Vaikka tää blogi keskittyy 99,99 prosenttisesti positiivisuuteen, halusin kuitenkin kirjoittaa tämän ei niin positiivisen postauksen. Nyt kun aikaa on kulunut, mennyt vuosi ei tunnu enää ihan niin kamalalta (okei tuntuu se.) mutta ei kuitenkaan myöskään mitenkään helpolta. Luulen, että vuosien päästä on ihan voimaannuttavaa lukea tätä postausta, että mistä kaikesta sitä onkaan tullut aikanaan selvittyä.
VAIKEAN KORONAN SAIRASTAMINEN
Kesästä nauttiminen jäi 2021 osalta todella lyhyeksi. Oikeastaan ainoat terveet hetket koettiin Espanjan reissulla alku kesästä, ja muutaman viikkoa sen jälkeen. Heinäkuun alusta meihin iski pahamaineinen korona. Saadessani tuloksen tekstiviestillä, en todellakaan tiennyt mitä kaikkea oli vielä edessä.
S sai positiivisen pari päivää ennen kuin mun oireet edes alkoi. Pakattiin kamat ja suunnattiin mökille sairastamaan. Mökillä sitten mun oireet alkoi ja kävin Parkanossa testissä ja posihan sieltä luonnollisesti sitten tuli. Mulla oireina oli aluksi kova kuume, ja jokaista paikkaa särki. Kurkku ei ollut ollenkaan kipeä, eikä hengitysvaikeuksiakaan ollut. Mutta muuten olo oli kuin kulkisi sumun läpi - pääsemättä lainkaan pois sieltä sumusta. S:llä oireet olivat vähän lievemmät mutta kovat nekin, ja kestivät melkein 2 viikkoa. Mulla sen sijaan 2 viikon jälkeen oireet eivät olleet vähentyneet lainkaan. Päin vastoin, kahden viikon kohdalla koin yhden elämäni hirveimmistä ajoista. 3 päivää kuume oli todella, siis todella korkea ja olo aivan tripla kipeä ja sumuisa. En jälkeen päin muista noista kolmesta päivästä ihan hirveästi, koska olen käytännössä vain nukkunut niiden yli. Syöden välissä vain muutaman viiliksen ja jatkaen unia. Se tunne kun vain makasin sängyssä, ja tuntui että vain koko ajan vajoan ja vajoan sinne enemmän ja enemmän. Jälkeen päin puhuimme noista päivistä lääkärini kanssa, ja on todennäköistä että oireiden perusteella minulla on ollut sydänlihastulehdus. Ja olisin todellakin tarvinnut sairaalahoitoa.
Kokonaisuudessaan kuume jatkui kuusi viikkoa. Kyllä, kuusi helvetin pitkää viikkoa. Tuona aikana oli kokonaiset 5 yksittäistä sellaista päivää, kun päiväsaikaan kuume ei noussut. Mutta yöllähän se nousi sitten niidenkin kohdalla senkin edestä.
Fyysisen jaksamisen lisäksi henkinen jaksaminen alkoi olla todella koetuksella. Olin jo ihan varma, että kuume ei laske enää koskaan eikä olo helpota ikinä. Muistan, kun kuume vihdoin laski eikä noussut enää uudestaan, en meinannut millään uskoa sitä. Mittasin sitä melkein neuroottisesti monta kertaa päivässä. Elin hirveässä jännityksessä, että koska se nousee taas. Näin olen itse elävä esimerkki siitä, että korona voi oikeasti olla todella vaikea ja ikävä tauti.
VERENMYRKYTYS JA MUNUAISTULEHDUSHiljattain tästä kirjoitinkin ihan oman postauksen. Mutta tosiaan myöskin tuo kokemus oli taas yksi elämäni raskaimmista. Kaksi viikkoa sairaalassa, reipas viikko siihen päälle kotisairaanhoidonpiirissä ja pitkä toipuminen vielä sen jälkeenkin. Joka itseasiassa jatkuu tavallaan yhä. Nimittäin mulle jäi tuosta munuaistenvajaatoiminta. Tällä hetkellä odotellaan kuinka paljon aika korjaa tilannetta, mutta normaaliksi tilanne ei tule enää koskaan palautumaan - ikävä kyllä. Vaikka kroppa tässä kokemuksessa eniten koetukselle joutui, eipä se henkiselle puolellekaan mikään läpihuutojuttu ollut. Työsuunnitelmat kärsi rajusti, huoli omasta terveydestä kasvoi todella paljon, sekä pelko siitä, että joutuisi joskus kokemaan saman helvetin uudestaan on nyt aina alintajunnassa läsnä.
TYÖKUVIOTVaikka koin töiden ja oman yrityksen parissa myös monia isoja onnistumisia, tuli silti vuoden aikana tehtyä muutama isompi vika siirto. Onneksi en sentään näissä sen isommin ottanut taloudellisesti takkiini, mutta ajanhukka ja ärsytys oli sitäkin suurempi. Itse kuitenkin pyrin aina etsimään mahdollisimman paljon positiivisia asioita, ja koen, ettei nämä harha-askeleetkaan täysin turhia olleet. Molemmista jäi käteen myös hyviä asioita, vaikka kokonaisukuvaa ei kovin positiivisesti pystykään katsomaan. Nää myös ohjaa mua selkeämmin siihen suuntaan, mihin haluan kulkea. Opettaa välttämään vastaavat tilanteet jatkossa. Ja onhan ne jo paljon saanutkin aikaiseksi uusia juttuja ja tuulia! Katotaan onko jossain vaiheessa tilanne se, että pystyn avaamaan täälläkin tarkemmin ajatuksia ja suunnitelmia.
Jacket CANADA GOOSEShirt VILA
Necklace & Earrings LOUIS VUITTON
Jeans VEROMODA
Bag LOUIS VUITTON
Shoes GUESS
Kokonaisuutena vuoteen 2021 mahtui siis todella paljon ikäviä ja ahdistavia asioita. Mutta siltikään mä en pysty sanomaan sitä mun elämän kamalimmaksi vuodeksi. Me kuitenkin ostettiin meidän unelmien mökki, sekä löydettiin meille täydellinen tontti. Lisäksi meidän perhe kasvoi täydellisellä yksilöllä - Kodalla. Eli vaikka oli paljon isoja ja raskaita asioita, niitä tasapainotti tosi hyvin myös isoja positiivisia asioita. Tähän vuoteen oon lähtenyt hyvin toiveikkain mielin, vaikka ei se ihan niin loistokkaasti alkanut kuin olisi voinut kuvitella. Onneksi tää korona2 näytti menevän huomattavasti helpommin mitä ensimmäinen kierros.
