Minun Jouluni!

Taas se aika vuodesta. Joulu. Oon täällä varmasti joskus aikaisemmin puhunutkin, että mä en ole mikään jouluihminen. En voi sanoa vihaavani sitä, mutta en kyllä myöskään tykkääväni siitä. Luulen myös, etten ikinä tuu siitä suuremmin tykkäämään. Ja tästä mä haluaisinkin tässä postauksessa puhua.  Kertoa ja avata mikä mun fiilis joulusta on, ja mistä se on peräisin. Tämä ei siis todellakaan ole täynnä "ihanaa" jouluhehkutusta, vinkkejä turhien lahjojen paketoinneista, hössötystä joulupäivän jouluisesta asusta, ärsyttävän vaikeaa reseptiä joulukakusta tai siitä kerkeääkö kaikki "pakolliset" asiat saada ennen joulua valmiiksi. Vaan tää on mun tarina, miksi en koskaan ole oppinut tykkäämään joulusta.
Haluan tähän väliin korostaa sitä, että tää postaus on kokonaisuudessaan, ihan sanasta sanaan MUN mielipide joulusta. Jos sä haluat hössöttää joulusta heinäkuusta saakka, upottaa järkyttävän määrän rahaa yhteen päivään 365:destä, ja laskea siihen päiviä suurinpiirtein Uudesta Vuodesta saakka, niin tee se. Se on sun mielipide. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää mielipidettä, mutta erilaisia niitä kyllä on yhtä paljon, kuin meitä ihmisiäkin on. Eikä sun mielipide ole mitenkään päin multa pois, niinkuin ei munkaan pitäisi olla sulta pois. 

joulukollaasi_1
Monet teistä blogini lukijoista tietävätkin, että mun vanhemmat ovat eronneet. Olin silloin tositosi pieni tyttö. Mä en muista yhtäkään "onnellista" yhteistä joulua koko perheen kesken. Mulla on hämärät muistikuvat joulusta, kun he olivat jo eronneet, mutta isä tuli meille joulun ajaksi, jotta saataisiin vielä olla koko perhe yhdessä. Nämä hatarat muistikuvat saavat vähän tukea valokuvista, mutta sen muistan, että isä nukkui sohvalla ja että me pikkuveljen kanssa leikittiin hänen kanssaan paljon silloin. 
Tämän "viimeisen" joulun jälkeen, mä oon viettänyt joka toisen joulun äidin kanssa, ja joka toisen joulun iskän kanssa. Ja siihen tää mun ajatusmaailma joulusta varmaan pohjautuukin. Ja hei äiti ja iskä, jos/kun luette tätä, mä en kanna teille mitenkään kaunaa, tai syytä teitä. Mä en ole jouluihminen, mutta ei mun tarvitsekaan olla! Mutta takaisin aiheeseen. Muistan, että jo tosi pienenä mua harmitti tosi paljon olla vain toisen vanhemmista kanssa niin tärkeä päivä. Tai eniten mua harmitti se, että esimerkiksi kun me oltiin veljen kanssa iskällä, äiti joutui viettämään joulun yksin. Ja toisinpäin. Mä oon aina saanut tosi paljon rakkautta vanhemmiltani, ja varmasti se oli syy miksi musta tuntui niin pahalta jo silloin, että he joutuivat jokatoisen joulun olemaan musta ja mun veljestä erossa. 
Tästä syystä, mulle ei koskaan kerennyt muodostua mitään kunnon jouluperinnettä. Vaan joulu vietettiin oikeastaan joka joulu eri tavalla. Koska rutiinit puuttuivat, ei myöskään sellaista kiintymystä siihen koskaan syntynyt. Nopeasti laskettuna, ennen kuin täytin 14, olin viettänyt joulun ainakin kahdeksassa eri paikassa, ja melkein aina ihan eri kaavalla. 
Joulut olivat aina myös erilaisia. Isällä ollessa, siinä oli aina se tietynlainen "kylässä" olemisen fiilis. Koska me ei veljen kanssa varsinaisesti asuttu siellä. Varsinkin lapsena, kun isä asui yhdessä sen hetkisen naisystävänsä kanssa... Me ei veljen kanssa saatu varmaan edes mennä kaikkiin huoneisiin, kun hän oli niin tarkka kodistansa. Äidillä ollessa taas, joulut, niinkuin elämä muutenkin oli rahallisesti hyvin tiukkaa. Yksinhuoltaja kun hän pääasiassa oli, eikä isä muutenkaan liikaa kuluihin koskaan osallistunut. Mä en väitä, että mun asenne/mielipide/fiilis jouluun olisi eri, jos äidillä olisi ollut enemmän rahaa. Oon itseasiassa ihan tyytyväinen, ettei mulle ole koskaan joulusta (tai elämästä muutenkaan) tullut sellaista, että lahjoja vain suurinpiirtein sataa taivaalta. Mä olen saanut äidiltäni paljon enemmän, mitä ei rahassa voi mitata. Niin myös jouluisin.

joulukollaasi_3
Voisinkin itseasiassa sanoa muutaman sanasen lahjapolitiikasta, koska kyllä silläkin on ollut jonkinverran merkitystä mun mielipiteeseeni joulusta. Ehkä eniten kavereiden ja "kavereiden" kautta. Noh, koska meidän perheen rahatilanne oli mikä oli, ja isä taas ei liikoja meihin ikinä ole törsännyt, tottakai se näkyi myös lahjoissa. Ei me veljen kanssa koskaan saatu mitään extra kalliita lahjoja, tai paljon niitä. Mun mielestä me saatiin niitä ihan sopivasti. Mutta. Se vertailu koulussa ja muualla. Muistan ikuisesti kun ala-asteella, joka ikisen joululoman jälkeen opettaja halusi kuulla kaikkien lemppari joululahjat. Noh, yhtenä jouluna mä olin saanut mun ihka oman ensimmäisen CD-levyn. Se oli PMMP:n ensimmäinen levy. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon se levy merkkasi mulle. Sitten luokassa, kun tuli mun vuoro kertoa paras lahja, tottakai mä kerroin sen levyn ihan tohkeissani. Noh.... Voitte vaan kuvitella kuinka moni nauroi sille. "Oliko sun paras lahja tosiaan joku CD-levy". Muistan, kuinka vielä välitunnillakin muut lapset huutelivat kurjuuksia tästä. Tai toisena esimerkkinä, kun asuin silloin iskän luona. Silloin oli jo kännykätkin käytössä, ja sitten yhden koulukaverin kanssa heti aaton jälkeen viestiteltiin mitä oltiin saatu lahjaksi. Se oli jo sitä aikaa, että saatiin veljen kanssa aina yhdet vähän isommat/arvokkaammat paketit, ja sitten jotain ihan sälää siihen kylkeen. No, mä olin vastannut tälle mun kaverille, ja kertonut mitä olin lahjaksi saanut, hän vastasi mulle "Niin siis mitä muuta sä sait?". Oletuksena, että en ole voinut saada lahjoja niin "vähän". Tämä kaverihan oli siis saanut lahjoja niin, että mun saamani isoin/arvokkain lahja, oli hänen saamistaan pienin/halvin lahja. 
Nää jutut on syy siihen, minkä takia mun mielestä joulu on ihan superisti liikaa kulutushysteriaa. Ostetaan ihan älyttömän kalliita lahjoja, ja ihan älyttömän paljon. Esimerkiski sitä mä en ymmärrä yhtään, että vanhemmat ostaa aikuisille lapsillensa (lasken aikuiseksi +18v) ihan älyttömän kalliita lahjoja joka vuosi. Tiedän esimerkiksi tyyppejä, ketkä on saaneet, no esimerkiksi AUTON joululahjaksi. Tai Vuittonin veskan, tai loman indokiinaan 6* hotelliin. Tähän väliin teille kaikille, jotka ootte vaihtamassa kommentointia anonyymin puolelle, ja heittämässä kateuskorttia pöytään. Voitte pitää ne visusti siellä korttipakassanne. Mä en ole kateellinen tällaisille ihmisille. Miksi olisin? Mulla on oma auto, kiltisti nyttenkin se on tuolla sisäpihalla pakkasessa omassa ruudussani, minkä ihan itse senkin maksan kuukaudessa. Vuittonikin löytyy, ja eteläänkin pääsen tarvittaessa. Ja ei, yhtäkään näistä en ole lahjaksi saanut, tai muutenkaan saanut. 
Kyllähän mäkin siis lahjoja ostan, niille kaikista tärkeimmille. Mutta en mä niitä selkävääränä kanna, tai miljoonia niihin laita. Mun mielestä on älyttömän kiva ja ihana ilahduttaa lahjan saajaa. Varsinkin jos keksii lahjaksi jotain sellaista, mistä toinen on oikeasti osannut haaveilla.
Mun mielestä joulun tarkoitus, on rauhoittua, viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia siitä ajasta. Ei ostaa monilla sadoilla, tai jopa tuhansilla euroilla lahjoja toisille. Tai hössöttää aamusta iltaan kuukautta ennen, löytyykö just oikean väriset lautasliinat pöytään. Esimerkiksi. Koska mä vietän tosi paljon aikaa mun perheen ja läheisten kanssa muutenkin, ei sekään tee mulle joulusta mitenkään erityistä. Perhe ja läheiset on mulle ihan älyttömän tärkeitä. Ja mä ainakin tykkään edelleen 22vuotiaana viettää mun vanhempien kanssa aikaa. Vaikka just kesällä tehty Viron reissu iskän kanssa kahdestaan. Myös J:n perheestä on tullut mulle ihan älyttömän tärkeä tässä vuosien aikana. Koska me vietetään myös vähintään yhtä paljon aikaa heidän kanssaan. Siispä aika perheen kanssa, ei poikkea mun kohdalla mitenkään normaalista. 
   joulukollaasi_2
Mitenkä mä sitten nykyään vietän joulua? No, me ollaan viimeiset kuusi joulua oltu J:n perheen luona aattoilta. Päivällä käyty mun äidillä, ja sitten iskän tykönä siinä lähipäivinä kuinka hälle ja meille on sopinut. Mummuilla poiketaan myös aina aattona. Mutta, nytpä meni sekin kuusi vuotta kestänyt kuvio uusiksi, kun J:nkään porukat ei enään vietä joulua samassa osoitteessa. Joten, tänä jouluna me mennään J:n siskon luo aatoksi, J:n isän kanssa. Siellä on näitä pikkuihmisiä jo kaksin kappalein, niin saadaan sitten samalla viettää aikaa heidän kanssaan. Kummityttö ja hänen isoveljensä siis kyseessä. 
Kotona mä en laita joulua mitenkään. En edes omista yhtäkään joulukoristetta. Kynttilöitäkään en polta yhtään sen enempää, kuin koskaan muulloinkaan. Joulumusiikissa mulla on muutama biisi mistä tykkään, mutta muuten tipitipitiptapit, tonttupuurot ja tänttähäärät ei soi mun korvissa yhtään hyvälle. Telkkaria katsellaan, jos jotain katsottavaa sattuu tulemaan. Lautapelejä me perheen kanssa aika paljonkin pelaillaan, ja tää itseasiassa onkin ehkä yks parhaita asioita joulussa! Meillä on äidin kanssa ollut ihan naperosta saakka tapana pelata jouluna, ja siis muutenkin perheen kanssa paljon lautapelejä. Ja tästä johtuen mä tykkään nykyäänkin ihan hirmuisen paljon pelata kaikkia pelejä, varsinkin nimenomaan lautapelejä. 
Pyrin siis itse välttämään ylimääräistä hössötystä ja tössötystä ihan viimeiseen saakka. Olla ressaamatta turhista lahjoista, ja nauttia olosta. Viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa, syödä hyvää ruokaa, ja olla ilman kiirettä. Sekä nukkua aamuisin ihan laittoman pitkään! 

Postauksen kuvat: we♥it

6 kommenttia

  1. Vaikka joulusta itse tosi paljon pidänkin, oli tää kuiteskin tosi hyvä postaus! kaikkien ei tarvitse pitää joulusta ja etenkin toi lahjojen vertailu on aivan hirveää, etenkin lapsien keskuudessa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep!! Itselle se on juhla muiden joukossa :) Mutta tuo vertailu on kyllä mustakin ihan hirveää :o

      Poista
  2. Aivan mahtava postaus! En pidä itseäni erityisesti jouluihmisenä, ihan kiva juhlahan se on thats it.
    Tosi monissa blogeissa hehkutetaan joulua vähän liikaakin, nii tää sun postaus oli ainakin mulle mahtavaa vastapainoa ♡
    jasmintuomi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäsit postauksesta, ja että täältä löytyy muitakin jotka ei loppuvuotta elä pelkästään joululle :D

      Poista
  3. WORD! Itse kuulun niihin lapsiin jotka upotettiin lahjoihin jouluna, mitä enemmän sen parempi. En tosin saanut aina sitä leluhyllyn hienointa lahjaa. Vaikka lapsuuden joulut ovat olleet pääsääntösesti ihania, olen ehkä hiukan ymmälläni siitä miten läheiseni ovat todella lapsille silloin ostaneet hirveet määrät tavaraa. Nuoruudessa tuo hössötys väheni luonnollisesti. En muista saaneeni juuri ikinä mitään todella arvokasta lahjaksi (ja tarkoitan juurikin niitä LV ja auto -skaalaa). Nyt aikuisiällä olen todennut, että en ole erityisen jouluihminen. Kotona on jouluverhot ja kuusi lähinnä miesystävän takia, koska ne ovat hälle tärkeitä asioita. En itsekään laita pahakseni, onhan se mukavaa ja antaa tunnelmaa kun huoneen kulmassa on aitokuusi ja punaista vilkkuu sisustuksessa. Luulen silti,ettei minusta tule koskaan "oikeaa jouluihmistä". Kinkkua en kyllä vaihtais pois :'D

    Tänä vuonna sain kauratyynyn, kasvovoiteen, miselliveden ja beam boozles karkkeja. Kyllä se Luiskakin olisi kelvannut, mutta en pidä saamiani lahjoja sen huonompina. Ajatus on tärkein näin kliseisesti sanottuna :D Näin on hyvä. Toivottavasti vietit mukavan aaton! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että joku muukin ei joulu - ihminen on olemassa :D Tuntuu, että kaikki vaan hehkuttavat joulua joka vuosi. Kinkku on kyllä ihan ehdoton juttu joulussa!! :D
      Mukava aatto vietettiin kyllä :)

      Poista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!