Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

Joskus sitä luulee tuntevansa toisen.

Mulla on tässä nyt ihan sikana julkastavia juttuja, enkä tiiä yhtään että mistä mä alotan. Mun elämäs on menossa nyt joku ihmeen tapahturikas kausi. Eli siis koko ajan tapahtuu ja paljon on vasta tulossa. 
Mä oon jotenkin kyllästynyt oleen se, jota mä en oikeasti halua olla. Oon uskaltanu tehä asioita, joita mä oon halunnu tehä jo niin kauan. Tuntuu et nyt mä taas oon pitkästä aikaa oman elämäni herra. 
Perjantaina mä tein jotain sellaista, mihin en olis esim. puolivuotta sitten pystynyt. Olin unelmoinut siittä pitkään, vanhoissa blogeissani olin sitä "hehkuttanut". Toisille tää on ihan mitätön juttu, mut se ei merkkaa mulle mitään, koska mulle tää oli aika iso juttu. Nimittäin:



Mä tosiaankin ylitin itseni kun otin tän. Ainoat kenelle tästä kerroin, olivat Juuso ja rakkaimmat kaverit. En sanonut porukoillekkaan mitään. En ole mikään pahis mikä tekisi tälläistä salaa, porukat vaan tietää että mulle on turha laittaa rajoja, koska kuitenkin ylittäisin ne. Kerroin tästä äidille tultuani kotiin, ja kyllä se aluks kirosi, mut sit juteltii jotai iha aiheesta poiketen nii kyl se sit sano et ihan hieno se on ja haluaa nähdä videon kun se tehtiin. Tuo samainen video tulee vielä tähän postaukseen, mutta viimeiseksi. En suosittele sitä kenellekkään herkkähermoiselle joka ei kestä mitään neuloja tai piikkejä. Mä en myöskään ollut ainoa joka itseään antoi rikkoa, tosi hyvä ystäväni Roosa otti myös korun.

 Perjantaia kului siinä muutenkin sitten tampereella pyöriessä. Aluksi käytiin syömässä subissa, sen jälkeen suunnattiin radiokirppikselle, mistä löydettiin ihan sikke hienoja juttuja! Sitten luvassa oli kauan odotettu putka. Oikeestaan mä en edes osannut jännittää tota. Diabeetikkona noi neulat on tullut kyllä tutuiksi. Enkä mä ole sellaista hysteerikkojännittäjä tyyppiä. Putkan jälkeen me suunnattiin koskikeskukseen ostoksille. Mistä mulle tarttui mukaan pari paitaa. Ne ja myös kirppis löytöni esittelen myöhemmin. Päivän asuna mulla oli:


 Farkut: JC
Toppi: Gina
Ruutupaita: Mango
Kengät: Converse
Korut: Nomination




Ni!

4 kommenttia

  1. Hei mäki oon unelmoinu kielikorun ottamisesta mutta en varmaa ikinä tuu uskaltaa ottamaan sitä! Miltä se tuntu, sattuko se yhtää? :)

    VastaaPoista
  2. oi kateus, itekki oon haaveillu kielikorusta jo varmaa 2 vuotta mut ikinä ei oo rahatilanne antanu periks.. :D

    http://suvijanoora.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Anni: Se tuntu sellaselta kummalliselta, mut ei se sillai sattunu =) eli ei kannata jättää ottamatta, se on niin nopee juttu, sanotaanko et sattuu yhtä paljo ku korvien ampuminen =)

    Suja ja Noora: Mulle teki tän harjottelija, nii sain tän 20€ =)

    VastaaPoista
  4. okei, no sit vaa pitää puhuu porukat ympäri :)

    VastaaPoista

Ruusut, risut, kehut, parannusehdotukset ja kritiikki, kaikki on yhtä tervetullutta. Muistetaan silti pitää se kommentointi asiallisena.
Kiitos paljon kommentistasi ♥