Kuka Henna?

Jo pitkän aikaa, mun on tehnyt mieli kertoa vähän itsestäni. Tuo Henna välilehti on ollut tosi kovassa katsonnassa viime aikoina, mutta siellä tuo info on erittäin suppeasti laitettu. Haluankin kertoa teille vähän mun kiusaamistaustastani.
 DSC_0304  
Minä, Henna synnyin ja kasvoin pienen pienellä paikkakunnalla, jota ympäröivät järvi sekä pellot. Matkaa kaikkialle oli paljon tai ainakin vähän. Paikassa, jossa erilaisuutta ei ymmärretä. Paikassa, jossa on helpompaa vaan taipua massan tahtiin kuin uskaltaa olla sitä mitä on. Tämä sama on varmaankin kaikilla pienemmillä paikkakunnilla, jutut leviää ja muuttuu, kateus saa ihmisistä vallan. Toisen tunteet eivät merkitse mitään, kunhan oma paikka pysyy. Katse riittää vain oman navan ympärille.
Nyt, 18 vuotta elämää takana. Kun palaan muistoissani taaksepäin, ymmärrän: kuinka paljon tuohon aikaan onkaan mahtunut. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen mitä minä olen nyt, kuka minä olen nyt. Elämäni ei varmasti ole ollut se helpoin, mutta olisinko sama ihminen nyt jos aina oltaisiin menty sieltä missä se aita on matalin? - En, en olisi. Oikeastaan, olen kiitollinen siittä mitä olen saanut ja mitä olen joutunut kokemaan. Olen oppinut paljon. 
Mua alettiin kiusaamaan jo ihan pikkutyttönä. Jätettiin porukan ulkopuolelle, tehtiin naurunalaiseksi ja ihan vain kiusattiin monella eri tavalla, millä nyt ikinä keksittiinkään. Muistan nuo ajat hyvin. Kuitenkaan koskaan mun ei tarvinnut olla yksin. Aina mun ympärillä riitti ihmisiä, kenelle mä sain olla se Henna mitä mä olin, ilman etteikö mua olisi hyväksytty. Ilman että mun olisi pitänyt muuttua. Kiusaamista kesti koko ala-asteen ajan, ja lopulta mä päätinkin lähteä pakoon tuota kaikkea. Halusin jo ihan pikkytyttönä muuttaa isäni luo, mutta äiti ei koskaan siihen suostunut. Kuitenkin hänen nähtyään mitä kiusaaminen oli, ja kuinka paha olla mun sen kanssa oli, hän myöntyi ja ala-asteen päätyttyä mä sain vaihtaa ihan kokonaan maisemaa.
Sinä hetkenä kun muuttokuorman kanssa ajeltiin, mä tajusin että nyt alkaisi uusi elämä. Kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä sitä kiusatun leimaa mun otsassa, mikä mulla oli ollut. Mihin mä en ollut saanut vaikuttaa mitenkään, mikä mulle oli lyöty koska en halunnut taipua ja olla niinkuin kaikki muut. Saisin vihdoin olla se Henna kuka oikeasti olin, pelkäämättä muita. 

DSC_0348

Mun elämä muuttui ihan täysin. Opin arvostamaan sitä ihan eri tavalla. Sain hurjan paljon kavereita, ja tulin kaikkien kanssa toimeen. Mulla ei ollut ketään vastaan mitään, ei mitään ennakkoluuloja ei mitään. Kunnes muutaman vuoden jälkeen asiat alkoivat menemään toinen toisensa perään päälaelleen. Kateellisuus sai jälleen vallan ihmisistä, ja näin porukasta pistettiin yksi pihalle. Tällä kertaa tuo osoitti mua. Silloin ainut vaihtoehto minkä näin, oli palata takaisin. Tuo ajatus pelotti. Ja nyt kun miettii, jos mä saisin palata ajassa ja valita uudestaan. Mä en olis palannut. Mä olisin jäänyt ja kohdannut tuon kaiken. Jos oikeasti tarvitaan useampi kymmenen ihmistä nujertamaan yksi, niin miksi mä en voinut näyttää niille kuinka raukkamaisia ne oli?
Kuitenkin, se oli ysiluokka minkä mä täällä sitten aloitin. Osa porukasta oli jo sen verran ruvennut aikuistumaan että mut otettiin ihan hyvin vastaan. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, mistä muutamista tulikin ihan luotto ystäviä, mitkä ovat elämässäni edelleen mukana ♥ Osan kanssa meistä tuli uudestaan kavereita, ja osa joka mua oli aikaisemmin kiusannut ei muistellut enään vanhoja vaan tultiin toimeen. Mutta kuinkas kävikään, kaikki eivät ollutkaan sitten ihan samaa mieltä. 
Vielä tänäkin päivänä, mua yritetään sortaa ja kiusata. Itseasiassa tää on näinä viime vuosina ollut ihan järkyttävässä mittasuhteessa. Kenenkään tunteilla ei ole ollut mitään väliä. Mä olen oppinut vuosien varrella elämään tämän kanssa, ja olemaan sen yläpuolella. Mutta että tähän pitää vetää Juusokin mukaan. 
Jo pitkän aikaa mua ja Juusoa on yritetty erottaa. Kyllä, kuinka järkyttävältä se kuulostaakin. Nämä ihmiset eivät vain halunneet että Juuso seurustelee mun kanssa. Niimpä he päättivät olla välittämättä myöskään Juuson tunteista. Mä en ole ikinä näille ihmisille mitään tehnyt, mutta he ovat saaneet musta jonkun pakollisen päähän pinttymän että mun elämää vaan on pakko yrittää terrorisoida, ja että kaikki vika on aina mussa. 
Kuinka paha tyhjästä syntynyt viha siellä on taustalla, kun oikeasti pitää nähdä vaivaa seurustelevien erottamis yrityksiin. Miettikää mihinkä tilanteeseen Juusokin on tässä joutunut, hän ei ole halunnut rikkoa välejään näihin ihmisiin, mutta ei kuitenkaan ole halunnut että mua ehdoin tahdoin loukataankaan. Näin jälkeen päin mua ihan alkaa säälittämään tommoset yritykset. Kuinka pahasti se oma lehmä on siellä ojassa jos kukaan muukaan ei saa olla onnellinen? Kuinka paha olla sillä peilistä katsojalla oikeasti on, jos ryhtyy tuollaiseen? Tää on hyvä esimerkki siittä, että vain sillä omalla navalla ja sen ympärillä on väliä. Ja kuinka vika on aina muissa. Tässä ei ollut väliä kenenkään tunteilla. 
Mä en käsitä miten tyhjästä syntynyt viha voi kasvaa tuollaisiin mittasuhteisiin.
Surullista, mutta totta. 

DSC_0338  
Kaikesta huolimatta, mun kasvojen perusilme on hymy. Ja mulla on hyvä olla. Miksi mä välittäisin siitä että jonkun mielestä maailma olis parempi paikka ilman mua, koska mä en ole hälle mitään tehnyt? Miksi mä vaivaisin päätäni sillä? 
Mä voin selkäsuorana sanoa, että mun ei ole ikinä ole ollut tarve kiusata, syrjiä tai talloa ketään ollakseni itse korkeammalla. Ja toisaalta mua lähinnä vaan harmittaa että joillakin tälläinen tarve tuntuu olevan erittäinkin korkealla. Kuitenkaan, mä en olis sama ihminen ilman tätä kiusaamis taustaa. Luultavasti olisin yksi kiusaajien joukossa tai ainakin lähellä sitä. Olen kiitollinen siitä, mitä mä olen tän pitkän ja kivisen matkan aikana oppinut, sillä
vaikeuksista ja kiusaamisesta huolimatta mä olen se Henna mikä mä olen. Mulla on rakastava mies rinnalla ja aivan ihania ystäviä ja kavereita ympärillä. Mun ei tarvitse yrittää tehdä kenenkään elämästä helvettiä tai jakaa pahaa mieltä siksi että mulla itsellä olisi parempi olla. Toivottavasti kenenkään ei tarvitsi, vaan he löytäisivät tähän jonkun muun keinon, kun toisen kustannuksella. Kaikkien kiusatuksi tulleiden pitäisi muistaa, että heitä ei kiusata sen takia että he olisivat huonompia. Vaan päin vastoin, kiusaaja on se joka pelkää olevansa huonompi. 
Olkaa vahvoja, olkaa sitä mitä olette. Pitäkää päänne. Sillä, mitä mieltä joku toinen on, ei oikeasti ole mitään merkitystä!

Erittäin aiheeseen sopiva:

 CHEEK - VIHAAJAT VIHAA ♫♪

29 kommenttia

  1. Ihanasti kerrottu!
    Luin ääneen tän täällä olleille ihmisille, oltiin iha tippalinssissä. Tuntuu pahalta lukee miten ja milltavalla toisia on kiusattu, itseäni ei ole ikinä kiusattu millään tavalla, joten en voi ymmärtää sitä miltä kiusatusta on voinut tuntua. Mutta oot erittäin rohkea kun uskallat kertoa tästä näinkin julkisesti, voimia sinulle! <3
    PS. Liityin lukijaksi!
    Mun blogi: jennahonkanen9@blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Itsellä on samanlaisia kokemuksia, on kiva että joku sanoo nämä asiat niinkuin ne on ja avautuu :)
    Hyvä kuulla että sulla menee myös hyvin!

    VastaaPoista
  3. Luin koko tekstin. Ihan kamalaa että kiusaaminen on aina alkanut uudestaan ympäristöstä huolimatta, onneksi oot kuiteskin noin vahva ihminen. Ja varmasti tuut menestymään elämässä paremmin kuin ne kiusaajat!! :)
    Mua on kiusattu koko peruskoulu. Ulkopuolelle jättämistä, seläntakana haukkumista, välillä myös päin naamaa haukkumista. Lukiossa kiusaaminen loppui ja sain uusia ystäviä ja löysin rakkauden. Mutta nyt työelämässä on taas alkanut ilmaantua pieniä kiusaamisen merkkejä (jumalauta aikuiset ihmiset?!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuiset ihmiset yleensä on niitä kaikista pahimpia kiusaajia, valitettavasti. :(

      Poista
  4. Rohkeasti kerroit ja saat olla ylpeä siitä!
    Muakin kiusattiin pikku paikkakunnalla ala-asteella ja yläkoulussakin, mutta kun pääsi kaupunkiin amikseen opiskelemaan niin kaikki muuttu onneksi. :)Harmittaa vain kun tuolle kiusaamiselle ei voida mitään, ja niin monet kärsii siitä!

    itellformylife.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että sille ei kyllä mitään voida! Harmillista että joidenkin ihmisten hyvä olo on toisen kustannuksella hankittua.

      Poista
  5. Voi sua:( Onneks oot noi vahva ja et välitä muista! Itekki asun pienellä paikkakunnalla ja huomaa mite ihmiset ei hyväksy erilaisuutta:( Mut oot tosi hyvä ja ihana bloggaaja ja voimia sulle!(:

    VastaaPoista
  6. upee postaus, tosi hyvin kirjotettu!

    VastaaPoista
  7. Etkö muka ikinä ole nauranut ja pilkannut esimerkiks toisten pukeutumistyyliä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mäkin mietin.. tai ylipäätänsä mollannut toisia tai esim. nettikiusannut..

      Poista
    2. Noniin arvasin että joku joka ei uskalla nimellään taaskaan mitään sanoa takertuu tähän kohtaan. Kuulkaas, kaikki meistä ovat joskus syyllistuneet tähän pilkkaamiseen ja nauramiseen. Mutta mun mielestä kiusaamisen raja menee siinä, että se tehdään julkiseksi. Osoitetaan tämä kyseinen hommeli sille kohteelle. Se että jossain omassa porukassa/itseksensä naureskelee/pilkkaa, ei satuta sitä toista millään lailla, eikä tätä ikinä saada kitkettyä pois. Kiusaamiseksi se muuttuu sitten kun se tehdään toisen kustannuksella ja tarkoituksella pahoitetaan toisen mieli. Tosin, mä olen kasvanut tän kiusaamis taakan kanssa niin, että mun ei tartte enään edes "suljetusti" pilkata tai mollata ketään, edes niin että kyseinen henkilö ei saisi sitä tietää. Mä en hyödy siittä mitenkään.

      Poista
    3. HAHAHAHAHAHA !!!!! No kyllä kuule hyvin muistan miten oot muakin pilkannu... ihan avoimesti.

      Poista
    4. Siis mitä ihmettä :----D Ei sulla oo varaa sanoo mulle ANONYYMINÄ noin :D

      Poista
    5. Varmaa tähän viittii joku kirjottaa omalla nimellää...

      Poista
    6. Sitten pitäisi viitsiä se suu nupussa.

      Poista
  8. Tosi hyvin kerroit!

    Mulle kanssa tuli kyllä tippa linssiin.. Ja rupesin miettiin et mitä kaikkee oot joutunut kokemaan ja mitä kaikkee oot kestänyt! Mä oon aina vihannut sitä että jotain kiusataan.. Mut ihan hirveesti voimia sulle<3 liityin ja mun blogi: http://saraslifestyless.blogspot.fi/ :)

    VastaaPoista
  9. Tuo on kaikkein kamalinta, että oma poikaystävä sekoitetaan kanssa soppaan mukaan. Oon kokenut sen kanssa. Meitä on yritetty erottaa ties millä konstein ja onpa rohkeimmat suoraakin kehdannut sanoakin "pysy kaukana tosta hirveestä tytöstä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kutsuisi tuollaisia ihmisiä rohkeiksi, vaan pikemminkin säälittäviksi. Ei ole mitään rohkeutta pahoittaa toisen mieli/loukata toista noin hirveällä tavalla :c Kohtalontovereita ♥

      Poista
  10. Tästä tekstistä tuli hyvin myös ilmi, miten tärkeää on myös se,miten asennoituu kiusattuna. Loistavasti kirjoitettu, aavistuksen ehkä pitkä,mutta koskettava :!

    VastaaPoista
  11. Siis mit kettuu, just joo.. Mä en ymmärrä mikä siinä on ku toiset täytyy erottaa, ne on kuitenki itte niin kateellisia ettei kestä toisten onnee. Alko oikeen pänniin..:D
    Mut joo, hyvin oot pörräny eteenpäin!! :)

    VastaaPoista
  12. Tässä lueskelin sun blogias pitkän taoan jälkeen! Ja näin tän teksin, tää oli ihan mua!! Samat tunteet ja ajatukset. ja tunne etten oo yksin! oon 21 vuotias ja mua kiusataan vieläkin eka yläasteella ja sitten, kun menin toiseen asteen koulutukseen!! Nyt olen ollut työelämässä ja sielä on ihanaa ku on ihmisiä oikeita jotka ei ole kateelisia!! Nämä kiusaajat ovat silti lähellä minua mutta olen oppinut asioitten vaan olla jättää heidät omaan arvoonsa vaikka se sattuu silti! Sinäkin olet vahva ja hyvä kirjoitettu teksti!! :-)

    VastaaPoista
  13. Kirjoitan tän nimettömänä koska 1)mulla ei ole mitään tiliä millä tänne voisin kirjoittaa 2) en halua alkaa availee vanhoja haavoja. Silti mun on pakko sanoo tää.

    On sääli, että näät tilanteen noin mustavalkoisesti. Kun muutit tänne toiselle paikkakunnalle sä itse olit ilkeä. Sä itse erotit ystäviä, hajoitit kaveriporukoita, haukuit julkisesti ja "vain" pienessä ryhmässä, loukkasit,mollasit, huutelit, naureskelit. Olit olevinas joku kuningatar. Sun "kiusaamises"oli sitä kun kaikki kyllästyi sun paskanpuhumisees ja koppavuutees ja kiusaamisees. Alkuhuuman jälkeen kaikki näki millanen oot. Älä viitti valehdella itelles

    Mut kaikki tää tapahtu yläasteella. Kaikki ollaan muututtu sen jälkeen ja oltiin tyhmiä silloin.

    Kiva kuulla että sulla on kaikki nyt hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä meinasin aluksi etten julkaise tätä, koska toi sun perustelut on niin ristiriitaisia. Olisit hyvin voinut jättää tähän nimen jolla mä olisin sut tunnistanut, eli sun ei olisi tarvinnut piiloutua nimettömyyden taakse.
      Mutta päätin kuitenkin julkaista tän. Mä menin porukan mukana, koska olin uusi hain sillä nuorena tietämättömänä jotain hyväksyntää. Mutta en mä kyllä ikinä suoraan ketään haukkunut tai huudellut, sen voin kyllä ihan sanoa. Enkä mä todellakaan erottanut ystäviä, taidan tietää ketä tarkoitat. Mutta se ei kyllä johtunut musta, mä en pyytänyt ketään jättämään ketään. Olin kokenut sen itse, joten tiesin mitä se olisi ollut.
      En ala tätä asiaa sen enempää puimaan, koska reilunta olis ollu et sulla olis ollu selkärankaa tulla sanomaan tää esim facessa suoraan mulle. Mä en valehtele itselleni, molemmat vaan näkee asiat erilailla.
      Totta, kaikki ollaan toivottavasti ainakin kasvettu ja sitä myötä muututta, ja tyhmä olin myös minä, en mä sitä kielläkkään.

      Poista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!