävöit, sitä enemmän merkitystä sillä on. Mä meinasin aluksi tulla hulluksi ikävästä, mutta sen kanssa oppii elämään, kun oppii uskomaan siihen että ikuisesti ei ikävöidä tarvitse.

Nyt kun "inttileskeyden" päättymisestä on melkein 4 kuukautta kulunut. Mä voin muistella tuota aikaa ihan hymyissä suin. Se koettiin ja samalla se voitettiin. Nyt se ei enään piilottele mielen perällä aikeissa että pian se saapuu kummittelemaan, vaan nyt se on kertakaikkiaan ohi. Enään ei tarvitse miettiä "sitten intin jälkeen sitä, ja sitten intin jälkee tätä." Vaan nyt me ollaan siinä intin jälkeisessä elämässä. 


'Sippola27212DigitalImage_OGO6244


Vaikka intillä on tietynlainen maine siittä mitä se tekee parisuhteelle, tuo maine on täysin väärä. Intti ei ole se joka parisuhteen silloin rikkoo, vaan he kaksi jotka siinä suhteessa ovat. Intti ei ole tulossa kenenkään suhteen väliin, se mies ei lähde sinne inttiin sen takia että se ei haluaisi olla sun kanssa. Intti ei halua sun miestä sinne sen takia että ne haluaa sen eroon susta. 
Se on ihan niistä kiinni ketkä siinä suhteessa ovat mitenkä se suhde sen kestää. He päättävät miten se yhteinen aika vietetään yms. Jos aikomuksena on viettää loppu elämä yhdessä, armeija on siittä vain pienen pieni osa, joka ei (toivon mukaan) koskaan tuu uudestaan. 
Lyhyesti siis sanottuna, armeija lyhensi meitä vielä entisestään, ja mä olen varma siittä, kenen kanssa mä haluan viettää loppu elämäni ♥ 



"Kahden ihmisen väliin ei pääse, jos siinä ei ole tarpeeksi tilaa."
-Ja sen tilan, päättä kukin pari itse. 

Pink Shirt

Tammikuu.. Jotenkin mä olen aina ollut tammikuuhun sellaisessa viharakkaus- suhteessa. Se aloittaa vuoden okei joo, se luo kaikkia positiivisia ajatuksia. Mut sitten se myös toteaa mennessään että joulu ja sen mukana tulleet pitkät vapaat tulee taas vasta vuoden päästä. Huokuu varmaan tuosta lauseesta miten ihana asia onkaan huomenna palata töihin. Kyllä mä olisin vielä toisenkin viikon voinut lomailla, ei siinä. 
Mutta no joo, on mulla tavallaan jo ikäväkin sinne. Kaikki ihanat työkaverit, taas se arjen rutinoituminen. En oikeen kerennyt päästä kunnolla edes alkuun tässä omankämpän kanssa, ja siihen totuttelemisessä, kun taas jo mentiin ja joululla sotkettiin kuviot. 
Tässä tosiaan ollaan nyt oltu viikkolomalla. Juhlittu Uuttavuotta parhaimmiston kanssa, vietetty aikaa täällä Tampereen kodissa sekä Ikaalisissa kotikotona. Me on J:n kanssa katottu varmaan parisenkymmentä leffaa ja vietty vaan rentoiluaikaa. Tänään tosin alettiin jo valmistautumaan huomiseen loman loppumiseen, siivottiin koko kämppä lattiasa kattoon, ja samalla vähän muutettiin olkkarin järjestystä. Sit heitettiin ihan rapsakassa kelissä lenkki, ja nyt mä istuskelen tässä teille kohta liiankin tutuksi tulleessa sohvassa kiinni ja odottelen että J saa ruuan valmiiksi. Joo siis J:hän meillä vallan kokkaa. Tiedä sitten eikö se vaan luota mun loistaviin taitoihin vai mistä muka kiikastaa... 
Napsattiin me tuossa yks päivä asukuviakin.

Tuo ylläoleva pätkä on kirjoiteltu tiistaina. Mutta koska ilmeisesti flickeriäkin ahdisti jonkin verran keskiviikkona alkanut arki, päätti sekin pitää omaa lomaa. En saanut silloin koko päivänä kuvia ladattua mitenkään päin, ja muut päivät viikosta olen ollut menossa tai nukahtanut suoraan töistä tultuani sohvalle. Nyt kuitenkin pääin viettää perjantai laatuaikaa koneen kanssa. 
Okei joo, ei tää blogi nyt ihka ainut syy ollu miks mä jaksoin tän koneen aukaista. Meinaa h&m:n kuvasto tipahti eilen postiluukusta, ja siellä kotiosaston puolella mä bongasin vaikka mitä kivaa (lue: ihan liian paljon kivaa...) ja tän postauksen jälkeen ajattelinkin viettää laatuaikaa sen nettisivuston kanssa. 

DSC_0883 DSC_fjfjf
 jacket Zara | shirt Notion13 | jeans VeroModa (New!) | bag & watch Michael Kors 
shoes UGG Australia | sunglasses Ray-Ban


Jospa sitten ihan tän postauksen aiheeseen, eli pitkästä aikaa päivänasuun. Tuo paita on jo mulla useamman kuukauden, ellei puhuta jo lähemmäs vuodesta ollut. Löysin sen muistaakseni Nellyn alesta. Sille jäi hintaa joku pikkuruisen päälle kymmeneneuroa. Ei paha musta ollenkaan. Mietin aluksi valkoista, mutta se nyt ei tietenkään alennuksessa ollut joten se sai jäädä. Tää osottautui lopulta tosi kivan väriseksi ja oloiseksi. 
Itseasiassa vaikka mä tykkäänkin tästä paidasta tosi paljon, mulla on semmonen kumma juttu. Välillä tätä meinaan tulee käytettyä lähes melkein päivittäin, mut sit taas välillä se unohtuu kaapin syövereihin pitkäksi aikaa. Ja taas kun sen ottaa käyttöön, se on edelleen vähintään yhtä ihana. 
Tän talven ehdottomasti käytetyimmät takit on olleet pidemmät takit. Mut jostain syystä tähän asuun oli kiva pukea päälle tuo Espanjasta saakka kiikutettu Zaran yksilö. Vaikka sen kanssa melkoisiin taisteluihin välillä joutuukin. Siinä kun tuppaa toisen taskun vetoketju lopettaa yhteistyön välillä aivan totaalisesti. On meinaan hieno tunne yrittää päästä rappukäytävään sisälle kun aivain on taskussa, ja tasku totaalisen jumissa. Tai toinen lähestulkoon yhtä hupaisa tilanne on, kun odotat tärkeää puhelua, ja oot laittanu vetoketjun tunnollisesti kiinni suojellaksesi jo rikkinäistä puhelinta. Tokihan se olis astetta helpompi vastata jos sen puhelimen saisi sieltä käteensä. 

DSC_0904 DSC_0875 DSC_0902 DSC_fijiji

Tuommosia päiviä sais olla enemmänkin. (Ei siis sellaisia kun avaimet jää taskuun jumiin...) Vaan aurinkoisia! Oli meinaan ihana tunne kun sai kaivaa arkast esiin ja niille oli oikeasti käyttöä. Talvi olis tosi jees, ja sen läpi jaksais ihan eri fiiliksellä jos päivät näyttäis edes 50% tolta. Mutta ei. Hyvä jos yks päivä talvessa on tuommone edes. Kirpeä sopiva pakkanen, lunta sopivasti, ja aurinko ♥ Nyt tää sääherran on-off suhde tohon lumeen alkaa kyllästyttämään. Joko sitä on, tai sit sitä ei oo ollenkaan. Mut toi loskapaskakeli. Ei sitä vaan jaksa. Talvella kuuluu käyttää Uggeja, ei kumppareita tai pikemminkin sukelluspukua. Enkä mä myöskään tykkää siittä että luistimilla pääsisi turvallisemmin perille kun normi kengillä, kun kadut on niin pirun jäässä on ailahtelevan sääherran takia. 
Nyt rupee kello näyttään siltä että loppuilta on omistettu vaan mulle ja PLL:n 4 tuotantokaudelle. Nimittäin huomenna tosiaan vielä töitä ja sunnuntaitakin voisi kutsua työpäiväksi, sillä silloin täällä meillä maalataan!