Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

PERFEKTIONISMI - LAHJA VAI KIROUS?

Perfektionismi. Tuo isossa osassa omaa elämääni oleva asia. Josta haluan nyt puhua myös täällä. Lähes 9- vuotisen blogiurani aikana olenkin täällä tästä aina silloin tällöin maininnut. Eli kaikille siellä ruudun toisella puolella tämä ei varmasti tule yllätyksenä. Minä nimittäin olen perfektionisti. Koska tämä ihana luonteenpiirre, tai voisiko jopa sanoa että ominaisuus näkyy minun ihan jokapäiväisessä elämässäni, halusin siitä kirjoittaa myös teille. Kuten kolikolla, myös perfektionismillä on kaksi puolta. Hyödyllinen puoli ja sitten se ei ehkä niin hyödyllinen puoli. Tai pikemminkin negatiivinen puoli. Haluankin omiin kokemuksiini pohjautuen kertoa teille näistä. Jos saisin itse valita, olisinko perfektionisti, vaiko en. Se selviää postauksessa myöhemmin.
  DSC_2807
Mitä perfektionismi sitten on, ja miten minä itse esimerkiksi sen koen. Perfektionistin määritelmä jaetaan kahteen osaan, "tavalliseen perfektionismiin" ja "neuroottiseen perfektionismiin". Mun kohdalla ja tässä postauksessa puhutaan tästä tavallisesta perfektionismistä. Vaikkakin, moni aiheesta kovin tietämätön ja  asiaa ulkopuolisin silmin tarkkaileva, näkee myös tämän tavallisen puolen toimintatavat neuroottisena. Tavallisella ja neuroottisella on kuitenkin valtava ero. Neuroottinen ei nimittäin koskaan ole tyytyväinen lopputulokseensa. Vaan hänen asettamansa rima nousee sitä mukaa, kun hän sen saavuttaa. Tavallisessa perfektionismissa rima on toki korkealla, mutta saavutettuaan sen, hän saavuttaa samalla tyytyväisyyden tunteen. Joka neuroottiselle perfektionistille on täysin tuntematon tunne. Perfektionisti tavoittelee siis täydellisyyttä, eikä tyydy asioiden hoitamiseen vähän sinne päin- tyylillä. Tarkkuus on yksi perfektionismin vahvimpia piirteitä. Käytännössä perfektionisti tavoittelee täydellisyyttä ihan kaikessa, ja ennen kuin hän sen saavuttaa, hän on vasta matkalla, eli kokee asian keskeneräiseksi. Esimerkkinä nyt vaikka kakun koristelu. On olemassa paljon toinen toistaan upeampia kakkuja, joita varmasti ei ole kaikkia tehnyt perfektionisti. Mutta kun perfektionisti koristelee kakkua, hän ei ole siihen itse tyytyväinen ennen, kuin se näyttää hänen mielestään täydelliseltä. Ja ennen tuon pykälän saavuttamista, hän kokee kakun vahvasti keskeneräiseksi. Monesti jo paljon ennen tuon pykälän saavuttamista, kakku on näyttänyt ei perfektionistien silmään jo hyvinkin valmiilta. 

DSC_2812-1
"Miksi pitää olla noin tarkka"
No sitten se negatiivisuus, jota tämän ympärille kiteytyy melko paljonkin. Niin omasta mielestäni kuin muidenkin mielestä. Sitä meinaan on paljon. Yleisesti ottaen perfektionistit joutuvat kohtaamaan paljon ihmetyksiä, jotka ovat usein negatiivisia. Ainakin mä kohtaan niitä tosi paljon. Joudun usein selittelemään, miksi havittelen täydellisyyttä niin monissa asioissa. Joudun usein selittämään miksi olen niin tarkka, useimmiten kysyjän mielestä liian tarkka. Kysymys nimittäin tulee todella usein hyvinkin syyllistävään sävyyn. Mä oon monesti pohtinut, mistä tämä syyllistäminen ja negatiivisuus oikeastaan edes johtuu. Onko se ihan vaan kateutta, vai pelkästään ymmärryksen puutetta, vai jotain muuta? No oli mitä oli, sitä kuitenkin on ja saa usein aikaan fiiliksen, että perfektionistina sitä olisi jollain tavalla huonompi ihminen. Perfektionismi ei ole kenenkään oma valinta, vaan käytännössä sä joko olet perfektionisti tai sä et ole. Vaikka mäkin olen monet kerrat halunnut päästä tästä "vaivasta" eroon, niin ei se vaan toimi niin. Monesti olen lukenut, että perfektionismi periytyy herkästi, mutta tuota mä taas itse en allekirjoita. Mä en esimerkiksi meidän perheestä tai edes lähisuvusta tiedä toista perfektionistiä. 

Mun mielestä onkin todella typerää ajatella, että perfektionisti olisi jollain lailla huonompi ihminen. Tai myöskään ajatella, että perfektionisti kokisi tämän piirteensä ansiosta itsensä jollain lailla paremmaksi ihmiseksi. Perfektionisti käytännössä suorittaa asioita eri lailla, mutta ei verraten sitä kuitenkaan muihin. Hän vertaa suoritusta käytännössä omaan suoritukseensa ja vaatii itseltään vain parasta. Jatketaan kakun koristelu esimerkillä. Jos mä koristelen mun omaa leipomani kakkua, olen siitä tosi tarkka kuinka sen teen. En todellakaan mielelläni anna muiden koristella sitä, vaan haluan tehdä homman alusta loppuun saakka itse. Tavoittelen siinä täydellisyyttä, kuitenkin sillä mittarilla mihin omat taitoni mahdollisesti riittävät. Mutta, jos mä menen vaikka juhliin jossa on tarjolla kakkua, mä en katso sitä kakkua ajatuksella "mä olisin tehnyt tuon kyllä paremmin". Vaan juhlissa mä näen upean kakun, oli se sitten miten erilainen tahansa verrattuna mun tyyliin koristella se kakku. 
  DSC_2721
"Osaisinpa minäkin olla noin tarkka!"
Näin itsekin perfektionistina voin kyllä todeta, että on tässä piirteessä paljon myös hyvää. Enkä mä oikeastaan edes vaihtaisi tätä piirrettä pois, vaikka mahdollisuus tulisikin. Tottakai välillä on päiviä, että verisuoni meinaa katketa päästä jonkun pikkuasian kanssa, mutta vuosien myötä sitä on oppinut siihen, että kova työ palkitaan. On oikeasti niin huikea tunne, kun pitkän puurtamisen jälkeen, saavutat sen mitä tavoittelet. Ihan vaan vaikka perus arkisissa asioissa. Ilman perfektionismiä, mulla olis varmasti jäänyt vuosien myötä moni asia saavuttamatta ja moni asiaa jäänyt kokonaan tavoittelematta. Toki haluan myös vieläkin korostaa sitä, että helppoa tän kanssa elämä ei ole. Perfektionismi aiheuttaa usein jatkuvaa painetta, ja monelle se on jopa häpeällistä. Vaikkakin mä olen sitä mieltä, että tätä ei missään nimessä tarvitse kenenkään ikinä hävetä. En mä silti myöskään koe, että tässä olisi sen enempää ylpeyden aihetta, kuin muissakaan ihmisen luonteenpiirteissä. Tätä ei ihminen itselleen voi valita, eikä myöskään päästää siitä oikein mitenkään irtikään. 

DSC_2788
Shirt H&M
Jacket VEROMODA
Watch MICHAEL KORS
Jeans ONLY
Sunglasses MICHAEL KORS
Bag TORY BURCH
Shoes ADIDAS

Näin yhteenvetona voidaankin siis todeta, että perfektionisti ei tee jotain asiaa hieman muita pidempään tai hieman muita tarkemmin kenenkään kiusan takia, tai ajatellessaan olevansa parempi ihminen. Hän vain haluaa tehdä oman suorituksensa mahdollisimman hyvin, täydellisyyteen pyrkien. Jos sulla on kaverina perfektionisti, jonka juttuja et läheskään aina ymmärrä, älä kuitenkaan kadehdi häntä. Hän saattaa hoitaa asiat tarkasti ja täydellisyyteen pyrkien, mutta kannattaa tosiaan muistaa se kolikon kääntö puoli. Sitä täytekakkua ei välttämättä tarvitse koristella kolmeen kertaan, menettäen hermonsa miljoonasti siinä välissä niin, että aikaa kuluu myös kolmin kertainen määrä, jotta lopputulos olisi hyvä. 

9 kommenttia

  1. Perfektionistin elämä voi olla melkoisen kuormittavaa mikäli ei opi tasapainoilemaan.

    VastaaPoista
  2. Mun perfektionistinen toiminta näkyy vain työssä. Se taas useasti tuo sitten minulle ongelmia, kun kaikki eivät tee samalla tavoin töitä kuin minä tai niin ahkerasti kuin minä. Useat eivät ihan ymmärrä sitä, että jokainen tekee omaan tahtiin hommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työssä tästä on varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa, tai ainakin näin koen itse :) Mäkin olen työssä ehkä jopa tarkempi perfektionisti kuin muissa jutuissa :D

      Poista
  3. Perfektionismi on hyvä asia. Mutta myös rasittava asia, jos on paljon tekemistä, sillä silloin pieneen näpertelyyn ei jää aikaa. Aika on kuitenkin rajallista. Kun on perfektionisti, sillon pitää oppia tasapainoilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapainoilu on tosi tärkeä osa tätä, se on ihan totta! :)

      Poista
  4. Mahtavaa, että kirjoitat tästä aiheesta ja tuot esiin erilaisia näkökulmia! Erittäin hyvä kirjoitus, kiitos ♥
    Täytyy sanoa, että ex-perfektionistini pystyy samaistumaan ajatuksiisi. Nykyinen minä, se joka on jo vuosia pyrkinyt onnistuneesti poies perfektionistisuudesta haluaakin jättää sulle ajatuksia pohdittavaksi.

    Kirjoitin tästä tänä vuonna LinkedInin puolella ja tää on kyllä aihe, joka herättelee tunteita -kuten aina kaikki ne nk. hyvät aiheet. Nykyisen minäni mielestä mokaaminen on äärimmäisen tärkeä taito -niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin kasvattava tekijä. (Okei tässä kohtaa se mun ex-perfektionisti huutaa ja kovaa mulle:D) En todellakaan väitä, etteikö perfektionistisuus olisi tuonut muakin pikälle omalla uralla, mutta väitän ett tuloksellisuus sekä ennen kaikkea kasvaminen ammatillisessakin mielessä olisivat pysyneet raameissaan.

    On ollut mahtavaa huomata, että ilman perfektionistisuutta mä olenkin itseasiassa entistäkin määrätietoisemman sinnikkäämpi, mutta itsemyötätuntoon panostamalla se taivaskaan ei ole enää rajana. Kun uskaltaa ottaa riskejä, uskaltaa epäonnistua ilman täydellisyyttä (mitä muuten edes ovat "epäonnistuminen" ja "täydellisyys"? meistä jokainenhan määrittelee ne omalla kohdallaan itse). Sekä ennen kaikkea myöntää itselleen ääneen virheensä tietäen, ett on silti omana itsenään enemmän kuin riittävä, niin onnistumisenkin elämyksetkin ovat moninkertaistuneet.

    Uusia mahdollisuuksia, niin henkilökohtaisessa sekä työelämässä, kun ei synny ellei elä siellä epämukavuusalueella. Entiselle perfektionistilleni se epämukavuusalue olisi juuri ollut se, ettei onnistukaan täydellisesti, mut hitto miten hauskaa on kun välillä voi vaan nauraa itselleen! Samalla, kun uskaltaa ottaa niitä epäonnistumisenkin riskejä eli olla oikeasti entistä minäänikin tavoitteellisempi ja päämäärätietoisempi tyyppi.

    Koska se, että antaa itselleen tilaa kasvaa tarkoittaa sitä, että kasvuun tulee kuulua niitä kasvukipujakin eli riskejä ja lukuisia epäonnistumisia, jotka ovat lopulta ainut avain menestymiseen. Ja se, mitä menestyminen on, niin sen jokainen määrittelee itse.

    Kiitos vielä kerran tästä mukaansatempaavasta blogiartikkelistasi, tykkäsin kovasti! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau mikä kommentti! Kiitos Mira ♥ Herätti paljon ajatuksia ja fiiliksiä täälläkin :-) Ihana myös kuulla, että sä tykkäsit tästä postauksesta!

      Poista
    2. Kiitos itsellesi Henna, kun julkaisit tälläisen blogiartikkelin, joka herätti paljon ajatuksia näin "molemmilla puolilla" olleena ♥ Ja ehrottomasti, juuri tälläiset ajatuksia herättelevät blogiartikkelit ovat omia lemppareitani :)

      Poista

Ruusut, risut, kehut, parannusehdotukset ja kritiikki, kaikki on yhtä tervetullutta. Muistetaan silti pitää se kommentointi asiallisena.
Kiitos paljon kommentistasi ♥