Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

KOH LANTA - THAIMAA

Thaimaa. Vitsit miten hurja ikävä mulla tuota paikkaa tulekaan näitä kuvia katsellessa ja reissua muistellessa. Koko alkuvuosi on mennyt melkoista haipakkaa, enkä oikein ole itsekään pysynyt perässä mitä kaikkea on kerennyt tapahtua, ja tästä syystä johtuen nämä reissupostauksetkin ovat vain venyneet ja venyneet. Nyt mä kuitenkin ajattelin tykittää nämä kaikki loputkin teille, ja kertoa vähän tarkemmin miten reissu, josta mä olin kerennyt haaveilla vuosia oikein sitten lopulta menikään. Aikaisempaan postaukseen ja sen kuvapläjäykseen pääset suoraan tästä.

9105826F-D15D-4934-9560-01EA49FAF3F7
Mä kerkesin tosiaan haaveille Thaimaan reissusta jo melkoisen monta vuotta, ennen kuin se sitten vihdoin viime vuodenvaihteessa toteutui. Mulla oli useampi kaveri ja tuttu käynyt siellä, enkä ollut kuullut kuin yhden palautteen verran huonoa. Lähes pelkästään hyvää ja toinen toistaan ihanampia kokemuksia. Paratiisirantoja, mielettömän hyvää ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, lämpöä, ja oikeastaan ihan kaikkea mitä paratiisilta voikaan odottaa. Odotukset olikin siis lähtiessä melkoisen korkealla. Totta kai mua myös tietyllä tavalla jännitti. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Euroopan ulkopuolella. En ollut koskaan lentänyt niin pitkää lentoa. Kaikki meni kuitenkin loistavasti (muutamaa pientä kommellusta lukuun ottamatta, joille voi onneksi näin jälkeen päin pelkästään naureskella) Reissu olikin siis kokonaisuutena erittäin onnistunut, ja aivan varmasti mä tulen vielä palaamaan näihin maisemiin. Tässä postauksessa esittelen teille meidän reissun ensimmäistä puoliskoa, ja samalla kerron reissusta yleisesti.
    DSC_0041
30CE9C9A-82B3-4945-9D64-8F2EE9E1444C
Koko meidän reissu starttasi tosiaan Bangkokista, johon saavuimme paikallista aikaa 31.12. illalla. Haluttiin nähdä vuoden vaihtuminen Thaimaan pääkaupungissa, joten varattiin vähän hulppeampi huone keskustahotellista. Lopulta meidän huone sijaitsikin jossain lähes kolmessakymmenessä kerroksessa, ja ikkunasta aukesi ihan mielettömät maisemat Bangkokin ylle. Koska Thaimaassa vietetään uutta vuotta varsinaisesti vasta huhtikuussa, ei meidän meille tuttuna uutena vuotena siellä ole läheskään niin suuria juhlia, kuin perinteisesti huhtikuussa. Mutta kyllä siellä silti vilskettä riitti ja raketteja paukkui, varsinkin kun kello löi 00:00, taivas suorastaan täyttyi toinen toistaan upeammista raketeista. Meidän porukka oli kuitenkin matkustamisesta niin väsyneenä, että paljoa ei vuorokauden vaihtumisen jälkeen enää hereillä pysytty. Aamulla nimittäin taksi odotti valmiina hotellin edessä, viemään meitä takaisin lentokentälle kohti Krabia.

Bangkokin visiitti oli siis hyvin pikainen, mutta oli kuitenkin hieno nähdä myös sitäkin puolta Thaimaasta. Varmasti joskus tulen vielä palaamaan niihinkin maisemiin ihan ajan kanssa, mutta nyt siitä sai hyvin esimakua, niin osaa sitten vähän varautua mitä kaikkea siellä voikaan olla edessä.
Sisäinen lento Bangkokista suoraan Krabille sujui todella helposti, ja aikakin kului ihan hujauksessa. Krabin lentokenttä sitten taas olikin ihan eri maailmasta mitä Bangkokin kenttä. Se oli todella pieni ja pelkistetty. Siis oikeasti pieni. Kentällä meitä oli vastassa suoraan meidän hotellilta tilattu taksikuski, joka lähti kuljettamaan meitä kohti ensimmäistä kohdetta.

DSC_0080 DSC_0062 kohlanta_hennam
Koh Lanta. Paratiisisaari, jota se kyllä myös oli. Vietettiin lomastamme ensimmäinen viikko täällä, ja tähän saareen mä rakastuin kyllä palavasti. Aivan satakymmenen varmasti mä joskus vielä palaan tänne. Koh Lanta sijaitsee tosiaan Krabin etelä puolella. Ja on nimensä veroisesti tosiaan saari. Meidän taksikuski hoiti homman todella mallikkaasti, ja vei meidät perille saakka. Mantereen ja saaren välillä ajaa aamusta ilmaan lauttoja, joihin pääsee helposti kyytiin autolla tai skootterilla. Lentokentältä Koh Lantalle kesti meillä alle kaksi tuntia, mutta jouduimme hetken aikaa odottamaan satamassa lauttaa, kun emme enää mahtuneet juuri lähtevän lautan kyytiin. Tämäkin matka meni ihan hujauksessa upeita maisemia ihastellen, varsinkin lauttamatkalla, kun taksista sai nousta pois ja kiivetä ylemmäs katsomaan maisemia.

DSC_9946
IMG_8452 IMG_8584 DSC_9907 Paikka oli todella ihana. Toinen toistaan pidempiä ja kauniimpia rantoja, rauhallisia katuja, ja paljon hyviä ruokapaikkoja. Olin lukenut ja kuullut, että Thaimaa olisi liikenteeltään ja muutenkin todella vilkasta aluetta, ja näinhän se tosiaan useimmiten olikin. Koh Lantalla huomasi selkeän eron. Se oli huomattavasti rauhallisempi paikka. Toki sielläkin saattoi joku huristella skootterilla koko 4 hengen perheen voimiin kaasupohjassa, mutta verrattuna esimerkiksi Krabin alueeseen ero oli huomattava. Siellä jopa uskalsi vuokrata yhtenä päivänä skootterit, ja lähteä ajelemaan ihan saaren eteläkärkeen saakka. Etelässä me myös nähtiin ensimmäiset apinat ihan livenä tien varressa aikaa kuluttamassa. 

Ajankohdallisestihan meidän reissu osui tosiaan tammikuun alkuun, joten lämpöä kyllä riitti. Joka päivä lämpötila huiteli 30 ja 35 asteen välillä. Onneksi meidän majoituksessa oli kaksi isoa uima-allasta, ja merivesikin viilensi mukavasti. Mähän toki nautin myös lämmöstä suuresti, joten ajankohta oli valittukin ihan sen lämpimimmän kauden mukaan. 

IMG_8410
DSC_0057
Koska päädyimme hektisen syksyn ja talven jälkeen viettämään lomaa Thaimaan auringon alle, ja erityisesti yhdelle heidän parhaimmista paratiisisaaristaan, oli selvää, että halusimme majoitukseksemme Bungalowin. Olimme reissussa tosiaan ihan omatoimimatkalijoina, eli emme olleet varanneet minkään sortin pakettimatkaa. Vaan kaikki lennot ja majoitukset oli erikseen varattu ja hoidettu. Tätä Koh Lantan majoitusta me mietimme kaikista pisimpään, koska tässä emme erityisesti halunneet joutua pettymään. Luimme lukuisia arvosteluita ja kokemuksia, ja lopulta päädyimme tähän Pinky Bungalow Resort tarjoamaan bungalow majoitukseen. Joka oli muuten ihan täys kymppi! Hinta ei ollut lainkaan paha, muistaakseni vähän alta 70€ yö. Toisen korvaan tämä saattaa kuulostaa kalliilta majoitukselta, kun puhutaan Thaimaasta. Mutta me oltiin reissussa heidän kovimpaan sesonkiaikaansa, jolloin hintatasoissa oli selkeä ero. Verrattiin meidän majoituksen hintaa tammikuun loppu puolen hintoihin, niin hinta putosi jo 50 euron luokkaan per yö. Mutta me ei tosiaan pidetty tuota lainkaan pahana. Saatiin ihka oma bungalowi, jonka lähes suoraan edessä oli ensimmäinen uima-allas, ja muutaman askeleen päässä toinen. Lisäksi hintaan kuului aamupala heidän omassa ravintolassaan, jossa myöskin ruuat oli aivan taivaallisia. Yksi meidän reissun parhaimpia ravintoloita. Palvelun laatu oli myös todella, siis todella hyvää. Vuokrasimme skootteritkin suoraan hotellilta, koska palvelu pelasi heillä niin loistavasti, että halusimme tukea heitä siinäkin puolessa.

Jos, tai varmastikin kun joskus päädyn Koh Lantalle uudestaan, on Pinky Bungalow varmasti hyvänä majoitusvaihtoehtona. Sijainti oli noin puolessa välissä saarta, ja meren rantaan ei ollut kuin vajaan kilometrin verran. Muutaman askeleen päässä oli yksi saaren pääkaduista, jonka varsi oli täynnä erilaisia pieniä kauppoja ja ravintoloita. Joten niidenkin tarjontaan oli helppo tutustua ihan vain kävellen. Pinky oli myös ihanan pieni hotelli, bungaloweja taisi olla alle 20 yhteensä, ja niiden lisäksi kaksi pientä hotellirakennusta. Joten tunnelma oli ihanan rauhallinen ja rento.


IMG_8434
IMG_8396 IMG_8636 No sitten se ruoka. Aivan taivaallinen thaimaalainen-ruoka. Tätä kohtaan mulla taisi olla eniten ennakkoluuloja. Ajattelin sen olevan todella tulista ja mausteista. Jopa vähän jännitin, että kuinkahan mun käy, löydänkö mitään jota kestäisin. En nimittäin siedä pientäkään tulisuutta. Ja aivan turhaan jännitin. Ruoka oli ihan taivaallista. Koko reissun aikana, kukaan meidän porukasta ei tainnut kertaakaan saada epäonnistunutta annosta. Pääasiassa söimme perinteisiä Thaimaalaisia ruokia, mutta muutamia kertoja tuli vedettyä burgeria, pizzaa tai pastaakin esimerkiksi. Erityisen hyvää tottakai oli juurikin paikallinen ruoka, mutta ei nuo muutkaan koskaan huonoja tosiaan olleet. Ennen reissua, olin monesti kuullut puhuttavan "muovituoli-paikoista" ruokapaikkojen suhteen, Tätäkin mä kyseenalaistin tosissaan. Miten muka huonommalta näyttävä paikka voisi olla parempi. Ja näin itseasiassa oli. Ylläolevassa kuvassa oli yksi meidän vakkari mesta Koh Lantalla. Paikka näytti ulkoapäin kaikelta muulta, kuin hyvältä. Mutta ruoka. Ai että se oli täydellistä! Parhaimmillaan kun tilasimme sellaiset hedelmäshake-juomat (joita muuten on ihan kamala ikävä!) lähdettiin skootterilla hedelmät hakemaan aivan tuoreimmillaan suoraan torilta. Ainoastaan kerran koko reissun aikana kävimme hieman hienommassa paikassa syömässä, ja sekin oli Krabilla. Hinnat olivat lähes nelinkertaiset, ja ruuan taso vähintään samassa suhteessa huonompi. Joten, ei todellakaan kannata antaa ravintolan ulkonäön hämätä. 

DSC_9860 IMG_8528 DSC_0048 IMG_8449 IMG_8552 DSC_9902 DSC_9879 Kokonaisuudessaan Koh Lantan osuus meidän reissusta oli täydellinen. Aivan mielettömän ihana paratiisisaari, jonne tulen aivan takuuvarmasti joskus vielä palaamaan uudelleen. Thaimaa vei kokonaisuudessaankin mun sydämen, ja haluan nähdä vielä monia erilaisia paikkoja sieltä. Jos mietit Thaimaan reissua ensimmäistä kertaa, voin kaikella lämmöllä suositella Koh Lantaa. Helpolla sijainnilla ja kokonaisuudessaan aivan ihana paikka. 

NÄILLÄ TUOTTEILLA MINÄ HOIDAN HIUKSIANI

*Merkityt tuotteet saatu Cocopandalta

Istun tässä juuri suihkun raikkaana kasvonaamio kasvoilla keittiönpöydän ääressä, tarkoituksena viettää koko lauantai ilman minkäänlaista ressiä mistään. Aikomuksena syödä hyvin, pelata pleikkaria ja katsoa jotain hyvää sarjaa. Olla vain. Tässä välissä mä halusin kuitenkin tulla näyttämään teille, miten ja millä tuotteilla mä tällä hetkellä hoidan mun hiuksiani. Havahduin nimittäin yks päivä, että näistähän on kasvanut ihan hervottoman pitkät! En edes jaksa muistaa, onko mulla koskaan ollut näin pitkiä hiuksia, jos siis pidennyksiä ei lasketa. 

DSC_2148 
Mulla on hiustuotteissa ollut aika pitkään jo sama kaava. Ne muutamat tuotteet on vuodesta toiseen vakiot, ja sitten niiden rinnalla muutamia tuotteita mä tykkään kokeilla erilaisia. Tässä nyt tällä hetkellä ehdottomasti eniten käytössä olevat tuotteet. Tuotemerkeissä mulla ei ole yhtä tiettyä jota tykkäisin erityisesti suosia. Mutta sen oon omalla kohdalla todennut, ettei "markettishampoot" toimi omalla kohdalla yhtään niin hyvin, kuin kampaamo tuotteet. Kun kampaamotuotteita osaa etsiä oikeasta paikasta, ei niiden hinnan ero markettituotteisiin eroakaan enää ihan niin hirveästi. Mä oon myös kokenut nämä huomattavan paljon riittoisimpina tuotteina. 

Mun hiukset on tosiaan kasvaneet nyt ihan hurjan paljon viimeisen vuoden aikana. Oon käynyt kampaajalla viimeksi toukokuussa, eli lähes vuosi sitten. Sen jälkeen oon pyrkinyt kiinnittämään vielä normaaliakin enemmän huomiota hiusten hyvinvointiin. Lämpökäsittelen hiuksia mahdollisimman harvoin. Oon esimerkiksi tämän kuluneen vuoden aikana föönillä kuivannut tukkaa varmaan 2 tai 3 kertaa. Muotoilurautaa olen käyttänyt varmaan kymmenisen kertaa, jos sitäkään. Uskon tämän olevan yksi suuri tekijä, miksi hiukseni voivat nykyään paremmin ja ovat päässeet kasvamaan näin pitkiksi. Tässä kuitenkin tuotteita, joita mä voin aidosti suositella, ja jotka mulla on tällä hetkellä kovassa käytössä. 

DSC_2155

Jo useamman vuoden mä olen vannonut tämän Four Reasonsin kestosävytteen nimiin. Käytän tätä ehkä 3-4 kuukauden välein, ja tällä saan kirkastettua väriä aina asteen-pari verran. Mikään varsinainen värihän tämä ei siis ole, eli mitään ihmeitä mustasta vaaleaan tältä ei kannata odottaa. Mulla on suht vaalea juurikasvu, jota tämä hieman kirkastaa. Eli toimii pääasiassa värjättyihin/vaalennettuihin hiuksiin. Mulla on käytössä ollut aina tämä Ice Ice Blondy, joka on tän sarjan kylmin vaalea. Näissä kestosävytteissä on myös todella hellävarainen koostumus, eli nämä eivät myöskään vaurioita hiuksia läheskään samalla tavalla, mitä kestovärit.
Tämän rinnalle mä olen ottanut käyttöön tämän Wellan Color Fresh -sävyte. Tämä on vähän kuin hopeashampoota, mutta tehokkaampaa. Jopa niin tehokasta, että tämä on ihan pakko levittää kumihanskat käsissä, tai muuten uusi ihonväri muistuttaa pidemminkin Avatarta. Tämä taas taittaa lämpöä ja etenkin keltaisuutta reippaasti pois. Iso plussa tälle tämän helppo käyttöisyydestä. Sotketaan vaan suoraan tukkaan ja annetaan vaikuttaa 3-20 minuuttia riippuen halutusta lopputuloksesta. Tätä mä käytän usein tuon kestosävytteen välissä, myöskin noin 3-4 kuukauden välein. 

DSC_2173

Jos mun pitäisi sanoa yksi, vain yksi vaaleiden hiusten luottotuote, se olisi tämä Color Mask, sävyssä Silver (ennen brändiuudistusta sävy Platinum). En edes muista kuinka mones puteli tätä on menossa, mutta mones. Ihan ehdoton ykkös tuote! Tämähän on tosiaan sävyttävä tehohoito. Usein sävyttävät tuotteet on tosi kuivattavia, joten tässä on suorastaan ihme samassa purkissa. Tämä kosteuttaa ja hoitaa, sekä samalla sävyttää ja taittaa keltaisuutta pois hiuksista. Jos et ole vielä kokeillut, kokeile ihmeessä. Sävyjä on monia eri, mutta vaaleille hiuksille tämä silver on ihan ehdoton. 
Kuivashampoiden maailmaan mä pääsin mukaan vasta ihan muutama vuosi sitten. Niissä mä vannon Batisten tuotteiden nimeen. Oon välissä aina yrittänyt kokeilla muitakin merkkejä, mutta ei ole (ainakaan vielä) löytynyt näiden voittanutta. Tällä hetkellä mulla on käytössä tämä Flora, mutta melkein kaikki eri tuoksuvaihtoehdot on tullut testattua läpi. Tuoksuista ehkä lempparein on sweetie, joka odottaakin laatikossa jo vuoroaan tämän ensiksi loputtua. 
Erilaisia hiusöljyjä on vuosien aikana tullut testattua jo aikaa monta eri merkkiä ja sorttia. Vuosien jälkeen mä palasin kuitenkin takaisin tähän teinivuosien ykköstuotteeseen, Wellan SP- Luxe hiusöljyyn. Tuoksu, koostumus, ja teho saavat kaikki täydet pisteet. Mulla on ollut käytössä useampi erilainen öljy, jotka ovat kyllä hoitaneet tukkaa, mutta myös jotenkin latistaneet sitä samalla. Tämä kyllä hoitaa, mutta ei aiheuta mitään negatiivista samalla. Cocopandalla tää on usein myös todella järkevän hintainen, ja jokaisen euron arvoinen. 


Viime syksynä sain Cocopandalta testiin tämän elämäni ensimmäisen GHD:n muotoiluraudan, enkä voi tätä hehkuttaa tarpeeksi. Tämä on IHANA. Mä oon oikeastaan aina tehnyt kiharat suoristusraudalla. Mulla on ollut minirautaa ja useampaa eri merkkistä normirautaa. Ne on olleet hyviä ja ihan hyviä. En kuitenkaan ikinä olis uskonut, minkälainen ero voi oikeasti olla. Tällä hiustenlaitosta on tullut suorastaan juhlaa. Super pitkä johto, aina oikea lämpötila, ja nopeasti käyttövalmiina. Tällä onnistuu kauniit laineet tai kunnon kiharat. Tätä en vaihtais enää mistään hinnasta pois. 
Hukkasin joku aika sitten yhden mun hiusharjoista jotenkin mestarillisesti, ja tilallehan piti sitten saada uusi. Mikäs muukaan disney hullulle, kuin Disneyn Pocahontas harja. Wetbrush lanseerasi hiljattain upean malliston Disneyn hiusharjoja, joista mun makuun eniten iski tämä Pocahontas (toki olisin voinut ottaa ne kaikki!) 

DSC_2150

Hopeashampoiden-kuningas, eli tämä Fanolan No Yellow Shampoo. Tästäkin on menossa jo ainakin kolmas purkki. Aikaisemmilla hopeashampoilla mitä käytin, oli aina se sama ongelma. Ne kuivattivat hiuksia ihan jäätävästi. Tämän en ole koskaan huomannut sellaista tekevän. Toki mä käytän tätä lähes poikkeuksetta yhtä aikaa tuon Color Maskin kanssa, joka sitten heti perään hoitaa hiusta. Mutta niin mä käytin muidenkin hopeashampoiden kanssa, ja niissä huomasin kuivuuden. Olen myös huomannut, että tämä on tuonut hiuksiin lisää kiiltoa. Jos et ole kokeillut ja käytät hopeashampoota, suosittelen testaamaan. Omalla kohdalla melkoisen ihmeputeli sais käteen osua, että lähtisin tämän jälkeen edes tastaamaan muita. Nyttenkin tämä litran purkki on alle kahdella kympillä Cocopandalla, joten myös hintalaatu-suhde on todellakin kunnossa. 
Koska en halua joka hiustenpesu kerralla käyttää sävyttäviä tuotteita, oon hankkinut niiden rinnalle nämä RedKenin hoitavat shampoon ja hoitsikan. Valitsin nämä alun perin ihan vain arvosteluiden mukaan. Nämäkin on tulleet mun hiustenhoitotuotteisiin jäädäkseen. Nämä itseasiassa vetelevätkin tällä hetkellä jo vähän loppusuoraa, joten täytyykin pistää uudet heti tilaukseen. 


Joicon tuotesarjaan sain tutustua viime vuonna ensimmäisen kerran. Sitä ennen, se oli mulle täysin tuntematon merkki. Onneksi sain, nimittäin näistä niiden tuotteista on ollut pelkästään hyviä kokemuksia. Tällä hetkellä mulla on käytössä heiltä tää viileää sävyä ylläpitävä muotovaahto sekä kirkastava seerumi. Muotovaahtoa mä käytän aika harvakseltaan, mutta silloin kun käytän on yleensä tosi kyseessä. Panostan silloin tukkaan erityisesti, joten muotovaahdon pitää olla toimivaa tavaraa. Ja tämä on sitä kyllä. Kirkastava seerumi taas on käytössä aina silloin tällöin hiusöljyn tilalla. Tykkään sen koostumuksesta ja helppokäyttöisyydestä tosi paljon. 
Hiuslakkana taas toimii TIGI:n jo vuosia ja vuosia toisena lempparina ollut yksilö. Mä oikeastaan melkolailla vuorottelen tämän ja Tigin Masterpiecen kanssa. Molemmat on ihan ykköstuotteita hiuslakaksi. Pitoa löytyy, ei tahmaa ja tuoksukin mitä parhain, varsinkin tuossa masterpiecessä. 


Mikä on sun ehdoton ykkös tuote hiustenhoidossa?

MARIANNE PAITA

Voihan pääsiäinen. Saavuin just kotiin Himokselta, jossa olin viettämässä pääsiäistä. Palataan siihen tarkemmin omassa postauksessaan, mutta ennen kuin kivitätte mut kotona pysymisestä ja koronasta, meitä oli siellä hyvin pieni porukka, 2-3 henkeä. Nyt tosiaan taas turvallisesti kotona, ja huomenna jatkuu taas työt. 

DSC_1133 DSC_0989 DSC_1158 Nää asukuvat onkin jo itseasiassa varmaan lähemmäs parin kuukauden takaa. Mutta koska asu toimii hyvin myös keväisemmässä säässä, päätin julkaista ne vasta nyt. Asu on koottu tän mun punaisen raitapaidan ympärille, johon mulla on aina ollut jonkinsortin viharakkaus-suhde. Tykkään tästä todella paljon, mutta jotenkin tää on aina ollut haastava yhdistellä muihin vaatteisiin. Tässä asussa mä kyllä mielestäni onnistuin tän kanssa tosi hyvin. Sen myötä tää onkin yksi tämän vuoden lemppari asuja jo ihan heittämällä. Kuvat on myös tosi onnistuneita, ja niistä vastaakin ihana Elli.

DSC_1115 DSC_0928 DSC_1068 DSC_1120
DSC_1169 Paitaan yhdistin mun tän vuoden ehdottomasti eniten käytetyn laukun. Se on tämä Tory Burchin musta yksilö. Tykkään tästä niiiin paljon! Oon jopa alkanut harkitsemaan tätä toisessakin värissä. Tää on malliltaan ja kooltaan täydellinen. Sekä mä tykkään ihan sikana siitä, että tätä voi kantaa helposti olalla, koska tän hihna menee kahteen pituuteen. Tää on tosiaan viime vuonna ostettu Cottonilta, jonka verkkokaupassa on tällä hetkellä menossa loppuunmyynti. Kannattaa kurkata, on meinaan vielä paljon toinen toistaan kauniimpia laukkuja tosi hyvillä alennuksilla! 
  DSC_1029DSC_1088-2 DSC_1047Jacket VILA
Jeans VEROMODA
Bag TORRY BURCH
Scarf BY MALENE BIRGER
Belt TORY BURCH
Watch MICHAEL KORS
Shirt H&M
Shoes BULLBOXER

RAKKAUDESTA VIHERKASVEIHIN

DSC_1959
Muuttaessani omilleni 2014 marraskuussa, en omistanut ainuttakaan viherkasvia. En kokenut niiden sopivan lainkaan mun sisustukseen. Enimmäkseen siksi, että vihreä väri ei iskenyt muhun alkuunkaan, oikeastaan missään asiassa. Etenkään sisustuksessa. Toki jo tuolloin tykkäsin leikkokukista, mutta itse viherkasvit eivät mun mieltäni lämmittäneet. Kuitenkin, sukulainen jos toinenkin minulle niitä lahjaksi kantoi. Koska en omistanut aiheeseen sen suurempaa mielenkiintoa, ei nämä kasvit yleensä olleet kovinkaan pitkäikäisiä. Yksi yksilö on kuitenkin hengissä edelleen, ja siihen liittyykin paljon tärkeitä muistoja. Kerron niistä tarkemmin myöhemmin tässä postauksessa. 

DSC_1996
Viherkasvien yleistyttyä sisustuksessa alkoi pikkuhiljaa se omakin into aihetta kohtaan kasvaa. Nyt halusinkin tulla esittelemään teille mun "kukkakokoelmani" ja kertomaan vähän miten tähän tilanteeseen on päädytty. Mä en todellakaan vieläkään ole mikään viherpeukalo. Edelleen mun luo päätyy kasveja, jotka heittävät veivinsä hyvinkin nopeasti. Nykyisin kuitenkin aihe kiinnostaa mua, haluan kehittyä tässä ja oppia koko ajan lisää. Into tähän postaukseen lähti oikeastaan viikonloppuna, kun vaihdoin kaikkiin näihin mullat. Onhan näitä viherkasveja kuitenkin nykyään jo peräti 10 kappaletta. 

Aikaisemmin aihe ei tosiaan voinut vähääkään mua kiinnostaa, mutta nykyisin mä tykkään tästä tosi paljon. On suorastaan rentouttavaa upottaa kädet multaan ja heittää aivot narikkaan. Oon lukenut netistä tosi paljon erityisesti näistä viherkasveista jotka multa löytyy, mutta myös yleisesti. Mihinkään hifistelyyn mä en kuitenkaan vielä ole halunnut lähteä. Multa ei siis löydy mitään kasvivaloja tai miljoonaa eri multaa yms. Haluan kuitenkin pitää homman rentona ja vastahan mä tässä opettelen näiden kanssa. Tässä multa löytyvät yksilöt.

DSC_1943-tile
Isoin viherkasvi joka tästä taloudesta löytyy. Ostin tän aikoinaan Ikeasta. Varmaankin jotain reipas 3 vuotta sitten. Eli pitkään sekin on mun luona jo porskuttanut. Ottaen huomioon mitä kaikkea yhteiselle matkalle onkaan jo mahtunut. Ostin tän talvella, vielä aika kovilla pakkasilla. Kannoin sen Ikeasta auton takapenkille. Mulla on autossa sellaiset ylös nousevat takapenkit, jolloin sain tän mahtumaan autoon ihan hyvin, takapenkin lattialle sijoitettuna. Mielestäni olin lukinnut sen penkin ylös, mutta kas kummaa, kesken matkan se putosikin alas suoraan palmun päälle. Isommilta vaurioilta kuitenkin jollain ihmeellä vältyttiin. Lisäksi me ollaan jo kaksi kertaa muutettukin tämän palmun kanssa. Koskaan ei kuitenkaan ole ollut mitään isompaa häppeninkiä, tai käyty kuoleman kielissä. 
Kultapalmu on ehdottomasti yksi mun helpoimpia ja tyytyväisimpiä viherkasveja. Vaikka ison koonsa vuoksi aluksi pelkäsinkin, että mitenköhän tämän kanssa mahtaa käydä. Uusia lehtiä on kuitenkin puskenut kokoajan tasaisesti. Ja nyt viime aikoina oon myös alkanut kiinnittää huomiota, että kasvia pitää kastella pikkuisen useammin mitä nyt olen kastellut. Mä oon istuttanut tämän jo omaan ruukkuun vuosi sitten, ja siitäkin se selvisi ilman ongelmia. Sitä nimittäin ressasin, että kuinkahan sen kanssa käy. Hyvä salaojitus vain pohjalle, ja elämä hymyilee edelleen. Tää on puskenut uusia lehtiä sitä tahtia, sekä kasvattanut vanhoja, että oon joutunut "hirttämään" tämän kiinni ikkunalautaan, jotta se pysyy edes jollain lailla yhtenäisenä eikä sojota joka suuntaan. Ehdottomasti yksi mun lemppareita! 

DSC_1950-tile
Palmuvehkasta sanotaan aina, että tämän saat pysymään hengissä vaikka pilkkopimeässä kylppärissä. Tätä mä en ole kokeillut, mutta helppohoitoinen tämä on kyllä kieltämättä ollut. Nyt mullan vaihdon yhteydessä mä jaoin tästä yhden osuuden tuohon omaan vaaleanpunaiseen purkkiinsa. Aikaisempi valkoinen ruukku oli jokseenkin meinaan piukassa tavaraa. Ainakin vielä palmuvehka näyttää viihtyvän hyvin molemmissa oloissa jaosta huolimatta. Katsotaan, kuinka komeaksi saan tuon uuden omassa ruukussaan eläjän vielä kukoistamaan, vai päättääkö hän nopeastikin päivänsä. 

DSC_1983
Yksi tuoreimpia yksilöitä. Tästä mä tykkään kyllä ihan super paljon. Tää on jotenkin niin kaunis! Erilaiset peikonlehdethän ovat nyt todella kovassa huudossa. Mä en kuitenkaan ainakaan vielä tässä vaiheessa halunnut sitä klassikkoa. Halusin pienemmän ja jollain lailla persoonallisen. Se isompi menisi varmasti lattialla, mutta tähän mun nykyiseen asuntoon se ei siitä syystä edes mahdu. Tämänkin mä olen kokenut todella helpoksi hoidettavaksi. Uutta lehteä pukkaa ihan jatkuvalla syötöllä. Tämänkin mä nyt istutin omaan isompaan ruukkuun siitä kaupan alkuperäisestä ruukusta, kun juuret ei meinanneet enää mitenkään päin mahtua siihen alkuperäiseen. 

DSC_1977
Saniaisia mä oon pitkään ihastellut, mutta jotenkin aina joku on mennyt edelle ja tällaisen osto on jäänyt ja jäänyt. Sain kuitenkin Amanda B:ltä tällaisen ihanan amppelin*, joka kaipasi uutta tulokasta. Ja vihdoin mäkin sain mun saniaiseni! Tää sopii mun mielestäni todella kivasti tähän sementtiruukkuun. Tähän mä en oikeen osaa vielä kommentoida, onko tää helppo vai ei. Tän ainakin luvataan kuitenkin olevan melkoisen helppo tapaus. Eikä se nyt ainakaan kuukaudessa vielä ole kerennyt kuolla tai näyttää mitään siihen suuntaan viittaavia merkkejä. 

DSC_1963
Mun ainut maijani! Tämäkin on vähän tuoreempaa mun kasvistossa. Ostin tän itseasaissa samalla kerralla, kun mun ainoan peikonlehteni. Tätä on hauska seurata, kuinka tämä menee aina iltaisin nukkumaan, ja taas aamulla aukaisee lehtensä. Myöskään tän helppohoitoisuudesta en oikeen osaa vielä kommentoida. Kyllä tämäkin on jokusen uuden lehden kerennyt puskea ja ihan hyvinvoivalta se näyttää, joten uskoisin tämänkin kanssa selviytyvän suhteellisen helpolla. 

DSC_1975-tile
VERILILJAPUU
Yksi oma suosikkini on tämä verililjapuu. Kasvin pinkit reunat tekevät tästä kyllä mun kokoelman helmen. Hain Bauhauksesta joskus jotain ihan muuta, ja kävellessäni viherkasvien ohi huomasin tämän ainokaisen yksilön siellä koko hyllyllä ihan ypöyksinään. Pakkohan se oli sieltä pelastaa. Tästä mulla ei osto hetkelläkään ollut harmainta hajua, onko tällainen helppo pitää hengissä ja mitä kaikkea tämä vaatii ja ei vaadi. Hyvin sekin on kuitenkin jo pian 1,5 vuotta mulla kestänyt. Uusia lehtiäkin on tullut mukavasti, eikä mitään merkkejä siitä, että hällä olisi ollut jotenkin huonot oltavat. Ilmeisesti siis tässäkin tapauksessa kasvatus on mennyt hyvin nappiin. 

Mainitsin postauksen alussa yhdellä näistä viherkasveista olevan mulle erityisen suuri merkitys. Se on tämä Flamingonkukka vaaleanpunaisilla kukilla. Edesmennyt rakas mummuni kerkesi käydä mun omilleen muuton jälkeen mulla kerran kylässä. Mukanaan hän toi mulle tämän yksilön. Se oli juurikin sitä aikaa, kun viherkasvit eivät iskeneet muhun yhtään. En kuitenkaan raskinut millään heittää niin rakkaalta ihmiseltä saatua lahjaa pois. Niinpä tää oli aluksi omaan silmään vähän sellainen asunnon häpeäpilkku. En koskaan tiennyt mihin tämä olisi ollut hyvä sijoittaa sisustusta ajatellen. Lopulta kuitenkin into viherkasveihin syntyi, ja nyt tää on mulle ehdottomasti tärkein mun kaikista kasveista. Koska haluan pitää tämän mahdollisimman pitkään hengissä, oon ihan vain tämän yhden kasvin takia joutunut ja halunnut lukea tietoa netistä. Sitä kautta luulen että suurin into viherkasveihin on lähtenytkin. Mummun ansiosta! Tää eleli mulla vuosia puskematta yhtäkään kukkasta. Lopulta viime vuonna vaihdoin sen isompaan ruukkuun, kun alkuperäinen ruukku oli aivan täynnä juuria. Siis hyvä kun multaa oli enää lainkaan jäljellä. Ja heti tuon mullan vaihdon jälkeen kukkia on puskenut koko ajan tasaisesti. Parhaimmillaan oli jopa viisi yhtä aikaa. Tätäkin voin kutsua  helpoksi kasviksi. Mähän silloin meidän yhteisen taipaleen alkuaikoina jopa ehkä vähän yritin tappaa tätä pois. En kuitenkaan siinä (onneksi!!) koskaan onnistunut. 

Tän mä oon saanut mun äidiltä viime vuonna. Mun ensimmäinen juoruni. Toiselta puolelta tää kuoli lähes samantien mulle muutettuaan, mutta toinen puoli kasvaa ja kukoistaa. Joten en oikein ole koskaan päässyt kärryille miten tätä olisi fiksuin hoitaa, että koko komeus olisi pysynyt ennallaan. Tää on mun seinähyllyllä, sopii siihen mun mielestä tosi kivasti tällaisena sirona ja värikkäänä yksilönä. 

DSC_1957
Sitten päästäänkin ensimmäiseen mun vahinko ostokseeni. Ostin tän nimittäin joskus vuosi sitten Lidlin reissulla. Empä ollut aikaisemmin edes ajatellut, että Lidlistä voisi tulla ostettua muuta kuin tulppaaneita. Toisin kuitenkin kävi. Tää ei olekaan ollut ihan niin helppo kaveri mitä olisi luullut. Muutama oksa tästä on jo kerennyt heittää veivinsä. Katsotaan mitä se tykkää kun vaihdoin sen vihdoin isompaan ruukkuun pois alkuperäisestä. Että lähteekö loputkin vai piristyisikö se tästä. Tää on ihanan siro, joten todennäköisesti tällainen tulee kyllä hankittua vielä uusi, jos tämän ensimmäisen yksilön kanssa ei yhteiselo pelitä. 


Löytyykö sulta viherkasveja kotoa, ja jos löytyy, mikä on sun oma suosikki?