Facts and Opinions Part. 3.

- Oon tosi tarkka nukkumisen kanssa kotona. Peitot ja tyynyt pitää olla just oikein, ja oikee lämpötila. Nyt viime päivät oon nukkunu ikkuna auki kahden peiton alla. Neljä tyynyä on se perus mitä yleensä pitää löytyä. Hätätapauksessa kaks tai kolme riittää. Lisäks petivaatteet pitää vaihtaa vähintään parin viikoin välein. Yleensä oon niin malttamaton että vaihdan ne viikon välein. Mikään ei oo parempaa ko sukeltaa suihkun raikkaana juuri pestyihin lakanoihin ja nukkua heräämättä aamuun saakka. Lisäks mä oon melkonen nukkuja. Yleensä meitsi nukkuu jo ennen kuin pää on edes tyynyssä. Pystyn huoletta nukkumaan autossa, ja kotona sohvalla. Oon siis tarkka kotona sängyssä nukkumisessa. Muuten ei ole oikeastaan mitään väliä. 

- Mä oon ihan super huono käyttämään korviksia. Siis tositosi harvoin mä jaksan ja muistan ne laittaa. Aika usein sitten kun ne mulla on, käytän lahjaksi saatuja Guesseja tai ihan vaan rihkama helmikoruja. 

- Venytteleminen on mulle ehkä maailman ylitsepääsemättömin asia. Vaikka kuinka sattuis seuraavana päivänä lenkin jälkeen kävellä ja olla, ei se motivoi mua yhtään. Mun venyvyys taso on aika lailla näkkileivän tasolla. Se ei veis elämästä kun sen muutaman minuutin, mutta ei herraje miten tuskallisen työn takana se on. 
  
- Mun sydän huutaa maailmalle. Haluaisin nähdä ja kokea niiin monia paikkoja. Jos rupeaisin listaamaan paikkoja mihin on pakko päästä, siinä vierähtäisinkin loppupostaus. Australia, Kreikka, Chile, Filippiinit, Malediivit, Kanada, Thaimaa, Intia, Dubai... Seuraava matkakohde onkin jo päätettynä ja matkakassalipas täyttymässä! 

DSC_0786
- QuizTaisto♥  Voi veljet miten koukuttava peli, ja miten koukussa mä oon. Pelataan sitä aina työkavereita vastaan, ja tunnetustihan mä nyt aina voitan noi miespuoliset henkilöt siinä. Terkkuja vaan teille kaikille jotka stalkkaatte tätä! 

- Aikaisemmin mä olin tosi riippuvainen kalenterista. Kaikki tarkat päivämäärät ja menot kirjattuna ylös erilaisin värikoodein yms. Nyt en edes tiedä misä koko kapistus on, ja uutta 2015 versiota mulla ei edes ole. En tiiä onko mun menot sit vaan loppunu kokonaan, vai enkö mä vaan enään käy missään vai mitä. Mutta jotenkin tosi helpottavaa. Se miten mä nyt muistan kaikki tärkeet päivämäärät, yleensä ne on lapulla tai sitten ne on vaan muistissa päässä. Emmä ainakaan mielestäni oo mitään tärkeetä tänäkään vuonna silti missannut. 

- Salkkarit on ehkä maailman paras ohjelma ikinä. -Jos sen kattoo tarpeeks huumorilla. Oon kattonu salkkareita ihan pikkusesta saakka. Ja ne ekat kaudet ihan jo useempaan kertaan kiitos kesä uusintojen. Ja aina kun jossain tulee puheeks joku juttu tiiän tasan tarkkaan millai se on menny siellä. Usein mua katotaan kieroon "mitä, oikeestikko sä katot salkkareita..." - No joo. Enkä mää häpeä sitä yhtään. En mä ehkä ihan niin koukussa oo et mun elämä romahtais jos en silloin satu olemaan kotona. Mutta mun elämä nyt on aina menny nii et lähestulkoon aina oon siihen aikaan kotona. 

- Viime kuukausina oon innostunut todella paljon musiikista. Jopa niin paljon että olen jopa maksanut Spotifyn käytöstä. Okei, ehkä se jäi vahingossa ilmaisjakson jälkeen maksulliseksi. Mutta emmää siittä ny enää raaski luopua. Varsinkin Sannin uusin levy on soinut joka päivä työmatkoilla ja väliin myös illalla kotona. 
   
DSC_0734-horz
- Innostun aina todella helposti uudesta TV- sarjasta minkä keksin kiinnostavaksi. Sitten sitä onkin pakko katsella aina se useampi jakso putkeen. O.C. , PLL, House, Serranot, ja nyt meneillään oleva Orange is new black. Siittä onkin muuten ekan tuotantokauden vika jakso menossa tänään, joten pakko saada tää blogi nopeesti alta poijes. 

- Lähitulevaisuudessa mun olis tarkoitus vihdoin alottaa tota mun ensimmäistä tatuointia. Se vaan kun siittä tulee todella iso, se ei ole mikään viikkorahoilla kustannettu juttu. Lisäks oon halunnu rauhassa punnita sitä että onko se juuri se, minkä halun mun selkää ja kylkeä koristavan. Sen jälkeen kun se on mun iholle hakattu, olis tarkoitus alottaa hihatatuointia pikkuhiljaa olkapäästä jatkaen. Mulla on siihenkin jo tosi monta ideaa, enkä malta oottaa että pääsen toteuttamaan niitä. 

- Innostun aina tosi helposti kaikista uusista vaatetrendeistä. Mutta kuitenkaan harvoin koen niitä kuitenkaan itelleni sopivaksi ja näin ollen jätän ne usein ostamatta. Nyttenkin mä himoitsen montaa eri juttua, mut en vaan osais käyttää niitä. Tarttis varmaan vähän rohkaistua tän suhteen! 

- Asioiden alottaminen on aina se haastavin kohta. Mutta sitten kun sen yli on kiivetty, mä saan yleensä aikaan tosi paljon ja tosi sutjakkaasti. Mut se alotus.. Siis ihan oikeesti. Toi ikkunan peseminenkin.. Herraje mä varmaa kuukauden sitä suunnittelin alottavani. Ja sitten kun alotin, pesasinkin niitä sitten monta tuntia, kunnes aika loppui kesken ja aurinkokin laski. Nyt se loppuun peseminen on taas kompastunut tähän aloittamiseen.

DSC_0700
- Haluisin osata tanssia. Siis kunnolla, ja sellasta kunnon katutanssia. Ja oonkin vakavasti ajatuksen tasolla harkinnut semmosen harrastuksen alottavani. Saa nähä jääkö ajatuksen tasolle, vai mitenkä mä siittä vielä innostun. Mutta olishan se nyt ihan tajuttoman komeeta osata ja olla sellanen tosi liikunnallinen ja kunnon rytmitajuinen. 

- Mun iPhonen näyttö on nyt tuplasti hajonnut. Ensiks kulma pelkästään kun kävelin sen yli, ja lopulta koko näyttö halkes sen pudottua lattialle. Se toimii enään pyhällä hengellä ja sen akku kestää hyvällä tsägällä puoleen päivään. Mut en silti aijo vielä ostaa uutta. Poltteet olis kovat. Muttakun emmää osaa päättää että mikä. Toisaalta uusin omppu houkuttelis koska konekkin on vaihtumassa Applen sarjaan niin sit kaikki toimis parhaiten keskenään. Mut sitten taas nyt kun puolet mun päästä on harmaantunut ton akun meininkien myötä, et Sony olis toinen jees vaihtoehto. Mutta koska tunnetusti mä oon mestari kaikessa, onnistuisin myös rikkomaan sen Sonyn joka ottaa sitten helpommin itteensä ja lamaantuu. Sitten taas se LG:n kaavera vehje olis aika mielenkiintonen. Mutta. Samsung on aina samsung ja se ei oo edes vaihtoehtona. Ennemmin vaihan vaikka 3310 takasi. 

- Mä oon ihan älyttömän sosiaalinen ihminen. Jostain syystä ajaudun usein juttelemaan ihan tuikituntemattomienkin kanssa. Välillä sitä saa jopa tosi mielenkiintoisia ja hauskojakin keskusteluja aikaan. 

- Mun yks suurimmista haaveista olis lähtee avustustyöhön. Tää haave on ollut mulla jo tosi pitkään, mut oon pitänyt sitä siellä mahdottomien saavuttaa- joukossa. Nyt kun yks kaveri rupes siittä puhumaan kuinka on itse lähdössä, se herätti sen uudelleen henkiin ja rupesin taas haaveilemaan siittä, astetta vakavemmin. Mä oon luonteeltani todella auttavainen ihminen, ja tykkään ihmisten auttamisesta. Mikäs oliskaan sen parempaa kun päästä auttamaan oikeasti apua tarvitsevia. Siinä vaan on vielä useampi asia jotka pitäis varmistaa onko se mun kohdalla kuinka mahdollista. Mitä diabetes tästä sanoo, miten olis lääkkeiden mukaan otto ja säilytys. Ja sitten tietenkin onko mulla rohkeutta tarpeeks, sekä mitenkä mä hoidan asiat täällä kotona siksi aikaa. Eli miten teen mun ihanan asunnon ja työpaikan kanssa. Ehkä aika näyttää mikä tän haaveen kohtalo on! 

DSC_0767

Unelma itsestä

Heippa! Tuli tuollai puolivahingossa tälläinen viikonmittainen blogitauko. Mä en edes osaa sanoo tähän sen suurempaa syytä. Arki on ollut ihan samanlaista kuin muutenkin mutta jotenkin tää koneen aukaiseminen on ollu ylitsepääsemätöntä. Normaalisithan meikäläinen kukkuu koneella harva se päivä ja tunti tolkulla. Nyt en oo aukassu tätä sitten viime postauksen jälkeen kertaakaan. Ja ihan hyväkin niin. Oon saanu aikaa itelle, omille jutuilleni. Jotenkin nyt sitä huomaa miten ylikuormittunut mä oon viime kuukausina ollut. Ja nyt kun alkaa asiat pikkuhiljaa helpottaa ja elämä tasaantumaan, siittä helpotuksen erosta sen fiiliksen huomaa. 
Vedin itteni aika loppuun loppu- ja alkuvuodesta. Enkä edes mitenkään aika. Samassa sumussa mentiin vaan sen enempää välittämättä omasta jaksamisesta. Nyt kun elämä on vihdoin alkanut rutinoitua ja tasaantua, on ollut aikaa hengähtää ja kelata tilannetta sekä asioita. Oon ottanut samalla myös reilusti aikaa itelleni. Ja sitä oon myös tarvinnut, ja tuun jatkossakin tarvitsemaan. Mun elämässä on paljon epäkohtia mihin en oo tyytyväinen. Mutta kaikki ne on ihan korjattavissa ja muutettavissa. Tää matka on vasta alussa. 
 
DSC_0864
DSC_0855 DSC_0876
Ehkä suurin asia mikä mua on auttanu eteenpäin tän fiiliksen kanssa että kaikki kaatuu niskaan, on ollut liikunta. Oon löytänyt samalla sen fiiliksen siihen uudestaan, ihan uudella voimalla.  Äskenkin tulin juuri juoksemasta. Normaalisti minä ja juoksu samassa lauseessa olis ollu pelkkä huonovitsi. Se on ihan hiton hyvä keino purkaa päätä ja paineita. Musiikki hakkaa korvissa sun lemppari biisejä, samalla kun päätät pisteen mihinkä saakka juostaan. Jalat huutaa matkalla armoa, mut sä et anna periks koska se loppu kruunaa kaiken. Pisteen kohdalla vielä usein jatketaan tavoitetta vielä kivenheiton verran ja sitten vasta voittajia ollaankin. Yleensä mun liikunnallisuus on kaatunu siihen, että kun oon niin hätäinen "äkkiä kaikki tänne nyt heti" -tyyppi. Ja kun ihme kyllä sen ekan lenkin ja sen jälkeisen kuoleman kohdatessa rappusissa ei heti näy ja tunnu tuloksia. Eikä vielä monena seuraavankaan. Se muutos tapahtuu pikkuhiljaa, mikä on mulle aina se suurin ongelma ja kompastus kivi. 
Liikunta itessään on aina ollut kivaa, mutta jotenkin samalla turhauttavaa. Oon keksiny aina tekosyitä ja miljoonasti parempia tekemisiä. Mutta nyt kun siittä on ruvennu nauttimaan. Siittä on ruvennut tykkäämään ja siittä on saanut apua. Se ei ookkaan enään turhaa jalkaa toiseen eteen ja persettä ylös penkistä. Siinä on fiilistä jonka myöt siittä on myös apua ja hyötyä.  
 
DSC_0883 DSC_0853 DSC_0848 Yksi mikä on myös tän tien varrella, on ruokavalio ja ylipäätään syöminen. Mulla ei koskaan oo ollu ongelmaa et jos syön väärin ja liikaa niin lihoisin. Yleensä voin vetää herkkuja kaksin käsin ilman minkäänlaista ongelmaa. Toki mullakin on vara laihtua/kiinteytyä. Mutta ei mitenkään liioin. Siksipä mun ruokavalio on aina ollu ihan mitä sattuu.  Herkkua, mässyä, mättöä ja vähän lisää herkkua. Jos mä tekisin semmosen muutoksen että vetäisin tiukan rajan ja kieltäisin iteltäni kaiken ei terveellisen. Jaksaisin sitä sen päivän, jos sitäkään ja se olis maalissa. Oon alkanut pikkuhiljaa kiinnittää siihen huomiota. Pikkuhiljaa vaihtanut ruokia astetta terveellisempään suuntaan. Jättänyt poijes turhia ja epäterveellisiä. 
Emmä kuitenkaan pyri täydellisyyteen että kaikki on kielletty. Mähän rakastan syömistä ja herkkutelua. Mutta kohtuus, se on mennyt hukkaan tässä matkalla. 
Tää on vaikuttanut myös tosi negatiivisesti diabeteksen hoitoon. Ja se on yks iso osa-alue mikä on päässyt välillä jopa todella retuperälle. Se on yks tärkein syy tähän matkaan. Siispä myös tää ruokapuoli saa nyt luvan korjaantua
 
DSC_0835-11 Kokonaisuudessaan tää matka ei tuu olemaan helppo. Mutta kaiken sen vaivan arvonen. Alku askeleet on otettu. Ja se on merkki siittä etten mä aijo jäädä tähän nykyiseen tilanteeseen. Haluan alkaa huolehtimaan itsestäni paremmin jokaisella osa-alueella. Nauttimaan elämästä päivä kerrallaan eikä murehtimalla tulevaisuutta kokoajan. Positiivisuuden kautta, vaikeuksien yli voittoon! 

Neutrogena Pink Grapefruit

Mä en ole koskaan ollut mikään kosmetiikan suurkuluttaja. Okok, ostin juuri Sokokselta 4 hiustököttiä mistä yks on nyt päässä odottamassa mun sydänkohtausta.
Mutta sain äidiltä jokin aikaa sitten tälläisen kivan ihonhoito- paketin, ja päätinkin sitten vähän jakaa mielipidettäni tänne teillekkin. 

DSC_0053 Neutrogena on mulle merkkinä aika heikosti tuttu. Yhden naama-aineen oon omistanut niiltä aikaisemmin. Tai, itseasiassa se on mun ainut naama-aine.. No mutta joo. Tälläinen kolmenkombo tuli siis ehkäpä ihan tarpeeseen. Paketti sisälsi siis Pink Grapefruit Oil-Free Moisturiser- kosteusvoide kasvoille, Pink Grapefruit Facial Wash virkistävä pesugeeli kasvoille sekä Pink Grapefruit Daily Scrub kuorintavoiteen.
Ei varmaan mitenkään hirveen epäselväks jäänyt tuoksupuoli. Verigreippihän ei ainakaan mun mielestä oo mitenkään hirveän yleinen kosmetiikoissa. Eikä se ainakaan mun nenään oo koskaan tuoksunut hyvältä. En tiiä mitä taikoja sille tässä sarjassa on tehty, mutta näissä tuoksu on kyllä todella miellyttävä. 
 
DSC_0066 Eniten käytössä mulla on ollut ehdottomasti tää kuorintavoide. Neutrogenan omilla sivuilla tätä kehutaan virkistäväksi, ja sen voin kyllä allekirjoittaa. Ja nimenomaan positiivisella tavalla. Lisäksi löysin maininnan "kuivattamatta ihoa", siihen puoleen mä en osaa oikein sanoa juuta ja jaata koska mun kasvojen ihon kuivuuden kanssa ei oo koskaan ollu mitään ongelmaa olin mä sitten käyttänyt mömmöä kuin mömmöä. Kuorintavoiteita mä olen kokeillut jokusia, useimpia niin että käyttö on ollut oikeastaan iiiihan yhtä tyhjän kanssa. Tän kanssa pehmeyden kyllä huomasi. Ja lopputuloksesta mä tykkäsin kyllä. 
 
DSC_0060 Kosteusvoide oli ainoastaan ainut joka ei herättänyt riemun kiljahduksia. Tai edes kunnon hymyä. Tuoksu on ihan hyvä niinkuin aikaisemmin sanoin, mutta se että se tuoksuu sun nenään oikeastaan tuntitolkulla kasvoilta niin sai mut ainakin välillä jopa pesemään kasvoni tän käytön jälkeen. Ihan vaan sen takia että liika oli liikaa. Kosteutuspuoli toimi kyllä mun mielestä hyvin. Mä käytin tätä aamuisin, koska tää oli aika näppärä apu heräämisessä. Tuli aina sellainen tosi raikas olo kun tätä laittoi nopsanhopsaa kasvojen pesun jälkeen. 
  
DSC_0067 Pesugeeli tuli mulle ehkä eniten tarpeeseen. Tosi huonona kasvojen hoitajana ja sitten aina ihmettelevänä mistä kaikki maailman nyppylät ja näppylät löytävätkään tiensä juuri tänne. Sain hyvän syyn kokeilla auttaisko päivittäinen käyttö kuinka ja miten. "Auttaa vähentämään finnejä ja mustapäitä". - En allekirjoita. Musta niitä on ihan yhtä paljon kuin tähänkin saakka. Tykästyin tän käyttöön kuitenkin, vaikkei se mitään ihmeitä aikaan saanutkaan. Eikä mulla nyt noita finnejä sun muita ongelmaksi ole. Yks kaks silloin tällöin. Eli en siihenkään ole mikään paras sanomaan auttaako vaiko ei auta.

Yhteenvetona jos multa kysyttäis ostaisitko näitä uudestaan, kuorintavoiteen ehdottomasti, pesugeelin harkiten, ja kosteusvoidetta en varmasti.

Friday Outfit

DSC_0672Mä olin jo menossa nukkuun, kun kuitenkin päätin tulla heittään tänne pikamoikat, jotka kyllä saattaa mut tuntien taas pikkusen venähtää. Ei vaa nyt koitan skarpata ja ainakin toistaiseks oon pystynyt pitään kaikki muut välilehdet kiinni ja ensimmäisestä sanasta saakka oon istunut tässä samalla paikalla. Emmää tätä silti vielä niinkään hienolla sanalla kuin edistys kutsuis.. 
No mitäs tänne ruudun tälle puolelle. Tänään päivällä mulla oli ensimmäisen kerran tällä viikolla olotila jossa mulla EI ollut maha kipeä. Jotenkin niinkun meinas jo päästä unohtumaan että mitä tää tälläinen touhu edes olikaan. Siispä lukuunottamatta maanantain arkivapaata tää viikko on menty saikulla. Mä en tiedä mikä mahapöppänä muhun oikeen iski, mut kovasti se kyllä päälle kävi. Välillä kipu oli niin sietämätöntä että melkeimpä olisin voinu luvata olevani loppuvuoden syömättä jos vaan kipu hellittäis. Oikeesti. Eipä ihan hirmu paljoo lohduttanut kun ei lääkäritkään osannu sanoo mitään suoraa syytä. No, toivon mukaan se on nyt selätetty ja päästään taas takasi elävien kirjoihin. Ja hei, ens kerralla kun meikäläinen valittaa menkkakivuista, muistuttakaa et ne on aika luksusta ton taudin rinnalla. 
Tänään tosiaan ruokahalu palas ihan mukavasti, vaikka toki emmää pahakseni olis laittanu mikäli kaikki ei oliskaan päättäny palata.. Ja koska tässä on nyt niin monta päivää maattu kotona ja kulutettu jos jonkinmoista elokuvaa ja sarjaa, ajattelin tehdä jotain edes vähä hyödyllistä. En tosiaan tiedä mistä hitosta tälläinen älynväläys taas tähän nuppiin pamahti, mutta ompahan nyt puhtaat ikkunat. (okok, emmä nii puhtaista tiiä mut ainakin puhtaammat....) Olihan siinä melkolailla hermo- ja huumorikullat koetuksella. Isot ikkunat on tosi jees, kunnes koittaa tää tuomiopäivä et asfalttipölyt sun muut liat on kertyny niin suureks että hyvä ko aurinko paistaa läpi, ja asialle on pakko tehdä jotain. Olipahan noilla sisäpihan raksamiehilläkin vähän perjantain kevennystä kun Henna vähä pesee neljännessä kerroksessa edustus kuteet päällä ikkunoita. Ei se rätti pudonnu kun kaks kertaa maahan, eikä se ämpärikään kaatunut kun kerran.. No, tulipa lattiapesu samalla. Vielä olis makkarin ikkunat ja yks keittiön ikkuna jäljellä. Katotaan mikä katastrofi silloin saadaan aikaseks. 
Nojoo nyt kun oon saanu purkaa teille vähän taas näitä onnistumisen tunteita, hypätäämpä sitte asiaan! 
  
DSC_0485 DSC_0693 DSC_0610 Asukuvia viime Ikaalisten reissulta. Sää salli silloin mukavasti, että tarkeni ihan kevättakilla. Ikaalisiin mentäessä pitää valita aina asut vähä etukäteen, eikä niitä pääse sitten enään omasta vaatehuoneesta vain täydentämään. Yleensä mä valkkaan useemman eri kokonaisuuden mukaan. Ja tänkin kanssa kävi niin, että en alunperin suunnitellut tätä näin. Kuitenkin tykkäsin tästä kyllä tosi paljon. Tässä onkin tullut viilletettyä muutenkin! 
Tää VeroModan versio on alelöytö jo pidemmän ajan takaa. Mutta nyt vasta viime syksynä oikeestaan kekkasin miten ihana se onkaan. Ja näimpä se on valikoitunut päälle aika usein lämpimämpien ilmojen salliessa. 
Se myös sopii mun makuun tosi hyvin tuon ruskean Korsin kanssa, joten laukkuvalintakin oli selvä. Asu koostui siis kokonaisuudessaan vain lemppareiden yhdistämisestä!

DSC_0627 DSC_0534 DSC_0701 DSC_0603 DSC_asu11 DSC_0572 jacket VeroModa | shoes Converse | bag & watch Michael Kors |  shirt Only 
scarf River Island | jeans VeroModa

Rahkaherkku!

Tykkään ite hirmu paljon lukee blogeista välipala- ja ruokavinkkejä. Ja välillä niitä on nähty täälläkin, ja niin nähdään nyttenkin. Mitään tähtitieteellistä mä en alkanu väsäilemään. Koska välipaloissa itekkin tykkään suosia niitä yksinkertaisempia versioita.
  
DSC_0731
Mä tykkään erilaisista rahkoista todella paljon, mut harvemmin niitä tulee kuitenkaan itelle tehtyä. Mamman kanssa kun vielä asusteli niin se jakso niitä harva se ilta värkkäillä ja mukavasti siinä pääsi aina osingoille. 
Rahkaa tehdessähän nyt vain taivas on rajana. Makuja on monia ja yhdistelmiä sitäkin useampia.
Mansikka-banaani kombo nyt vaan toimii aina. Kuvasta poiketen mun piti heittää kiivikin sinne sekaan, mutta ne maistuikin sitten paremmalta ihan erikseen...
  
DSC_0743 Mitä tähän touhuun sitten tarvitaan. Purkki maustettua mansikkarahkaa, normi maitorahkaa, mansikoita ja banaania. Kuvasta poiketen mä tosiaan siis jätin kiivin poijes, mut uskosin et se sopis aika makosasti myös sekaan. Mansikat oli mulla kotimaisia pakasteversioita. Koska en oo vieläkään saanu aikaseks tuotua Ikaalisista niitä ihan itte maasta poimittuja tänne. 
 
DSC_0755 1. Lusikoi rahkat kulhoon ja sekoita keskenään. Ite käytin tommosta mininuolijaa koska se nyt vaan on paras tohon hommaan. 
 
DSC_0747 DSC_0771 DSC_0773 2. Sulata mansikat. Nää olis kyllä voinu jättää inan jäisemmiksi mitä mä jätin. Sitte vaan sekaan mukaan. Toi neste toi mukavasti väriä ja makua vielä lisää. 
 
DSC_0795 DSC_0800 3. Banskut paloiksi ja soppaan mukaan.  Ja mä laitoin sit vielä kylmään hetkeks ennen kuin rupesin lusikoimaan ääntä kohti. Sokeria voi käyttää oman maun mukaan, mutta toi mansikkarahka on semmonen makeapommi etten mä ainakaan kaivannu tähän yhtään makeutta lisää.
 
DSC_0892 Vähän banskua vielä koristeeksi pinnalle ja nauttimaan!

Denim Shirt

Ollaanko täällä toivuttu tissikohusta? Mä kerkesin juuri ja juuri kunnes heitti jonkun isomman pöpön päälle. Nyt sohvan omana Viaplayn suurkulutus päällä, päätin kuitenkin välissä tulla tänne kirjottelemaan postauksen koska noita kuvia on taas viime päiviltä kertynyt. Asupostauksen merkeissä täällä nyt siis kirjoitellaan, välillä vähän kuvia vaatteetkin päällä.
Mulla oli eilen vapaapäivä ja illasta maha päätti ruveta kiukuttelemaan ja kipeyty sitten ihan kunnolla. Noh, aattelin et tää on jotain perus ohimenevää. Massu olikin sitten "vähä" erimieltä. Ja niin tuli vessa tutuksi yön aikana. Nyt luojan kiitos pysyy jo sisällä. Mut olotilassa ei edelleekään hurraamista ole. Ja jos mä puhelen ihan sekavia, vedetään kunnialla ton piikkiin!
 
DSC_0601 Asuksi valikoitui pari juttua, jota olin jo aikaisemmin miettinyt yhdistää keskenään. Farkkupaita on ollu mulla jo ainakin vuodenpäivät laput kiinni roikkumassa henkarissaan. Sain ton joskus Onlystä ihan naurettavan halvalla, ja olihan se kotiutettava. Kuitenkin siihen muodostui viharakkaus- suhde. Eikä se päässyt koskaan käyttöön ennenkuin kekkasin yhdistää sen noihin mun vahapintaisiin housuin. Tykästyin paitaan kerta heitolla, ja mun silmään tää yhdistelmä ainakin toimii!
Farkkuistapaitaa on mun kohdalla tosi vaikee yhistää mihinkään, kun pääasiassa käytän vaan farkkuj. Ja tuo on vielä sen värinen ettei se oikeen sovi tummien eikä vaaleidenkaan farkkujen kanssa. Onneksi kekkasin lopulta nuo Ginan vahapintaiset housut. Mä oon tykänny noista tosi paljon, ja jonkin verran myös kyllä käyttänyt. Ne vaan on jotenkin tullu aina silloin puettua kun ei oo ollu mahdollisuutta asukuvailla. 
 
DSC_0611 DSC_0648 DSC_0628 DSC_asu1 Koska ainakin jokusia kevätpäiviä on taas ollu, mä sain vihdoin kaivaa mun viime syksynä ostamat conssit käyttöön. Tänään tosin sääherra halus ottaa vähän takapakkia ja heitti mukavan näkösen lumisateen.
Jostain kumman syystä niille mun aikasemille mustille kävi vähän ohrasesti... Et ihan vaan jos keksii puhdistaa valkoset osat kynsilakanpoistoaineella, joka muuten kyllä aika loistokkaasti toimii. Suosittelen et tekee sen homman ihan rauhassa hötkyilemättä, meinaan ne mustat kangaosat ei ihan ymmärtäny sen tökötin päälle. Ja näimpä niistä tuli sit semmoset ruosteen oranssit.. Ei mitään, "ihan kiva" tiikeri efekti.

DSC_0617 Näitä kuvia katellessa mun tulee niin haikea olo ja ikävä tota ns oman värin juurikasvua. Okei olihan se ihan hirveä ja sitä rataa. Mut siis toi idea. Oon nyt iltasin selannu nettiä ja kattellu liukuvärejä ja semmosta et olis tummempi juuri. Nääh, tuskin teen näille yhtään mitään kun kuitenkin sitten taas alkaa haluamaan jotain muuta uutta. Tarkennukseks siis nää kuvat on otettu ennenkuin vedin juurenkin vaaleaksi.
Jotenkin se olis kai pikkuhiljaa alettava hiusvärin kanssa tyytymään siihen mitä on, eikä aina haaveilemaan siittä mitä ei ole. Raskaaks se kävis hiusten päälle ensinnäkin jos siihen rumbaan lähtis. Sekä emmä usko että loppupeleissä olisin sen tyytyväisempi. Tummana kaipaa vaaleaa ja vaaleana tummaa. Opetellaan siis viihtymään nykyisessä! Korkeintaan pienten korjailujen kera...

DSC_0626 DSC_0631 DSC_0652 Mä taidan jatkaa tästä päiväunille. Vihdoin kun nuo raksatyöläiset tuolla ikkunan alla taas hetkeksi lopettivat. Ei siinä se varsinainen työnääni ei oo mua liioin häirinny. Mutta se meteli mitä noi äijät tua pitää toisillensa. Ne remppaa tota naapurin 8 kerroksista taloa, ja keskustelevat näppärästä toinen äijä maantasolla ja toinen siellä kahdeksannessa. No ei siinä kunhan eivät nyt ihan joka päivä herätä mua elämäntarinoillaan.. 

No ne TISSIT!

Aluks mietin että postaanko. Sitten mietin että en postaa. Kunnes niin moni on nostanut nyt tissit pöydälle ja kantanut kortensa kekoon, joten näinhän teen sitten minäkin. 
Jos joku ei vielä tiedä mitä tää homma meinaa, niin sytytellääs teillekkin nyt sinne sitten ne valot päälle. Elikkä täällä netin ihmeellisessä maailmassa on nyt viime päivinä joka tuutista tullut tissiä tissin perään. Ja mistä tää kaikki sai alkunsa. No, siittä yhdestä järkyttävästä blogikirjoituksesta. Mulla meinas verisuoni katketa kun sen ekoja kertoja luin. Paineet yhdistetystä suuresta myötähäpeästä, ärsytyksestä ja kiukusta yhtäaikaa meinas olla kova paukku. Aluks mää mietin et toi on ihan varmaan joku mainoskikka esittää tyhmää jotta saa suuren huomion.. Mutta ei, valitettavasti olin todella väärässä. 

Tissit on yks luonnollisimpia asioita. Se että onko ne suuret vai pienet, se ei tee kenestäkään huonompaa eikä varsinkaan parempaa ihmistä. Tai ylipäätään mihin sen raja vedetään että mikä on pieni ja mikä suuri. Sekin kun on niin ihmisestä kiinni. Tissien alkuperäinen tarkoitushan tosiaan on jälkikasvun imettäminen. Ei me naiset niitä aikuisia miehiä varten kanneta, vaikka useinhan myös hekin niistä hyötymään pääsevät. Jos jollekulle on ongelma se ettei omasta mielestään voi pienirintaisena miellyttää miestä, niin siinä kohtaa plastiikkakirurgi on ihan väärä hoitomuoto. Ja jos taas mies mittaa naisen kokonaisuudessaan tai  ylipäätään tissien perusteella, on siinä kaverissa mennyt tunne ja järki ihan johonkin väärään päähän.
Mun mielestä ei ole olemassa oikean eikä vääränlaisia- tai kokosia tissejä. Oli ne sitten luomut, korjatut, suurennetut tai pienennetyt. Sitäpaitsi, se käsite että miehet tykkää vain isoista tisseistä niin pyh. Se joka oikeasti ajattelee noin, emmä edes viitti sanoa mitä mieltä olen.... 
Sillä, miten sä kannat niitä, sillä on se suurin ja ainoa merkitys. Jos sun mielestä kokoa tai useampaa isommat on se hinta sun hyvästä olosta, se on sun valinta ja tie tyytyväiseen kroppaan. Mun mielestä ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tietä. Toisille tie on ollut alkujaan jo helpompi, tissit on ollu just hyvän kokoiset ja näköiset. Mut ei vaan kaikki voi aina voittaa joka asiassa, siispä en mä kiellä sitä etteikö joskus hyvään oloon olis tehtävä uhrauksia ja erilaisia ratkaisuja, esimerkiksi se plastiikkakirurgia. Mut jos sä alat muuttamaan itseäsi toisen tai yleensäkkin toisten vuoksi, ei se tie löydä koskaan perille. Tisseillä ei siis loppupeleissä voi mitata tai voittaa yhtään mitään. 

espanja 21
Jos puhutaan mun omista tisseistä, mä en edes tiedä mihin kategoriaan itse kuulun. Enkä pidä sillä mitään väliäkään. Tissit ei ole missään suhteessa seksikkyyden ja naisellisuuden mittari. Sä voit omistaa minkätahansa kokoiset luomut tai kumipallot olematta silti yhtään naisellinen tai seksikäs. Tai vastaavasti sulla voi olla todella sirot ja pienet, ja olla oikeasti seksikäs ja naisellinen. Seksikkyys ei todellakaan löydy sieltä rintsikoiden sisältä, vaan pään sisältä. Ja se miten isot tai pienet tissit sä omistat ei vaikuta millään tavalla siihen mitä sä oikeasti olet. 
Seksikkyys ja naisellisuus lähtee sisältä. Ei ulkoa. Se mitä sä olet ja miten sä olet. Kaiken alku ja juuri on tietenkin se että on sujut itsensä kanssa. Itsevarmuus on ainakin mun mielestä todella seksikästä. Se että sä uskallat olla sitä mitä sä oikeasti olet, etkä häpeä sitä. Vaikkei mulla nyt tosiaan ole mikään D-kuppi lähelläkään, en mä silti mun tissejäni häpeä. Jos mä vaan miettisin koko ajan sitä mikä mussa on vikana, mitä musta puuttuu, ja mikä toisessa on paremmin enhän mää kerkeis mitään muuta tekemään. Enkä mä myöskään itse mihinkään veitsen alle lähtis. Oon jotenkin aina ollu sitä mieltä että mua itteeni jotenkin inhottaa ajatus et mun ihon alle laitettais jotain sinne kuulumatonta. Ja varsinkin kun en itse näe tissejä mitenkään seksikkyyden tai hyvännäköisyyden mittarina. Mutta en myöskään tuomitse heitä, ketkä näin haluavat tehdä. Toki liika on aina liikaa, eikä mulla semmoseen ymmärrys riitä. Jos joku haluaa kaks jumppapalloa leukansa alle, ei, emmä ymmärrä ihan sitäkään. 

Yks asia mitä mä en myöskään tosiaan siis ole koskaan ymmärtänyt, on juurikin se että jotkut isommat tissit omaavista ihmisistä pitää itseään niin paljon parempana verrattuna pieni tissisiin ihmisiin. Että niinkun mitä enemmän tissiä, tai oikeastaan aika usein kumia, niin sen parempi ihminen. Varsinkin baareissa tätä näkee tosi paljon, vedetään kledjut sen mukaan päälle missä vähintään puoli nänniä paistaa ja katotaan kuka jätkä huomaa ekana. No ei siinä, jos tosiaan mittari on se että jätkä ajattelee seurustelevansa tissien kanssa suurinpiirtein. Enkä nyt tosiaan siis tarkoita et jos omistaa isot tissit että niitä pitäis jotenkin piilotella, ehej. Mut se nyt vaan ei ole millään tavalla seksikästä jos niitä tyrkyttää liikaa. 

espanja23
Samaan postaukseen haluan tuoda julki myös omaa suhdettani vartalooni ja ulkonäkööni. Mulla tie tähän pisteeseen että olen vihdoin oppinyt hyväksymään oman kroppani sellaisena kuin se on, ja jopa tykkäämään siittä on ollut todella pitkä ja kivinen. Ala- ja yläasteen kiusaamis aikoina kuulin todella usein kommentteja ulkonäöstäni. Ilkeitä kommentteja tuli myös tisseistä, tai pikemminkin niiden puuttumisesta. Silloin teininä ja sitäkin nuorempana, ne kommentit iski oikeasti tosi lujaa. Se on aika kova itsetunnon maahan lyönti, kun poika kehen on salaa ihastunut kutsuu pojaks sen perusteella ettei sulla ole ne luokan suurimmat tissit. Silti mulla on aina ollut suhteellisen hyvä itsetunto muuten, mutta kroppani kanssa sen eteen on kyllä painettu töitä vuosien myötä. 
Varsinkaan nykyään mä en ole se hoikin tai kiinteytetyin. Mulla on keskivartalolla vähän sitä ylimäärästä, eikä pakarat ja reidetkään ole niin kiinteät kuin voisi olla. Jaloista löytyy myös ihomuutokset jotka on ja pysyy. Naamaakin koristaa harva se päivä finni tai kaksi. Ja umpparikin jätti jälkensä. Mutta mitä sitten! Eipä sitä liikaakaan nyt kuitenkaan paljon ole! Mulla on itellä hyvä olla, en ole mitenkään ylipainoinen tai ainakaan pahemmin mielenvikainenkaan. Osaan nauraa itelleni (ja usein pääseekin nauramaan....) ja hyväksyä etten mäkään joka kerta vaan voi onnistua enkä onnistukkaan. 
Se on vaan pitänyt takoo sinne pää nuppiin, että jokainen meistä on yksilö. Jokainen meistä on erilainen. Ei oo olemassa mitään yhtä ja oikeaa kroppaa ja ulkonäköä mitä kaikkien pitäis tavotella. Eikä tosiaan voi ajatella miltä näyttää jotta vois miellyttää vastakkaista sukupuolta. Et sä niitä kaikkia voi kuitenkaan miellyttää kun nekin kaikki ajattelee eri tavalla. Se että joskus sut se yks näkee kaikkine vikoinesi täydellisenä silti. 
Vaan kaikkien pitäis oppia olemaan onnellisia ja tyytyväisiä siihen omaan kroppaan. Ja jos siinä muokattavaa on tai joku juttu ei miellytä niinkuin se on, niin tehdä sen eteen asioita. Jos me keskityttäis kokoajan siihen mitä toisella on ja mitä toiset näyttää, se söis meiltä todella paljon energiaa ilman että siittä sais irti mitään positiivista, päin vastoin. 

espanja22

Kuulumisia

Pitkästä aikaa ajattelin tulla ihan tälläsen perus kuulumispostauksen merkeissä tänne vähän höpöttelemään niitä näitä. Tai itseasiassa mun piti tulla kirjotteleen tää jo maanantaina, mut sit vaan sattu tuleen taas muuta tekemistä. Sitten tiistaina, sitten keskiviikkona... No nyt ollaan täällä. Tosin toinen käsi yrittää täs samalla tehä kokoajan jotain muuta et katotaan montako tuntia tän tekemiseen taas menee. 
Kuulumiset nyt osittain jo viimepostauksessa tulikin, mut nyt aattelin niiden lisäks kertoo mitä tässä on taas viime päivinä tullu tehtyä. 
     
DSC_0091
 O.C:tä on iltaisin tullu kahlattua jos jokunen jakso. Ja muutenkin sarjoja ja leffoja. Aikasemmin en juuri telkkarista salkkareiden lisäks muuta kattonu, mut nykyään kyllä. Emmää tiiä tälle edes mitään selitystä. Enkä mä mielestäni sen enempää oo kotonakaan, tai omista ylimäärästä aikaa. Tossa se vaan yleensä pauhaa samalla kun esim kirjottelee näitä postauksia. Rakkaus herkutteluun on taas saanut ihan uuden suunnan kun kesän kaikki uutuusjäätelöt on saapuneet kauppaan. Mä onnistuin tosin vielä löytämään viime kesän Magnumin herkun! 

DSC_0563
Rakastunut Tampereeseen. Viime postauksessa puhuin kuinka tää ei vaan silti vielä kodilta tunnu. Niin vaikka niin siis onkin, onhan tää silti aivan ihana kaupunki! Nyt on tullu käytyä monena iltana kävelemässä ja juoksemassa eri paikoissa, itseasiassa paikoissa joissa en ole edes ennen käynyt. Ja voi vitsit miten kivoja paikkoja on löytynytkin! Sitä odotellessa kun fillarikelit paranee ja pääsee päästään jopolla muuallekkin kun töihin ilman syväjäätymistä. 

DSC_0139 Värjännyt hiukset ja muutenkin antanut aikaa itselle. Oon ollu tosi paljon omissa oloissani ja tehny omija juttujani. Ja voi veljenpojat miten tarpeeseen se onkaan tullu. En edes muistanu miten kiva on vaan olla itekseen just niinko itte haluaa. Muutenkin oon viime aikoina saanu mieltä painavia asioita reilaan, elämän tapoja askel askeleelta parempaan suuntaan, ja alkanut viihtymään mun elämässä entistä paremmin. Yks ystäväkin sanoi kun nähtiin pitkästä aikaa että musta ihan paistaa hyvä olo. Ehkä. Ihmiset ympärillä on todella tärkeä asia, ja ihmissuhteista pitää huolehtia ja niitä pitää olla. Mutta pitää kuitenkin muistaa että kaikista tärkein ihminen itselle on kuitenkin se oma peilikuva. Jos sillä menee huonosti niin se vaikuttaa niihin ympärilläkin oleviin ihmisiin. 
   
DSC_0132 DSC_0124Viettänyt huippuiltaa työkavereiden kanssa ja nähnyt muutenkin kavereita ja ystäviä. Oon myös saanut uusia kavereita sekä ystäviä. Niiden kanssa on myös paljon tullut nyt vietettyä aikaa, ja taas lauantaina mennään eikä meinata nimittäin Sannia katsomaan Pakkahuoneelle. Emmäävalita. En oo taas hetkeen ollu misään keikalla, taino ylipäätään oon käyny keikoilla tosi vähän. Ja kun kyseessä on artisti kenen biisit osaan sanasta sanaan ulkoa, on fiilis aika korkeella. 

Nyt mä vaihdan nää farkut verkkareihin ja lenkkareihin ja lähen heittää pienen iltalenksun ennenkuin ihan säkkipimeä saapuu. Ja sit onkin taas pian jo nukkumaan meno aika. (ja pah, kattokaa ko meikäläinen oli nukkumassa ennen kahtatoista.....)