Joululomalle!

Tää päivä, ja tää hetki. Tätä on niin odotettu. Nyt ollaan niin lomalla. Loppuviikko vapaata, enkä ajatellut suoda ajatuksenpoikastakaan työnteolle. Huomenna mä siivoon kämpän prikulleen kuntoon, paketoin loput lahjat, käyn hoitamassa vikat asiat kaupungilla, ja karkaan Ikaalisiin joulunviettoon. Jätän kiireen, stressin, ja kaiken muun vähääkään negatiivisen tänne. Vaikken mä mitään hirmuisen jouluisia ihmisiä olekkaan, tänä vuonna mä olen oikeasti odottanut joulua. Ens viikolla muutama päivä töitä ja sitten taas lomaillaan. 
Syksy ja sen mukana olleet ikävät ja stressaavat asiat kulkevat osittain vieläkin mukana. Ikävä ei meinaa helpottaa. Mulle yksi puolituttu laukaisi kerran päin kasvoja "Se oli vain kissa." Johon mä suurin piirtein räjähdin, -Jos se olisi ollut pelkkä kissa, mä en tuntisi tälläisiä tunteita nyt. Siru kulki mun elämässä mukana niin pitkän ajan, sillä oli ja tulee aina olemaan paikka mun sydämessä. Mä oon joutunut opettelemaan elämän isolla tapaa uusiksi. Opettelemaan elämään ilman, sitä karvaisinta ja yhtä varmasti rakkaimmista olennoista. Ei oo ollu meinaan helppoa, eikä tuu vielä hetkeen olemakaan. Vieläkin joskus kun saavun töistä kotiin, tahtomattani vain lyyhistyn eteisen lattialle kyyneleet silmissä, "se ei olekkaan kotona enään". 
Monet myös ovat kysyneet, miksen ole ottanut nyt sitä pitkään haaveilemaani koiraa, tai vaikka toista kissaa. Mä en ole päässyt edes Sirusta vielä yli, millä kukaan kuvittelee että joku korvike peittoaisi tämän tuskan? Mä haluan ottaa eläimen sitten kun mä haluan eläimen rinnalleni, en siksi että ikävöin Sirua, enkä myöskään siksi etten (vielä) osaa elää ilmankaan. En osaa tällä hetkellä elää ilman Sirua, osaan elää ilman lemmikkiä. Ne on kaksi ihan eri asiaa. 
 Myöskin tää koti on ollut aikamoinen stressi tekijä. Kaikki on niiiin kesken. Ja minä tunnetusti tänne heti nyt kaikki -tyyppisenä ihmisenä, meinaan saada itkupotkuraivareita ihan vain sen takia, ettei täällä näytä vielä läheskään siltä kun haluaisin. Puhumattakaan ettei sellaista sohvapöytää ja tv-tasoa ole olemassakaan minkä haluaisin. Täytyy nyt vaan yrittää hengitellä syvään ja hokea itselle, että kyllä tämä vielä joku päivä näyttää kodilta, kaikkea ei voi saada heti. 
Menipä taas syvälliseksi, mutta tosiaan siis. Huomenna suunnaksi Ikaalinen ja kunnon joululoma. Mä tässä samalla ajastelen teille ainakin yhden postauksen, kun en tosiaan sen tarkemmin tiedä koska taas palailen tänne Tampereen kotiin tietokoneen ääreen. Nyt kuitenkin näihin tällä kertaa vähän onnettomampiin asukuviin.
 
DSC_0293 DSC_0318

 jacket Only | shirt Zara | jeans VeroModa | bag & watch Michael Kors
shoes Converse | scarf Cubus



DSC_0302 DSC_0315-1-horz  
Varmaa ainut hyvä puoli kylmissä säissä on se, että saa käyttää toinen toistaan ihanempia takkeja. Unohtamatta tietenkään UGGeja! Mä heitin tänään jalkaan nuo ihanat sämpyläkengät ensimmäistä kertaa tänä talvena, ja aah miten ihana olikaan tassutella ne jalassa töissäkin. Töissä sisällä ei hikoo jalat niinkuin esim saapikkaissa, muttei varpuset myöskään jäädy pihalla tallustellessa. Se muuten olikin sit varmaan ainut hyvä puoli tossa kylmyydessä. Hyrr, mä olen saanut siittä jo ihan tarpeekseni. 

DSC_0323 DSC_0289  
Asu oli niin peruskauraa tällä kertaa,  ettei siittä taida saada jutunjuurtakaan irti. Huivi on uus, oon taas ihastunut noihin muhkeisiin huiveihin. Ja cubuksessa oli joku aika sitten kaikki -30% ja emmää osannu valita haluanko vaaleanpunase vain tuon, no kotiutin sitten molemmat. Zaran paita on yksi suosikkejani, enkä itseasiassa muista olisiko se koskaan aikaisemmin edes esiintynyt täällä. 
Näin minä olin siis pukeutunut mein rennommilla synttärikemuilla. Mutta nyt mua väsyttää oikeesti todella todella paljon. En oikeen tiedä että miten jo tähän aikaan, yleensä meinaan tähän aikaan ollaan vasta pirteimillänsä. Voipi olla et tää tyttö painaa pään tyynyyn jo ennen ysiä, mikä olis varmaan eka kerta tänä vuonna. Ja herää sit reippaana huomiseen laittelemaan viimeisiä juttuja. Pitäkää tekin ihanat joululomat kenellä ne on jo alkanu!! ♥

3 kommenttia

  1. "Se oli vain kissa." Mä räjähdin jo tuon lauseen luettuani. Kuka edes kehtaa huomauttaa jotain tuollaista, en vain ymmärrä. Eikö hänen mielessään käynyt, että "vain kissa" on jollekin rakastettu perheenjäsen, paras ystävä ja lohduttaja, joka on kulkenut mukana ison osan elämästä. Eiköhän vain - liite sopisi paremmin tuolle vähättelevälle puolitutulle. Itse menetin yli vuosi sitten todella rakkaan lemmikin ja vaikka aika onkin syönyt jokapäiväisen ikävän, itken silti joka kerta hänen tullessa mieleeni. Nytkin. Eikä lähes kukaan ymmärrä miksi. Ei mikään voi ikinä tuoda takaisin maailman parasta kuuntelijaa ja lohduttajaa, joka erottui kaikista muista kaltaisistaan. En enää ikinä näe lemmikkiäni juoksemassa minua vastaan tullessani kotiin, kaikki on niin lopullista. Ymmärrän siksi hyvin sinua. Uusi lemmikki ei korvaa menetettyä. Se tulee kuvioihin vasta sitten kun se oikealta tuntuu. Vielä oikein lämpimät jouluntoivotukset sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu!! ♥ Kiitos Julia tästä kommentista! ♥

      Poista

Muistetaan pitää se kommentointi asiallisena!
Kiitos paljon kommentistasi ♥

Usein kysyttyä:

Asun Tampereella ja olen 22 vuotias.

Blogini kuvat on pääasiassa Nikon D5000 + Nikkor 35mm & 18-55mm ja Olympus PEN E-PL7 + 14-42mm & 25mm 1:1.8 & ED 9-18mm 1:4.0‑5.6

Kuvat muokkaan Macbookin omalla muokkausohjelmalla sekä Photoscapella.

snapchat: hennatasmoi
instagram: hennatasmoi

Voit seurata blogiani myös facebookin kautta!