Henna. Sisällön tarjoaa Blogger.

Unelma itsestä

Heippa! Tuli tuollai puolivahingossa tälläinen viikonmittainen blogitauko. Mä en edes osaa sanoo tähän sen suurempaa syytä. Arki on ollut ihan samanlaista kuin muutenkin mutta jotenkin tää koneen aukaiseminen on ollu ylitsepääsemätöntä. Normaalisithan meikäläinen kukkuu koneella harva se päivä ja tunti tolkulla. Nyt en oo aukassu tätä sitten viime postauksen jälkeen kertaakaan. Ja ihan hyväkin niin. Oon saanu aikaa itelle, omille jutuilleni. Jotenkin nyt sitä huomaa miten ylikuormittunut mä oon viime kuukausina ollut. Ja nyt kun alkaa asiat pikkuhiljaa helpottaa ja elämä tasaantumaan, siittä helpotuksen erosta sen fiiliksen huomaa. 
Vedin itteni aika loppuun loppu- ja alkuvuodesta. Enkä edes mitenkään aika. Samassa sumussa mentiin vaan sen enempää välittämättä omasta jaksamisesta. Nyt kun elämä on vihdoin alkanut rutinoitua ja tasaantua, on ollut aikaa hengähtää ja kelata tilannetta sekä asioita. Oon ottanut samalla myös reilusti aikaa itelleni. Ja sitä oon myös tarvinnut, ja tuun jatkossakin tarvitsemaan. Mun elämässä on paljon epäkohtia mihin en oo tyytyväinen. Mutta kaikki ne on ihan korjattavissa ja muutettavissa. Tää matka on vasta alussa. 
 
DSC_0864
DSC_0855 DSC_0876
Ehkä suurin asia mikä mua on auttanu eteenpäin tän fiiliksen kanssa että kaikki kaatuu niskaan, on ollut liikunta. Oon löytänyt samalla sen fiiliksen siihen uudestaan, ihan uudella voimalla.  Äskenkin tulin juuri juoksemasta. Normaalisti minä ja juoksu samassa lauseessa olis ollu pelkkä huonovitsi. Se on ihan hiton hyvä keino purkaa päätä ja paineita. Musiikki hakkaa korvissa sun lemppari biisejä, samalla kun päätät pisteen mihinkä saakka juostaan. Jalat huutaa matkalla armoa, mut sä et anna periks koska se loppu kruunaa kaiken. Pisteen kohdalla vielä usein jatketaan tavoitetta vielä kivenheiton verran ja sitten vasta voittajia ollaankin. Yleensä mun liikunnallisuus on kaatunu siihen, että kun oon niin hätäinen "äkkiä kaikki tänne nyt heti" -tyyppi. Ja kun ihme kyllä sen ekan lenkin ja sen jälkeisen kuoleman kohdatessa rappusissa ei heti näy ja tunnu tuloksia. Eikä vielä monena seuraavankaan. Se muutos tapahtuu pikkuhiljaa, mikä on mulle aina se suurin ongelma ja kompastus kivi. 
Liikunta itessään on aina ollut kivaa, mutta jotenkin samalla turhauttavaa. Oon keksiny aina tekosyitä ja miljoonasti parempia tekemisiä. Mutta nyt kun siittä on ruvennu nauttimaan. Siittä on ruvennut tykkäämään ja siittä on saanut apua. Se ei ookkaan enään turhaa jalkaa toiseen eteen ja persettä ylös penkistä. Siinä on fiilistä jonka myöt siittä on myös apua ja hyötyä.  
 
DSC_0883 DSC_0853 DSC_0848 Yksi mikä on myös tän tien varrella, on ruokavalio ja ylipäätään syöminen. Mulla ei koskaan oo ollu ongelmaa et jos syön väärin ja liikaa niin lihoisin. Yleensä voin vetää herkkuja kaksin käsin ilman minkäänlaista ongelmaa. Toki mullakin on vara laihtua/kiinteytyä. Mutta ei mitenkään liioin. Siksipä mun ruokavalio on aina ollu ihan mitä sattuu.  Herkkua, mässyä, mättöä ja vähän lisää herkkua. Jos mä tekisin semmosen muutoksen että vetäisin tiukan rajan ja kieltäisin iteltäni kaiken ei terveellisen. Jaksaisin sitä sen päivän, jos sitäkään ja se olis maalissa. Oon alkanut pikkuhiljaa kiinnittää siihen huomiota. Pikkuhiljaa vaihtanut ruokia astetta terveellisempään suuntaan. Jättänyt poijes turhia ja epäterveellisiä. 
Emmä kuitenkaan pyri täydellisyyteen että kaikki on kielletty. Mähän rakastan syömistä ja herkkutelua. Mutta kohtuus, se on mennyt hukkaan tässä matkalla. 
Tää on vaikuttanut myös tosi negatiivisesti diabeteksen hoitoon. Ja se on yks iso osa-alue mikä on päässyt välillä jopa todella retuperälle. Se on yks tärkein syy tähän matkaan. Siispä myös tää ruokapuoli saa nyt luvan korjaantua
 
DSC_0835-11 Kokonaisuudessaan tää matka ei tuu olemaan helppo. Mutta kaiken sen vaivan arvonen. Alku askeleet on otettu. Ja se on merkki siittä etten mä aijo jäädä tähän nykyiseen tilanteeseen. Haluan alkaa huolehtimaan itsestäni paremmin jokaisella osa-alueella. Nauttimaan elämästä päivä kerrallaan eikä murehtimalla tulevaisuutta kokoajan. Positiivisuuden kautta, vaikeuksien yli voittoon! 

8 kommenttia

  1. Tsemppiä sinne, nyt vaan otat paljon aikaa itsellesi ja rentoudut että pääset ylikuormittuneesta olosta eroon! Täällä ollut vähän samaa vikaa välillä. Liikunta on parhaita keinoja saada hyvää oloa :) Tosi kauniita kuvia, ihanan raikkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjan paljon Jasmina! ♥ :) Ihana tsemppikommentti!

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, tsemppiä matkaan kohti sitä parempaa! :) Ps. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  3. hurjasti tsemppiä liikuntoihin & ruokavalioon! <3 itsekin olen yrittänyt pysyä terveellisellä linjalla, mutta niitä repsahduksia tulee aina enemmän tai vähemmän.. tiedän kuitenkin olevani ihan normaalimitoissa, vaikka välillä peiliin tuijottaessa löytäisikin miljoona ongelmakohtaa. Pääasia vaan että löytää sen kultaisen keskitien eikä ole liian ankara itselleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkahduksia saakin ja kuuluu tulla! Elämä olis liian totista muuten :-) Mutta hyvän maun rajoissa nekin on siis salittuja! ♥ Niitä epäkohtia taitaa jokaiselta joskus löytyä peilikuvasta, siihen tarvitaan vaan luonnetta ja asennetta kääntäään ne voitoksi ja näkemään ne kauniisti! :)

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta! Oon kans kaikki tänne heti nyt -tyyppiä ja liikunta on jotenkin liian vaivalloista kun muutos on niin hidasta, ettei sitä edes juuri huomaa. Jos muutokset ja tavoitteet saisi kiinni hieman nopeammin, niin olisin varmaan oikein superliikkuja. Ja sitten toi syöminen. Syön herkkuja oikeasti ihan päivittäin ja huomaankin kurkistelevani kaappeihin jatkuvasti varsinkin silloin kun ei ole kummempaa tekemistä. Ja mulle on oikeastaan aivan sama kuinka paljon sokeria ja rasvaa ja ties mitä ne on täynnä, kaloritkin on mulle ihan hepreaa. Mutta kun oikeasti miettii, niin tosi epäterveellistähän toi on. Ei se lihominen oikeastaan oo niinkään se ongelma vaan muulla tavoin se epäterveellisyys. PItäisi kyllä vähän katsoa mitä suuhunsa pistää ja potkia itseään lenkkipoluille useammin! Saan motivaation kyllä nopeasti kattoon hetkeksi, mutta se hiipuu tosi pian.. D Kyllä sitä kuitenkin tahdonvoimalla jaksaa vaikka väkisin jos on aivan pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan veit sanat suustani!! :D Ihana kohtalon toveri! ♥

      Poista

Ruusut, risut, kehut, parannusehdotukset ja kritiikki, kaikki on yhtä tervetullutta. Muistetaan silti pitää se kommentointi asiallisena.
Kiitos paljon kommentistasi ♥