HOME DETAILS

Vaikka täällä mun kämpässä on enemmän epävalmista kuin valmista, ajattelin silti napata teille muutamat räpsyt ja vähän vilauttaa miltä täällä ne suhteellisen malliillaan olevat kohtalot näyttävät. Paljon uupuu, mutta pikkuhiljaa. Mä kun haluan panostaa tähän kunnolla, enkä ostaa mitään väliaikaisia tsydeemejä joiden kanssa on sitten helisemässä kun ne unelmat saapuvat. Ja koska lottovoittoa toistaiseksi ei oo vielä näkynyt, ja kun jostain kumman syystä tän neidin maku (eikä kyllä oo J:nkää...) oo siittä halvimmasta päästä, niin vähän täytyy tuota taloudellista puoltakin pitää vakaana. Vai pitäisköhän elää kuukausi puurolla ja makaronilla jotta mä saan sen mun toivotun sohvapöydän... -Ei.

DSC_0462 DSC_0493 DSC_0481 DSC_0489 DSC_0505 DSC_0507 DSC_0470 DSC_0499 DSC_0495 
Viimeisestä kuvasta voittekin hahmottaa tuon vihreänseinän. Se tosin on kuvassa sen verran haalealla että sitä sietää jopa sekunnin pidempään katsoa.. Mutta oikeasti se on tosta paljon tummempi ja myrkyllisemmän värinen. Ja myrkyllinen muutenkin! Ainakin mulla meinaa aina pää haljeta kun kattelen sitä. Onneksia pian pian pian taivaallinen valkoinen kerros pelastaa mut hermoromahdukselta.  

Pakko varmaan avautua vielä tästä mun tiistai päivästä, kun kaikki meni oikein mallikkaasti. Aamulla, kello soittaa tuttuun tapaan. Painan herätyksen pois ja rupeen selailemaan puhelinta, kunnes unihiekkaa silmät vielä täynnä ja ajatukset pitkälti vielä unen puolella tuijotan kelloa. 8:45, kahdeksan neljäviisi. Tajuan vaan että joku ei nyt kyllä mee ihan yksiin. Ping! Ja lamppu syyttyy tässäkin päässä: mun pitäis tasalta olla töissä!! 
Tekstari pomolle et meikä vähä nukku ko oli laittanu herätyksen tuntia liian myöhää, ja et tuun nii pia ko mahdollista + täältä kävelee sen noi 15 minsaa. Ekat vaatteet mitä käsiin sain niskaan, jugurtti kaksin käsin huivii ja ulos. Mites sattukaan et tälläsenä aamuna kunnon märkälumisade. Perille päästyäni olo ei ollut se hehkein mahdollinen. No aloittelin siinä sitten töitäni ja muistin että eväät pitää viedä jääkaappiin. No joo, olishan se nyt ihan yliarvostettua ollut muistaa ottaa ne mukaan, nehän säilyy vallanmainiosti kotona pöydällä. - Ei mitään, jatketaan. 
Kotiin vihdoin päästyäni sain siivottua. Ja suunnitelmana mulla oli siivouksen jälkeen nauttia lasillinen cokista telkkarin ääressä hyvän leffan merkeissä. No, telkkari saattais olla astetta helpompi laittaa päälle jos kaukosäätimessä olis toimivat patterit. Ja juuri 2 min sitten kauppakin tien toiselta puolelta sulki ovensa. Okei, ei katota sitten telkkaria. 

Jos joku asia menee putkeen, niin kyllä ne yleensä loputkin sinne tuppaa sitten mennä. Mut eihän tälläsiä asioita pidä nii kovi vakavasti ottaa! Saimpaha töissä hyvän syyn ostaa viereiseltä huoltsikalta lounaan ja nyt kirjoitella teille tänne postauksia talteen!

New Vila Jacket

Joskus alkusyksystä kauppoja kierrellessä, silmiini osui jotain, jota en kuukauksien jälkeenkään saanut mielestäni. Se vain kerta toisensa jälkeen palasi aina mieleen, ja lopultahan siittä ei päässyt yli eikä ympäri. Lähes maailmanlopulta tuntui, kun liikkeessä ei ollut kokoja enään jäljellä siihen ensimmäisen kerran törmätessäni. 
Kävin mielessäni suurinpiirtein jo ompelukoneen ostosta lähtien kaikki sotasuunnitelmat mitä voin tehdä saadakseni tuon. Kolusin netin tarjontaa varmaan tunti tolkulla läpi, ja kaikki mistä kyseinen yksilö löytyi, tuottivat kokojensa puolesta pettymyksen. Vissiin tais olla joku muukin ihastua kyseiseen yksilöön. Sitten mä jo ajattelin että sesonki rupeaa hipumaan ohitse ja tuskin enään mikään näitä varastoonkaan enään saa. 
Sit se yks aamu, kun heräsin sähköpostiviestin ääneen. (Se ainokainen kerta ko unohdan puhelimeen yöksi äänet päälle, nimimerkillä aamuyöstä/aamusta jokseeenkin sataa niitä mainosposteja...) Päätin myös tarkistaa millä asialla kyseinen viesti meikäläisen herättelee. Bubbleroomhan se siellä, joulukalenterin luukku sitä ja sitä, tarjouksena kaikki vilan tuotteet -30%. Noh, nukkumatti siinä oli jo kerennyt karata, joten mä päätin sitten hakea iPadin kaveriksi peiton alle ja tutkailla mitäs kaikkea siellä Bubbleroomilla nyt sitten onkaan, ajatuksena että joku uusi neule ja farkut olis aika jees. Rullailin siinä sitten sitä jäätävää määrään Vilan vaatteita läpi ajatuksena että mahtaako bubblella muuta myynnissä ollakkaan kun sivu toisensa jälkeen niitä vaan tulee ja tulee. Loppumetreillä tää yksilö osui mun silmiini, ja siinä sitten ajattelin että tsekataas nyt sitten mikä tilanne. Toivo oli tässä kohtaa siis jo mennyt, olin jo niinsanotusti hylännyt tämän rakkauden kohteen mielestäni ja tyytynyt kohtalooni etten koskaan saa sitä. 
Kunnes: avattuani tämän yksilön uudessa välilehdessä, en meinannut uskoa todeksi että kovinhan siellä XS- kokoa vielä paistatteli olevan jäljellä. Naama sen sydänemojin näköisenä testattiin mun nopeutta. Kuinka nopeasti saisin tilauksen menemään ettei joku rohmua mun rakkautta mun silmieni alta. Tilaus viimeistä klikkausta vaille valmis, kunnes taas ipadin ihanat ominaisuudet eivät päästäneet jotain tiettyä kohtaa hyväksymään tai klikkaamaan. Tietokone, missä missä missä. Tiedä mitä ihmettä on kiittäminen, että siinä kohtaa tää vehje päästi mut kerrankin nopeasti nettiin ongelmitta. Sydän kurkussa muutaman minuutin jälkeen, sain huokaista onnesta. "Kiitos tilauksestasi!" - Taisin mä siinä muutamat onnen pyörähdykset pyörähtää ja hihkaista ilosta.

DSC_0480

Nyt se on mun. Ja vieläpä ihan mukavalla 30% alennuksella. Tänä talvena tää on ollut ihan ehdottomasti käytetyin takki. Tänään kun kävelin töihin vedin päälle parkatakin mittarin näyttäessä sitä -23 aamulla (kjöhkjöh päivällä...) kun lähdin kävelee töihin. Mut muuten kyllä tää on saanut ulkoilla oikeastaan joka päivä. 
Oon varmaan ennenkin höpissyt siittä, että näin kun ikää tulee lisää niin sitä oppii ns. rajaamaan ostokset niihin oikeasti tarpeellisiin juttuihin. Tässä välillä kun mä haaveilin tästä takista, mä törmäsin moneen ihan kivaan yksilöön. En kuitenkaan kotiuttanut niistä yhtäkään. Vaikka yhdenkin mä olisin saanut parilla kympillä. Tälle takille jäi hintaa se noin 97€. Mä olisin saanut melkein viisi niitä halvempia takkeja samalla hinnalla. Mut nyt vuosi vuodelta sitä oppii arvostamaan enemmän sitä yhtä ja oikeasti hienoa ja miellyttävää ostosta, kuin sitä määrää useita. Tää takki tulee olemaan mulla käytössä varmasti vuosia. Ne parinkympin versiot ehkä sen kerran kaksi, hyvässä lykyssä ei sitäkään.
  DSC_0492 DSC_0471  
Mitä te pidätte? Entäs mitä mieltä olette siittä että ostaako monta ihan kivaa, vai samalla rahalla se yksi täydellinen? :)

♥ XMAS 2014 ♥

Vaikka joulu nyt taitaakin olla takanapäin, mä haluan palata siihen vielä pikaisesti tän postauksen merkeissä. 
Jos mun joulua pitäis kuvailla lyhyesti, se olis niinkuin: ihana. Rakkaita ihmisiä, kiireettömyyttä, todella hyvää ruokaa, yllätyslahjoja, tunnelmaa ja paljon muuta. Ja ylläripyllärinä mäkin sain muutaman paketin, ei ollenkaan huono sekään. Aatto aamuna poikettiin perinteisesti mummuilla, ja sen jälkeen meillä, josta jatkettiin illaksi J:n perheen luo. Ja siellä aattopäivä ja -ilta sitten kuluikin. Joulupäivänä mä olin kotikotona, vietettiin pitkästä aikaa äidin kanssa äiti-tytär laatuaikaa ja illasta menin taas J:n työ. Eilen siellä olikin sitten tuttuun tapaninpäivään sukulaisia talon täydeltä. Illalla me sitten kuitenin ajeltiin vielä tänne Tampereelle, ja nyt jätkät päätti lähteä "laatu"jääkiekkoa katsomaan hakamettään, joten mulle lohkesi hyvä väli kirjoitella tännekkin. 
 
DSC_0642 DSC_0676-11 DSC_0696 DSC_0593 DSC_0699 DSC_0702 xmas1 DSC_0603 DSC_0631 DSC_0677 DSC_0689 DSC_0606 DSC_0674 xmas2  
Joulu oli siis kerrassaan tosi onnistunut, ja nyt vielä huominen olisi lomailua jäljellä. Sitten muutama päivä töitä, ja uuttavuotta kohti. Uudenvuoden suunnitelmatkin alkaa vihdoin olla selkeämmillä vesillä, ja näyttää jopa siltä että saadaan meidän koko remmi taas kasaan!

Mites teidän joulut meni? Entä kiinnostaisiko lahjapostaus? :)

Hyvästi 2014!

Tää vuosi alkaa lähentyä loppuaan. Mun kohdalla tää vuosi on pitänyt sisällään paljon. Tää lukeutuu varmasti mun elämäni vaikeammiksi ja koettelevammiksi vuosiksi. Pelkästään negatiinen tää vuosi ei kuitenkaan ole ollut. Mä olen kasvanut paljon tän vuoden aikana. Oon kokenut paljon isoja asioita, mutta kuitenkin selvinnyt niistä kaikista. Tää vuosi on monen ison asian takia ikimuistoinen. 
Tälläinen postaus alkaa olla jo ihan perinne. Jos haluutte kurkata aikaisempia, niin klick & kick. 

vuosi1
Armeija ja sen myötä tullut inttileskeys alkoi. Piti opetella viettämään viikot yksin, ja myös iso osa viikonlopuista. Toinen ei ollutkaan joka ilta 5min ajomatkan päässä. Marras- ja joulukuu me vietettiin niin tiiviisti yhdessä, että tammikuussa oli mullakin paljon omaa-aikaa tehdä omia juttuja ja nähdä kavereita.  

vuosi2 Helmikuussa selvisi, että armeijaa olisi vielä 8kk jäljellä. J:n vala oli myös silloin, ja pääsin näkemään pintapuolen millaista se armeijaelämä on. Kipeiltyä tuli myös jonkin verran, ja samalla ahmittua PLL:n jaksoja varmaan kymmenkunta. Helmikuussa en ollut pelkästään fyysisesti kipeä, vaan myös henkinenpuoli oli armeijan takia kovilla. 

vuosi3Maaliskuussa J pääsikin jo vähän enemmän lomille, muttei siltikään joka viikonloppu. Näin ollen me saatiinkin kasattua meidän porukka kasaan ja juhlittua yhden ihanan tyttösen 20 vuotisjuhlia. Vaikkei paljuilu silloin oikein ottanut onnistuakseen, oli meillä ihan huippu ilta. Myös aurinko alkoi heräilemään talviunilta ja päivät alkoivat pidentyä. Näin ollen blogikin rupesi taas heräilemään eloon. 

vuosi4 Huhtikuussa me otettiin äidin kanssa miniloma arjesta kylpyläviikonlopulla. Määränpää oli Turku, koska haluttiin myös päästä vähän shoppailemaan. Huhtikuussa myös meidä Nipsu kissasta tuli enkeli ♥  
    vuosi5Toukokuussa juhlittiin 18 vuotiasta pikkuveljeä. Silloin myös äitini joutui pahaan kolariin, josta tosin selvisi. Se kyllä järjesti monet asiat uudelleen, ja opetti paljon, kuinka pitää elää hetkessä ja arvostaa ympärillä olevia asioita. 
 
vuosi6 Kesäkuussa mulla oli kaks viikkoa kesälomaa, jolloin oli aikaa blogillekkin paljon enemmän. Vietettiin myös kahden nuoremman serkun kanssa päivä särkänniemessä, juhlittiin tutulla porukalla juhannusta, nautittiin lämpöisistä keleistä ja reissattiin muutenkin, mm. keskisellä.
 
vuosi7 Heinäkuussa J:llä oli pidemmät lomat, ja päätettiinkin viettää yhteinen päivä Yyterissä sekä muutenkin Porissa. Tosin Yyterin reissu meinas kaatua, kun herra oli edellis päivänä "vähä" polttanu ittensä heinäpellolla. Heinäkuu sisälsi myös yhdet ristiäiset sekä aikaa kavereiden kanssa. 
 
vuosi8
Elokuussa laskettiin jo tiuhaan päiviä armeijan loppumiseen. Ja J:n ollessa pidemmillä lomilla otettiinkin äkkilähtö Viroon. Vietettiin myös grillailu iltaa kaveriporukalla, ennen koulujen alkua kun kaikki taas hajaantuivat ympäri Suomea. Elokuussa mä aloitin tekemään töitä myös toisessa paikassa. 
 
vuosi9 Syyskuu oli niin riemun kuin itkunkin aikaa. Armeija oli vihdoin tullut päätökseensä, ja mä sain J:n kotiin pysyvästi. Vietettiinkin sen kunniaksi aivan ihana mökkiloma. Huonompana juttuna Sirun sairastelut alkoivat. Sain töitä Tampereelta, sekä päätin muuttaa sinne.
 
vuosi10 Lokakuu oli hyvin raskas kuukausi. Sirusta tuli enkeli ♥ Uusi työ alkoi Tampereella. Allekirjoitettiin vuokrasopimukset, ja elettiin elämää pahvilaatikojen keskellä. Lokakuussa käytiin myös Helsingissä messuilemassa sekä rempattiin tämä nykyinen kämppäni. 
 
vuosi11 Marraskuussa koitti muutto ja sen mukana tulleet miljoona järjestelyt. Töissä harjottelujaksot päättyivät ja alkoi ns. tositoimet. Tampereesta tuli nyt sitten koti. Tutustuin moniin todella ihanaan ihmiseen ja opettelin pärjäämään omillani. Sain myös samalla suurimman osan muuttolaatikoistakin purettua, ja odottelin uutukaisen sohvan saapuvan. 
 
vuosi12 Joulukuu on ollut melkoista menoa kokoajan. Joka viikonloppu jotain ja viikolla pitkää päivää töissä. Ehdittiin me kuitenkin pitkästä aikaa saamaan porukka kasaan ja juhlistamaan mun ja J:n 20- vuotis juhlia, sekä käymään minivisiitillä Helsingissä. J oli myös paljon täällä Tampereella mun kanssa. Vaikka joulukuu vielä kesken onkin, siittä loput menee melkolailla lomaillessa!

Joululomalle!

Tää päivä, ja tää hetki. Tätä on niin odotettu. Nyt ollaan niin lomalla. Loppuviikko vapaata, enkä ajatellut suoda ajatuksenpoikastakaan työnteolle. Huomenna mä siivoon kämpän prikulleen kuntoon, paketoin loput lahjat, käyn hoitamassa vikat asiat kaupungilla, ja karkaan Ikaalisiin joulunviettoon. Jätän kiireen, stressin, ja kaiken muun vähääkään negatiivisen tänne. Vaikken mä mitään hirmuisen jouluisia ihmisiä olekkaan, tänä vuonna mä olen oikeasti odottanut joulua. Ens viikolla muutama päivä töitä ja sitten taas lomaillaan. 
Syksy ja sen mukana olleet ikävät ja stressaavat asiat kulkevat osittain vieläkin mukana. Ikävä ei meinaa helpottaa. Mulle yksi puolituttu laukaisi kerran päin kasvoja "Se oli vain kissa." Johon mä suurin piirtein räjähdin, -Jos se olisi ollut pelkkä kissa, mä en tuntisi tälläisiä tunteita nyt. Siru kulki mun elämässä mukana niin pitkän ajan, sillä oli ja tulee aina olemaan paikka mun sydämessä. Mä oon joutunut opettelemaan elämän isolla tapaa uusiksi. Opettelemaan elämään ilman, sitä karvaisinta ja yhtä varmasti rakkaimmista olennoista. Ei oo ollu meinaan helppoa, eikä tuu vielä hetkeen olemakaan. Vieläkin joskus kun saavun töistä kotiin, tahtomattani vain lyyhistyn eteisen lattialle kyyneleet silmissä, "se ei olekkaan kotona enään". 
Monet myös ovat kysyneet, miksen ole ottanut nyt sitä pitkään haaveilemaani koiraa, tai vaikka toista kissaa. Mä en ole päässyt edes Sirusta vielä yli, millä kukaan kuvittelee että joku korvike peittoaisi tämän tuskan? Mä haluan ottaa eläimen sitten kun mä haluan eläimen rinnalleni, en siksi että ikävöin Sirua, enkä myöskään siksi etten (vielä) osaa elää ilmankaan. En osaa tällä hetkellä elää ilman Sirua, osaan elää ilman lemmikkiä. Ne on kaksi ihan eri asiaa. 
 Myöskin tää koti on ollut aikamoinen stressi tekijä. Kaikki on niiiin kesken. Ja minä tunnetusti tänne heti nyt kaikki -tyyppisenä ihmisenä, meinaan saada itkupotkuraivareita ihan vain sen takia, ettei täällä näytä vielä läheskään siltä kun haluaisin. Puhumattakaan ettei sellaista sohvapöytää ja tv-tasoa ole olemassakaan minkä haluaisin. Täytyy nyt vaan yrittää hengitellä syvään ja hokea itselle, että kyllä tämä vielä joku päivä näyttää kodilta, kaikkea ei voi saada heti. 
Menipä taas syvälliseksi, mutta tosiaan siis. Huomenna suunnaksi Ikaalinen ja kunnon joululoma. Mä tässä samalla ajastelen teille ainakin yhden postauksen, kun en tosiaan sen tarkemmin tiedä koska taas palailen tänne Tampereen kotiin tietokoneen ääreen. Nyt kuitenkin näihin tällä kertaa vähän onnettomampiin asukuviin.
 
DSC_0293 DSC_0318

 jacket Only | shirt Zara | jeans VeroModa | bag & watch Michael Kors
shoes Converse | scarf Cubus



DSC_0302 DSC_0315-1-horz  
Varmaa ainut hyvä puoli kylmissä säissä on se, että saa käyttää toinen toistaan ihanempia takkeja. Unohtamatta tietenkään UGGeja! Mä heitin tänään jalkaan nuo ihanat sämpyläkengät ensimmäistä kertaa tänä talvena, ja aah miten ihana olikaan tassutella ne jalassa töissäkin. Töissä sisällä ei hikoo jalat niinkuin esim saapikkaissa, muttei varpuset myöskään jäädy pihalla tallustellessa. Se muuten olikin sit varmaan ainut hyvä puoli tossa kylmyydessä. Hyrr, mä olen saanut siittä jo ihan tarpeekseni. 

DSC_0323 DSC_0289  
Asu oli niin peruskauraa tällä kertaa,  ettei siittä taida saada jutunjuurtakaan irti. Huivi on uus, oon taas ihastunut noihin muhkeisiin huiveihin. Ja cubuksessa oli joku aika sitten kaikki -30% ja emmää osannu valita haluanko vaaleanpunase vain tuon, no kotiutin sitten molemmat. Zaran paita on yksi suosikkejani, enkä itseasiassa muista olisiko se koskaan aikaisemmin edes esiintynyt täällä. 
Näin minä olin siis pukeutunut mein rennommilla synttärikemuilla. Mutta nyt mua väsyttää oikeesti todella todella paljon. En oikeen tiedä että miten jo tähän aikaan, yleensä meinaan tähän aikaan ollaan vasta pirteimillänsä. Voipi olla et tää tyttö painaa pään tyynyyn jo ennen ysiä, mikä olis varmaan eka kerta tänä vuonna. Ja herää sit reippaana huomiseen laittelemaan viimeisiä juttuja. Pitäkää tekin ihanat joululomat kenellä ne on jo alkanu!! ♥

♥ Happy birthday to Me and J ♥

Pari viikonloppua sitten kerättiin taas konkkarookka pitkästäaikaa kasaan, ja juhlittiin vähän J:n ja mun 20-vuotissynttäreitä. Nykyään kun hommaan tuo aina oman haasteensa se, että porukka on jakautunut ympäri Suomea. Ikaalinen on kuitenkin meidän kaikkien kotikoti, joten siellä me sitten yleensä onnistutaan porukka kasaan saamaan.
Illan teema nyt taitaa olla sanomattakin selvää. Itsekkin join muutaman näin melkein vuoden tauon jälkeen. Ja siis nimen omaan sen muutaman, että toi ei siis ollut sarkasmia! Ja nytten voikin sitten taas tovin jos toisenkin mennä ilman. Se vaan ei oo mun juttu, se vaan ei sovi mulle eikä edes maistu hyvältä.
Siinä sitten tosiaan vietettiin iltaa ja katseltiin samalla linnan juhlia. Ja siis katseltiin, pojat halus kuunnella musiikkia niin lujalla ettei TV:stä paljon ääntä kuulunu. Tylsimmät juhlat pukujen puolesta muute sitten hetkeen. 
Mutta tosiaan, tunnelma oli taas ihan huippu. Ei sitä voi sanoin kuvailla mikä fiilis ja tunne tässä porukassa on. Nää on kaikki mulle niin rakkaita ihmisiä. Kaikkiin voi luottaa 110% ja kaikkien kanssa juttua ja naurua riittää. Tunnelmaa ei voi sanoin kertoa, mutta toivottavasti pääsette kuvien perusteella pikkusen lähemmäks! Aito ystävyys on tätä! ♥  
 
DSC_0429 DSC_0354 DSC_0350 DSC_0448 DSC_0417 DSC_0342 DSC_0400 DSC_0361 DSC_0346 DSC_0335 DSC_0325 DSC_0409 DSC_0366 DSC_0338 DSC_0382 
♥ Nää on parasta just nyt! ♥