Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

♥ Hyvästi rakas uskollinen ystävä ♥

Mä tuijotan tätä tyhjää tekstikenttää suuri tyhjyys sisälläni. Mietin osaanko mä, ja haluanko mä kertoa tän. Uskallanko ja pärjäänkö mä jos mä sanon sen ääneen. Se tuntuu vieläkin epätodelliselta. Tän ei pitänyt mennä näin. En todellakaan olisi ollut vielä valmis tähän. Meidän piti olla yhdessä loppuun saakka. Nyt se loppu, tuli ihan liian monta vuotta liian aikaisin. Piti hyvästellä paras ystävä. 
 
siru2  
Aikaisemmin täällä jo Sirun terveys ongelmista kerroinkin. Kaulan alle kasvanut hyvälaatuinen kasvain onnistuttiin poistamaan ongelmitta ja arpi alkoi paranemaan hyvin. Kuitenkin Siru lopetti syömisen kokonaan, ja joikin todella vähän. Lopulta alkoi olla niin kuihtunut että torstai-perjantai välinen yö me vietettiin tiputuksessa ja tutkimuksissa. Selvisi, että Sirun molemmat munuaiset ovat suurentuneet ainakin kolmin kertaisiksi. Ja näin ollen myös lakanneet kokonaan toimimasta, ja myrkytystila oli vallannut hänet. Otettiin verikokeet ja me vietiin ne aamulla Tampereelle labraan. Sitten alkoi monen tunnin piinaavaa odotus. Jos arvot olisivat paljon, ei olisi mitään tehtävissä, ja taas jos vain vähän koholla oltaisiin tilanne saatu korjattua. Arvot olivat 9 kertaiset. Munuaiset olivat molemmat tuhoutuneet. 
Luultavasti Sirulla oli ollut jo vuosia pieni munuaiset vajaatoiminta, joka ei kuitenkaan mitenkään haitannut hänen elämäänsä. Nyt isot antibioottimäärät laukaisivat kuitenkin viimeiset niitit. Ja perjantaina sitten mun rakkain ystävä nukutettiin tuskistaan ikuiseen uneen. Se sai loppuun asti olla mun sylissäni. Mä olin hänen rinnallaan loppuun asti, niinkuin olin hänelle kodin tarjotessaan luvannut.
 
Siru11
 
Se onneksi vähän "lohduttaa" kun näki kuinka paha olla Sirulla loppu päivinä oli, ja tiesi ettei muuten enään voinut toista auttaa. Mutta ikävä on valtava. Siru kulki mun elämässä mukana yli puolet mun elämästä.

Olin 8- vuotias kun Siru meille muutti. Pienestä pennusta asti se oli mun kissani. Se nukkui mun vieressä ja turvautui muhun. Me opeteltiin yhdessä valjaisiin, opeteltiin käymään hiekkalaatikolla ja lopulta hän valitsi nukkumapaikakseen, siksi omaksi paikakseen mun toisen tyynyn. Ja 11- vuotta hän siinä nukkui. Me mentiin aina yhdessä nukkumaan, ja herättiin yhtenä.  Haettiin usein posti yhdessä, istuskeltiin pitkiä aikoja laiturilla ihan vain me kaksi. Meidän omajuttu oli katkarapuherkutteluhetki. Sulatin Sirulle katkarapuja lasiin ja se kalasteli ne sieltä suoraan suuhun, ilman että yksikään putosi lattian kautta. Se katse, se luja kehräyksen ääni ja onnellisuus mikä Sirun silloin valtasi. 

siru3  
Tällä hetkellä mulla on ihan puolikas olo. Tyhjyys valtaa mut. Mun paras ja uskollisin ystävä on poissa. Se kulkee jossakin tuulen mukana ilman kipuja. Kukaan ei odota mua kotona. Kukaan ei osoita mulle pelkästä ruuan saannista kiitollisuutta. Kukaan ei nuku mun sängyssä odottamassa että tulee yö ja mä tulen viereen. Ikävä on ihan suunnaton. Eikä tää edes tunnu todelliselta. Koko ajan osa mussa odottaa että se kömpii jostakin vielä mun syliini. Vaikka oikeasti en enään koskaan näe häntä. Sirua rakkaampaa ja parempaa lemmikkiä ei oo eikä tuu. Se oli ainutlaatuinen. Se oli mun ensimmäinen lemmikki, josta elämän myötä kasvoi mun paras ystävä, tietynlainen kumppani. Ja nyt se kulkee mun sydämessä ja muistoissa ikuisesti, varjelee mua enkelinä pilven päältä. Ehkä ikävä helpotta ajan kanssa, vaikka nyt ei tunnu ollenkaan siltä.

 Yhdessä vuosia yksitoista.
Kuluivat hetkessä. Uskotko moista?
Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa
menettää.

31.03.2003 - 10.10.2014 ♥

Hyvää matkaa, me tavaan vielä.

20 kommenttia

  1. eikä ihan kauheeta en voi lopettaa enää itkemistä pystyn nimittäi nii hyvin kuvittelemaan sun tuntee :( jaksamisia sulle ihan hirmusen paljon, onneks sirulla on nyt hyvä olla<3

    VastaaPoista
  2. Itku kurkussa luin tämän. Jaksamisia ja voimia ♥

    VastaaPoista
  3. niin surullista ;( jo instagramia selatessani pysähdyin kuvasi kohdalle ja mietin että eikä, nytkö sen aika jo tuli :( voimia hirmuisesti, oma lemmikki on oikeasti todella tärkeä osa elämää ja tiedän itsekin miltä sen menettäminen tuntuu<3 :(

    VastaaPoista
  4. voi et arvaa miten paljon itkin ku luin tätä postausta... :'( mulla noin puol vuotta sitten kuoli Sulo-kissa, sillä oli kans samalaisia ongelmia ku Sirulla, et sen munuaiset oli turvonnu ja kaikkee. mä niin ymmärrän miltä susta tuntuu :( paljon voimia ♥ älä ehkä heti lue tätä postausta, kun sulla on omat muistot niin pinnassa, mut sitku pystyt ni tässä on se Sulon muistopostaus jos haluut lukee, kirjotin sinne kans siitä Sulon sairaudesta. http://andmaybethatsonlyanattraction.blogspot.fi/2014/03/nuku-vain-jos-vasyttaa.html

    PALJON VOIMIA ♥ aivan ihania kuvia Sirusta, se oli sulle niin rakas, sen näkee ♥

    VastaaPoista
  5. Voi eii, apua:( En vaan kuvitella tollasta tunnetta, itekkin kissanomistaja.. Voimia paljon♡

    VastaaPoista
  6. Ite en oo mitenkään kissaihminen mutta tää oli jotenki niin ihana että ittellä kyyneleet vaan virtas pitkin poskia, kaunis kissa oli sulla. Jaksuja ! <3

    VastaaPoista
  7. Kyyneleet valuu pitkin poskia ja kurkkua kuristaa...en osaa sanoa mitään järkevää muuta kuin, että koita jaksaa ja itke niin paljon kun itkettää:'(
    Multa löytyy täältä kotoa samana vuonna syntynyt kissa kun Siru oli ja pelkkä ajatus sen menettämisestä viiltää niin lujaa sydämestä ettei tosikaan.
    Oon myös kasvanut sen kanssa ja en edes muista elämää ilman kissaa:(
    Mutta tosiaan isot osanotot, jaksamisia ja iiiiso hali<3

    VastaaPoista
  8. Voi että Siru näyttää ihanalle ja onnelliselle. Itse menetin kesällä oman kissani, joka eli 21 vuotta ja oli mun elämässäni 15 vuotta mukana. Mutta nytt voidaan ajatella heitä vain suojelemassa meitä loppuelämämme, koska kaikista meistä joskus tulee enkeleitä :). Voin uskoa kuinka ihanan kodin olette antaneet pikkuiselle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla olikin kissalla jo ihan mukavan pitkä ja varmasti myös onnellinen elämä ♥ Kiitos paljon kauniista sanoista! ♥

      Poista
  9. Siis...mä purskahdin ihan kamalaan itkuun kun luin ton tekstin...mulla oli kissa 8 vuotta, se oli täydellisintä aikaa elämässäni. Mun kissa nukkui mun mahan päällä ja tyynyllä, leikki piilosta ja kehräsi hassuissa asennoissa. Mulla on niin ikävä sitä ♥ samana syksynä kun se katosi, mun vanhemmat erosi ja ukki kuoli...se oli tosi raskasta aikaa...oot ihana ja vahva tyttö, jos voisin niin tulisin antamaan lämpimän halin ♥ ei sitä omaa lemmikkiä kukaan voi tuntea paremmin kuin omistaja itte! Onneksi sain viime kesänä ihanan kanini ♥ ihan oikeesti toivon koko sydämmestäni sulle kaikkea hyvää ♥

    VastaaPoista

Ruusut, risut, kehut, parannusehdotukset ja kritiikki, kaikki on yhtä tervetullutta. Muistetaan silti pitää se kommentointi asiallisena.
Kiitos paljon kommentistasi ♥