HYVÄSTI 2018!

Vuoden viimeinen päivä. Tänään se taas tapahtuu, laitetaan kuluva vuosi pakettiin, ja otetaan uusi vastaan. Mulle mennyt vuosi oli henkisesti todella rankka. Siihen mahtui jos jonkinlaisia juttuja. Olenkin oikeastaan aika helpottunut, että se on vihdoin ohi. Vaikka kyllä sinne sekaan mahtui myös paljon ihania ja iloisia asioita. Sain elämääni uusia todella merkittäviä ihmisiä, otin kunnolla aikaa itselleni, pääsin reissaamaan viidessä eri maassa, ja hurjan paljon kaikkea muuta. Tässä taas jo perinteeksi muodostunut postaus, jossa kurkistetaan menneen vuoden kohokohtiin. Mikäli aikaisemmat versiot kiinnostaa, löydät ne täältä: 2017, 2016, 2015, 2014 & 2013

hyvästi_tammikuu_11_2 Vuosi 2018 otettiin taas vastaan tutulla porukalla mökkeilyn ja paljuilun merkeissä. Tammikuussa juhlittiin myös ihanna Jennin synttäreitä sekä vietettiin firman pikkujouluja. Lunta ja pakkasta piisasi.  Tammikuussa tehtiin myös älyttömän paljon töitä, mutta osattiin näiden välissä myös ottaa rennosti. 
  vuosikulunut_helmikuu_11_3
Helmikuussa laitettiin taas tukka puolen vuoden jälkeen kuosiin ja napsittiin reippaasti mittaa taas lyhyemmäksi. Lisäksi tehtiin viikonlopunreissu Turkuun Holiday Clubin Caribian kylpylään ajatuksena ihan vain nauttia olosta ja ottaa rennosti. Koska myös helmikuu oli sisältänyt todella paljon töitä. Helmikuussa tehtiin töitä itseasiassa myös pääkaupunkiseudulla, joten Suomea tuli reissattua ristiin ja rastiin ihan kiitettävästi. 
  vuosikulunut_maaliskuu_11_14 Maaliskuussa otettiin melkoinen äkkilähtö Ranskan Nizzaan. Samalla poikettiin myös Monacon puolella. Molemmat aivan ihania paikkoja, joihin tulee vielä varmasti joskus reissattua uudelleen. Suomessa sen sijaan piisasi edelleen lunta ja pakkasta. Maaliskuussa tehtiin myös isoja päätöksiä monellakin osa-alueella. 
  vuosikulunut_huhtikuu_11_4 Huhtikuussa mä hyppäsin mukaan ihan uuteen ja tuntemattomaan, aloittaen me&i -vaatteiden itsenäisenä jälleenmyyjänä. Onneksi hyppäsin, tää sivutyö on antanut ja opettanut mulle paljon! Lisäksi tottakai huhtikuuhun mahtui taas vappu ja perinteinen porukan kasaan kokoaminen, tällä kertaa Tampereelle. Arvatkaas vaan ketä oli taas se, joka sai suihkutetun skumppapullollisen päällensä, ko yhden herroista piti vain improvisoida miten siten suihkutetaan :D... Vapun lisäksi vietettiin tottakai pääsiäistä, missäs muuallakaan, kuin töissä.
  vuosikulunut_toukokuu_11_5 Toukokuussa juhlittiin yhdet 4v-synttärit sekä vietettiin muutenkin paljon aikaa kummitytön ja hänen isoveljensä kanssa. Lämpöisen toukokuun ansiosta, oltiin jopa monta kertaa uimassa! Ulkoilla tarkeni upeiden säiden ansioista paljon muutenkin, ja istuttiin me kavereiden kanssa useamman kerran terassin auringossakin. 

vuosikulunut_kesäkuu_33
1_6Kesäkuu oli juhlien kuukausi. Ensiksi juhlittiin 50- vuotiasta mammaa ♥ Ja sitten vielä juhannuksena käytiin tanssimassa yhdet rakkauden täyteiset häät Pohjanmaalla. Unohtamatta tietenkään perinteistä juhannusta Ikaalisissa kaveriporukalla. Jokavuotinen kokko- reissu jäi tosin tänä vuonna tekemättä aivan surkean sään takia. Onneksi sentään paljussa tarkeni! Pohjanmaa tuli erittäin tutuksi, kun poikettiin Jennin kanssa vielä PowerParkissakin ja yövyttiin ihanassa kesäkaupungissa Vaasassa. Vaikka kesäkuu olikin tosiaan todella tapahtumarikas, kerkesi siellä kaiken muun lisäksi heittää todella pitkän tauon jälkeen taas nappulakengät jalkaan, ja vähän höntsäillä fudiskentälläkin. 
  vuosikulunut_heinäkuu_11_7Heinäkuu starttasi käyntiin Tukholman reissulla J:n kanssa. Oltiin alkuvuodesta ostettu liput Eminemin keikalle, ja vihdoin odotus palkittiin ja päästiin näkemään hänet livenä. Olihan se ihan mieletön kokemus! Tukholman reissun jälkeen vein mamman muutaman yön yllätys reissulle Tallinnaan. Hän oli käynyt siellä viimeksi ihan liian kauan aikaa sitten. Lisäksi poikettiin hyvän ystävän ja hänen poikansa kanssa Yyterissä sekä Porin Jazzeilla. Heinäkuussa kerkesi hyvin reissata, kun melkein koko kuukausi pelkästään lomailtiin. Eikä unoheta sitä, että heinäkuussa otettiin ihanan paljon aurinkoa!

vuosikulunut_elokuu_11_11
Elokuussa viihdyttiin tosi paljon järjevällä (siis jopa minä viihdyin!) Paljon vietettiin siis aikaa ystävien ja perheen kesken. Nautittiin ihanasta Suomen kesästä, joka tänä vuonna oli pitkästä aikaa oikea ja lämmin kesä. Tehtiin myös perinteinen Särkänniemen reissu serkkupojan kanssa, jonne velikin innostui pitkästä aikaa lähtemään mukaan. Elokuussa myös henkilökohtaisella puolella tapahtui yksi oikein merkittävä asia, jota en varmasti koskaan unohda. 

vuosikulunut_syyskuu_1 1_8 Heti syyskuun alussa otettiin suunnaksi Helsinki-Vantaa ja sieltä Kreikka ja Corfu. Tiedossa oli mamman 50-v juhlareissu. Corfu oli kokonaisuudessaan oikein osuva valinta. Meillä olikin oikein onnistunut ja ihana reissu ihan kokonaisuudessaan!  Lisäksi syyskuussa juhlittiin yhdet kolmekymppiset, sekä vietettiin tyttöjen iltaa ihanan Oonan kanssa. 
  vuosikulunut_lokakuu1_10 Lokakuussa juhlittiin 3- vuotiasta kummityttöä. Samat juhlat toimivat myös ristiäisinä hänen aivan ihanalle pikkuveljellensä. On se vaan käsittämätöntä, miten nopeasti aika menee. Justhan vasta oli ton pikkuneidin ristiäiset, ja nyt se on jo noin iso tyttö! Lokakuussa nautittiin paljon myös syksyn ihanasta väriloistosta, sekä räpsittiin kuvia ennätysmäärä. 
  vuosikulunut_marraskuu_11_12 Marraskuussa tehtiin taas paljon töitä. Töiden välissä kerkesin kuitenkin käydä jatkamassa vähän mun hammasprojektia eteenpäin, ja kävin hakemassa nyt sitten ensimmäisen implanttiruuvin leukaluuhun kiinni. Melkoinen kokemus etten sanoisi, mutta hengissä (siitäkin!) selvittiin. Marraskuussa myös juhlittiin mun synttäreitä, tällä kertaa mittariin pärähti 24. Oliks se niin, että ens vuonna tulee sitten se viimeinen numero, ja sit vaan täytetään joka vuosi saman verran? 

vvvalmis
1_13
Heti joulukuun alussa, saatiin raskaita uutisia, rakas mummu oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen joten joulukuuhun mahtuivat myös yhdet hautajaiset. Tottakai vietettiin myös joulua perheen ja läheisten kesken. Olin myös tosi paljon lomalla, ja näin muutenkin paljon tärkeitä ihmisiä. Tänään vuosi vaihtuukin taas perinteisellä kaavalla ystävien kesken.


Aivan ihanaa, onnellista ja rakkauden täyteistä Uutta Vuotta 2019 kaikille!  
Kaunis kiitos kaikille tänä vuonna mun blogia seuranneille sekä yhteistyökumppaneille! 💕

VAUVAKUUMETTA!

Tai ei sittenkään... 

Pitkästä aikaa halusin sukeltaa kaiken pinnallisen ja kauniin hömpän keskeltä vähän pintaa syvemmälle. Antaa teille hieman enemmän itsestäni ja puhua mun mielipiteistä sekä ajatuksista. Tää postaus, tulee olemaan yksi tän blogin henkilökohtaisimmista postauksista ikinä. Oon jo tosi pitkään miettinyt ja sulatellut tän kirjoittamista, mutta aina se on sitten kuitenkin jäänyt ja jäänyt. En ole osannut pukea mun ajatuksia oikein sanoiksi, enkä myöskään ole osannut katsoa asiaa niin monelta näkökulmalta, kuin ehkä olisin halunnut. Nyt mä kuitenkin haluan yrittää saada tän mun pääkopan sekasorron tähän tekstikenttään mustaa valkoisella. 

Viimeisen vuoden aikana on vauvauutisia puskenut oikein järjettömän paljon joka tuutista. Alan olla ilmeisesti siinä iässä, että monet kaverit ja tuttavat ovat alkaneet tulemaan vauvakuume ikään. Parhaimmillaan samanikäisiltä tutuilta löytyy varmuuskopioita jo kolmekin kappaletta. Tasaiseen tahtiin myös minä kuulen sen ikävän kysymyksen "Koska teille tulee perheenlisäystä?" ja miljoonat muut variaatiot siitä. Tästä päästäänkin tän postaukseen ytimeen. Saako toiselta kysyä tuollaista? Mitä mieltä minä olen noista kysymyksistä ja uteluista? Mun erittäin vahva mielipide on se, että ei, tuollaista ei kysytä keneltäkään ikinä. Varsinkaan niin, että kysymykseen sisältyy oletus siitä asiasta. Niin kuin olisi muka aivan itsestään selvää, että he olisivat hankkimassa perheenlisäystä jossain kohtaa. 

Miksi mä olen sitten tätä mieltä? Mun mielestä se on liian henkilökohtainen asia, ottaa tuolla tavalla puheeksi. Jokaisella meistä on ne omat syyt, miksi siihen pisteeseenkään mennessä niitä lapsia ei ole vielä hankittu ja tullaanko koskaan edes hankkimaan. Sen ei pitäisi kuulua millään lailla kenellekkään. Varsinkin, kun siellä taustalla voi olla jotain todella haurasta ja särkyvää. Mä olen kerran ollut todistamassa yhtä todella ikävää tilannetta, jossa yksissä juhlissa yli-utelias sukulainen kysyy eräältä naishenkilöltä "No koskas teille on niitä lapsia tulossa" aiheuttaen kysymyksellään tälle naiselle hirveän tilanteen. Nainen purskahtaa samantien itkuun, nousee pöydästä ja juoksee sivummalle. Naisen vieressä istuva puoliso nousee perässä ja tuiskahtaa erittäin vihaisella ja pettyneellä äänensävyllä tälle yli-uteliaalle henkilölle "Kiitos, viikko menikin jo ilman itkua" ja juoksee naisensa perään. Lopulta sain kuulla, että tämä nainen oli saanut neljännen keskenmenon vajaa kuukausi sitten. Kysymys oli naiselle niin rankka, että sen jälkeen heidän juhlansa olivat ohi ja kotimatka alkoi. Tässä yksi todella hyvä syy, miksi tuollaista asiaa ei koskaan eikä missään tilanteessa kysytä toiselta. Sitä ei voi ikinä tietää, mitä siellä taustalla on. He, ketkä aiheesta haluavat puhua, aukaisevat kyllä aivan varmasti sen suunsa itse, ilman, että sitä tarvitsee erikseen kysyä. Tää asia, on niin henkilökohtainen, että yksinkertaisesti vaan ei ole mitään syytä eikä oikeutta udella siitä toiselta.

IMG_0038 2
Lisäksi, vaikka suurin osa tän maapallon ihmisistä tuntuukin haluavan sitä jälkikasvua, niin joukossa on myös heitä, jotka eivät halua. Ja tiedättekö mitä, se on täysin normaalia! Siksi musta on tosi tökeröä olettaa, että jokainen haluaa niitä aivan automaattisesti. Näin ollen sitten ajatellaan, ettei asian kysymisessä ole mitään väärää "koska kaikkihan nyt lapsia haluavat". Mutta kun eivät tosiaan halua. Vaikka haluaisivatkin, kaikki eivät myöskään voi saada niitä, vaikka miten paljon haluaisivat. Nykyään on paljon erilaisia syitä, miksi joku ei halua tai ei voi lapsia saada. Useimmiten ne syyt on todella todella henkilökohtaisia. Siksi, ikinä koskaan milloinkaan, ei ole oikeutta tai asiallista kysyä toiselta asiasta.

Tästä päästäänkin siihen, että mä en esimerkiksi tiedä, haluanko mä koskaan lapsia. En oo ikinä haaveillut niistä. En oo koskaan ajatellut sitä pakollisena asiana elämässä. Yksi iso tekijä, miksi ajattelen näin, on mun sairaudet. Ne ei suoraan sulje pois sitä, ettenkö voisi tulla raskaaksi, mutta ne tulee vaikeuttamaan sitä ihan älyttömän paljon. Lisäksi niiden takia mun raskausaika tulee olemaan todella vaikeaa aikaa. Tästä johtuen oma mieli on salaa sivussa varmaan suojellut mua, ja jättänyt mun kohdalta isoimmat haaveet kokonaan pois. Ettei sitten tule maailman luokan suurinta pettymystä, jos en esimerkiksi voisikaan tulla raskaaksi. 

Enkä mä myöskään koskaan ole kokenut olevani mikään erityisen äiti-ihminen. Kyllä mä tykkään lapsista, mutta ne ei herätä mussa sellaista "tuituitui oooooiiiiii vooooi kun hän on ihana ihana ihana  lutuinen hutuinen lässynlässynlää" -fiiliksiä lainkaan. Mä seuraan itse mielummin sopivan etäisyyden päästä, kun muut naiset ryntää katsomaan ja hypistelemään vasta syntyneitä vauvoja. Monesti, kun oon itse ottanut tän iljettävän kysymyksen kuultuani asian puheeksi, etten tosiaan tiedä siihen minkäänlaista vastausta, edes sitä, tuleeko niitä lapsia ylipäätään koskaan. Saan päälleni hirveän ryöpyn hössötystä "voi kuule Hennaseni, kyllä se biologinen kello sieltä heräilee vielä ja alkaa tikittää, usko pois". Tässäkin useimmiten aivan jäätävä yleistäminen siitä, että jokainen nainen tällä maapallolla vaan yksinkertaisesti haluaa äidiksi, tai jos ei halua, niin heräilee siihen ajatukseen silti joka tapauksessa ihan vaan koska luonto nyt sanoo niin. Niimpä niin.

4242812-cute-couple-holding-hands-wallpapers
Iso asia, mikä mua myös mietityttää tässä asiassa tosi paljon, on, että haluanko mä tuoda tähän ja tällaiseen maailmaan yhtään ketään. Tää meininki maapallolla alkaa olemaan sitä luokkaa, että mä oon ruvennut miettimään asiaa tältäkin näkökulmalta. Vaikka mä pystyisinkin suojelemaan mun lasta mun kuolemaan saakka kaikilla mahdollisilla tavoilla, mulla on sellainen fiilis, että ei se riitä. Mua on esimerkiksi kiusattu eskarista kauppiksen loppuun saakka ja vielä sen ylikin, eli pitkälle yli kymmenen vuotta. Eikä mun vanhemmat voineet asialle mitään, vaikka he kuinka yrittivät. Kukaan ei voinut. Tuo kiusaamishelvetti seuraa mua edelleen. Sen takia mä olen jatkuvasti epävarma itsestäni. Haluanko mä olla? -En. Voinko mä asialle nyt jotain? -En. Pakostakin sitä miettii, että mitä jos mun lapsi joutuu kulkemaan samanlaisen polun, enkä mäkään voi tehdä asialle mitään. Tai mitä jos hänen kohdalla se polku tulis olemaan vielä pahempi. Puhumattakaan isompaa kuvaa katsoen. Maailmalla tapahtuu kokoajan kauheita asioita. Sanotaan, että pelolle ei saisi antaa valtaa. Mutta kyllä mua ainakin mietityttää tällaiset asiat. Mä en myöskään ole yhtään vakuuttunut siitä, että onko musta koskaan huolehtimaan kenestäkään, niinkuin äidin kuuluu lapsestaan huolehtia. Tää johtuu varmasti myös pitkälle siitä, että kun en tiedä, haluanko mä koskaan lapsia. Oletan, että jos joskus elämä vie siihen pisteeseen, että haluaisin, niin ehkä se luottamus sieltä tähänkin asiaan siteen pikkuhiljaa syntyy.

En siis sano, että olisin varma asiasta, että musta ei koskaan tule äitiä. Mutta yhtä epävarma olen asiasta, että musta koskaan tulisi äiti. Eiköhän aika näytä tämänkin asian, sitten jos se joskus on ajankohtaista. Mulla kun ei oo vielä yhtään mikään kiire asian kanssa. 

MINÄ...

Jokin aika sitten bongasin yhdestä blogista haasteen joka näytti kovin tutulta. Hetken aikaa siinä sitten selailin omaa blogiani, ja huomasin tehneeni saman postauksen 2011 kesällä, eli ihan blogin alkuaikoina. Siitä sainkin idean toteuttaa tuon postauksen uudestaan, ilman, että luin vanhoja vastauksia etukäteen lainkaan. Hauska sitten lopuksi verrata, mitä mieltä sitä on ollut yli 7 vuotta sitten, ja mitä mieltä sitä on tänä päivänä.

MINÄ ELÄN... päivä kerrallaan, juuri parhaillaan miettien, mitähän kaikkea sitä haluaisi elämässään vielä tehdä ja mistä seuraavaksi aloittaa. 

MINULLA ON... tolkuton koiranpentu kuume, vaikeita päätöksiä edessä, aivan ihana kummityttö, 
todella kova ikävä joulukuun alussa pois nukkunutta mummua, todella tempperamenttinen ja vaikea luonne, ihan liikaa läpi käymättömiä valokuvia ulkoisella kovalevyllä, maailman ihanimmat ystävät. 

MINÄ TOIVON... ensi vuodesta paljon parempaa mitä kuluva vuosi onkaan ollut, no sitä karvaista perheen lisäystä, uutta autoa, isompaa asuntoa, 

corfu_2
MINÄ EN OLE... nähnyt maailmaa vielä lainkaan tarpeeksi, osannut päättää mitä tekisin tämän blogini kanssa, kovin hyvä luottamaan ihmisiin, alkoholin suurkuluttaja pikemminkin päin vastoin, maistanut koskaan tupakkaa, käynyt koskaan Norjassa. 

MINUA ÄRSYTTÄÄ... hissiin tunkeilevat ihmiset ennen kuin muut ovat päässeet pois, aina kesken loppuva majoneesi, jatkuva ruokakaupassa ramppaaminen (miksei ihminen osaa ostaa kerralla yhtään enempää..), idiootit liikenteessä, oma aikaansaamattomuus, ja kun en voi blogini takia poistaa itseäni kokonaan facebookista.

MINÄ OSAAN... tajuta asiat liian usein liian myöhään, nauraa itselleni, valvoa ihan liian myöhään, asettaa muiden edun omani edelle, huolestuttavan monen kotimaisen biisin sanat ulkoa, olla positiivinen. 

corfu_1
MINÄ ARVOSTAN... rehellisyyttä, aitoutta, että asiat uskalletaan sanoa suoraan, heitä jotka ovat kovista vaikeuksistaan huolimatta raivanneet oman polkunsa. 

MINÄ SHOPPAILEN... pääasiassa netin kautta, tarjouhaukan katseella, nykyään huomattavasti harkitsevammin, välillä kuitenkin ehkä turhankin paljon. 

MINUA NAURATTAA... katsoa typeriä videoita youtubesta (just parhaillaan Samin ja Patrikin käsirautahaaste pyörii taustalla :D), kun heitetään tyhmää läppää kaveriporukan kesken, omat jatkuvat töhöilyt.

corfu_3
Dress Cubus | Shoes Nike | Bag TOPSHOP | Sunglasses Ray-Ban

Vanhaan postaukseen pääset tästä

12 ✖ JOULUISTA FAKTAA 💫

💫  Mun mielestä yksi tärkeimpiä asioita joulussa on läheiset ihmiset. En voisi koskaan kuvitellakaan viettäväni joulua yksin. Siksi mä osallistuin tänäkin vuonna useampaan keräykseen yksinäisten joulun turvaamiseksi ja auttamiseksi. 

💝 Mun on jo tosi monta joulua tehnyt mieli tehdä piparkakkutalo. En vaan koskaan oo saanut aikaiseksi. Plus en oo mikään suuri piparkakkujen ystävä, joten se varmaan jäis sitten kokonaan syömättä, joten siksikään en sitten ole viitsinyt alkaa sitä väkertämään. Muistan viimeksi joskus lapsena askarrelleeni tällaisen, eli tositosi monta vuotta sitten. 

💫 Yksi hauska joulumuisto lapsuudesta, on kun mamma jäi korviksestaan kiinni pukin partaan!

💝 Joskus vielä on ehdottomasti päästävä viettämään joulua lappiin. Vuokrata sieltä jokin oikein kiva mökki, ja koota koko porukka sinne. Oon haaveillut tästä jo monta vuotta, ja joskus vielä mä toteutan tän!
  
joulu_2
💫 Mun suosikki jouluruuat on ehdottomasti: kinkku, porkkana- & maksalaatikko (tietysti ilman rusinoita!), lohi, itse tehdyt lihapullat ja erilaiset juustot. 

💝 En koristele kotiin joulua oikeastaan lainkaan. En vietä siellä joulua, niin jotenkin en koe tarvitsevani sinne mitään ylimääräistä joulukrääsää. Ehkä sitten joskus, kun on omakotitalo jossa viettää perheen kesken joulua onkin aivan eri meininki. 

💫 Tykkään paketoida lahjoja ihan älyttömän paljon. Voisin käyttää siihen tuntitolkulla aikaa ja oikein kunnolla hifistellä niiden kanssa. 

💝 Haluaisin antaa enemmän itse tehtyjä lahjoja, kuin kaupasta ostettuja. Aijonkin pyrkiä tähän tulevaisuudessa paljon enemmän.

joulu_1
💫 Ehdottomasti paras koskaan saamani joululahja on ensimmäinen ikioma kamerani, vuodelta 2005 tai 2006. Kiitos vain äidille, joka tän tytön pitkäaikaisen lahjatoiveen vihdoin toteutti. Sen myötä into valokuvaamiseen roihahti oikein kunnolla, ja tuo liekki palaa edelleen. Kamera on tosin jo useampaan kertaan tässä välissä vaihtunut, ja tuo ensimmäinen Canonin pokkari on päässyt viettämään ansaittuja eläkepäiviä jo monen monta vuotta sitten. 

💝 Paras joulusuklaa on ehdottomasti ja ylivoimaisesti Fazerin Sininen & Valkoinen.

💫 Jos saisin valita yhden lahjan, ihan minkä tahansa. Paljastuisi paketista koiranpentu. Koirakuume on tällä hetkellä sellaisella levelillä, ettei tosikaan. Onneksi ensi vuonna suurella todennäköisyydellä karvainen perheenlisäys on vihdoin ajankohtainen!

💝 Joulu on perhejuhla. Ainakin mulle. En oo koskaan edes osannut ajatella viettäväni sitä ystävien kanssa. Heidän kanssaan otetaan sitten heti joulun jälkeen uusivuosi ilolla vastaan! 

(kuvat: https://weheartit.com)

HYVÄÄ JOULUA! ♥

Jouluaatto. Tänään on taas se kauan odotettu päivä. Kun tämä postaus pärähtää teille tänne näkyville, mä oon jo todennäköisesti ahmimassa kinkkua ja joulusuklaita kaksin käsin. Halusin kuitenkin toivottaa teille kaikille: 
   hyvää_joulua_1
Ihan jokaiselle sinne ruudun toiselle puolelle! Nauttikaa, syökää hyvin, rentoutukaa ja viettäkää aikaa teille rakkaiden ihmisten kanssa! ♥

ASUKUVAT & LOMAMOODI

asu_vila_1 Ihanaa sunnuntaita tyypit! Mä ajattelin tulla julkaisemaan teille vielä muutama viikko sitten räpsittyjä asukuvia, ja vähän samalla vähän höpisemään kuulumisia. Lomamoodi alkaa olemaan jo lähes kokonaan saavutettu, ja Tampereen hälinästä ja vilkkeestä on jo keritty saapua tänne maalle, eli Ikaalisiin viettämään joulua. Sain äsken just tehtyä mun osuuden aaton kattauksesta, eli juustokakun. Tosin jääkaappiin mennessään se näytti enemmänkin suklaapuurolta, kuin juustokakulta, että katotaan kumpaa meillä onkaan sitten huomenna tarjolla. En ihan hetkeen suostu kyllä leipomaan mitään laktoosittomista suklaista, maksaa hunajaa eikä ne osaa lainkaan käyttäytyä sillai miten niiden kuuluis. Eli jännityksellä odotellaan, miltä lopputulos huomenna näyttää, kun sen viritelmän tarjolle laitan. Mutta pitäähän sitä nyt joulussakin vähän jännitystä olla! 

Joulu menee tosiaan pitkälti täällä Ikaalisissa läheisten ja perheen kanssa ilman sen suurempia suunnitelmia. Välipäivinä on tiedossa ainakin perinteeksi muodostunutta peli-iltaa uusien pelien kanssa. Aikaslailla pelkkää rentoilua on siis tiedossa. Hyvä niin, tähän vuoteen kun on kerennyt jo mahtua jo turhankin paljon kaikenlaista. Ajatuksena olis myös ainakin yrittää pysyä poissa läppäriltä ja muutenkin somesta, ja sitä varten oonkin ajastanut teille loppuvuodeksi muutaman postauksen. Nauttikaa tekin pyhistä ja viettäkää paljon aikaa rakkaiden ja läheistenne kanssa! 
  asu_vila_3-tileasu_vila_11 aa_insta_1 asu_vila_7 asu_vila_8 asu_vila_4
Sweater Zara | Jeans VeroModa | Jacket Vila | Bag By Malene Birger
Shoes Dinsko | Scarf Balmuir | Gloves GinaTricot | Watch Michael Kors

Asuun mulla valikoituikin muutama uutuus, Vilan takki ja Zaran helmineulepaita. Takin ostin jo loppusyksystä Bubbleroomista, kun sen melkoisen hyvällä tarjouksella sieltä sain. Olin jo pitkään kaivannut tummempaa talvitakkia, joka ei kuitenkaan olisi ihan täysin pikimusta. Tää onkin ollut tän talven tähän mennessä käytetyin takki. Sen kaveriksi yhdistin jo kesällä Zarasta ostamani helmipaidan. Olin ihan kokonaan unohtanut sen vaatehuoneen perälle, mutta onneksi se sieltä osui käteen ja pääsi vihdoin käyttöön. Se on tosi ihana, mutta helmet eivät mitenkään kovin ydinfysiikalla ole neuleessa kiinni, eli aika varovaisesti sitä on aina saanut käytellä. Harmaa-mustavalkoista teemaa täydensi kivasti By Malene Birgerin laukku sekä Balmuirin harmaa huivi. Kokonaisuutena oikein toimiva asu mun makuuni! 

ELOKUVA & SARJA VINKKEJÄ JOULUNPYHILLE!

Joulu lähestyy, ja sen myötä myös monella alkaa useamman päivän lomat ja vapaat. Mä itse valkkaan  uusia sarjoja ja elokuvia katselulistoille yleensä ihan vain muiden suositusten perusteella. Siks mä halusinkin jakaa oman korteni kekoon, ja suositella teille vähän ruudun täytettä loppuvuodelle!

cocoCoco | Viaplay
Disney Pixarin toiseksi uusin tuotos. Mä katselin tän just muutama päivä sitten. Mulla ei ollut mitään hajua ennestään mitä tässä leffassa tulee tapahtumaan. Yleensä luen edes leffakotelon takakannen, mutta nyt jostain syystä tuli katsottua ilman mitään tietoa ennestään. Elokuva on saanut jopa kaksi Oscaria, paras animaatio ja paras laulu. Elokuvan tarina sijoittuu Meksikoon, ja tarinan päähenkilönä nähdään 12- vuotias Miguel poika. Hän unelmoi jostain, minkä koko hänen sukunsa tuntuu kieltävän. Cocossa on mun mielestä inan monimutkaisempi juoni, mitä Disneyn leffoissa yleensä. Tykkäsin tästä silti todella paljon, ja monimutkaisempi juonikin oli mun mielestä vain positiivinen asia. Se sopi tähän todella hyvin! Tää on sellainen hyvänmielen koko perheen elokuva, jonka suosittelen ehdottomasti katsomaan. 

96f2889df15fd27f1cfa36cf6981394f4b386ae5-KontioParmas_Ruutu_nostokuva
Kummeli esittää: Kontio & Parmas | Ruutu+
En oo koskaan ollut mikään erityinen Kummeli fani, mutta oon aina tykännyt näistä Kummelin näyttelijöistä. Kun kuulin, että heiltä on tullut kotimainen komediasarja, halusin ehdottomasti katsoa, mitä äijät onkaan saaneet aikaan. Tykkäsin, tykkäsin itse asiassa todella paljon! Ja nyt innolla odotankin jo kakkos kautta, joka julkaistaan ensi keväänä. Ensimmäinen jakso tosin oli koko sarjan huonoin, eli sen perusteella ei ihan kannata vielä koko sarjaa sitten tuomita. Kummeli äijien lisäksi sarjasta löytyy näyttelemästä mm. huikeaa roolia vetävä Mari Perankoski. Sarja sijoittuu mihinkäs muuallekaan, kuin Valkeakoskelle. Jossa seurataan paikallisen poliisilaitoksen elämää. Komisario Otso Kontio (Heikki Silvennoinen) ja hänen uusi työparinsa Auni Parmas (Elsa Saisio) saavat hoitaakseen jos jonkinlaisia tehtäviä. Sarjan ensimmäisessä tuotantokaudessa on yhteensä 10 jaksoa, joissa jokaisessa on ikäänkuin uusi päivä ja sen mukana tulevat tehtävät ja velvollisuudet. Tää on ollut pitkästä aikaa sellainen sarja, jonka parissa on oikeasti saanut nauraa vedet silmissä! 

_131cb76a-d850-11e8-9906-75af39aa85f1
Sabrina - Pimeällä Puolella | Netflix
Toinen sarja suositus onkin sitten ihan erilainen. Yks mun lapsuuden lempisarjoja oli ehdottomasti Sabrina Teininoita, niin näyteltynä kuin piirrettynäkin versiona. Tästä johtuen olinkin aikas innoissani, kun huomasin Netflixiin tulleen päivitetyn version tuosta kyseisestä sarjasta. Mä en oo yhtään mikään kauhujuttujen ystävä, mutta tässä sarjassa kaikki kauhujutut on tehty sillai hyvällä maulla ja tavalla, että ne ei oo haitanneet asiaa yhtään. Lisäksi noituus on varmaan ainut kauhun-genre joka edes jollain lailla iskee muhun.  Sarjan päähahmo Sabrina Spellman (Kiernan Shipka) on juuri täyttänyt 16- vuotta, jolloin on tullut jättää ihmiselämä taakse, ja siirtyä kokonaan noidaksi. Hän kuitenkin haluaa itse pysyä mielummin puoliksi ihmisenä ja puoliksi noitana. Ja tämä jos mikä saa Pimeyden Ruhtinaan suuttumaan. Tähänkin jäi kyllä niin koukkuun, että toinen tuotantokausi tulee varmasti myös katsottua. 

netflix-september-beauty-and-the-beast-1024x576-1503510929
Beauty and the beast - Kaunotar & Hirviö | Netflix
Disney on viime vuosina tuonut monta klassikkoelokuvistaan uudestaan näyttämöille, tosin tällä kertaa ihan näyteltyinä versioina. Yksi näistä, on Kaunotar & Hirviö. Klassikkoelokuvista tää ei ole koskaan ollut mikään mun suurin suosikki, vaikkei toki mikään inhokkikaan silti. Halusin kuitenkin ehdottomasti nähdä tämän näytellyn version, koska tämä oli vaan yksinkertaisesti saanut niin paljon kehuja joka paikassa missä tähän törmäsin. Aikaisempien tällaisten leffojen perusteella, en olisi koskaan uskonut näin sanovani, mutta tämä on mun mielestä jopa parempi, mitä itse piirretty klassikko. Tämä on aivan ihana! Juoni on tismalleen sama, mikä piirretyssäkin versiossa, joten siitä ei varmaan tarvitse erikseen mitään kertoa. Elokuvan pääosassa nähdään ihana Emma Watson, joka vetää tässä aivan mahtavan roolisuorituksen. Tää muuten löytyy myös dubattuna, eli toimii näin myös koko perheen elokuvana tosi hyvin! 

maxresdefault
Joulupukki & Noitarumpu | Netflix
Vaikken mä olekaan mikään erityinen joulu aiheisten elokuvien tai sarjojen ystävä, yksi pitää silti nostaa tällekin listalle. Joulupukki & Noitarumpu on vaan nähtävä jokainen joulu! Yleensä sen missaa telkkarista, tai sitten näkee siitä vain pätkän sielä tai täältä. Mutta nyt se onneksi löytyy Netflixistä. Tää on jo niin klassikko, joka vaan on jo lapsesta saakka kuulunut jokaiseen jouluun. 

PUNAINEN PAITA

asu_insta_2 aaa_3 Joulu lähestyy, jotenka onkin oikein sopiva aika julkaista asukuvia tässä punaisessa paidassa. Koko asu on tosiaan koottu sen ympärille. Paita onkin yksi mun tarjoushaukan katseella bongattuja löytöjä. Itseasiassa Sokoksen 3+1 päiviltä -70% hintalapulla varustettuna. Hintaa tais siis jäädä jotain alle 15 euroa. Ei ollenkaan hullumpi hinta siis! Tosin, mä ihastuin paitaan kyllä sen verran paljon, että olisin varmaan ollut valmis maksamaan siitä vaikka ihan täydenkin hinnan. Se on niin kauniin punainen, ja kuosi on just eikä melkein paidan röyhelöihin sopiva. Tälle tulee aivan varmasti kertymään vielä käyttökertoja, ja paljon! 

Halusin paidan pääsevän kunnolla eduksensa, joten yhdistin siihen mustaa ja mustaa. Mun mielestä tää asu toimi kokonaisuutena oikein kivasti. Zaran musta takki sopii erityisen hyvin just tän paidan kanssa. Tuo takki on itseasiassa ollut mulla jo useamman vuoden, mutta jotenkin en oo osannut pukea sitä juuri koskaan päälle. Aina joku toinen takki on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Kuitenkin tänä syksynä sille on kertynyt käyttökertoja hurjan paljon enemmän, mitä aikaisempina vuosina. Oonkin ollut tosi iloinen, etten heittänyt sitä kirppiskasaan, vaikka hetken aikaa sitä harkitsin ennen syksyä.
    asu_punainenpaita_3asu_punainenpaita_1 asu_punainenpaita_4

  asu_punainentakki_6asu_punainenpaita_7 asu_punainenpaita_5 asu_punainenpaita_8 Shirt Object | Jeans VeroModa | Jacket Zara | Bag Louis Vuitton
Shoes Dinsko | Scarf VeroModa | Gloves GinaTricot