Älä itke, sateessa sun silmät kastuu kuitenkin

Hyttysten kiusaama bloggaaja ilmottautuu. Menin tänää vasta kymppiin, mut olin silti ihmeen ajoissa hereillä (8). Rupesin kattoo ennenku nousin et mitä ihmettä et miks mun lakana on ihan veres, et ei mul ny kyl menkat pitäis olla. No sit nosti peittoo päält ja järkyttyneenä katoin mun jalkoja. 23 (KAKSIKYMMENTÄKOLME) hyttysenpistosta jotka mä olin lähes kaikki unissani raapinut verille. Oon siis tavallaan allerginen hyttysille, koska saan niistä ihan järkyttäviä paukaroita, jotka kutiaa ihan sikkenä. Mut sit ne menee kyl itseasis tosi nopeesti ohikin. Tosiaan nämä 23. pistosta sijoittuvat vain jalkoihini, käsistä ja muualta en edes vaivaudu laskemaan. Olin aamulla niin koomassa etten jaksanut laittautua mitenkään erikoisesti, nappasin lattialta vain eiliset farkut jalkaan, ja kaapista ensimmäisen paidan mikä osui käteen. Tiedän olen tylsä. No koulun jälkeen suuntasin käymään kirpputorilla järjestelemässä meijjän pöydän ja sen jäkeen (taas) paikallisessa vaatekaupassa josta ostin neuletakin ja t-paidan. Kotona mulle sitten iski inspis ja rupesin laittamaan itseäni vähän enemmän ja vaihdoin vähän vaatettakin ja tässä tulos:

 Neule: Soaked Vyö: Spirit Store Farkut: JC Kengät: Converse

  

Vitsi mä oon rakastunut noihin äipän tekemiin muffinsseihin! Syötiin niitä lauantaina tupereissa, ja onneks mulle jäi niitä vielä iso kasa!


Nyt mä taidan ruveta kerään kamoja kasaan kun pitäis viel huristel yammulla juusolle. Sit huomenna olis luvassa Tampereen reissu kun on pikkiriikkisen shoppailua. Lopuksi vielä kuva, kun mulle iski himo laittaa hiukset jotenkin ihan uudella tavalla, ja jostain vain tuli mieleen tälläinen. Ajattelin laittaa tämän myös huomenna Tampereelle. Edustuksiinsa se ei tästä pääse, mutta

Mitä mieltä olette :-) ?

I could shout to the whole world that I love you

Näin synkkänä päivänä, mä ajattelin esitellä täällä blogissa, yhden suuren osan mun elämää, eli 
rakkauden
mun elämään on jo pidemmän aikaa kuulunut jotain, joka aina saa mut hymyilemään, aina nostaa mut jaloilleen jos muu elämä horjuttaa ja joka pitää
mua aina kädestä, missä ikinä kuljemmekaan.



  Oon siis saanut kulkea Juuson kanssa samaa tietä jo 1½ vuotta. Tai kyseinen aika tulee täyteen "virallisesti" vasta lauantaina 3.10. Meidän virallinen vuosipäivä on aika suunniteltu ja ei suunniteltu juttu, kun se on 3.3.


Mä en enään edes osaa kuvitella, mitä mun elämä olis ilman Juusoa. Siittä on poikaystävän lisäksi mulle myös se paraskaveri. Se tärkein ihminen kaikista. Me ollaan koettu yhdessä todella paljon, ja vielä paljon paljon enemmän on edessä. Tiedättekö sen tunteen kun on valmis tekemaan toisen eteen mitä vaan? 

 
Mun elämä on aina ollut tosi rankkaa ja nopeasti muuttuvaa. Aina on saanut olla valmiina uuteen pudotukseen ja taas uuteen nousuun. Nyt mulla on se varmuus että mun elämässä on jotain pysyvää. 


Tätä onnellisuuden määrää, ei voi sanoilla kuvailla. Tätä rakkauden määrää, ei voi teioilla näyttää. 


Juuuuso♥  

Syssy








Mä kärsin näin syksyn korvilla suuresti "vaatekaapin pakkomielteisestä uudistamisesta" . Tuntuu et kaikki mun viimesyksynä/talvena käyttämät vaatteet on ihan irti mun nykyisestä tyylistä, enkä oikeen osaa pukea mitään päälle. Tästä ostolista- kollaasista on mulle jo jotain tulossakin. Mutta nää kaikki voisin kotiuttaa vaikka heti! Nyt mä taidan kuitenkin lähtee ajelee Juspulle, vaikka syksystä pidänkin, lämmin sais silti koko ajan olla. 

Huomiseen!

20.8.

Lauantaina vietin töiden jälkeen koko päivän Annaliininkanssa seikkaillen. Aluks me otettiin vaan normit asukuvat, joissa esiintyy ensimmäinen tampereenlöydös:

 Kirpparilta tarttui siis mukaan tuo wesc:in pitkähihainen. Ai että mä olen himoinnut tuollaista kauan, ja sitten se osui mun silmiini siellä, ja vain 10eurolla. Näitten kuvailujen jälkeen me suunnattiin Annan kans keskustaan yhdelle syrjäiselle rannalle. Missä oli sitten luvassa aluksi mun uutukaisten vaatteiden kuvailuja:

sininen pitkähiha: JC:stä

Ja toinen paita: Ginasta.


Loppupäivän ohjelma, tulee sitten ihan erillisenä postauksena myöhemmin! Nyt mä jatkan sairastamista ja pientä siivousta tässä samalla viikoloppukun lähestyy hurjaa vauhtia! 

- Henna

Et sä eilistä takaisin saa

Niinkuin otsikosta saatatte jo päätellä,tää postaus on parinpäivän takaa.Eli sunnuntailta. Oltiin Annan, Samulin ja Andren kans urheilu kentäl ko siel oli iku-cup. Oli ihana ol taas futis kentällä, vaikkei itse päässyt pelaa oli aikamoinen fiilis ku sai ainakin katsella toisten riemua juosta sen pallon peräs. Mulla on niin suuuuri ikävä sitä lajia. Mut ei täällä ole enään sellaista joukkuetta jossa mä tahtoisin pelata, eikä musta ole reissaan missään kauempanakaan. Ehkä mä aloitan sen taas sitten kun vihdoin pääsen täältä nykyiseltä paikkakunnalta hemmetin kauas!
 Päivän asuna mulla oli tälläistä:
 

 Toppi: Gina, Paita: Gina, Farkut: JC, Kengät: Converse


 Tässä on mun uusin rakkaus. Äiti oli tilannut ginalta itselleen jotain, ja samalla mulle pari suloista sormusta, joista tästä tuli mun uus ehdoton lemppari! Mun asusteet näytti siis kokonaisuudessaan tältä:



Mun hiukset oli pitkästä aikaa kiharalla. Mulla ei siis ole luonnonkiharoita hiuksia vaan aivan suorat luonnostaan, mut pistin aamulla ne letille koska lähdin töihin, ja hiukset oli vielä jonkin verta kosteat nii niihin tuli tuommoinen pieni kihara.

Joskus sitä luulee tuntevansa toisen.

Mulla on tässä nyt ihan sikana julkastavia juttuja, enkä tiiä yhtään että mistä mä alotan. Mun elämäs on menossa nyt joku ihmeen tapahturikas kausi. Eli siis koko ajan tapahtuu ja paljon on vasta tulossa. 
Mä oon jotenkin kyllästynyt oleen se, jota mä en oikeasti halua olla. Oon uskaltanu tehä asioita, joita mä oon halunnu tehä jo niin kauan. Tuntuu et nyt mä taas oon pitkästä aikaa oman elämäni herra. 
Perjantaina mä tein jotain sellaista, mihin en olis esim. puolivuotta sitten pystynyt. Olin unelmoinut siittä pitkään, vanhoissa blogeissani olin sitä "hehkuttanut". Toisille tää on ihan mitätön juttu, mut se ei merkkaa mulle mitään, koska mulle tää oli aika iso juttu. Nimittäin:



Mä tosiaankin ylitin itseni kun otin tän. Ainoat kenelle tästä kerroin, olivat Juuso ja rakkaimmat kaverit. En sanonut porukoillekkaan mitään. En ole mikään pahis mikä tekisi tälläistä salaa, porukat vaan tietää että mulle on turha laittaa rajoja, koska kuitenkin ylittäisin ne. Kerroin tästä äidille tultuani kotiin, ja kyllä se aluks kirosi, mut sit juteltii jotai iha aiheesta poiketen nii kyl se sit sano et ihan hieno se on ja haluaa nähdä videon kun se tehtiin. Tuo samainen video tulee vielä tähän postaukseen, mutta viimeiseksi. En suosittele sitä kenellekkään herkkähermoiselle joka ei kestä mitään neuloja tai piikkejä. Mä en myöskään ollut ainoa joka itseään antoi rikkoa, tosi hyvä ystäväni Roosa otti myös korun.

 Perjantaia kului siinä muutenkin sitten tampereella pyöriessä. Aluksi käytiin syömässä subissa, sen jälkeen suunnattiin radiokirppikselle, mistä löydettiin ihan sikke hienoja juttuja! Sitten luvassa oli kauan odotettu putka. Oikeestaan mä en edes osannut jännittää tota. Diabeetikkona noi neulat on tullut kyllä tutuiksi. Enkä mä ole sellaista hysteerikkojännittäjä tyyppiä. Putkan jälkeen me suunnattiin koskikeskukseen ostoksille. Mistä mulle tarttui mukaan pari paitaa. Ne ja myös kirppis löytöni esittelen myöhemmin. Päivän asuna mulla oli:


 Farkut: JC
Toppi: Gina
Ruutupaita: Mango
Kengät: Converse
Korut: Nomination




Ni!

Ei pieni ihminen voi ymmärtää

En tiiä pitäiskö mun olla ilonen vai surullinen? En tosiaan tiiä. Lupauduin tänään kuvaamaan yhden läheisen hautajaiset. Mä en ole koskaan vielä itkenyt hautajaisissa, jotenkin oon aina pystynyt pitään itteni kasassa. Mut nyt, nyt en pystyny. Voitte vaan kuvitella mitä on suunnata suoraan hautajaisista, oman todella huonokuntosen vaarin syntymäpäiville, jonka jälkeen kaupungille ostoksille. En todellakaan suosittele tätä kuvioita kenellekkään. En ollut taas nähnyt vaaria pitkään aikaan, ja kyllä taas tuli semmoset omantunnontuskat :Miksen mä ole voinut käydä siellä useammin joskus: Itsesanon aina että jälkiviisaus on perseestä, ja niin onkin. Tää vaan nyt helpottaa mun oloo edes yhden miljoonasta kun ajattelen että olis pitäny käydä siellä ja olin niin ajattelematon kun en käynyt. Mulla on aina ollut vain yks vaari, ja nyt kun se ei edes enään tunne mua, vaan sen sairaus on niin syönyt sen ajatusmaailman ja muistin, on ihan kun sydäntä revittäis joka suunnasta kun siellä käy. 

 Onneksi tämä tilanne ei ole tulluit kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaan tää on ollut odotettavissa jo vuosia sitten sairauden tietoon tultua. Aikaisemmat kuvat ovat tältä päivältä. En jaksa nytten puida tätä asiaa enempää, tarkeeksi raskas olo ilman sitäkin..
       Oon luvannu esitellä teille mun helsingin ostoksia, ja tänään sain ne vihdoin kuvattua samassa tän päivän ostosten kanssa. Empä mä helsingistä mitään erityistä löytänyt:

Elikkä nää farkut ostin JC:stä mun 40€ lahjakortilla. Oon ihan sairaan pitkään himoinnu näitä, mut aina joka paikasta koot loppu tai sit mun rahat loppu. 

 Sit olis luvassa uudet farkkushortsit. Oon muuten aina kutsunu farkkushortseja, varsinki näin lyhyitä niin microiks. En tiiä miks :D No mut nää on siis Mangosta. Nää oli oikeesti ihan sika hintavat, mietin syvästi ja hartaasti et otanko vai en, mut sit aattelin et mua olis tosissaa jääny kaduttaa jos olisin jättäny nää sinne.

Ja viimeisenä ostoksena (mistä mulla on kuvia..) On nää jo täällä kerran aikaisemminkin esiintyneet kangashousut. (vai mikskä noita pitäis kutsua?) Yleensä mä vieruksun kangashousuja, jotenki vaan en ikin löydä mieleisiä, mut nyt löysin nää -80% alennuksesta, noin 10€urolla, mun oli siis ihan pakko ostaa nää! 
Sit näide lisäks ostin Helsingistä kaikkee pientä, punasia käsikoruja, alusvaatteita ja meikkejä.

No mutta kävinhän mä siis tänään(kin) ostoksilla. Tänään sieltä tarttui vähän enemmän ja jo vähän aikaa haettuakin tavaraa mukaan, nimittäin:

 Kaks huivia, toinen oikeanpuoleinen ginasta, sellainen putkihuivi. Ja toinen only:stä tuollainen perus, mun mielestä tosta tulee mieleen intiaani eli siks kutsun sitä intiaani huiviks!:D sit tos kuvas on mustavalkonen paita josta parempi kuva alempana.

Tosiaan löysin vihdoin sen jo kerran aikasemmin syksy tarpeita postauksessa mainitun nahkatakin. Aluks meinas tulla pettymys kun kiersin Tampereen Only:t ja ei kummassaakaan ollut valikoimassa kyseistä mallia, ja kun mä kerta tohon olin jo kerennyt netissä ja helsingissä ihastua munhan siis piti saada JUST toi. No sit mä keksin et One Way on mun viimenen toivo, ja jotenki niinku sattuman kaupalla oli jäljellä koko kaupassa yksi kappale mun kokoa! hehe! Ja oon sitten niin rakastunut tohon takkiin et melkein voisin nukkua se päällä! Löysin myös tosi kivan tuollaisen valkoisen löysän paidan, se taisi olla myös Only:stä. Korut molemmat ovat Ginasta.

Tän postauksen piti tul siis jo eilen 13.8. mut eipähä tää taas toiminu niinko piti.


Kesätyöt: ohi on!

 Nyt on taas hetki aikaa kirjoittaa. Pari päivää mennyt sellaisella hulinalla, johtuen ilmeisesti iltavuorosta. Olen ollut siis koko kesän töissä, Ti-Ti Nallen talolla. Mulla ei ole ollut lomasta tietoakaan, ainut vapaa viikko heti koulujen loputtua meni muuttaessa, ja sen jälkeen alkoivat työt. Onkohan mulla ollu kesän aikana kaks vapaata viikonloppua? Muut onkin sitten kulunut täällä:

 Tässä on "työpisteeni". Eli tosiaan, työnkuvaani kuuluu myydä lippuja Ti-Ti Nallen Taloon ja myös tuotteita. Olen pitänyt työstä todella paljon. Siksi jatkankin syksyllä. Tosin talo ei ole auki kuin lauantaisin, mutta ainakin silloin. Harmittaa hirveesti että joudun palaamaan takaisin kouluun, olen saanut uusia ihania ystäviä ja pidän työstäni todella. Noh, ehkä ensi kesänä sitten uudestaan :) 


Tässä mua näkee vähän työpaita päällä. Vaikkei kuva mikään hyvä olekkaan.
   Eilen oli meidän kesäkauden päätöspäivä. Jonka vietimme Purimolla. Eli "laivalla" joka risteilee hämeenkyröstä nokialle. Söimme, saunoimme, juttelimme ja pidimme hauskaa. Oli ikimuistoinen reissu. Tässä jotain kuvia sieltä:

Lopuksi vielä koko työporukkamme. Kaikki niin ihania ihmisiäHuomenna olis tiedossa keikka, eli pitäis mennä valokuvaamaan yhdet hautajaiset. Sen jälkeen suuntana olis Tampere, iskän kyydissä. Näkee sitäkin taas pitkästä aikaa. Käydä moikkaamassa vaaria sen synttäripäivänä ja sitten myös vähän kaupungilla. Nyt mä taidan mennä laittaan kameran lataukseen kun vielä muistan, ja sitten nukkumaan. öitä!