Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

KUUKAUDEN SUOSIKIT

kuukaudensuosikki2 suosikit3 Peak Performancen hupparit, suuressa käytössä aina keväisin ja syksyisin. T-paidalla kun on liian kylmä, ja takki päällä lämmin. Mikäs sen mukavampaa heittää niskaan kuin kunnon huppari. Lämmittää myös mukavasti kotona jos illat yllättävästi kylmenee, ja sopii housujen kuin housujen kanssa. 

suosikit1 Jelly-Layer Protein patukat. Mun mielestä joka ikinen protskupatukka mitä olin maistanut on maistunut puulta, tai muuten vain ihan kamalalta. Päätin kuitenkin testata näitä, ja miten voikaan olla niin iso ero muihin verrattuna. Nää on oikeasti tosi hyviä. Näistä on tuon kuvassa näkuvn sitruuna-inkiväärin ja mustikka maun lisäksi myös se tuiki tavallinen mansikka, jota mä en itseasiassa ole vielä edes testannut. Mut eiköhän se mene ihan samaan sarjaan näiden kanssa. Helppo eväs töissä, kotona ja kantaa laukussa messissä jos nälkä yllättää. 
 
suosikit7 Frisbeegolf. Ostin joskus keväällä/loppu talvesta ensimmäisen satsin itselleni kiekkoja, ja nyt ollaan taas käyty muutamia kertoja heittelemässä ja joka kerta se vaan sujuu paremmin niin siittä on alkanut jo ihan jopa tykkäämäänkin. Vaikka mä edelleen olen aina se viimeinen, mutta silti. Helppo ja edullinen tapa viettää aikaa porukalla ulkona, ja samalla saada ainakin pientä liikuntaa. 
 
suosikit11 Lastensairaalan hyväksi tehty Lohtu- biisi. Tää iski muhun ja lujaa. Idea, toteutus ja kaikki yhdessä. Niin nappi suoritus että. Tekis niin mieli mennä katsomaan tätä ens kesänä ihan livenä, mutta se on vielä niin kaukana ettei parane suunnitella sinne vielä mitään. Tämäkin kesä on suunnitelmiltaan ihan auki vielä.

suosikit6 Valion uudet Kreikkalaiset jogurtit vadelma-granaattiomena ja mansikka. itä vois syödä ihan loputtomiin! Oon syönyt näitä nyt kotona aamupalan kanssa, töissä eväänä, iltapalan kanssa kotona ja välillä ihan vain herkutteluhetkeen. Kyllä ne kaks aikaisempaakin makua ihan hyviä ovat, mut kyllä tuo vadelmajuttu on ihan ykkönen ehdottomasti. Suosittelen jogutinystäviä kokeilemaan! 
 
suosikit12 Garnierin After Sun- rasva. En oo koskaan aikaisemmin omistanut mitään auringonoton jälkeen käytettävää rasvaa, ja nyt päätin kokeilla. Kyllä mä ainakin tykkäsin tästä. Ihana tuoksu, helppo levittää niinkuin Garnierin rasvat yleensäkkin. Kätsy purkki koko ja kyllä ainakin mun iho tästä tykkäsi juurikin auringonoton jälkeen. Ja saman merkin Garnierin Olia hiusväri. Tää oli nyt kolmas kerta kun tuota käytän, ja ihan ykkönen kotivärjäyksessä. Varsinkin kun itse värjää omaa tyveään niin tää on tosi helppo levittää ja myös tosi riittoisa. 
  
suosikit9 Mansikat. Se on vaan niin että mansikat tekee kesän. Ensimmäisiä kotimaisia on jo saanut maistella, mutta useimmiten on vielä joutunut tyytymään ulkomaalaisiin. Tosin kyllä nekin ihan syötäviä yleensä on. Mutta ei sitä silti ole kotimaisen voittanutta! 
 
suosikit10 Super Dry:n pinkki takki. Yksi hullujen päivien parhaimpia löytöjä. Väri on oikeastaan vielä astetta kirkkaampi/neon värisempi mitä kuvassa. Sopii niin lenkille kuin muutenkin. Mulla oli pitkään hakusessa tän tyylinen, räikeän värinen takki. Ja kun tää kotio postin mukana saapui, en tyytyväisempi olisi voinut enään olla!
 
suosikit5 Hellapoliisin herkkuleivonnaiset- kirja. On ollut nyt kovassa käytössä kun veljen synttäreille tuli kakkuja leivottua, yks ehtoo kokeilin taas uutta reseptiä ja tiedossa olis taas uus kohde mitä kokeilla. Kymmenellä eurolla tälläinen pakkaus ihan tajuttoman mahtavia ohjeita toisensa perään, ei ollenkaan hullumpi! Näitä saa ihan perus marketeista ja tavarataloistakin.

Pink & Gold

Mä oon niiin lomalla! Tästä se alkoi, 2,5 viikon kesäloma. Loput pidän sitten syksyllä. Mut kattokaa nyt tota keliä! Mihin ihmeeseen se kesä joka tänne jo saapui katos? Puistakin puolet lehdistä pudonnut ton tuuleen takia ja toiset puolet sateen takia. Eiköhän se tuosta korjaannu, viimeistään sitten kun mun loma loppuu että älkää lukijat huoliko!
Tänään kuiteskin yhdessä sateettomassa välissä kun vähän ilma kirkastui napattiin asukuvat mun uudesta lemppari yhdistelmästä, nimittäin:

DSC_0355-1-1  
Pinkki ja kulta sopii musta yhteen ko nenä päähän. Toinen uus suosikki on valkoinen ja ruskeanahka. Mulla oli pitkään etsinnässä pinkkineule. Mutta aina kaupassa suht sopivan osuttua kohdalle numerossa oli yksi numero liikaa tai sitten se vain ei istunut ollenkaan. Kirpputorilta sitten kerran bongasin tämän ihanuuden 1,5€. Ja sovittamatta sen kiikutin sitten kotio. Ja nappiin meni. Väri ja malli on just eikä melkein. Mä en luultavamminkaan ole tätä ennen omistanut yhtäkään kunnola V- kaula-aukkoista paitaa tai neuletta, yleensä se on ollut semmoinen peikko kaupoissa kun se ei istu mulle sitten yhtään. Tänkin kohdalla sitä jännitin että meneekö bumerangina takaisin kirppikselle, mutta tää vahvisti poikkeuksen sääntöön.
 DSC_0389 DSC_0420-1 dsc_kollaasi jeans, shirt & jacket VeroModa shoes Converse bag DKNY watch Jet Set Addiction

Kultaisia koruja mulla ei montaa löydykkään. Mutta kultainen kello on ostoslistalla kärkipäässä tällä hetkellä. Kunhan vaan se oikea osuu kohdalle. Samoin mä haluaisin jotkut kivat kultaiset korvakorut, vaikka mä nyt en juurikaan korviksia käytä. Samoin tietty oon yrittänyt katella kultaista toista vähän kevyempää kaulakorua, sekä rannejuttuja. Mutta eipä ole ainakaan toistaseksi osunut kohdalle ei. 
Nuo leopardi conssit iskee muhun aina vaan ja lujaa. Oon vähän yrittänyt säästellä niitä etten heitä niitä jalkaan töihinkään ja juuri huonoille keleille. Blockeilla ne mulla oli viime kesänä ja se oli virhe liike. Semmosella hiekka alueella pöllysi se maa "hiukan" ja nuo kengäthän siittä eniten itseensä otti. Muutenkin ne tarttis taas puhdistaa, ainakaan vielä en oo uskaltanut consseja pesukoneeseen heittää. Täytyy varmaan eka reenata joillakin vanhoilla ja katsoa monessa osassa ja kuinka järkyttävässä kunnossa ne sieltä tulee. 

DSC_0400-14 DSC_0438 DSC_0379  
Mitäs tykkäätte asusta? 
Mitkä on teillä sellaisia uusia väri yhdistelmiä jotka näin kesän tullen iskee ihan eri lailla?

Domino kakku ♥

Synttäripostauksessa vilahtikin muutama kuvatus kakkutarjonnasta. Ja koska molemmat niistä olivat mun taidon näytteitä alusta loppuun saakka, eikä blogissa oo pitkään aikaan ollut mitään reseptin tynkää. Ajattelin jakaa toisen version niistä teidän kanssa.
Mä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt minkään sortin kakkua. En täyte- keksi- tai juustokakkua. Ja nyt tuli sitten tehtyä kaksi erilaista, ja hyvin meni! Tai ainakin vieraat tykkäsivät! 
Tää varsinkin oli tosi helppojuttu. Aikaa tosin kannattaa varata niin, että kakku kannattaa tehdä jo edellis päivänä. Niin se saa sitten rauhassa hyytyä yön yli jääkaapissa. Ohjeessa kyllä luki että muutamakin tunti riittäisi, mutta itse pelasin varman päälle ja pidin kakkua yön yli kylmässä. 
Kakusta tulee noin 8. Annosta tällä ohjeella, mutta mä tuplasin ohjeen kaikki ainekset ja heitin isompaan vuokaan (24cm) niin hyvin meni ja riitti isommallekkin porukalle!


DSC_0433   
Mitäs kaikkea me sitten oikeen tarvitaankaan tälläisen ehdottoman onnistuneen herkun tekemiseen:

- 1 pötkö Domino- keksejä

Täytteeseen:

- 5 liivatelehteä 
- 2 ½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
- 250g mascarpone- juustoa
- ½ dl sokeria
- 3tl vaniljasokeria
- 1-2 rkl kiehuvaa vettä 

18-20cm irtopohja vuoka sekä leivinpaperia. 

Ensiks murskataan keksit. Tähän mä käytin pientä pussia, tosin laitoin useamman päällekkäin koska ensimmäinen hajosi ja sitten olikin joka paikka täynnä keksin muruja. Ja hakkasin niitä leikkuulaudalla kaulimella. Myöhemmin sitten huomasin että ainakin päälle tulevista kekseistä olis voinut yrittää tehdä enemmän samankokoisia niin kakku olisi näyttänyt nätimmältä. Murskattuasi keksit jaa ne kahteen osaan. 
Leikkaa irtopohja vuan pohjalle pohjankokoinen palainen leivinpaperista, ja asettele puolet keksinmuruista vuokaan tasaisesti. 
Laita liivatelehdet likoamaan mahdollisimman kylmään veteen. 
Vaahdota vaniljakastike ja vatkaa mukaan mascarpone-juusto sekä sokerit.
Seuraavaksi kiehauta vesi ja sekoita liotetut liivatteet joukkoon tasaiseksi. 
Liisä liivateneste täytteeseen ohuena nauhana kokoajan sekoittaen.
Mikäli haluat kakusta vieläkin makeamman mitä uskot siitä nyt tulevan, maista taikinaa ja lisää tarvittava määrä sokeria.
Itse en lisännyt yhtään ja makosaa tuli!
Sitten vain täyte keksinmurujen päälle vuokaan ja hyytymään jääkaappiin. 
Hyytymisen jälkeen ripottele loput keksinmurut kakun päälle ja irrota kakkuvuuasta. Tässä kohtaa vinkkinä: kannattaa laittaa keksinmurut ensin ja irroittaa vasta sitten, jos haluaa tarkkaa jälkeä myös ulkonäöstä!
Ja siinä se sitten on koko komeudessaan ja herkullisuudessaan! 

DSC_0420 
Tälläistä kakkuohjetta on erittäin helppo soveltaa. Ja tämä sopii erittäin hyvin kesähelteille, suoraan jääkaapista tarjoiltuna! Mä ajattelin kokeilla tätä ainakin vielä mansikkadominoilla sekä jollakin ihan toisella keksillä, kuten fazerin fazerina uutuus kekseillä!

Kesä asua!

Onko tänään perjantai? Vai tiistai? Musta tuntuu että tänään on jokainen viikonpäivä samaan aikaan. Tällä hetkellä menossa oleva seitsemän päivän työputki on ylittänyt puolen välin. Ja enään olisi kolme jäljellä kunnes torstain pyhä katkaisee sen. Normaalisti kun tekee sen viikonlopun kokonaan/osittain töitä ja sunnuntaina tai maanantaina alkaa se oma viikonloppu, niin nyt on ihan hukassa kun huomennakin pitää taas mennä töihin.
No lässynlää ja työjutut nyt hetkeks pois mielestä ja täältä. Viime viikonloppuna oli se ensimmäinen lämpöisempi ja auringon täyteinen päivä. Muttei kuitenkaan ihan hellelukemiin päästy. Näin sai vihdoin ainakin vähän keventää vaatetustakin!

DSC_0317 mmllj jeans Bershka shoes H&M bag and watch Michael Kors sunglasses RayBan shirt veromoda

Tuo paita on kirpparilöyto, ja erittäin miellyttävä sellainen. Juuri oikean keltainen. Keltainen on vähän sellainen väri että yleensä se näyttää vaatteessa joko todella hyvältä, tai ihan kamalalta. Tässä se menee erittäin nappiin. Farkut valitsin kaveriksi koska en vielä ollut ihan varma tarkeneeko shortseilla. Mutta hyvinhän niillä olis sit kuitenkin menny. 
Tän kesän täydelliset ballerinalöydöt onkin vielä löytämättä. Muutamat on tullut kotiin sovitettavaksi tilattua, mutta koko on yleensä mennyt ihan metsään. No, eiköhän nekin vielä löydy! 
 
DSC_0358 DSC_0332-1 DSC_0355 lkllk  
Vaikka itse nautin tosi paljon näistä lämpimistä keleistä, ja innolla odotan ensi perjantaina alkavaa kesälomaa.Tuo karvaisempi ystävä ei kyllä tykkää yhtään. Toki sen ymmärtää tuollaisen pehkon alla. Aikaisempina kesinä tätä ongelmaa ei ole näin paljon ollut, mutta nyt taitaa jo tuo ikäkin painaa päälle. Onhan tämä kuitenkin jo Sirun kahdestoista kesä. On niin hassua että mun pikkupikku kissavauvasta on tullut jo nuin iäkäs vanharouva. 
Nyt mä taidan alkaa valmistautumaan illan matsiin! Oli muuten ihan oikein ettei se Venäjän päävalmentaja saa olla pelissä mukana, se on yhtälailla joukkuetta, ja jos se rikkoo sääntöjä, niin toki sitä koskee samat säännöt kuin pelaajia = ulos pelistä.
Mutta, mitäs mieltä olitte asusta, iskeekö vaiko eikö iske? 

Pikkupikku Pikkuveli ♥

Lauantaina meillä oli luvassa pikkuruiset kemut. Sillä mun ainut rakas pikkuveljeni täyttää toänään torstaina, huimat 18 vuotta. Ei sitä näin isosiskona pysty mitenkään ymmärtämään.
Mä tuun aina muistamaan sen pikkupoikana, joka leikki mun kanssa, nukkui mun kanssa samassa huoneessa, joka kulki mun kanssa yhdessä kouluun aina aikataulujen yhteen osuessa, veljenä joka myös tappeli ja riiteli mun kanssa. 
Me ollaan koettu yhdessä ihan hirmu paljon. Ollaan aina voitu luottaa toisiimme 100%, ja jakaa mieltä painavat asiat. Ja aina, vaikka vanhemmat olisivat kuinka tapelleet, tai jotain muuta, me on vedetty yhtä köyttä. Aina.

synttärit9 synttärit14 synttärit8 synttärit16 synttärit4 synttärit15 synttärit7 synttärit5  
Mä tykkään tälläisistä pienistä juhlista missä lähisuku on mukana niin ihan hirmu paljon. Harmi vaan että tosiaan pienen suvun takia niitä ei kovin usein ole.
Mutta nyt mulla on "aikuinen" veli, josta saan olla ylpeä ♥ 

Armeija

Viikonloppu oli pitkä, ihana, mutta samalla myös haikea. J pääsi jo torstaina lomille ollakseen edes päivän enemmän mun kanssa. Koska eilen sunnuntaina koitti uudestaan se haikea päivä. Kaksi viikonloppua putkeen kiinni. Lähes kolme kokonaista viikkoa. 19 yötä yksin.
En oo ottanut tätä ainakaan tähän mennessä mitenkään kovin surullisesti. Armeija on yks miehen elämänvaihe, mikä kuuluu jokaisen miehen elämään. Jos mies ei kykene sitä suorittamaan, paitsi oikeasta syystä, mä en arvosta sellaista ihmistä ollenkaan. Tarkennukseksi, oikea syy on esimerksi se että on ihan oikeasti joku fyysinen vamma tai sairaus, näitä on oikeasti todella harvoin. Yleensä se vamma iskee juuri ennen armeijaa ja vapautuksen jälkeen katoaa kuin tuhka tuuleen. Säälittävää.
Mutta sitten kun kyseessä on vain se, ettei pieni, aina saanut kaiken, ja tahtonsa läpi, pääkoppa ei kestä sitä kun joku muu määrää miten asiat tehdään. Mun ymmärrys tälläistä ihmistä kohtaan on ihan täys nolla. 
Mulla on tällä hetkellä mies, sekä parhaimmat kaverit armeijassa, ja oon niitä juttuja joutunut jos jonkinmoisia kuuntelemaan. Ja kyllä, kyllä siellä välillä tai aika useinkin on aivan pöljiä juttuja. Siis ihan älyttömiä. Mutta se on osa sitä koko hommaa. 
Lause mitä mäkin oon tänä inttileskeys aikana kuullut useamman kerran, "Armeija on miesten koulu" on todellakin osottautunut paikkansa pitäväksi. 

arfv
 
Miten armeija on sitten vaikuttanut meidän suhteeseen? Meitä se on ainakin lähentänyt entisestään. Ikävä auttaa jaksamaan viikot yksin. Jälleen näkemisen tunne on osottanut entisestään kuinka tärkeä toinen oikeasti onkaan. Ja joka ikinen torstai/perjantai/lauantai kun on viikon tai kahden jälkeen nähty, saa huokasta "taas yksi viikko takana". 
Varsinkin kiinni olo viikonloppujen jälkeen, kun oon esimerkiksi suoraan töistä ajellut J:lle, on fiilis kuin olisi ensitreffeille menossa. Perhosia lentelee vatsassa ja hymy vaan voimistuu koko ajan. Se on ihan uskomaton fiilis. Oot seurustellut toisen kanssa yli neljä vuotta, viettänyt satoja päiviä yhdessä. Ja sit oot viikon tai kaksi näkemättä niin tuntuu kuin näkisin ensimmäisen kerran vuoteen. Se on ihana tunne kun saat hypätä toisen syliin! 
  
DSC_0474arfvb
Nyt takana on 19 viikkoa. 133 päivää. Kertaakaan, ei ainuttakaan, ole ollut sellainen fiilis etteikö tästä selvittäisi. Päivä kerrallaan. Meillä on koko elämä edessä vielä armeijan jälkeenkin. Sitäpaitsi, armeija aika menee ihan älyttömän nopeasti! Mä muistan vielä kuin eilisen kun J lähti ensimmäisen kerran kahdeksi viikoksi pois. Voi jehna! Ja nyt jäljellä on enään 122 päivää, 17,5 viikkoa! Ihan huippua. Pian se on ohi! 
Armeija aikaa ei todellakaan kannata ressata että kuinka käy. Nyt huomaan että mun huolet siittä, "jaksaako"/haluaako J viettää lomiansa sitten enään mun kanssa kun viikollakaan ei ole omaa aikaa. Ei hätää. Ikävä on molemmilla ollut yhtä kova ja viikonloput on mennyt tiiviisti yhdessä lukuunottamatta mun töitä. 
Välillä, tai oikeastaan aika usein mua huolettaa enemmän se kuinka J siellä pärjää. Nyttenkin rontti viikko teltoissa ja mettässä elämistä, jäätävän painavan repun (hyvä ko meikä jaksais kantaa sitä edes kymmene metriä...) roudaamista mukana koko ajan, ja huonolla ruualla elämistä. Yhteydenpito onkin erittäin tärkeää, tietää miten toisella menee ja kuinka toinen pärjää. ♥

Maanantai

Tampereella tuli tänään hätsynpikaa pyörähdettyä. Ja mä meinasin jo hehkuttaa kun käveltiin takaisin koskariin etten ostanut kuin sokokselta muutaman lautasen, etten yhtäkään vaatetta. No käytiin siinä sitten vielä hätsynpikaa BikBokissa, ja löytyihän sieltä sitten useampikin paita. Siellä olis ollu itseasiassa ihan yllättävän paljon kaikkea kivaa kesään, mutta jotenkin ne oli taas hinnoiteltu pikkuisen yläkanttiin mun makuun. Ja lisäks moni tuote näytti tosi kivalta siellä hyllyssä, ja olisin voinut kiikuttaa ne sieltä suoraan kassan kautta kotiin, mutta sovittaessa suurin osa meni ihan mauttomiksi ja muodottomiksi. Mutta positiivista oli se että mä vihdoista viimein löysin pitkään ostoslistalla keikkuneen yksilön!
Käväisin siinä myös samalla vilkaisemassa Cottonilla pitkästä aikaa. Ja ai että mitä ihania yksilöitä siellä taas oli. Ja lisää oli tulossa, ihanat myyjät siellä purkasivat juuri saapunutta kuormaa. Tällä kertaa mä en suinkaan käynyt kuolaamassa laukkuja, vaikka tiedänkin seuraavan yksilön jo joka mun laukkuperhettä kasvattaa, vaan kenkiä. Tarttis löytää kesäksi muutamat erilaiset yksilöt, ja toisethan sieltä ainakin löytyi. Se oma koko vaan oli päässyt tällä kertaa loppumaan, mutta kuulemma tulossa oli lisää kokoja kovaa vauhtia! Vielä kun jaksais odottaa, ja kelit rupeas vähän tuosta vielä lämpenemään.

DSC_0403
DSC_0283 jacket NewLook shoes Converse bag & watch Michael Kors scarf Only pants Mango shirt VeroModa

Nuo housut. Mulla on ollut niihin jo useamman vuoden kestävä viharakkaus- suhde. Ainakin kolme ellei neljäkin kertaa ne on jo lojunut kirppiskassissa, kunnes joko hinnoitteluvaiheessa tai kirpparilla kun tavarat pitäis laittaa pöydälle myyntiin. Olen perunut myymisen. Ostin nää monta vuotta sitten Helsingin reissulla. Ja nää on oikeastaan lähes ainoat mun kankaiset housut. Lähestulkoon kaikki omistamani housut on farkkuja. Siksipä nää on aina päätynyt nätisti takaisin kaappiin siinä toivossa että kyllä mä joku kaunis päivä vielä käytän näitä. Tänään nämä sitten päätyivät jalkan, vaikkei tosin mikään erityisen kaunis päivä ollutkaan. Vettä satoi koko matkan Tampereelle ja osittain vielä sielläkin. Mutta eipä tuo pikku tihkusade enään sitten asukuvien ottoa haitannut. 
Ruokapaikaksi valittiin tällä kertaa Amarillo. Ja yllätyksenä tulikin että heillä oli koko ruokalistat mennyt täysin uusiksi. Mikä kyllä oli ihan positiivinen juttu. Meikäläinen päätyi tälläkin kertaa ylläripylläri kanahampurilais- vaihtoehtoon. Mietin kyllä pitkään lohiannoksen välillä, mutta kyllä se kana on vaan aina kana. Tarttis varmaan joku kerta testata Tampereelta joku ihan uus mesta, tulee niin noissa samoissa rafvloissa käytyä aina. Yleensä suositaan vielä S-ryhmän paikkoja, henksualen takia. 
  
DSC_0382 DSC_0396 gdgdfg DSC_0303 DSC_0419 DSC_0286  
Koska jalassa oli pitkästä aikaa housut joiden viimeistä käyttökertaa en kuollaksenikaan muista, piti asuun yhdistää jotain muutakin unohdettua. Onlyn huivi pilkisti huivilaatikosta viime mylleryksen jälkeen sen verran että se oli varma valinta housujen kaveriksi.
Mulla on ihan älyttömän paljon sellaisia huiveja, joista mä tykkään tosi paljon. Mut en ikinä osaa yhdistää niitä mihinkään. Aina vaan tulee käytettyä niitä "vakkareita". 
Viikonloppu alkaa taas lähestyä loppuakaan kun hetki sitten pyörähti viimeinen tunti käyntiin. Aamulla soittaa taas kello kutsua työmaalle. Mulla kun tuo viikonloppu alkaa aina joko sunnuntaina tai maanantaina, ja yleensä vielä niin että harvemmin saa pitää sen kakspäivää peräkanaa. Joten, eiköhän tästä parane siirtyä taas unimaahan!

Facts and Opinions

- En pysty syömään mitään tulista. Ja mulle normit jutut, mitä suurin osa ihmisistä ei pidä mitenkään tulisina on tulisia. Kuten esim. pippuri on mulle ihan liian mausteinen ja "tulinen". Ne tilanteet joissa joudun syömään esim kanaa tai pihviä joka on maustettu pippurilla, ne on tosi inhottavia. Maitoa/vettä/mehua menee senkin edestä ja sit on ihan ilmapallo olo kun on vetänyt sen kannulisen juotavaa sen yhden pihvin kanssa. Ja ihan oikeasti kun tää ei ole mikään vitsi, monesti kun ruokaa laitetaan nii mulle kehutaan "en mä laita paljon tätä chiliä" "ei tää nyt tunnu missään", no voi kuule kyllä se mun suussa tuntuu. Mulle käytännössä nää normi tuliset ja ei niin tuliset ruuat vastaa niille jotka niitä pystyy syömaan niin jotain extrahothothot- tulisuus astetta. Mä en mitenkään nauti tästä "ominaisuudesta", mutta en mahda sille mitään. 

 - Mua ihan hirvittää mitä tän hetkisestä "nykynuorisosta" oikein tulee. Okei, en yleistä. En todellakaan tarkoita että kaikki painis samassa sarjassa. Mutta iso osa. Ja tietenkin, jokainen meistä on tehnyt nuoruudessaan/lapsuudessaan typeryyksiä, ja osa meistä tekee niitä sen jälkeenkin. Mutta nyt ihan oikeasti. Osalle sana käytöstavat tuntuu olevan ihan ufojuttu. Siis ei mitään merkitystä ole kyseisellä sanalla osalla nuorista. Nimimerkillä, olen nähnyt kun about yläaste ikäiset syljeskelevät ostoskeskuksessa sisällä, huutelevat tuntemattomille ihmisille loukkaavia kommentteja heidän ulkonäöstään, rikkovat/hajottavat/tuhoavat kaiken mitä käsiinsä saavat mikä vaan ei ole omaa, ja muutenkin käyttäytyvät niin järkyttävällä tavalla ettei ole tosikaan. Ja kaikenlisäksi, ollaan siittä ylpeitä, saadaan kavereilta sitä enemmän arvostusta mitä törkeämmin käyttäydytään. Taas kerran, osalla näistä tapauksista saa syyttää vain ja ainoastaan sitä kasvatusta.
 
DSC_1021  
 - Mua ärsyttää kaupalla olin sitten asiakkaana tai töissä ihan suunnattoman paljon välinpitämättömät ihmiset. Varsinkin kun yleensä ne on pienten lasten äitejä. Siis kenelle oikeasti tulee mieleen, että jos se viili- maito- tai vaikkapa jogurttikippo on rikkoutunut kun pääset kassalle (ja vielä ihan omasta syystä.) laittaa se rikkinäinen purkki siihen kassahihnan vieressä/yläpuolella olevalle hyllylle ajatuksella "kyyllähän se nyt tuosta itsestään kulkeutuu oikeaan paikkaan eikä se siinä ketään häiritse, mitäpä nyt yksi rikkinäinen vuotava maitopurkki, eihä sieltä vuoda kuin litra maitoa pikkuhiljaa jos sitäkään kun osa on jo korin pohjalla" Tai toinen vähintään yhtä vahvasti ihmisten fiksuudesta kertova ajattelutapa "Voi ei, tää on nyt mennyt rikki, viempä tämän takaisin tuonne hyllyyn ja otan siittä ehjän vierestä sitten mukaani. Kyllä se rikkinäinen yltäpäältä jogurtissa oleva jogurttipurkki, joka vielä viedessäni sitä valuttaa mukavan jogurtti vanan myymälän halki nyt varmasti seuraavalle samasta jogurtista tykkäävälle kelpaa!" Sit on vielä se yks erittäin raivostuttava tapa jos olet itse asiakkaana. Edelle menevä asiakas keksii kassalla ettei tarvitsekkaan jotain tuotetta, ja jättää sen sinne ostoskoriin. Toteaa vielä ääneen ja osoittaa kaikille fiksuutensa "no mutta enhän mä tätä nyt oikeasti tarvitsekkaan, muuten vain ensin mietin sen ostopäätöstä puolituntia sen oman hyllyn kohdalla ja nyt oikeasti en sitä tarvitsekkaan, jätämpä sen tänne korin pohjalle" Helppo homma hermanni laittaa se seuraavan asiakkaan kori sit siihen päälle ko siellä korin pohjalla on joku sun kiikuttama hehtaarinen porkkanapussi. Mä olen useamman kerran tehnyt niin tullessani tälläisen fiksuudenmultihuipentuman takana, että olen napannut sen ostoksen sieltä korista ja ojentanut sen myyjälle ja sanonut vähän napakammin "taas joku kuvitellut että kun tämä tuote tarpeeks kauan tuolla korissa makaa sille kasvaa jalat ja se kävelee itse takaisin paikalleen" tai jotain muuta vastaavaa. Yleensä vielä niin että edellä menevä asiakas on varmasti kuullut tämän. Ehkä pahinta tässä on se, että useamman kerran 5-10v lapsen äiti käskee lastaan viemään sen rikkinäisen tuotteen takaisin sinne hyllyyn, tai laittamaan sen siihen ensimmäisenä vastaantulevalle karkkihyllylle. Ei saisi taaskaan aliarvioida esimerkin voimaa. 

- Oon tosi kärsimätön. Sellanen tännehetinyt, kaikkipitäätapahtuaheti- tyyppi. Tää on välillä tosi raivostuttava piirre. Useimmiten sana malttamattomuus on mulle ihan tuntematon. Jos innostun jostakin, esim keksin jonkun uuden kivan kledjun joka pitäis saada vaatekaappia täyttämään, sehän pitäis saada heti. Jos en sitä saa, yleensä se innostus menee yhtä nopeasti ohi kuin se tulikin. Mut tietyt semmoset oikeasti kivat jutut joita esim just vaatteissa haluan, ne on ja pysyy hankitalistalla siihen saakka ko ne on mahdollista saada. Joskus kun illalla kekkasen että huoneen järjestys olis paljon kivempi jos kaikki huonekalut olis ihan eripaikassa. No, siinähän sitten alkaa se rumpa. Ei semmosen ajatuksen kanssa nyt voi mihinkään nukkumaan mennä! 

- En oo koskaan maistanut kahvia, en pisaraakaan. Enkä kahvijogurttia. 

- Mä en osaa mennä aikaisin nukkumaan. Se on niinkuin ihan mahdoton tehtävä mulle. Nyttenkin, mua on väsyttänyt jo varmaan kohta kaks tuntia. Mutta silti mä kukun tässä koneella silmät ristissä vieläkin. Toinen syy on se, etten mä malta jättää tätä postausta kesken, vaan ennemmin tosiaan kukun tässä silmät ristissä ja teen tämän loppuun. Kuin hipsisin tästä untenmaahan seikkailemaan. Ehkä sen takia mä vihaan aamuvuoroja töissä, ko vaikka mä menisin kuuteen, en saa itseäni mitenkään päin aikaisin nukkumaan. Aina löytyy parempaa tekemistä. Jos ei muuta niin sit peiton alla näprätään instagrammit ja muut puhelimen kätköistä löytyvät sovellukset loppuun, vähintään siihen asti että akku simahtaa tai unimatti vie voiton ja nukahan puhelin kädessä. 

mokokm

- Mä en ymmärrä yhtään sellaisia ihmisiä jotka esittävät tyhmiä. Jotka niinkun oikeasti ajattelevat että "wau noi nauraa mulle = ne ihailee mua/pitää musta". Sen verran pitäis jo maalaisjärjen mukana olla tullut tilannetajua, että tajuaa koska porukka nauraa sitä pilkkanaurua että mitenkä joku voi olla noin tyhmä ko saapas, ja kun taas oikeasti juttu on ihnimillinen ja hauska. Mua ainakin hävettää niiden ihmisten puolesta kun ne ei ihan oikeasti itse tajua, ettei niitä mitenkään ihailla sillä naurulla.

- Kyllästyn omiin hiuksiini ihan älyttömän nopeasti. Nyttenkin mielen perukoilla sihisee ajatus tummista hiuksista vaaleilla raidoilla, tai vaan kokonaan tummista. Mutta tiedän, että jos nyt meen vetäsemään värit päähän ja pääsen haviteltuun lopputulokseen, eipä aikaakaan kun tää neiti kaipaisi jo takaisin vaaleaan. Siispä nieleskelen näitä ajatuksia harva se päivä ja tauon itselleni että nyt pysytään blondina. Korkeintaan vaalennetaan vielä vaaleanruskeat alueet kokonaan pois. Lisäks haaveilen lyhyistä hiuksista, mitkä vois värjätä vaikka joka päivä eri värisiksi kun ei tarttis pelätä että puoli metriä palaa poroksi käsittelyjen myötä. Mutta siihenkään en lähde, koska tiedän että ei varmaan menisi viikkoakaan kun jo ikävöisin pituutta. 

- Armeija-aika on lähtenyt mua ja J:tä vielä entisestään. En olis ikinä uskonut että armeija voi vaikuttaa suhteeseen näin positiivisesti. Ikävä on toki ihan hirveä aina viikolla, ja varsinkin kiinni olo viikonloppuina, joita on taas tulossa kaksi peräkkäin. Mutta se tunne kun pitkän tauon jälkeen saat hypätä toiseen syliin ja unohtaa hetkeksi ihan koko muun maailman. Tiistaina muuten J:n sanoja lainaten kääntyy juna takaisin päin, ja näin ollen ollaankin siis armeija-ajan puolessa välissä!

- Mä oon täysin sitä mieltä että energiajuomat sais olla K18. Ykskään sitä nuorempi ei varmasti oikeasti tarvitse niitä. Ei sillä että sitä vanhemmatkaan välttämättä tarvitsisivat. Tällä saatais rajattua todella helposti se pois kun kymppikesäset ja mikä pahinta reilusti alle sen ostavat pari tölkkiä päivässä ja vetävät ne lähes ykkösellä huiviin. 

- Mä vihaan nukkua yksin. En tykkää siittä hommasta sitten yhtään. Onneks sitä tapahtuu vain erittäin harvoin. Kotona ollessani saan nukkua Sirun kanssa, se nukkuu mun toisella tyynyllä. Mennään aina yhtä aikaa (joskus siru menee edeltä) nukkumaan, ja sit noustaan yhdessä. Se on meillä ollut jo ihan rutiini juttu pienestä pitäen. Ja J:n ollessa lomilla tää asia korjaantuu vieläkin paremmin!
  
DSC_0156 
- Mä tavallaan pelkään pimeetä. Jokseenkin se varmasti johtuu vain vilkkaasta mielikuvituksesta. Esimerkiksi jos meen yöllä hakemaan juotavaa tai vessaan, pelkään koko ajan että joku tarraa mun olkapäästä, koputtaa ulko-oveen, tai on mua vastassa vessassa. Tää oikeasti huvittaa mua itseänikin. Vastaavasti pienenä mä taas en pelännyt pimeää. Keittiöönkin yöllä mentäessä kaihtimet on oltava visusti kiinni ettei vaan ketään näe mua siellä.  

-  En voi sietää sipulia. En sen hajua, enkä varsinkaan sen makua. Oon perinyt tän isältäni, joka ei vielä tänä päivänäkään ole oppinut sitä syömään missään muodossa. Enkä varmasti opi minäkään. 

- Oon tosi innokas oppimaan uutta. Välillä saatan tietokoneella ollessani havahtua wikipedian sivuilta lueskelemassa tietoa, milloin mistäkin. Viimeisempänä ehkä se, kun yks päivä mietiskelin mihin joutsenet lentää talveksi. Ja samallapa siinä selailin sitten kaikki joutsenrodut läpi ja missä mitkäkin asustelee. En mä tämmäsiä siis ulkoa rupea pänttäämään, vaan välillä otan vaan vähän asioista selvää. Muutenkin mä arvostan tosi paljon ihmisissä hyvää yleissivistystä. Perusjutut vaan kuuluu tietää, toki kukaan meistä ei voi tietää kaikkea, mutta tiedätte mitä mä tarkoitan. Jos joku ei tiedä, esimerkiksi missä kuopio sijaitsee tai miten aterimet kuuluu lautaselle asetella syönnin päätyttyä, mä en arvostusta sellaiselle ihmisille suo, en pisaraakaan. 


Mitä mieltä, haluatteko jatkossa kuulla lisää vastaavanlaisia, vai riittikö tää kertalaakista?

Instagram kuulumisia!

Mä viimeksi vastaavanlaisessa postauksessa vannoin ettei tule neljän kuukauden taukoa väliä kun julkaisen taas puhelimen syövereistä kuvia. Siittä on kaks viikkoa vajaa neljä kuukautta. Joten ei tässä nyt voi ylpeä olla itsestään mutta saimpahan mä taas purettua puhelimen syöverit koneelle ja parhaimmiston tänne teillekkin. Mä en mikään ihan hirmu kuvaaja ole puhelimella, joten esim kerran viikossa tälläinen postaus olisi aika kuvaton. Mutta tälläi silloin tällöin tähän saa ihan mukavan määrän kuvatuksia! 

puhelin kollaasi 2 1. Vappua kavereiden kanssa Ilves hotellin hississä. 2. Onni ja #selfie 3. Kanasalaattia yummy! 4. Uudet arskat heti käyttöön ko aurinko näyttäyty 
 
puhelin kollaasi 3 5. Waynei's Coffeen testausta, ja ei jäänyt muuten viimeiseksi kerraksi 6. Uutuus huivin ensimmäinen matka 7. J:n kanssa vietetyt viikonloput on ihan kuukauden ykkösjuttua! 8. Korkkarikesä korkattu 
 
puhelin kollaasi 4 9. Uni on maistunut viime aikoina yöllä tosi huonosti niin monen päivän pelastu on ollut päikkärit 10. Monen muun korkkauksen myötä myös frisbeegolf kausi on korkattu, vaikka mä hävisinkin ihan kuus nolla 11. Vappurientoihin lähdössä kuskin asemassa 12. Pääsykokeisiin lukemista 
   
puhelin kollaasi 5 13. American Diner ei petä koskaan, ei ikinä! 14. Kihartaminenkin sujuu vielä pitkän tauon jälkeen 15. Viimeisiä aamuja Nipsun kanssa ♥ 16. Sai kaivaa kesä conssit kaapin perältä käyttöön 
 
puhelin kollaasi 617. Erikoiseekan erikoisemmat työpäivät, kiitos avajaiskemujen 18. Cindikkä ♥ 19. Makulöytö juomaosastolta! 20. Kylpylä lookkia. 
 
puhelin kollaasi 7 21. Ikävä, ikävä, ikävä ♥ 22. Tyyne lyllykän kanssa ulkoilua 23. Aku Ankka pitänee mun sukunimeä jonkun sortin kirosanana. 24. J:n ostama Peakin huppari on ollut kovassa käytössä! 
 
puhelinkollaasi 1 25. Pipopää #selfie 26. Onnettomuus paikalle saapuminen 27. Uudet lenkkikuteet niskaan ja lenkille 28. Ja tampereen reissun pizzailua