What's Up! 2.

Edelliseen osaan pääset tästä

iphone_wa_5 Gaala muiduja // 2017 // Loma-Selfie // Missä mun suklaat? // Kerrankin meikattuna // Yleinen maanantaifiilinki

iphone_wa_1:---) // Blogiin kuvailuja // Pikkujouluihin valmistautumista // Blogijutut ei lomaile
Kummitytsä ♥ // Tampereella on ihan liikaa hyviä ruokapaikkoja kesäkunnon ja lompakon mielestä 
   iphone_wa_3Vihdoin mä sain tän käsiini! Ei helppo homma löytää meinaa, mut nyt se on mun! // Mikähän näiden pakkasten vakavuus taas on/oli // Hennan lahjapajasta hyvää iltaa // Kummityttö Minnille asianmukainen huudie // Oonan kanssa leffailua // Meidän Joulujen toivotus on hyvä julkaista teille helmikuussa!  
    iphone_wa_2Pikkuisten Jouluisten juomingit // Me // Oooo! // Muorin 70v juhlille laittaan jalalla koreasti // Tää kirja on ollut kyllä tosi kivaa ja hyödyllistä luettavaa // Mummun kanssa laatuaikaa hyvän ruuan merkeissä  
 
iphone_wa_8 Tällänen pakkanen riittäis ihan hyvin // Mustakin tuli nyt sit virallisesti koululainen! // Höntsäilyä // Poreilua ykköstyttöjen kanssa! Harmi ko tollanen laitos ei iiiihan sovi kerrostaloon // Selfié // Oonan kanssa bloggaajien VeroModa iltamissa 

Gaala 2017

Kurkataas vielä tammikuuhun, yhteen erityiseen päivään. Nimittäin meidän firman jokavuotisiin kekkereihin, eli Gaalaan. Aikasemmat juhlat 2016 ja 2015 löydät lukuja klikkaamalla. Mullehan tää oli siis jo kolmas Gaala. Ja näillä näkymillä, ainakin toistaiseksi viimeinen sellainen. Nää kemut on aina olleet yksi vuoden kohokohta. Niin myös tänäkin vuonna! 
On ihan huippua omistaa tällainen työporukka. Oon niin kiitollinen, että muuttaessani Tampereelle mä useammasta vaihtoehdosta mihin olisin töihin päässyt, valitsin juuri tämän paikan. Tää on työn lisäksi antanut niin paljo enemmän. ♥ Oon saanut elinikäisiä ystäviä elämääni, johon tuun varmasti pitämään yhteyttä, vaikka päivät samassa työpaikassa pian päättyvätkin. Pidemmittä puheitta, tässä muutamia kuvia vuoden isoimmista kemuista! 
  © Aftersunset Photography / Jonathan MelartinValmiit-8106-side © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin © Aftersunset Photography / Jonathan Melartin

Kuvat: Jonathan Melartin




Poncho Outfit

asu_poncho_2-side asu_poncho_7 asu_poncho_11-side asu_poncho_9 asu_poncho_8 ASU_poncho_1-side asu_poncho_5Poncho Pieces | Jeans GinaTricot Bag Michael Kors 
Sweater VeroModa | Shoes Timberland | Beanie Pieces 

Hellou! Asukuvia ja pikahöpöttejä luvassa tällä kertaa. Mun viime viikot on olleet ihan älyttömän kiireisiä. Tänäänkin lähdin vähän kahdeksan jälkeen kotoa, ja kotiin pääsin vähän kahdeksan jälkeen. Ei siis mitenkään pitkä päivä ei. Tänään olin siis koulussa, jonka jälkeen kierreltiin Mariaan kanssa kaupungilla ja sitten vielä käytiin syömässä. Olin myös luvannut poiketa mummulla tänään, joten sieltä suoraan sitten suuntasin sinne. Ei varmaan kauhean moni katso mummunsa kanssa salkkareita, ja juttele samaan aikaan jääkiekosta, kuinka Patrik Laine on vaan niin huippu. Sekä kuuntele samaan aikaan harmituksia, kun hänen pelejään ei enää nykyään normaalista telkkarista näe. Niimpä. Eli hengissä ollaan, vaikkakin tämä kevät tulee olemaan ihan äärettömän täynnä kaikkea uutta ja mullistavaa. Työt nykyisessä paikassa loppuu maaliskuun loppuun, eli himpunverran reipas kuukausi jäljellä. Sitten alkaakin melkoinen pyöritys uudessa paikassa, jotta saadaan hommasta kiinni. 

Asu taas on muutaman viikon takaa, kun pakkaset vähän hellittivät. Mä tykkään ponchoista älyttömän paljon, mutta jotenkin ne on aina niin työläitä mukamas pukea päälle ja käyttää. Tähän asuun ja tuohon mun pipoon se kyllä sopii niin kivasti, että onneksi tuli asu teillekin ikuistettua! Vaikkakin tänä talvena, mä oon käyttänyt paljon vähemmän pipoja ylipäätään, mitä aikaisempina vuosina. Hassua. Oon nyt myös tosi vähäsanainen, viime postauksessa tuli juttua tämänkin postauksen edestä, sekä mun nilkka rupesi tänään jotain omiaan vihoittelemaan, ja nyt pitää vähän perehtyä onkohan tuo ihan normaalia, että se on vielä tuplannutkin koonsa toiseen verrattuna.... 

Mitä mieltä te olette ponchoista? :) Ja ihanaa viikonloppua kaikille! ♥ Mulla sekin menee töissä.. 


Epäreilua.

Mä en varmastikaan ole ainoa, joka on joskus päässään miettinyt, kuinka järjettömän epäreilua tämä elämä täällä onkaan. Nyt viime päivinä, tää ajatus on noussut mun mieleen ihan erilailla, ja mä haluan siitä nyt kirjoittaa tänne. Vaikkakin, mä oon aina halunnut pitää mun blogin positiivisena ja iloisena paikkana, on joskus kuitenkin hetkiä, kun mäkin haluan kirjoittaa jostain ei niin kivasta. Purkaa vähän mun ajatuksia teille. 

Mä en suinkaan halua puhua sellaisesta epäreiluudesta, kun esimerkiksi naapurin-Penalla on kymmenen kertaa hienompi auto, kuin mulla. Tai siitä, kuinka varmasti naapurin-Liisalla on vaan vihreämpi nurmikko, kun aidan tällä puolella. Nää on sellaisia epäreiluuksia, mihin me kaikki voidaan omalla tekemisellämme vaikuttaa.  Tiedätte mitä mä tarkoitan. Mä haluan puhua siitä, kuinka epäreilua elämä on siinä suhteessa, mihin me ei voida mitenkään vaikuttaa. Suurin osa teistä, on varmasti ainakin jotain lukenut tästä viime viikkoisesta kohtalokkaasta mopoauton ja pakettiauton kolarista. Mä oon usein miettinyt tätä aihetta muutenkin, mut tää kolahti muhun itseeni henkilökohtaisesti niin paljon, että se ylitti rajan. Se uppos mun lujan ulkokuoren läpi, ja syvälle. Tämän myötä mä päätin avata läppärini, ja purkaa tän koko ajatusmeren mun päästäni tänne. Toivottavasti te ootte hyviä uimareita, tätä meinaan piisaa. 

epäreilu_elämä_1
Aloitetaan vaikka sillä, että miks se oli ja on mulle niin henkilökohtaista. Mä en siis tuntenut näistä nuorista kumpaakaan. Kyse ei ole siitä. Mä oon älyttömän herkkä tällaisille asioille, se kosketti osittain sen takia. Mutta mulla on myös toinen merkittävämpi syy, ja nämä kaksi syytä yhdessä antavat vastauksen ensimmäiselle kysymyksellä, että miksi. 
Mä itse ajoin tuota samaista tietä, missä tämä järkyttävä tapaus tapahtui, 8 päivää ennen tätä tapausta. Olin myöskin tulossa Vammalasta/Sastamalasta Tampereelle. Olin ollut koko päivän kestäneessä hammasoperaatiossa (johon palataan omassa postauksessa) olin aivan rättipoikki väsynyt ja kipeä. Sinnittelin siinä sitten ratin takana, kunnes sitten sain itseni huomattavasti pirteämmäksi. Kunnes. Lähes samassa kohtaa missä tämä onnettomuus tapahtui, mun eteen kääntyy ihan yllättäen oikealta kolmion takaa, aivan järjettömän iso pakettiauto. Ihan suoraan eteen. Ja te, jotka ajokorttia ette omista, tai muuten ette tunne liikennesääntöjä, oikealta ei saa ajaa eteen jos on tämä kyseinen kolmio. Tie oli vähintään yhtä liukas, kuin tällä pakettiautolla oli kokoa. Jos olisin painanut refleksinä jarrun pohjaan, ei se olisi mitään auttanut. Olisin reippaan 80km/h vauhdissa ollut tämän kyseisen pakettiauton kyljessä. Kuitenkin, mä tein jotain, mitä en olisi edes kuvitellut osaavani tuollaisessa tilanteessa tehdä. Mä väistin sen vasemmalta, ja jollain tajuttomalla ihmeellä, mä pysyin tiellä, ja auto pysyi liukkaudesta huolimatta mun hallinnassa. Luojan kiitos vastaan ei tullut autoa, koska sitten mä olisin ollut sitä päin. Ja toinen vähintään yhtä iso kiitos, että vaikka tämä pakettiautoilija tekikin aivan järkyttävän virheen, se huomasi sen heti, ja jarrutti. Jos hän ei olisi tajunnut jarruttaa ollessaan mun kaistalla, se olis sitten tullut mun kylkeeni. Jäljelle ei olisi jäänyt mitään, jos mä olisin häneen kylkeensä osunut. 

Tämä laittoi mut taas syvemmin miettimään, miten helvetin epäreilua elämä on. Miksi mä sain mahdollisuuden välttää tuon tilanteen, mutta nämä kaksi nuorta eivät. Miksi mulla ei kolahtanut toisen virheestä, mutta heillä kolahti. Miksi heidän matkansa, loppui sille samalle tielle, mutta mun ei. Älkää käsittäkö väärin, mä olen hurjan kiitollinen siitä, että mä kirjoitan tässä tätä postausta, ettei mun kohdalla sitä lopullista pysähdystä tullut. Mutta kyllä mua rikkoo ihan suunnattomasti tämä epäreiluus, ja asia, mitä mä en vaan mitenkään voi ymmärtää. En mitenkään. Yhden järkyttävän itserakkaan kusipään takia, tässä maailmassa on taas kaksi täysin viatonta vähemmän, kenellä olisi ollut koko elämä vasta edessä. Mä oon muutenkin älyttömän herkkä, kaikille vastaavanlaisille tapauksille, kun joku toinen riistää toisen hengen. Mietin ja keilalen niitä aina tosi paljon. Mun ymmärrys vaan ei mitenkään riitä siihen, miten joku voi tehdä niin. Me jokainen täällä, ollaan vastuussa omasta elämästämme (plus tottakai jälkeläisistä, mutta en nyt tarkoita sitä), omasta itsestämme. Jos joku tulee siihen tulokseen, että tämä maailma ei ole hänen paikkansa, eikä hän halua tai tarvitse tämän ajatuksen kanssa apua, vaan mielummin lopettaa sen sitten kesken. Niin okei, tee se. Mutta minkä takia sä et voi tehdä sitä vaan sulle itsellesi. Mitä sä muka voitat sillä, että joku muukin joutuu luopumaan jostain vasten tahtoaan, sun tahdon takia. Et mitään. Et yhtään mitään. 

Mä todennäköisesti en saa koskaan selville, mikä tai kuka päättää tällaisista asioista. Tai mikä ja mitkä asiat vaikuttavat siihen, että osa meistä joutuu täältä lähtemään aivan liian aikaisin. Tarkoitan tässä niitä tapauksia, kun joku toinen henkilö päättää sun lopun. Tekee siitä lopun. Suunnitellusti, tai välinpitämättömän teon seurauksena. Ja kaiken huipuksi saa vielä tällaisen teon jälkeenkin jatkaa omaa elämäänsä. Mä en nyt liputa tässä minkään kuolemanrangaistuksen puolesta todellakaan, mutta onhan se ihan älytöntä, että sä saat viedä pysyvästi toiselta jotain, mitä se ei ikinä voi saada takaisin. Ja nauttia sen jälkeen sun omasta sellaisesta. Kyllähän meillä laki velvoittaa korvaamaan, jos sä esimerkiksi varastat toiselta jotain. Eli viet siltä jotain. Sä joudut senkin korvaamaan maksamalla takaisin. Mitenkä se, että sä istut kaltereiden takana ajan X, korvaa toiselle sitä, mitä sä siltä veit. Ja tän meidän "ihanan Suomen" lain mukaan, sä usein vielä istut puolet siitä, mitä sulle on määrätty. 

Mistä puheen ollen, haluankin nostaa tämänkin, mitä mä en ole ikinä koskaan milloinkaan ymmärtänyt, enkä tule ymmärtämään. Millä logiikalla ehdotonta vankeutta määrätään 10vuotta, jos tiedetään, että siitä kuitenkn istutaan esimerkiksi vain 5 vuotta? Samalla logiikalla mun kauppareissulla, mä voisin myyjälle todeta takaisin "eikun mä maksain vain puolet". Mitäääää. (palataan ehkä tähänkin joskus omassa postauksessa, koska mun mielestä Suomen laki ja rangaistukset yms on aivan vturallaan, muuten tästä postauksesta ei tuu loppua!) 

epäreilu_elämä_2
Tää juttu aukaisi mun silmät myös siitä, kuinka arvaamaton elämä on. Kuinka sä et koskaan voi tietää, loppuuko sun elämä vaikka seuraavan kadunkulman taakse, tai seuraavalla automatkalla. Mutta silti, me ihmiset eletään kokoaika tulevassa. Ainakin lähes kaikki. Suunnitellaan tulevaa kesää, suunnitellaan ja ajatellaan ensi vuotta, eletään kädestä suuhun jotta saataisiin rahaa säästöön tulevaa varten, ajatellaan eläkepäiviä ja mitä kaikkea on silloin aikaa tehdä, kun nyt ei ole. Sitten ne päivät siinä välissä, menee pelkkänä suorittamisena harmaat laput silmillä. Enkä nytkään sano, etteikö olisi järkevää ollenkaan esimerkiksi säästää, tai miettiä tulevaa. Tottakai se on järkevää ja kannattavaa. Mutta, jos sä "uhraat" sun koko sen hetkisen elämän, sille pelkälle tulevalle. Mitä helvetin järkeä siinä on? Mä pystyn ainakin myöntämään tekeväni näin, ihan liian usein. Arkipäivät on vaan suoriutumista päivästä toiseen. Viikonloput vedetään yks lisähappipäivä seuraavaa viikkoa varten, ja tehdään vielä kaikki rästiin jääneet hommat, kun arki on tupattu niin täyteen kaikkea, ettei ole ollut toivoakaan selvitä kaikesta. Mä itse teen tätä esimerkiksi sillai, et jos tiedän, että lähi, tai "lähi"tulevaisuudessa on tulossa joku kiva päivä tai hetki. Mä vaan lasken päiviä siihen, ja odotan sitä. Ajattelen sitä kivaa hetkeä ja päivää päivittäin, ja mietin mitä teen silloin ja miksi mä teen. Periaatteessa kaikki ne päivät ennen sitä, on pelkästään valmistautumista siihen päivään, pelkkää suorittamista. Ajattelen mennessäni nukkumaan "hei aamulla yksi päivä vähemmän". Ja viimeisenä aamuna kun herään, ajatus on "tämä päivä vielä, hoidetaan tämä nopeasti ohi". Vaikka oikeasti, ne päivät siinä välissä ei ole mitenkään huonoja. Mä voisin ihan yhtälailla nauttia niistäkin jokaisesta. Elää hetkessä, nauttia siitä hetkestä. 

Enkä mä myöskään tarkoita, että meidän pitäis nyt sitten lopettaa työnteko ja opiskelut ja ottaa vaan  pelkästään chillisti. Vaan pikkuisen löysätä. Pitää se ajatus siinä hetkessä missä sä just nyt elät. Nauttia siitä mitä sulla just nyt on. Tulevaisuus ei karkaa sieltä yhtään mihinkään, se odottaa kyllä, vaikket sä kaikkea sille uhraisikaan. Muista siis tehdä töitä myös just sen hetken eteen. Koska se hetki, voi olla sun viimeinen.

epäreilu_elämä_3 kuvat: weit

What's Up! 1.

Nää puhelimenkuvat on kyllä melkoisia pirulaisia. Näitä kertyy aina hurjamäärä ihan yllättäen. Postausta aloittaessa tuntuu, että saankohan mä edes yhtä postausta kasaan. Mutta kuinkas taas kävikään, näitä oli niiiin paljon, että kaksihan postausta sitä taas kertyi. Tässä siis puhelimeen kertyneitä kuvia viime ajoilta. 

iphone_wa_4 Mihin nää kaikki kivat filtterit on taas kadonnu? // Koko porukka pitkästä aikaa kasassa, ottamassa 2017 vuosi vastaan ♥ // New Yorkin uuden ruokalistan testausta // Joulun alla MKn uusia ostoksia // New Year! // Piti näyttää pojille taas kuinka Trivialia pelataan 

iphone_wa_6Näihin tunnelmiin vuoden 2016 viimeistä työpäivää! // Näkee ketkä pärjää // Harald ei petä koskaan ♥ // Lunta & Lunta // Gaala meikkiä! Palataan tähän tarkemmin omassa postauksessa // Syke tuli katsottua muutamassa päivässä iPadilta. Ihan huippu! 
   iphone_wa_7BeautyParkissa Jennin käsittelyssä! // Edellis viikonlopun möksäreissua, tästä tulossa ihan oma postaus vielä // Mökki-Selfie // Gaalailua huipun työporukan kanssa // American Diner // Tolle toiselle varmaan kasvaa pian noi luistimet jalkaan, enkä nyt tarkoita tuota valkoista Onni-koiraa :D
     iphone_wa_9Möksäilyn aamupalaa // Tytöt & Poreet // Iki-ihana Jenni // Löysin pitkän tauon jälkeen mun pojat Benin ja Jerryn uudelleen // Möksällä juomingit kunnossa // Parhaan työporukan kanssa SuperParkissa 

AIKUISTEN YSTÄVÄKIRJA

asu_vaaleanpunainentakki_6-side
Nimeni on Henna

Jotkut tosin kutsuvat minua Hennaksi, ei mulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään lempinimiä

Olen syntynyt vuonna 1994 eli olen siis mielestäni loppuvuodesta 23- vuotias. Hurjaa miten vanha jo!

Lapsuuskotini langallinen numero 0345.... alkuinen se oli, mutta muuta en kyllä muista

asu_vaaleanpunainen_takki_6

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Ihan pienenä halusin poliisiksi, sen jälkeen autojen katsastajaksi (:D) ja sitten ambulanssikuskiksi eli ensihoitajaksi. Viimeiseen halusin todella, mutta se haave menikin sitten diabeteksen myötä.

Mutta minusta tulikin: Myynnistä erittäin paljon kiinnostunut merkonomi, joka opiskelee tällä hetkellä kiinteistönvälittäjäksi 

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Viettäisin enemmän aikaa ihan vain ulkona, esimerkiksi kävelyllä. Sekä panostaisin enemmän blogiini ja itseeni. 

Täydellinen puoliso: Pelaa tuossa edessäni pleikkarilla änäriä, ja kiukuttelee, kun ei ole johdossa. Toi se mulle eilen Ystävänpäivän kunniaksi Geishan sydänsuklaarasian! 

asu_vaaleanpunainen_takki_2-side

Harrastan nyt: Mä en oikeastaan varsinaisesti harrasta mitään, jos tätä bloggailua ei lasketa. 

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta: Korjataan sen verran, että parin cokis lasillisen jälkeen omalla kohdalla, kuuntelen ihan samoja biisejä kuin normaalistikin. Suurimmaksi osaksi kotimaista. Toisaalta, meillä kyllä J aika pitkälle päättää mitä ja koska kuunnellaan. 

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Mähän en muiden mielestä (ainakaan J:n mielestä) taida pitääkkään kuin noloista ja supernoloista ohjelmista. Salkkarit, Uusipäivä, sitten näitä Putous, Roba, Posse mitä näitä perjantai ja lauantai-iltojen helmiä nyt onkaan. En yleensä jaksa, enkä oo oikeen koskaan edes kiinnostunut seuraamaan mitään kovin monimutkaisia sarjoja. Pois luettuna PLL. 

Bravuurini keittiössä (jos viinin lipittämistä ei lasketa): Juustokakut. Ja ihan perus kotiruuat sanotaan nyt myöskin.  

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: olen äärettömän onnellinen. Niissä hetkissä kyllä kyyneleet virtaa. Vaikka ei mua hävetä tätä kertoa, mutta tää oli asia jossa itken aina. 

asu_vaaleanpunainen_takki_5

Lapsuuteni lempilelu: Taitaa olla tullut aika kertoa teille Liisukasta. Liisukka oli mun nukke, erittäin kovia kokenut sellainen. Jota mä kannoin mukanani joka paikkaan. Se oli niin leikeissä kärsinyt, että muistaakseni sen molemmat kädet oli sideharsolla korjattu. Se kulki tosiaan aina mulla mukana, ja tottakai mun oli se aina esiteltäväkin kaikille ja kaikkialla. Hyvänä muistutuksena tästä joskus sitten ala-asteen loppusuoralla käydessäni paikallisessa Siwassa, kassatäti naurahtaen kysyikin ettenkö enään kuljeta Liisukkaa mukana... 

Lempilelu nykyään: Kyllä tähän on varmaan pakko vastata puhelin.

Salainen paheeni: Kyllä se varmaan tuo Cokis on. 

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: No lisätään siihen sitten vielä suklaa.. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Näitä on (onneksi) useampi. Se, että kaikki järjestyy kyllä, kun vaan jaksat uskoa ja luottaa itseesi. Asenne ratkaisee todella paljon, eikä koskaan kannata luovuttaa. 

asu_vaaleanpunainen_takki_8-side  
Jacket Only (New!) | Jeans River Island (New!) Bag By Malene Birger 
Scarf VeroModa | Shoes Timberland/Sarenza*

Ystävä

Multa on usein pyydelty postauksia mun ystävistä. Aikalailla tietoisesti oonkin ne yleensä jättänyt täällä blogissani vähemmälle. Ystävien lisäksi myös J:n näkyminen blogissa kuten myös muualla mun sosiaalisessamediassa on ollut tosi minimaalista. Alunperin miksi otin tällaisen linjan vuosia sitten, oli syy ihan siellä ruudun toisella puolella. Blogi on ihan liian helppo kanava laukoa nimettömänä törkeyksiä toiselle, ja senhän silloin keksivät myös mun kiusaajani. Mä kestän sen kyllä, oon siihen jo ihan tottunut. Se itseasiassa pikemminkin vaan saa mut säälimään niitä ihmisraukkoja jotka sitä jaksavat tehdä. Mutta sitä mäkään en sulata, että mulle tärkeimpiä ihmisiä mollataan ja heistä valehdellaan mulle tämän blogin tai ylipäätään sosiaalisenmedian kautta. En usko, että mun blogissa koskaan tullaan näkemään J:tä, tai muita mun läheisiä kovinkaan paljoa. Välillä, kuten esimerkiksi nyt, on kuitenkin ihana tehdä poikkeus, ja omistaa ihan kokonainen postaus heille! 

ystävyys_3 Mun kaveri- ja ystäväpiiri ei ole koskaan määrältään ollut mikään hirveän suuri. Sitäkin enemmän se onkin ollut ainutlaatuinen, ihana, rakas, ja ihan niinkuin toinen perhe  mulle. Oon ikuisesti kiitollinen ja onnellinen siitä, että vaikka mua onkin koko kouluajat ja pitkälle sen jälkeen kiusattu, mulla on silti aina ollut näitä ihaniakin ihmisiä mun ympärillä, jotka ovat pitäneet mun puolia, eivätkä koskaan ole kääntäneet mulle selkäänsä. 
Ystävyys merkitsee mulle ihan älyttömän paljon. Enkä mä pärjäisi ilman mun ystäviä. Elämä olis oikeastaan aivan järjettömän tylsää ilman niitä. Välillä saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei kaikkien kanssa nähdä, mutta silti jälleen näkeminen on aina, kuin "taukoa" näkemisessä ei olis ollutkaan. Ystävyydessä tärkeimmät ovat molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus. 

ystävyys_2Oon varmaan ennenkin täällä sanonut, mutta jos mun pitäisi listata yksi niinsanottu parhain ystävä, mä sanoisin tähänkin kohtaan J:n. Sen lisäksi, että se on mun avopuoliso ja elämänkumppani, mä lasken sen silti mun parhaaksi ystäväkseni. Mutta, jos mun pitäisi listata muut ihmiset ns. tärkeysjärjestykseen, sitä mä en voisi enkä haluaisi tehdä. Mulle kaikki mun ystävät on ihan älyttömän tärkeitä ja rakkaita, kaikki on omalla tavallaan niin ainutlaatuisia. 
  ystävyys_1 ♥ Ihanaa Ystävänpäivää! 

Kevättä kohti!

Siitä onkin ihan superinpitkä aika, kun täällä blogissa ollaan viimeksi nähty vastaavanlaisia kollaaseja. Noh, nyt asia onneksi korjaantuu. Mä nimittäin ajattelin vähän näyttää ja listailla, mitä kaikkea mun pitäisi kevättä ja sen jälkeen saapuvaa kesää kohti mentäessä hankkia! spring_kollaasiLaukku. Oon nyt niiiiiin pitkään haaveillut tuosta Louis Vuitton Favoritestä, että nyt keväällä mun on ehkä ihan pakko se vihdoin hankkia. Harmi vaan, että en oo vieläkään kyllä osannut päättää kummassa värissä mä sen haluan. Laukkukokoelma kaipaisi myös kevättä kohden jotain väripilkkua, ja tämä YSL:n versio vei kyllä täysin sydämeni, niin kaunis ja ihanan värinen! 

Siistimpiä paitoja. Mulla on tosi paljon sellaisia kollari yms paitoja. Mutta näitä siistimpiä paitoja mulla on itseasiassa älyttömän vähän. Tähän pitäisikin nyt pikemmiten saada korjausta, koska mun uudessa työpaikassa saa jäädä adidakset vapaa-ajalle! Oon vaan huomannut olevani todella todella nirso tällaisten vaatteiden suhteen, joka varmasti on suurin syy, miksi vaatekaapissa niitä erittäin vähän onkin. 

Hajuvesi. Vasta ihan viime kuukausina mä oon alkanut oikeasti innostumaan hajuvesistä. Ennen innostusta, niitä tuli suihkalteltua silloin ja tällöin. Välillä kerran viikossa, välillä kerran kuukaudessa. Nyt kuitenkin, kun innostus on vihdoin herännyt, olisi todella kiva saada sitten jokin ihan uusi tuoksu. Tätä Pradan versiota on kehuttu älyttömästi, ja mielestäni tätä joskus jossain liikkeessä olenkin tuoksutellut. Pitänee siis suunnata hajuvesiosastolle, kun seuraavan kerran pyörähtää Sokoksella! 

Kultaiset korut. Ja korut muutenkin ylipäätään. Mun koruvarasto on ihan liian suppea. Tahtoisin sinne niin paljon täydennystä, mutta tuntuu että kukaan ei valmista sellaisia koruja mitä mä sinne haluaisin. Täytyy varmaan vähän tarkemmin alkaa tutkia tarjontaa. Nuo Marc Jacobsin käsikoru ja sormus olisivat kyllä erittäin mieluisat. 

Objektiivi. Olympuksen kameraan. Ostaessani Olympusta, mietin pitkään haluanko siihen 25mm vai 40mm kiinteän linssin. Lopulta silloin päädyin 25mm käytännöllisyyden takia. Nyt kuitenkin oon tullut siihen tulokseen, että kyllä mä tarvitsen sille myös sen 40mm. Ei tuo 25mm yksissään riitä kaikkeen, mihinkä mä sitä tarvitsen. 

Kello. Tästäkin oon täällä varmasti monet kerrat puhunut. Käytän kelloa ranteessa nimittäin päivittäin. Nyt himotus on iskenyt johonkin värikkäämpään. Jos Kors tekisi tuon samaisen kellon hopeana, vaaleanpunaisella taustalla, se olis jo mulla! Mutta eipä tee ei. 

Bikinit/uimapuku. Kesä saapuu taas kevään jälkeen, ja kevät on ainakin mulle aina se aika, kun täydennettään bikinivarastot kesää varten. Tulevana kesänä, mä ehkä taidankin haluta bikineiden sijaan jonkin persoonallisemman kokopuvun. 

Converset. Valkoisena!! Vaikkakin viime vuonna Conssien sijaan lempikengiksi nousivatkin Air Maxit, en suinkaan ole hyljännyt consseja. Edelleen niitä tulee todella paljon käytettyä, ja kesäksi tarvitaankin ehdottomasti uudet puhtaan valkoiset, varrellisina. Kaksi viime kesää on menty varrettomilla, joten nyt saa olla varrellisten vuoro. 

Aurinkolasit. Vaaleanpunaisilla linsseillä tietysti! Vaaleanpunainen on aina ollut yksi mun lempiväreistä, ja nyt viime aikoina oon innostunut siitä myös pukeutumisessa ja asusteissa. Nää Ray-Banin versiot vaaleanpunaisilla linsseillä on pakko löytää jostain itsellenikin. Täydelliset! 

Mitä juttuja teillä on keväänhankinta- listalla? :) 

TB STYLE: HELMIKUU

Luvassa olisi jatkoa ensimmäiselle Throwback Style- postaukselle. Te siellä ruudun toisella puolella tykkäsitte siitä, sekä mun mielestä näitä on ihan huippua toteuttaa. Luulempa, että tästä tulee ihan ns. jatkuva postaussarja blogiini. Aina tasaisen epätasaisin väliajoin. Pidemmittä puheitta! Mikäli kiinnostaa nähdä miltä edellinen osio näytti, löydät sen täältä.

tbstyle_2012 2012
Näitä kuvia katsoessa, mä tuijotan vaan tota tukkaa! Voi pojat sentään, kuinka paljon mä just rupesin himoitsemaan tuota tummaa väriä takaisin. Ja tuo otsatukka. Sekin tänne kiitos heti nyt. Taaaai sitten ei. Tää 2012 oli se vuosi, kun mä aloin kuvata näitä asupostauksia. Silloin ei paljoa osattu ajatella missä voisi olla paras paikka kuvata, vaan välillä nämä napsittiin jopa sisällä. Asu on hyvin mun tuon ajan tyylinen. Noita farkkuja tuli käytettyä niiin paljon, että nehän lopulta repes ihan kahteen osaan. Cheap Monday oli tuolloin myös se iso juttu. Tuo toppi itseasiassa mulla taitaa edelleen olla, tosin en muista koska sitä olisi viimeksi tullut käytettyä. 
  tbstyle_20132013
En tiedä onko ollenkaan hyvä juttu, et mun tekee mieli kommentoida ja puhua vaan mun hiuksista näissä postauksissa.... No mutta, sanotaan sen verran, että just ennen näitä kuvatuksia, olin vetänyt erittäin paljon punaiseen taittavan ruskean värin päähäni, jossa sitten se punainen päättikin oikein kunnolla näyttäytyä. Asusta jos puhutaan niinkuin postauksen aihe oli, sanotaanko ihan ensimmäisenä hrrrr tuolle laukulle. Joo silloin se oli mun ehdoton lemppari. Ensimmäinen merkkilaukku. Vaikken Guessia nykyään oikeastaan minään pidäkkään. Se herättää enemmänkin kammotusta nykyään. Tästä asusta itseasiassa kengät on ainoat, jotka multa enää kaapista löytyy. Muut on kaikki joutaneet eteenpäin. 
  tbstyle_2014_12014
Eipä uskoisi, että näitä kuvia räpsittäessä on ollut helmikuu. Niin vaan kuitenkin oli. Lempparinahkatakki ei petä koskaan, ei edes tässä asussa. Tän asun mä itseasiassa kyllä voisin vetäistä vieläkin päälleni. Tää löytyykin multa lähes kokonaan vielä, farkut on ainoastaan lähteneet eteenpäin. Huivi on edelleen yksi lemppareista, samoin takki joka jo ilmi tuliki. Kengistä tykkään vieläkin todella paljon, mutta jotenkin niitä tulee silti ihan liian vähän käytettyä. Laukkukin löytyy, ja on jatkuvasti käytössä. 
  tbstyle_20152015
Vähän muuttui keli edelliseen vuoteen nähden. Muistan itseasiassa kuinka jäätävän kylmä tuolla oli näitä kuvia ottaa. No mutta, asun takki kuuluu edelleen lemppareihin. Farkut ja kengät löytyy, tosin niitä ei ihan hirveästi tule enää nykyisin käytettyä. Paitaa ei ole. Huivi on. Mutta, yksi juttu tässä asussa kyllä tökkii. Ja se on nimenomaan tuon paidan ja huivin yhdistäminen. Kaksi kuviollista vaan ei mun mielestä toimi yhteen. Jos paita olisi yksivärinen, tämä olisi ihan kiva asu silloin! 
  tbstyle_20162016
Tää asu onkin itseasiassa yksi teidän lemppareita viime vuodelta. Ja itseasiassa kyllä tää on yksi omakin lemppari. Asu kokonaisuudessaan löytyy edelleen ja voisin pukea sen koska tahansa päälleni.  Tänä vuonna mä innostuin erityisen paljon asuista, jossa mennään lähes pelkästään mustalla ja valkoisella. 
  tbstyle_20172017
Kyllä se tyyli ehkä himpunverran on vuosien myötä muuttunut. Ja jotenkin tuntuu, että nyt viimeisen kahden vuoden aikana, mä olen pikkuhiljaa alkanut löytämään sitä just mun tyyliäni. Tässä siis asua muutaman päivän takaa, johon palataan vielä omassa postauksessaan tarkemmin! 

Kenkiä Kevääseen!

* Postaus toteutettu yhteistyössä Def-shop:in kanssa, ja tuotteet saatu alennuksella heidän kauttaan *

defsop_1
Kuinka moni muu täällä vartoaa jo kevään tuloa? Itse ainakin odotan sitä jo ihan hullunlailla. Kevät on pukeutumisen suhteen todella ihana vuodenaika. Ja tottakai muutenkin, kun sen jälkeen saapuu sitten taas iki-ihana kesä. Keväisin saa kaivaa kaikki kevyemmät takit ja kengät esiin, jota mä suuresti jo odotankin. "Ennenvanhaan" sitä jorattiin kesät-talvet consseissa, mutta näin "vanhana" sitä on (onneksi!!) oppinut arvotamaan lämpöisiä jalkoja sen verran, ettei enää tulisi mieleenkään heittää consseja näillä pakkasilla. Ei edes villasukkien kanssa. Mä itse olen ehdoton tennari-ihminen, joten sitä suuremalla syyllä mä odotan kevät kelejä jo malttamattomasti.
Yhteistyössä DefShopin kanssa, me päiviteltiin vähän mun kenkävarastoa saapuvaa kevättä varten. Mulle viime aikoina/vuosina tennareiden suosikkimerkeiksi on nousseet Adidas/DefShop & Nike/DefShop. Kannattaa ehdottomasit kurkata näistä DefShopin valikoima, myös muualatakin kuin kenkäpuolelta! Ei siis ollut ollenkaan vaikeaa valita, minkä merkkiset kenkulit mä tulisin valitsemaan. Etukäteen tiesin, että toiset kengistä tulisivat olemaan väritykseltään hyvin hillityt ja moneen sopivat, ja toiset taas sitten mahdollisimman värikkäät ja erilaiset. 

defshop_2 defshop_3 defshop_10 defshop_6 defshop_5-side Siinä ne nyt sitten on! Tyylikkään mustavalkoiset Air Maxit ja ihanan värikkäät Adidakset

Monesti täällä oonkin sanonut, kuinka ne mun valkoiset Air Maxit on olleet ihan tajuttoman kovassa käytössä. Ne oli mm. mun koko viime vuoden käytetyimmät kengät. Mutta ihan koko valkoinen ei aina sovi kaiken kanssa, halusin niille tyylikkäät mustavalkoiset kaverit. Air Maxit sopii mun jalalle ihan älyttömän hyvin, niillä jaksaa pidemmätkin matkat helposti. Esim Rodoksella mä kävelin niillä kaikki pisimmät matkat, ei olis ollut toivookaan et jalat ja varpaat olis missään sandaalinläpsyköissä kestäneet. 
Vastapainoksi hillitylle värimaailmalle, mä halusin tosiaan vähän jotain räväkämpää. Kunnes nää Adidakset osui mun silmiini tiesin, että ne mä haluan. Näitä en oo vielä päässyt keleistä johtuen testaamaan, muutakuin sisällä. Mutta sisällä ainakin nää vaikuttivat myöskin todella hyviltä jalalle. En millään malttais odottaa kuivia asfaltteja ja asukuvia näiden kanssa! 
DefShopille onkin nyt saapunut ihan älyttömästi uutuuksia kevääseen kaikissa kategorioissa, kannattaa ihmeessä tsekata!